TEINIRAKKAUS VOI MUUTTAA ELÄMÄN

Istuin ystäväni kanssa ravintolassa ja juttelimme elämästä, erityisesti vaihto-oppilasvuodestani Australiassa. Olin 16-vuotias ja vietin Rotary-vaihdossa vuoden. Poikaystävät ovat Rotary-vaihdossa muuten kiellettyjä, hah, naurattaa jälkikäteen. Deittailin yhtä ihanaa australialaista poikaa meidän koulusta, joka on ystäväni vieläkin, yhtä ihanaa tanskalaista vaihto-oppilasta, joka oli ensirakkauteni ja yhtä ihanaa norjalaista vaihtaria, joka itki vuolaasti, kun erosimme.

MG_3060-copy

Nyt 15 vuotta myöhemmin kerroin ystävälleni tästä norjalaisesta, jonka vuolaana virtaavat kyyneleet ovat jääneet mieleeni. Hän muuten myös teki mixtapen, jonka antoi minulle erotessamme. Mixtapen tärkein biisi oli se Eagle-eye Cherryn biisi, “Save tonight“. (Siis apua oikeesti, hahaha – teinit I love you! Tollanen rakkaus katoaa, kun tulee vanhemmaksi, ei kukaan tee tollasta enää! Such drama!) Sanoin ystävälleni, että vaikka en palavasti rakastanutkaan häntä takaisin, olen kantanut tätä suurta rakkauden osoitusta sydämessäni, niitä kyyneliä ja sitä biisiä. Se oli tosi koskettavaa! Jos saa osakseen noin ison rakkauden osoituksen, noin avoimen ja dramaattisen, se tekee ihmiselle jotain.

On vaikeeta olla 16-vuotias tyttö ja yrittää hyväksyä itsensä sellaisena kun on, mutta siitä tulee salakavalasti vähän helpompaa, kun on Eagle-eye Cherry -serenaadin kohteena. Ei kannata nauraa teini-rakkaudelle, se on totista totta, katsokaa vaikka Skam-sarjaa ja muistakaa miltä tuntui. Teinirakkauden kohteena oleminen voi olla merkittävä hetki elämässä ja saada epävarman teinin ajattelemaan, että joo, ehkä mä oon ihan ihana ja arvokas. On helpompaa kasvaa itsenäiseksi rohkeaksi ja kokonaiseksi ihmiseksi, jos uskoo niin.

Keskustelimme itsetunnosta ja teinivuosista. Sanoin muistaakseni ystävälleni jotenkin näin: “Se on silleen jännittävä, että jos joku sanoo tosi kauniisti ja ajattelee, että oot jotenkin vilpittömästi ihana, niin se ajatus voi salaa jäädä ihmiseen ja tehdä rohkeammaksi. Sitä alkaa ehkä jotenkin uskomaan siihen”.

Johon ystäväni sanoi jotenkin näin: “Niin, ja ajattele tota myös toisin päin. Ajattele niitä kenelle joku sanoo pahasti, miltä se voi tuntua kun alkaa uskomaan siihen.”

Ja niinpä niin, ajattelin tätä tosi pitkään. Rumia sanoja on usein vielä niin paljon helpompi säilöä sydämeen, kun niitä ihania. Harmillista, että asia on niin. Ja juuri sen takia koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen ja paskat parisuhteet, joissa puoliso saa toisen tuntemaan itsensä arvottomaksi, ovat niin syvästi ihmiseen vaikuttavia kokemuksia.

MG_2963-copy

En usko että kukaan koulukiusaaja lukee tätä. Enkä oleta, että nettikiusaajat tai muut ilkeilijät tulevat tänne valaistumaan mun teinitarinoista. Mutta ehkä meidän muiden kannattaa muistaa se pieni lappu Skamin Nooran seinältä, jossa lukee “Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always.”  Se on vähän cheesy ja naiivi, mutta ehkä juuri sellaista sentimentaalisuutta kaivataan maailmassa, jossa on niin helppo arvostella muita.

Ei sillä, että tämä yksi Norjalainen poikaystävä olisi koko minäkuvani perusta, eikä sillä, että nyt en koskaan olisi epävarma, tietenkin olen. Mutta niillä asioilla joita meille tapahtuu ja miten meitä elämässämme kohdellaan on suuri vaikutus siihen millaisia uskallamme ja osaamme olla.

Muistutan itseäni siitä, että kaikki meistä eivät ole saaneet samoja eväitä elämän matkalleen. Tilanteita, joissa jonkun epävarmuus saattaa manifestoitua ikävänä käytöksenä, hermoiluna, tyhminä valintoina tai yleisenä outoutena, pitää yrittää kestää ja ymmärtää. Ja jos tilanne sen sallii, ehkä joskus voi myös koittaa auttaa sitä tyyppiä, joka kaipaa rohkaisevaa sanaa ja olkapäätä. Sillä on väliä, miten paljon rakkautta on saanut osakseen, varmaan kaikista eniten väliä.

Tuli mieleen toinen cheesy juttu, tämä Tommy Tabermannin runo:

Joka on pidellyt
aaltojen silittämää
kiveä kädessään,
tietää että jatkuvilla
hyväilyillä
on ihmeitä
tekevä
voima.

Jos et jo katsonut kaikkia Skamin tuotantokausia, tee se nyt. Jos sinulla on aikaa vain yhteen, katso se viimeisin, kolmas tuotantokausi, se on mielestän paras. Niin hyvä!

Kuvat on ottanut Dora Cheffi ja niissä on mun nykyinen mies, joka on myös aina ollut erittäin kiva mulle. 

15

KULTTUURISHOKKI

Olin pikkulapsena kova ikävöimään. Vanhempani matkustivat paljon, mikä oli mielestäni ihan kauheaa. Pelkäsin joka kerta, että lentokone tippuu tai jotain muuta hirveää tapahtuu. Jos olin yökylässä isovanhemmillani, itkin taukoamatta ja halusin aina yöllä takaisin kotiin. Lupasin antaa kaikki keräämäni tarrakokoelmat, jos joku vain toisi vanhempani takaisin luokseni.

Kun muutin Tallinnaan muistin taas miltä ikävä tuntuu. Ikävöinti ei ollut niinkään koti-ikävää tai johonkin henkilöön kohdistuvaa ikävää, mutta uudessa maassa ei tuntunut samantien kodilta. Ikävöin vanhaa, tuttua ympäristöä. Uuteen maahan sopeutuminen ottaa aikaa, jos omaa turvaverkkoa ei ole lähettyvillä. Voi olla vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin sekä ymmärtää toista kulttuuria ja vaikka Tallinna on lähellä Helsinkiä, on täällä hyvin erilaista asua kuin Suomessa.

kulttuuri

En pitänyt aluksi Virosta yhtään; tunsin oloni turvattomaksi, yksinäiseksi ja harmaaksi ja yliopistomme opettajat käyttäytyivät oudosti. Todellisuudessa olin ihan yhtä vähän yksin kuin Suomessa ja yhtä harmaa sää oli myös Helsingissä, kaikki oli vain väsyttävän uutta ja ihmiset olivat erilaisia oman historiansa ja kulttuurinsa takia.

Kulttuurishokin seassa kuitenkin oppii paljon muunmuassa itsestään ja omasta kulttuuristaan. Kuten saksalainen professori sanoi eräällä luennollamme: ”Et tunne täysin kotimaasi kulttuuria ennen kuin muutat toiseen maahan.” Tämän teorian mukaan nyt tunnen ja olen oppinut arvostamaan monia suomalaisia asioita ihan uudella tavalla. Helsingissä vieraillessani saatan hymyillä esimerkiksi sille, että katuja hiekotetaan.

Päätin kuitenkin tehdä olostani kivan ja tutkia kaikkea uutta. Hankin salikortin, tein kodistani mahdollisimman mukavan, kuvasin kaikkea mikä oli erilaista, etsin kivoimmat kahvilat ja näyttelyt, kutsuin itseni kurssikavereideni seuraan ja kun halusin Suomeen, ostin laivaliput. Tajusin etteivät muut näe lävitseni sitä, että kaipaan seuraa ja positiivisia kokemuksia uudesta paikasta. Piti itse tutustua, mennä tilaisuuksiin ja muuttaa tapojaan uuteen maahan sopiviksi.

Lopulta ymmärsin kuinka etuoikeutettu oikeastaan olen; saan asua kahdessa maassa, oppia uutta kieltä ja kulttuuria, ja tutustua uusiin ihmisiin eri maista. Plussana vielä se, että saan matkustaa useammin kuin aikaisemmin; aina kun kyllästyttää, voin vain vaihtaa maisemaa jos koulu ja alennus-laivaliput sen mahdollistavat.

27

OODI PERUNALLE

peruna2

Kirjoitin tällä viikolla Lilyyn kolumnin perunasta. (Olen todella onnellinen siitä, että saan olla töissä paikassa, joka antaa minun kirjoittaa perunoista.) Halusin jakaa tekstin myös täällä, sillä aihe on lähellä sydäntäni ja olen sitä mieltä, että meidän kaikkien pitäisi syödä enemmän perunaa! 

Tämä kolumni on oodi perunalle.

Perunan imago ansaitsee nimittäin kasvojenkohotuksen. Terveysintoilijat ovat tahrineet perunan maineen: viatonta mukulaa haukutaan hiilihydraattipommiksi, eivätkä syömisiään tarkkailevat ikilaihduttajat koske siihen edes haarukan kärjellä.

Tiedän, mistä puhun, sillä minäkin olin yksi heistä.

Noin seitsemän vuotta sitten treenasin vähintään kuutena päivänä viikossa ja noudatin ankaraa ruokavaliota. Luin silmät kiiluen terveysblogeja ja söin lounaaksi porkkanaraastetta. Välttelin leipää, sokeria, riisiä ja tietenkin perunaa. Pitäkää lihottava pottunne kaukana minusta! Pahinta oli, kun jouduin vanhempieni luona syömään kotiruokaa. Perunaa, perunaa, perunaa! Vierailujen jälkeen juoksin aina ekstrapitkän lenkin.

Lilyssä on viime aikoina puhuttu syömishäiriöistä, erityisesti ortoreksiasta. Anna Vihervaarasta -blogin Anna ja Tickle Your Fancy -blogin Sara kirjoittivat rehellisiä tekstejä siitä, miltä tuntuu, kun ruoka ja liikunta hallitsevat elämää. Tunnistin itseni.

Kaikkein selkeimmin tunnistin itseni kuitenkin Skam-sarjan Vildestä, joka lenkkeili koulun välitunneilla ja söi brunssipöydässä leikkeleensä ilman leipää.

Niinä vuosina, kun otin urheilusta ja ruokavaliosta paineita, olisin tarvinnut elämääni Skamin Nooran kaltaisen fiksun kaverin. Jonkun, joka olisi kyseenalaistanut puuhani ja sanonut minulle lempeästi mutta päättäväisesti: ”Kroppen din trenger potet.” Kehosi tarvitsee perunaa.

Sarjan yhdessä jaksossa Noora luettelee Vildelle, mitä Vilden kammoama peruna sisältää: B- ja C-vitamiinia, antioksidantteja, tärkkelystä. Asioita, joita kroppa tarvitsee ja joita saatuaan se voi hyvin.

Kohtausta katsoessani minun teki mieli huutaa ilosta! Kuinkakohan moni teini on jakson nähtyään iskenyt ilolla haarukkansa perunaan? Kuinka moni uskoi aikaisemmin laihdutuspropagandaan, jonka mukaan peruna lihottaa? Varmasti ihan liian moni.

”Jos syö aterialla perunan lisäksi vaikka ruisleipää, peruna ei nosta verensokeria sen nopeammin kuin monet muutkaan hiilihydraatit, sillä esimerkiksi rasva ja täysjyvävilja hidastavat perunan hiilihydraatin imeytymistä elimistöön”, kirjoittaa toimittaja Raisa Mattila uusimmassa Trendissä ja puhkaisee näin perunamyytin. Peruna ei ole epäterveellinen hiilihydraattipommi, ellet syö ateriallasi vain perunaa. Aika harva syö.

Mattila huomioi artikkelissa myös sen, että vain rikkailla on varaa ruokahifistelyyn. Hyväosaisena, omaa napaani kirjaimellisesti tuijottavana terveysintoilijana kiersin ennen kaupan perunahyllyn kaukaa ja ladoin ostoskoriini monta kertaa kalliimpaa kvinoaa ja bataattia. Tästä kärsi lompakkoni lisäksi myös luonto.

Nykyään tajuan, että on itsekästä olla syömättä perunaa. Peruna on yksi ilmastoystävällisimmistä ruoista, joita Suomessa voi syödä. Sen hiilijalanjälki on todella pieni. Se on yksi harvoista kasveista, joka kasvaa Pohjolan perukoilla ilman ylimääräisiä ponnisteluja ja kasvihuonelämpöä. Ei tarvitse kuin poimia mukula kassahihnalle ja nakata se kotona kattilaan.

Emme voi jatkaa ruokanirsoilua kuin hemmotellut kakarat. Maapallon vuoksi, let’s make peruna great again! 

***

Olen viime aikoina ylistänyt Lilyssä myös alleja ja ujoutta.

Suosittelen myös lukemaan Kirsikan kirjoittaman runon ranskalaisille ja Ennin silakat ja perunamuusi -reseptin. Silakkakin on todella ilmastoystävällinen ruoka, ehkä kirjoitan joskus oodin myös sille.

Kuvat ovat Kirsikan ottamat. Ne ovat mökiltä ja tuossa ämpärissä pestään uusia perunoita nerokkaalla huilutus-tekniikalla. Heitä perunat vesiämpäriin ja sekoita raivokkaasti kepillä. Multa irtoaa taatusti. Koska ain’t nobody got time for perunoiden yksittäinen käsipesu.

36

ULTIMATE JATKOSOITTOLISTA

Täältä tulee paras soittolista ever!

Kokosin yhteen kaikki parhaat bailubiisit, sillä olen huomannut sellaiselle olevan kovasti tarvetta, kun eksyy vahingossa accidental jatkoille. Sellaisille pikkutunnin jatkoille, kun mikään elämässä ei ole tärkeämpää kuin tanssiminen ja laulaminen.

Onks se vaan minä, vai oletteko muut Skam-sarjaa seuranneet huomannut äkillisesti nousseet bilettämishimot? Niillä on aina niin hauskannäköisiä etkoja ja bileitä.

Tein biisilistan kaikille teille ja lisäksi itselleni helpottamaan pilkunjälkeistä elämää. Tätä soittolistaa voi kyllä kuunnella myös täysiä perjantaisin työpaikalla, se on jopa suotavaa.

IMG_4955IMG_4954

Joudun aina kaikissa kotibileissä tai jatkoilla DJ:ksi (tai sitten menen tiskijukaksi väkisin). Väitän, että lukuisten bailumusa-DJ:nä olon jälkeen minulle on kehittynyt kuudes aisti, jonka avulla tiedän biisin toimivan tanssilattialla. Kotibileissä tai jatkoilla mikään ei ole ärsyttävämpää, kun joku bailaaja käy laittamassa oman lempikappaleensa soimaan, joka on jonkun 80-luvun italodisco-artistin nevahööd sinkun b-puoli. Se on varmin tapa tappaa tanssilattia (terveisiä Mielitietylleni)!

Sekalaisen yleisön tanssihimon tyydyttämiseksi ja ylläpitämiseksi on soitettava hittejä, hittejä ja hittejä. Ja kaikkea missä on hyvä basso ja tarttuvat riffit. Ikonisia biisejä, joiden kertosäkeiden sanat kaikki osaavat. Coolien ja nolojen biisien välillä pitää vallita symbioosi. Niille hyville italo- ja housebiisejä varten on sitten ihan oma aikansa.

Kokosin Muslan Ultimate jatkosoittolistalle kaikki parhaimmat biisit. Kahdeksan tuntia täyttä tykitystä tai neljä tuntia tosi nopeita biisivaihtoja – vaihtoehtoja kyllä riittää. Soittolistalla Justin Bieber kohtaa Jari Sillanpään, E-type soi 50 Centin jälkeen ja Kohta sataa sataa suoraan Mintun sekä Villen päälle. Ja sitä rataa. Ainiin ja paljon Beyoncéa.

Voit kuunnella ultimate jatkosoittolistaa Spotifystä TÄSTÄ linkistä. Voit myös klikata Follow-nappulaa, jolloin soittolista tallentuu playlist-listalle hätätilanteita varten (accidental jatkojen varalta).

Tämän jutun kuvituksena toimii murto-osa Kirsikan kotona otetuista bile-polaroideista, joiden syntytarinat on aina iso mysteeri. Jostain syystä tietyssä vaiheessa iltaa muodostetaan ihmispyramidi, “stailataan ihmisiä” ja leikitään jotain Voguen muotikuvauksia, tai jotain sellaista. Sitten hupi loppuu, kun yläkerran naapuri valittaa liiasta yöllisestä melusta.

23

NO-MAKEUP-MEIKKI

Yhteistyössä: Zuii

Jonkin aikaa sitten kirjoitin, että rakastan meikkivoidetta. Ärsytti julkkikset, jotka haastatteluissa väittävät, etteivät mukamas ikinä käytä meikkivoidetta ja silti heidän ihonsa näytti kuvissa aina täydelliseltä. Itse olen talvella ilman meikkiä aika harmaa, silmänaluseni ovat tummat ja nenänpielet ja leuka punoittavat. En-käytä-meikkiä julkkisnaiset aiheuttavat paineita. #wokeuplikethis. Niin varmaan.

En ikinä aio väittää, ettenkö meikkaisi. Tavoitteenani on kuitenkin näyttää #wokeuplikethis julkkikselta. Siksi suosin usein mahdollisimman luonnollista no-makeup-meikkiä, eli meikkiä, joka näyttää siltä, ettei naamassa ole kauheasti meikkiä. (Haluaisin olla ihminen, joka käyttää paljon kajaalia, mutta taidan viihtyä parhaiten no-makeup-meikissä.)

Olen koko meikkaavan ikäni yrittänyt aikaansaada täydellisen no-makeup-meikin. Mallina kuvauksissa olen imenyt itseeni meikkaajien viisautta ja vuosien mittaan minulle on kertynyt luottotuotteiden ja tekniikoiden arsenaali. Harmi vain, että tuotteet eivät ole luonnonkosmetiikkaa, sillä niitä käytettiin ainakin joitain vuosia sitten (silloin kun tein enemmän mallintöitä) kuvauksissa harvemmin.

Kun australialaisen luonnonkosmetiikkamerkki Zuiin maahantuoja ja meikkaaja Tiia Tyynysniemi ehdotti minulle meikkaussessiota, innostuin tietty. Ammattilaisen vinkkejä ja tutustumista minulle uuteen luonnonkosmetiikkaan? Kyllä kiitos!

Kuvissa näkyvä meikki on tehty täysin Zuiin tuotteilla, ja lopputulos on minusta todella kaunis. Sen lisäksi, että Zuiin meikeillä tulee näin upeaa jälkeä, hoitavat ne myös ihoa. Puuterimaiset tuotteet on esimerkiksi tehty kukkien terälehdistä. Zuiin irtopuuteri on valmistettu ruusun ja jasmiinin kukkien nupuista ja kamomillan terälehdistä, jotka on jauhettu samettiseksi puuteriksi. En kestä. Ehkä ihanin asia, johon olen kosmetiikkamaailmassa törmännyt!

zuii1zuii2

Yllä olevassa kuvassa lempiluomivärini ever: Sunset ja Starr -paletit. En ole vielä törmännyt luomiväreihin, joissa olisi paremmat pigmentiti kuin Zuiin paleteissa. Näitä ei voi hehkuttaa liikaa! Merkin luomiväritkin on valmistettu kukkapölystä ja tämän takia ne ovat ihanan kermaisia, eivätkä ärsyttävän kuivia ja jauhoisia.

Alla muut Zuii lempparit: Vegan Flora -ruskea ripsari, Flora Foundation Primer ja Liquid Foundation. Tämä meikkivoide on ihanan kevyt ja sopii siksi kuin täydellisesti no-makeup-meikkiin (jos tykkäät peittävämmästä meikkivoteesta, tämä saattaa olla liian ohut, vähän BB-voidemainen. Jos minulla on huono-iho-päivä turvaudun itsekin peittävämpään). Se tasoittaa ihon väriä mutta näyttää kasvoilla tosi luonnolliselta. Lisäksi se hoitaa ihoa: aloe vera rauhoittaa, E-vitamiini kosteuttaa ja antioksidanttinen C-vitamiini silottaa ihon hienoja juonteita.

5 kikkaa, joiden avulla no-makeup-meikki onnistuu: 

1. Pohjusta
Kostea ja hyväkuntoinen iho on meikittömän lookin A ja O. Panosta siis ihonhoitoon ja käytä aina meikinpohjustusvoidetta – se tasoittaa ihoa, häivyttää juonteita ja kosteuttaa. Flora Foundation Primer -meikinpohjustusvoide rauhoittaa ihoa ja on niin kosteuttava, että sitä voi käyttää lämpimällä säällä suoraan seerumin päälle.

2. Tuo valoa kasvoille peitevoiteella ja kuultotuotteella
Ihon pikkuvirheet peitettiin Concealer Pencil -peitekynällä. Peitevoidetta levitettiin ohuen ohut kerros myös silmäluomille luomivärin pohjustukseksi ja amorinkaarelle, nenänvarteen ja kulmaluun alle tuomaan valoa ja korostamaan. Vaalealla sävyllä voi myös kirkastaa otsaa ja leukaa.

Lisähohdetta saat levittämällä kuultotuotetta kasvojen korkeimpiin kohtiin – poskipäille, kulmaluille ja mahdollisesti nenänvarteen. Meikissä käytettiin Diamond Sparkle Blush -hohdepuuteria sävyssä Mango. Itse rakastan kuultotuotteita ja sudin niitä kasvoilleni reippaasti – kuulto tekee mielestäni ihosta hyvinvoivan hehkuvan.

3. Contouring ei ole vain Kardashian-klaania varten
Vieroksuin kauan contouring-villitystä, kunnes tajusin, että kasvot voi varjostaa myös kevyemmällä kädellä kuin mitä Kardashian-perheessä on tapana.

Varjostamalla saa kasvojen muodot kauniisti esiin – ja luot illuusion Gisele Bündchenin poskipäistä. Eikä siihen tarvita mitään erillisiä varjostuspaletteja, aurinkopuuteri toimii hyvin. Tätä meikkiä varten kasvot varjostettiin Zuiin tummimmalla meikkipuuterisävyllä Earth. Vaaleammat sävyt Hazelnut ja Pecan sopivat myös varjostamiseen. Tumman sävyn kanssa tulee olla varovainen ja lisätä sävyä vain vähän kerralla huolellisesti häivytellen.

Varjostus ei ole ihan helpointa hommaa. Tässä ohjeet: Varjostus levitetään poskiluun alle – korvasta kohti suupieliä. Paikan löytää tunnustelemalla. Varjosta kasvojen ulkoreunasta kohti suupieliä, sillä väriä jää eniten siihen kohtaan mihin sivellin ensin koskettaa. Varjostus ulottuu enintään kahden sormen leveyden päähän huulista. Varjostus on hyvä häivyttää ennemmin ylöspäin kuin alaspäin, jotta ilme on kohottava. Myös otsan rajaan, nenän sivuille ja leukaluulle voi lisätä varjostusta, vähän kasvojen muodosta riippuen

4. Älä peitä hehkua
Älä peitä ihon luonnollista hehkua liialla puuterilla. Jos ihosi ei ole kovin kiiltävää sorttia, puuteroi vain T-alue, eli otsa, nenä ja leuka. Myös meikkivoiteen voi levittää vain T-alueelle ja antaa poskien hohdon tulla kunnolla esiin. Zuiin meikkivoide sopii tähän tarkoitukseen hyvin, sillä se on niin kevyt, ettei siitä jää outoa rajaa, ellei sitä levitä koko naamaan. 

5. Vaihda musta ripsari ruskeaan
Avaa katse vaaleanruskealla luomivärillä ja taivuta ripset. Levitä sitten ohut kerros ruskeaa ripsaria. Näin saat aikaan paljon luonnollisemman ja pehmeämmän lookin – ja illuusion siitä, ettei ripsissäsi välttämättä ole meikkiä. Zuiin Vegan Flora –ruskea ripsari on vegaaninen. 

Kuvat minusta on ottanut ihana Tiia Ennala. Zuiita myy Suomessa mm. Jolie ja Sokos.

13