KYLPYYN

Laitoin pieniin musliinipusseihin yrttisuola-seoksia hyväntuoksuisia ja ihoa puhdistavia kylpyjä varten. Pussi pitää yrtit kasassa, niin ettei koko kylpyamme, kainalot, varpaanvälit ja muut sopet joihin ei välttämättä kaivata kuivattua kehäkukkaa, ole täynnä kuivattua heinää ja terälehtiä.

Yrttiteet valmistetaan yrteistä, eli toisinsanoen kuivatuista kukista, sitruunaruohosta, mintusta, appelsiininkuoresta yms. Nyt ajattelette no shit Sherlock, mutta yrttiteen määritelmän kirkastaminen tuntui oleelliselta, kun sain kylpypusseja tehdessäni neroutta hipovan idean käyttää yhtenä ainesosana yrttiteetä.

Girls-sarjan Hannah syö muffinssia kylpiessään yhdessä sarjan jaksoista.
Ajatus ruuasta kylpyammeessa tuntuu vähän kamlalta. Siis kuka syö vessassa?
Tai peseytyessään?

Ja; kuka kylpee ruuassa?

Tämän takia on siis hyvä heti alussa todeta, että teknisesti ottaen yrttitee ei ole ruokaa, noin niinkuin ensisijaisesti ainakaan. Yrttejä käytetään paitsi mausteina, myös tuoksuina, rohdoksina ja nyt kylvyssä.

IMG_9828

Lisään aina kylpyyn kylpysuolaa, sillä se tuntuu pehmeyttävän ihoani, kihartaa hiukset ja kuulemma puhdistaa. Käytän karkeaa käsittelemätöntä suolaa tai Meine Basen sileämpää versiota.
(Meine Basen suolasta on muuten myös hyvä tehdä suolanaamioita, jos kasvojen iho tuntuu ärtyneeltä tai kaipaa puhdistusta.)

Kuumaan kylpyveteen sekoittuessaan suola liukenee veteen ja yrttien tuoksu valtaa kylpyhuoneen. Käytin itse sekoitusta jossa on kuivattua sitruunaruohoa, vaniljaa, ruusua, kehäkukkaa ja jotain muuta, mikä tuoksui tosi hyvälle. Ehkä piparminttua.

IMG_9809 IMG_9847

Leikkasin muuten tukan. Lyhyt polkka tuntuu kevyeltä ja skarpilta. Suolasuihkeet ja suolaiset kylvyt saavat omiin hiuksiini ryhtiä ja tekstuuria, mutta myös Mian postauksessa mainittu savi-shamppoo kiinnostaa, vaikka omat hiukseni eivät olekkaan hennot, vaan muistuttavat enemmän jouhia.

Ja! Myös savea voi juoda. Et jos savea voi laittaa päähän niin teessä voi kylpeä.

Terveisin,
Hannah

x

RYHTIÄ HENTOIHIN HIUKSIIN

5B1C5947

Talvi ei tuo esiin hiusteni parhaimpia puolia. Päätäni koristaa noin kymmenen hiusta ja ne ovat kaiken lisäksi hentoista ja höyhenenkevyttä laatua. Kun ne vapauttaa pipon suojasta ne tykkäävät liiskaantua pääkoppaani nuolevaksi sähköiseksi sekamelskaksi. Järeät keinot ovat tarpeen, kun näitä karvoja ryhdytään kesyttämään.

Shampoolta kaipaan hiuksiini karheaa pintaa – en mitään supersiloitettua Hollywood kiiltoa, sillä silloin hiusteni määrä vain näyttää supistuvan. Kuohkeuttava lempishampooni (joka kaiken lisäksi on vegaaninen) on Urtekramin rasul-savea sisältävä shampoo, jota voi kätsästi tilata täältä. Savi antaa hennoille hiuksilleni juuri sopivan karhean rakenteen – sellaisen huolettoman ranskalaistyyppisen laissez-faire pörröisyyden (I wish!).

Hoitoainetta en käytä joka pesun yhteydessä, tai sitten levitän ensin hoitoainetta ja sitten vasta pesen shampoolla. Näin balsami ei vie karheutta mennessään. Hoitoaineen olen kuitenkin kantapään kautta todennut ihan tarpeelliseksi, hylkäsin sen nimittäin kokonaan viime talvena ja tuloksena oli surullisen kuivat latvat, jotka protestoivat kurjaa käsittelyä vastaan katkeilemalla. Tästä opin myös, että kostetuttavan hiusnaamion kyhääminen kerran kuukaudessa kannattaa. Suosittelen erityisesti muussattua avokadoa hunajaan sekoitettuna!

5B1C5962

Koska Urtekram varastoni pääsi loppumaan ja tilasin vasta juuri lisää, kehittelin viikonloppuna do-it-yourself version shampoosta. Sekoitin kasvonaamioiden valmistukseen tarkoitettua punasavijauhetta (esim. Ruohonjuuresta löytyy) tavalliseen shampooseen. Ja sehän kuulkaas toimi oikein hyvin!

Kotitekoinen savishampoo syntyi sekoittamalla teelusikallinen savea ruokalusikalliseen shampoota. Shampoota ei välttämättä aina edes tarvita – tänä aamuna pesin hiukseni ainoastaan savella ja vedellä! Savesta voi myös kyhäillä syväpuhdistavan hiusnaamion; savi sekoitetaan veteen ja seos levitetään päänahasta latvoihin ja annetaan vaikuttaa 10-15 minuuttia.

Täydellinen hiushuollon monitoimiaine tuo savi!

 

 

MEHUISTA JA BLENDEREISTÄ

En halua keittiööni suurta määrää kodinkoneita, koska ne vievät paljon tilaa ja ovat yleensä epämääräisen ja muovisen näköisiä. En omista yleiskonetta vaikka pidän leipomisesta, enkä sähköistä sitruspuristinta vaikka rakastan sitrushedelmiä. Tämä lasinen sitruunapuristin ajaa asiansa täydellisesti ja vie paljon vähemmän tilaa, kun sähköinen versio. Noita löytää kirpputoreilta aika usein. Sain omai äidiltä joskus lahjaksi
ja puristan usein aamuisin pikku lasin appelsiini- tai mandariinimehua.

Ainoat kodinkoneet jotka meiltä löytyvät ovat Juice Presson mehupuserrin ja Vitamixin blenderi.

IMG_9619 IMG_9610

Haaveilin Vitamixista aika kauan, samalla vähän kyseenalaistaen extra tehokkaan blenderin tarpeellisuutta, sillä Vitamix on “tavallisiin” blendereihin verrattuna paitsi tosi tehokas, myös tosi kallis.

Nyt kahden vuoden Vitamixailun jälkeen, en epäile enää. Muovinen kannu on niin kevyt, että se on käytön jälkeen helppo huuhtaista ja tehokkuutensa takia se vie nykyään käyttöaikaa myös Juice Pressolta. Juice Presso ei nimittäin todellakaan ole mailman helpoin “vaan huuhtaista käytön jälkeen”. Presso pitää putsata joka kerta pienellä hammasharjalla ja operaatio vie vähän enemmän aikaa. Usein lähden mielummin piukku kävelylle ja haen Anton&Antonista Powaun mehun, kun ryhdyn mehustamaan kotona.
Juice Presso jää kuitenkin meille eikä vaihda vielä omistajaa, sillä mehustukselle on aikansa ja paikkansa. Esim se aika, kun mies tekee mehun puolestani ja pesee laitteen sen jälkeen. Omena-selleri-inkiväärimehu jonkun toisen tekemänä lauantai-aamuisin on ihana asia.

musla copy

Arkiaamuisin käytän kuitenkin Vitamixia ja lisään tekemiini juomiin vähän enemmän vettä, niin että juomat ovat koostumukseltaan mehun kaltaisia eivätkä paksuja smoothieita. Viimeaikainen suosikkini sisältää yhden porkkanan, pakastettuja tyrnimarjoja ja puolukoita, yhden verigreipin mehun ja vettä. Puristan verigreipin blenderiin monkey-style; halkaisen hedelmän ja turistan siitä mehut viimeistä tippaa myöten käsin, se on helpompaa, kuin kuoria hedelmä. Porkkana hurahtaa Vitamixissa niin pieneksi, ettei sitä valmiissa juomassa edes erota. Maku on kirpsakka ja marjainen.

Jos juo jo heti aamumehussa porkkanan, on vaan niin terveyden tiellä.
Voi taputella itseään selkään; jes hyvä minä ja mun porkkanamehu.

Toinen Vitamix-suosikkini on Green Goddess -salaattikastike. Se on väriltään super vihreää ja makukin on voimakas, muttei yhtään liian ruohoinen tai “terveellinen”. Sen ohjeen löydät esimerkiksi täältä. Green Goddess salaattikastikkeeseen
pätee sama sääntö, kun siihen porkkanamehuun.
Aina kun syö jotain noin vihreetä, voi taputella itseään selkään tyytyväisenä.

x

IHMEMAUSTE JAPANISTA

Minun tarvitsee tunnustaa jotain.

Olen addiktoitunut mausteeseen.

DSCF4999

Shichimi tōgarashi, tai tuttavallisemmin togarashi on japanilainen mausteseos, jonka nimi tarkoittaa englanniksi “seven flavor chili pepper”. Seitsemän makua mausteseoksessa ovat punainen chilipippuri, jauhettu sansho (japanilainen pippuri), paahdettu appelisiinkuori, musta seesaminsiemen, valkoinen seesaminsiemen, jauhettu hampunsiemen, jauhettu inkivääri sekä merilevähiutaleet.

Tästä japanilaisesta ihmemausteesta on olemassa myös erilaisia versioita, jossa osa aineksista saatetaan korvata esimerkiksi yuzu-sitrushedelmän kuorella, unikonsiemenille tai shiso-yrtillä.

Togarashia käytetään yleensä annoksen päälle lisättävänä mausteena, eikä sitä ei tarvitse paahtaa/lämmittää etukäteen aromeiden houkuttelemiseksi, niinkuin monia muita voimakkaita mausteita. Vaikka Togarashi on chilinen mausteseos, se ei ole polttavan tulinen, vaan juuri täydellisen sopivan mausteinen. Pieni poltteen maku viipyy makunystyröillä vain pienen hetkisen, eikä turruta makunystyröitä taikka saa nenää valumaan.

En voi ymmärtää, miten mausteen maku voi olla niin harmoninen ja hyvä. Päämakujen chilin, sitruksen, seesamin siementen ja merilevän liitto on hyvin, hyvin addiktoiva.

Togarashi on Japanissa pöytämausteen asemassa – se on varmasti tuttu monille Japaniin matkanneille. Togarashia käytetään usein etenkin noodeliruokien ja keittojen mausteena, mutta se sopii erinomaisesti piristämään kala- ja liharuokia. Tai mitä vaan ruokia, jotka tarvitsevat sitä jotain. Sushipaikkojen “spicy salmon/tuna”-sushit ovat maustettu usein juurikin togarashilla.

DSCF4974

Itsehän käytän sitä lähestulkoon kaiken maustamiseen; kalan, lihan, riisin, munakkaan, leivän päälle, salaatteihin…. Rajan vedän ehkä siihen, etten ripottele Togarashia mihinkään makeiden ruokien päälle. Sitten kun näette minun vetävän Togarashia jäätelön kanssa, niin soittakaa omaisilleni ja viekää minut rehabiin.

Pari viikkoa sitten tarjoilin vierailleni togarashilla ja suolalla maustettua popcronia, joka osottautui suureksi hitiksi; “hei nää popcornit on ihan törkeeeeeen hyviä!” – “mä tiedän” vastasin, ja menin tekemään uuden jättikattilallisen togarashi-popcorneja.

Togarashia saa ostettua Suomesta ainakin Tokyokanista Annankadulta ja yleensä sitä ostetaan tällaisissa muutaman euron maksavissa pienissä maustesirottimissa. Pikkupurkki toimii todellisena gateway-huumeena suurempiin annoksiin, kuten……

DSCF4978

…TÄLLAISIIN JÄTTIPURNUKOIHIN TÄYNNÄ TOGARASHIA!! Tokyokanista voi ostaa isoja 300 gramman togarashi-pusseja, jotka maksavat n.9 euroa. Säilytän mausteseosta vanhassa lääkepurnukassa – kehitettiinhän Togarashikin alunperin lääkkeeksi. Tiesivätköhän jo silloin, että haittavaikutuksena on riippuuvuus?

Pieni maustesirotin riittää maustamiseen joksikin aikaa, mutta esimerkiksi togarashi-popcorneja tehdessä mausteseotta saa kulumaan muutaman pikkupurkin verran. Joten ison pussukan ostaminen on parempi diili.

Etenkin, jos olet jäänyt koukkuun.

DSCF4980

VIELÄ KERRAN ISTANBUL

Istanbul

Tässä vika lomakuvakimara Istanbulista.

Tämä viimeinen tammikuinen maanantaiaamu on lähtenyt melko tahmeasti käyntiin, joten jätän teidät suosiolla kuvien hellään huomaan, enkä edes yritä kirjoitella mitään fiksua.

Onneksi jokainen päivä kuljettaa meitä lähemmäs valoa ja kevättä. En malttaisi odottaa, että saa karsia villakerroksia, ja että taivas olisi vaihteeksi hieman kiinnostavamman värinen. Iänikuinen harmaus alkaa jo tympiä.

Onneksi voi myös suunnitella tulevia matkoja. Pääsiäismatka on harkinnassa – ehkäpä suuntana voisi olla Lissabon? Portviini ja aurinko kiinnostavat.

Kuvissa näkyy Topkapin palatsi ja Hagia Sofia kirkko, sekä turisti-minä – kamera käden ulottuvilla ja mukavat kävelykengät jalassa.

 

Countdown tammikuun hyvästelylle alkaa NYT! Puhtia viikkoon kamut!

IIstanbul2 Istanbul3 Istanbul4 Istanbul5 Istanbul6Istanbul7 Istanbul8 Istanbul9 Istanbul10 Istanbul11 Istanbul12 Istanbul13

BUDAPESTISSA

Olimme pari viikkoa sitten mielitiettyni Ilarin kanssa kaupunkilomalla Unkarin pääkaupungissa Budapestissa. Ennen reissua mielikuvani Unkarista rajoittui lähinnä stereotypioihin, kuten paprikan yliannosteluun missä tahansa ruoassa ja gulassikeittoon. Muistan Unkarin myös maana, josta sikiää vuosi toisensa jälkeen aivan kammottavia Euroviisukappaleita (niin moni Euroviisubiiseistähän on todellisia sävellyksen laadunnäytteitä).

Budapestiin saavuttuamme pääkoppani sisälsi jo huomattavasti enemmän Unkari-infoa, sillä olin lukenut Mondon Budapest-opasta viikkokausia ennen matkan alkua. Rakastan matkojen suunnittelua; opaskirjojen sivujen hiirenkorville taittelua, ravintoloiden pöytävarausten tekemistä, netin pläräystä ja karttojen merkkaamista. Offtopic: kerran Ilari voitti jonkun tyhmän perheriidan erittäin hyvällä argumentilla; “oot niin hyvä järjestämään ja suunnittelemaan kaikkea matkoja ja muita, en tajuu mikset voi käyttää samanlaista energiaa kodin puhtaanapitoon”…..Mutta kun…eihän se ole yhtään kivaa…

DSCF4646

Vietimme Budapestissa neljä todella kivaa päivää. Täytyy kyllä myöntää, että vähän kyseenalaistin lomakohdevalintaamme ensimmäisenä päivänä; “okei, tämmöiseen paikkaan tultiin sitten lomalle”. Budapest on kaupunki, joka tarvitsee ehkä hieman aikaa hurmatakseen lomalaisen puolelleen (ehkä myös tammikuinen sää vaikutti asiaan hieman). Mutta jo viimeisenä päivänä olin ihan myyty – haluaisin Budapestiin jo uudelleen.

Budapestin hintataso on todella edullinen. Pariin kertaan jouduimmekin tarkistamaan lounaan hinnan valuutanvaihto-appilla, koska emme voineet uskoa kahden ruokalajin lounasmenuun maksavan kuutta euroa ihanssa pariisilaistyylisessä bistrossa, Gerlóczy Kávéházissa. 

Neljän päivän käyttörahoiksi 250€ /hlö riitti enemmän kuin hyvin; summalla kustansi taksit lentokentälle kahteen suuntaan, metroliput, kaikki ruokailut tippeineen, kylpylät, viinilasilliset ja oluet tunnelmallisissa baareissa, ruokatuliaiset ja kakkukahvittelut. Vaihdoimme kummatkin siis saman verran käteistä yhteiseen matkakassaamme ja olimme ihan ihmeissämme kun summa riitti kaikkeen. Emmekä me tietoisesti edes venytetty penniä.

DSCF4676

Ehdottomasti parasta antia itselleni Budapestissa olivat kaupungin ihanat historialliset kylpylät. Tieto ei sinänsä ole yllättävää, sillä Muslaa seuranneet tietävät, kuinka kylpylähulluja me täällä ollaan.

Budapestin maan alta pulppuavissa mineraalipitoisssa kuumavesilähteissä on kylvetty jo Rooman valtakunnan aikana. Kaupungin thermal bathien vesien sanotaan parantavan kaikenlaisten vaivoja nivelsäryistä hermosairauksiin, itseni kohdalla se paransi ainakin kaupunkiloman väsyttämät jalkapohjat. Kylpylöissä järjestetään myös paljon technobileitä, jonka tamppaavalta bailaajilta se ei ainakaan paranna huonoa musamakua…..eikun…

DSCF4747DSCF4749

Budapestista löytyy kahta eri tyylisuuntaa edustavia kylpylöitä; 1900-luvun alussa rakennettuja uskomattoman kauniita ja pröystäileviä kylpylöitä, sekä vieläkin vanhempia turkkilaisten valloittajien rakentamia mutta sitäkin tunnelmallisempia pikkukylpylöitä. Kaikki Budapestin kylpylät ovat ihania aikuisten rauhallisia rentoutuspaikkoja, sillä thermal batheja ei suositella alle 14-vuotiaille niiden mineraalipitoisuuksien takia.

Kävimme ensiksi Budapestin kenties tunnetuimmassa (ja suurimmassa) Széchenyin kylpylässä, jossa on 18 erilaista enemmän tai vähemmän kananmunalta tuoksahtavaa tai Hart Sport-urheilujuomaa muistuttavaa kylpylä. Altaita löytyy sisältä ja ulkoa. Vuonna 1913 rakennettu jättimäinen kylpyläkompleksi on upea ja mahtipontinen, ja parhaiten se pääsee oikeuksiinsa illalla, kun ulkoaltaassa pulikoidessa voi katsella tähtitaivasta.

Kuulimme samaan aikaan Budapestissa vierailleelta tutulta, että samaa tyylisuuntaa edustava Gellértin kylpylä oli kuulemma paljon kivempi kuin Széchenyi. Sinne siis lillumaan ensi kerralla!

kiraly_baths_2

Ilari ja minä pidimme kummatkin paljon enemmän sympaattisesta Királyn turkkilaisajan kylpylästä. Ottomaanivalloittajat rakensivat Királyn kylpylän 1500-luvulla, ja kylpylän kuvissa näkyvä varsinainen allashuone on alkuperäinen (!!) kupoleineen kaikkineen. Kylpylä oli sympaattisella tavalla ränsistynyt, eikä sinne ollut tehty peruskorjausta kuin ehkä…kerran. 36 asteisen pääaltaan lisäksi kylpylästä löytyi viileämpiä, jääkylmiä, kuumempia ja ihan hiton kuumia pienempiä altaita. Lempparini oli kamomillalta tuoksuva höyrysauna, ah!

Kuten kuvista näkyy, lilluimme Királyssä rauhallisesti eläkeläisten kanssa, se oli ihanaa. Tunnelma oli juuri niin kiireetön kuin kylpylässä pitääkin olla. Tai vanhainkodissa.

DSCF4906_2DSCF4936

Kuten muissakin Budapestin kylpylöissä, myös Királyssä on tarjolla kaikenlaisia hoitoja kuten esimerkiksi hierontoja, mutahoitoja ja manikyyrejä/pedikyyrejä. En tosin tiedä, mitä hoitoja kuvan menneen ajan välineistöllä tehdään. Haluanko edes tietää?

DSCF4869DSCF4863

Jos Széchenyissä kannattaa vierailla illalla, niin Királyn kylpylässä kannattaa ehdottomasti vierailla päivällä, kun kattokupolin ikkuna-aukoista säihkyy allashuoneeseen upeita valopylväitä.

Pienen kävelymatkan päässä Királystä sijaitsee pieni unkarilainen ravintola, Roma Etelbar, jossa söimme reissun parasta unkarilaista ruokaa. Ravintolasta saa perinteistä, konstailematonta unkarilaista kotiruokaa, ja mikä parasta, ravintola ei ole suunnattu turisteille. Se sijaitseekin kaukana turistialueista. Söimme erinomaista goulassikeittoa, sieni-goulassipataa smetanalla sekä aivan superhyvää ja mehevää ankankoipea. Pikkelöidyt vihannekset olivat myös erittäin jees!

DSCF4948

 

 

DSCF4659

Budapestin upea jättimäinen kauppahalli oli yksi pakollisista vierailukohteista. Ruokashoppailu ulkomailla on ihan parasta. Ostettiin kotiin todella maukkaita kuivattuja, paprikalla maustettuja makkaroita. Kauppahallin ensimmäinen kerros on täynnä liha-, hedelmä-, sekä vihanneskojuja. Toisesta kerroksesta löytyy turisteille suunnattu krääsää, sekä muutamia unkarilaisia ruokakojuja.

DSCF4636DSCF4630DSCF4787

Ruokakojuista voi ostaa unkarilaista snägäriruokaa, Lángos-lättyä. Se on uppopaistettu vehnälettu, jonka klassinen versio päällystetään valkosipulilla, smetanalla ja juustoraasteläjällä. Eli kaikin puolin epäterveellinen käntty. Mutta erittäin, erittäin herkullinen sellainen. Lettu uppopaistetaan vain asiakkaan tilauksesta, joten se on syötäessä ihanan rapsakka ja kuuma. Syntistä, mutta niin tyydyttävää.

DSCF4721

Ei, tämä kuva ei ole New Yorkista, vaan Budapestin metrosta, joka on toiseksi vanhin metrolinja koko maailmassa (heti Lontoon jälkeen). New Yorkin maanalainen on rakennettu Budapestin mallin mukaan, pieniä trendikkäitä subway tiles-laatoituksia myöten. Keltaisen metrolinjan kaikki pysäkit ovat kaikki historiallisessa alkuperäisasussaan.

DSCF4827

Budapestista löytyy lukuisia rauniobaarejajotka on rakennettu vanhoihin tyhjiksi jääneisiin asuinkerrostaloihin. Rauniobaarit, eli kertit, ovat nimensä mukaisesti rähjäisiä, todella sekalaisen vanhan sisutuksen omaavia baareja. Ensimmäinen ja ehkä kuuluisin ruin pub on Szimpla, joka on jättimäinen ja sokkelomainen baarikompleksi trendikkäässä 7.kaupunginosassa. Szimpla on niin suuri, että aulassa jaetaan karttoja, jottei sisälle eksy.

Sisällä Szimplassa on baareja eri teemoilla: shisha-vesipiippubaareja, viinibaareja, craft beer-baareja, leipomo, puutarhabaari, livekeikkabaari jne. Rauniobaarit – ainakaan Szimpla – eivät ole mitään kreisibailu-klubiluolia, vaan rauhallisia seurustelubaareja. Ehkä yksi siisteimmistä asioista Szimplassa oli se, että eläkeläiset saavat sieltä alennusta. Siellä ne vanhat harmaat gubbet hengaili nuorison seassa, upeeta! (Miksi mä oon niin fiiliksissä eläkeläisistä?!?)

Kannattaa ehdottomasti suunnata Budapestiin! Se on lomakohteena rennon kiilloittamaton, jotain ihan muuta kun perus barcelonat tai pariisit. Budapest on ihana sekoitus rentouttavia kylpylöitä, cooleja baareja & ravintoloita, mielenkiintoista historiaa ja……paprikaa.

MITÄ SYÖDÄ TREENIN JÄLKEEN

.. Tai välipalaksi muuten vaan!

Mä en käytä mitään palkkareita tai lisäravinteita, jos vitamiineja ei lasketa. Nälkäsenä oon vähän äkänen… joten kaikkien kanssaeläjien vuoksi oon kehitellyt nopeita välipaloja mitkä vedän suoraan treenien jälkeen. Tässä parhaat vaihtikset:

Smoothiet. Erittäin hyvä yksilö on tyrni-mustikka-banaani-pinaatti-maito/rahka, sisältää proteiinia, antioksidantteja, vitamiineja, rautaa ja hiilareita. Ja maistuu yhtä superilta kuin kuulostaa! En yleensä mittaa mitään tarkkoja määriä, laitan mustikoita ja pinaattia noin kouralliset, tyrnejä vähän vähemmän ja yhden banaanin. Jos käytän rahkaa, menee yleensä koko ehrmannin purkki ja vähän maitoa sekaan. Myös piimä ja mantelimaito toimivat!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
En vedä protskupatukoita melkeinpä koskaan, mutta nämä Paleo Crunch -taatelipatukat ovat mun ykkössuosikkeja! Näistä löytyy myös protskuversio, jolle mäkin nostan peukut pystyyn; ei sisällä turhia lisäaineita, eikä maistu jauhoiselle proteiinille. Näitä kannan aina salikassin pohjalla messissä, ja nappaan treenin jälkeen jos siltä tuntuu. (fyysisesti tai henkisesti..hahah)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Näiden lisäksi yksi mun suosikki “palkkareista” on bansku ja maitolasi. Toimii. Eipä paljon jauheita tarvita.

Nyt ois kuulkaas myös viimeiset päivät käsillä, kun voi vielä ilmoittautua Liftedin 5 viikon kestoiseen kehonpainotreeni verkkovalmennukseen messiin! Kurssista tulee siis treenivideoita sulle tietokoneelle, ja treenit sujuu rattoisasti omalla kehonpainolla vaikka sun olohuoneessa. Tämä tuo myös salilla käyville ja muiden lajien harrastajille erittäin hyvää vaihtelua niihin omiin treeneihin. Hihkuin aikaisemmin myös ruoka ja stressiosuutta, jotka sisältyvät kurssiin ja kiinnostavat mua kovasti. Siistiä päästä testaamaan, tästä lähtee kesäkunnon tavoittelu, hahah! Tuu säkin? Kurssin hinta on 64€, mutta mun lukijat saavat 15% alennuksen koodilla katrimusla. 

Tästä näet lisätietoa kurssista!

Read more...

JOUDUIN PALJETTIEN VIETTELEMÄKSI

Glitter2

Pistin vaatekaappini uuden vuoden kunniaksi detox-kuurille, ja vein läjän kamaa Kaivarin Kanuunaan myytäväksi (antimia voi käydä tutkimassa osoitteessa pöytä 73).

Kun viimeksi kävin järjestelemässä myyntipöytääni sattuivat silmäni bongaamaan jotain houkuttelevasti kimaltelevaa (ne ovat harjaantuneet löytämään kaiken, jossa on paljetteja).

Eräässä rekissä kimalsi kaunein ikinä näkemäni paljettitoppi. Hitto, ajattelin, tammikuunhan piti olla asioista luopumisen aikaa – ei uuden hamstraamisen.

Mutta niin siinä kuitenkin lopulta kävi, että en pystynyt vastustamaan tuon sädehtivän ryökäleen viettelevää kimallusta, joten vein sen kotiin. Tänään se pääsee käyttöön sillä agendalla on glitter-teemaiset juhlat! Kuvia luvassa – jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan hiuksenikin noudattavat tänä iltana juhlien teemaa. Sparkly hair coming up!

Hohdokasta viikonloppua!

X

5B1C5903

LUMILENKKI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Löysin uuden extreme urheilulajin. Siirryin nimittäin kuntosalilta ulos juoksemaan.

Mun edelliset koutsit ja nykyiset hyvät kaverit antoivat mulle joululahjaksi vuoden treeniohjelman, ja tänään oli vuorossa lenkki. Talvella juoksen monet lenkitkin salilla Suomen talvisäiden takia, mutta onhan se nyt aika puuduttavaa.. Ulkona liikkuminen antaa vielä suuremmat endorfiinipaukut kuin salilla treenaaminen, eikä siihen tarvitse edes överisykkeitä. Vietämme muutenkin ihan liikaa aikaa sisällä.

Koitin aikaisemmin tänään googlettaa talven juoksuvinkkejä. Mietin varsinkin sitä, miten kannattaisi pukeutua, ettei jäädy tai saa lämpöhalvausta untuvatakista. En löytänyt vinkkejä. Pukeuduin täydellisesti. Tässä vinkit:

- Normi treenivaatteet alimmaiseksi kerrokseksi, messiin myös pitkät kompressiosukat jos löytyy

- Toiset treenihousut, jotka pitävät tuulta ja kerrastopaita/fleece (mun oma on Niken ystävämyynneistä ostettu Dri Fit -fleece, mikä on myös lasketteluun ihan täydellinen)

- Ohut talvitakki

 – Muista myös sormikkaat sekä buffi!

- Korvaläpät tai pipo. Mä en tykkää käyttää pipoja, koska mun afrosta tulee lättänä. Sen vuoksi vannon mun lahjaksi saatujen Ugg -korvaläppien nimeen! Nämä ovat aivan loistavat; korvat eivät jäädy eikä tarvitse erikseen kuulokkeita. Oon nähnyt tällaisia muiltakin merkeiltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ristin talvella ulkona lenkkeilyn extreme -lajiksi, koska maasto on super muhkuraista ja liukasta. Suosittelen testaamaan juoksemista metsässä ja lumessa, oli todella raskasta ja kivaa! Tulipa hyvä olo!

Read more...

PIENI ISTANBUL OPAS

Istanbul_case

En ole ehtinyt kehua Istanbulia tarpeeksi, joten otin asiakseni korjata tämän vääryyden ja väsäsin teille pienen Istanbul oppaan. Tässä liuta kivoja asioita, jotka kannattaa tehdä, jos joskus sattuu löytmään itsensä Istanbulista:

Istanbul_case2 Istanbul_case3

Tärkein ensin, eli RUOKA! Kaikkein eniten fiilistelin matkalla kaupungin kulinaristista tarjontaa. Eteenkin 60-luvulta asti pystyssä ollut kebabravintola Hamdi ja kalaravintola Balıkçı Sabahattin tekivät vaikutuksen.

Ensimmäisessä vanha tarjoilijasetä innostui näyttämään minulle, miten tilaamani munakoisokebab tulisi syödä. Liha, munakoiso, sipuli ja tomaatti tuli pilkkoa erittäin pieniksi paloiksi ja sekoittaa mössöksi, joka syötiin lettumaiseen leipään käärittynä. Hän otti tomerasti ruokailuvälineeni kätösiinsä ja pilkkoi pieteetillä pienen satsin lautaselleni. Luulin hetken, että hän vielä syöttäisi letun minulle, mutta sen sain onneksi tehdä itse. Tunsin itseni pieneksi lapseksi, hämmennyin, punastuin, enkä tiennyt itkisinkö vai nauraisinko. Mutta hyvää hän kai vain tarkoitti, ja koska hänen englanninkielensä ei ollut tuliterässä vedossa hän varmasti päätteli, että paras vain demonstroida turisti-neidille, miten tätät ravintolan erikoisuutta syödään. Ja se mössöhän oli jumalaista! 

Jälkimmäisessä asiakkaiden haarukat ja veitset jätettiin rauhaan. Sen sijan tarjoiltiin täydellisen kevyesti grillattua mustekalaa sitruunan kera. Toivoisin niin, että mustekalaa löytyisi helpommin Suomesta (ei siis vaan tilaamalla erikseen jostain Stockalta), grillailisin sitä kesällä non-stop, enkä söisi muuta!

Istanbul_case4

Muita erinomaisia, hieman modernimpia syöttölöitä, olivat skandinaavilais-turkkilaista fine diningia tarjoileva Mikla (omistaja on vissiin Tammisaaresta kotoisin) ja rennompi ja halvempi Karaköy Lokantasi, jonka menyltä löytyi ihania meze-annoksia, kuten täydellisesti marinoituja anjoviksia. Tämän ravintolan sisutus oli myös matkan kaunein – seinät oli peitetty vaaleansinisillä kaakeleilla.

Mikla sijaitsee Marmare Pera hotellin ylimässä kerroksessa, josta on huikeat näkymät Istanbulin ylle. Karaköy Lokantasi löytyy Karaköyn satama-alueelta, joka vaikutti olevan Istanbulin hipsteri area. Istanbul on hurmaava juuri siksi, että joillain alueilla tuntuu siltä, kuin matkustaisi takaisin 50-luvulle ja joka puolella näkyy vain vanhoja miehiä, jotka pelaavat backgammonia ja juovat teetä. Seuraavan kulman takaa taas saattaa löytyä flanellipaitoihin ja maihareihin pukeutunutta nuorisoa siemailemassa lattea trendikkäässä kahvilassa.

Karaköyn lisäksi Cihangir vaikutti nuorempien istanbulilaisten suosimalta baari ja kahvila-alueelta. Siellä haahuilessaamme löysimme monta mukavaa aamiaispaikkaa ja baaria.

Istanbul_case5 Istanbul_case6

Herkkuja ei sovi unohtaa, kun puhuu Istanbulista. Parasta baklavaa ja lokumia (eli myös turkish delight nimen alla kulkevaa karkkia) saa Hafiz Mustafan liikkeistä. Tämän vuodesta 1864 toimineen konditorian myymälöitä ja kahviloita löytyy Istanbulista monta, mutta tunnelmallisin oli mielestäni Sirkeci raitiovaununpysäkin lähellä oleva kahvila.

Kaksikerroksisen rakennuksen alakerrasta saa ostaa makeita ihanuuksia kotiin vietäväksi ja yläkerrassa voi mussutella leivoksia kahvin kera, samalla kun katselee ikkunasta Kultaiselle sarvelle avautuvia näkymiä. Ah, täydellisyyttä! (Eteenkin silloin, kun olet kävellyt tuntikausia koleassa ulkoilmassa ja olo on hieman väsynyt ja känkkäränkkämäinen. Silloin mikään muu self medication ei tepsi yhtä hyvin kuin kuppi vahvaa teetä ja rapsakka baklava).

Istanbul_case7

Hamamista kirjoitinkin joKılıç Ali Pasha Hamamı is the place to be! Varmasti muutkin ovat hyviä, mutta en päässyt kokeilemaan, sillä hamamissa jynssätään ihoa sen verran tarmokkaasti, että yksi visiitti kuukaudessa riittää.

Ja basaareista (Katettu Basaari Egyptiläinen Basaari) kannattaa metsästää hamam-pyyhkeitä, saippuoita ja pesukintaita.

Istanbul_case8

Istanbulissa ruokaa on joka paikassa. Kaikkialla myydään yllä näkyviä simit rinkeleitä ja myös grillattua maissia ja kastanjoita löytyy. Ja tuorepuristettua granaattiomenamehua.

Kastanjoita satuin napostelemaan Hagia Sofian ja Sinisen moskeijan välisellä aukiolla, kun rukouskutsut kajahtivat ilmoille. Suosittelenkin paikalle saapumista juuri tähän aikaan, sillä molempien rakennusten rukouskutsut on synkronoitu niin, etteivät ne mene päällekkäin vaan ovat “vuoropuhelussa” keskenään. Niin hienoa! (Paikalle sattuminen oikeaan aikaan vaatii hieman tuuria. Rukouskutsujen ajankohdat vaihtelevat vuodenaikojen mukaan – ensimmäinen on kai auringonnousun aikaan ja viimeinen auringon laskiessa. Voin olla väärässäkin. Muutenkin kaikki uskonnollisten rituaalien ajankohdat vaihtelivat iloisesti päivästä toiseen. Yritin sinnikkäästi neljä kertaa päästä vierailulle Siniseen moskeijaan, mutta siellä oli aina rukous käynnissä, eikä turreja päästetty sisään. Ensi kerralle!).

Istanbul_case9 Istanbul_case10

Istanbul on jännä kaupunki. Se on toisaalta super moderni ja tutun eurooppalaisen tuntuinen kaupunki (välillä mieleen tuli Pariisi), toisaalta aika ränsistynyt ja “eksoottinen” paikka. Oli rapistuvia rakennuksia, likaisia fasaadeja ja moskeijoita, joiden kaikki ikkunaruudut olivat rikki ja seinät kaatumaisillaan, mutta ihmiset kävivät siellä kuitenkin vielä rukoilemassa. “Erilaisen” kaupungista teki tietty se, että uskonto näkyy ja kuuluu katukuvassa niin vahvasti.

Joka paikassa oli myös kulkukoiria ja kissoja. Hotellimme lähistöllä oli puisto, jonka isot karvaiset koirat tuntuivat valloittaneen. Siellä ei ikinä näkynyt ihmisiä – jättimäiset mastiffit vain partioivat valtakunnassaan.

Vaikka suurin osa näistä kaupungin karvaturreista näyttivät melko hyvinvoivilta, ja moni oli myös saannut korvaansa jonkinsortin merkinnän (ehkä rokotuksesta ja kastroimisesta?), nämä villinä vaeltavat elukat tekivät kovin surulliseksi. Suru oli suuri esimerkiksi silloin, kun satoi lunta, ja eräs paksunpuoleinen vaalea kissa pyrki suojaan sen reitille sattuneen kampaamon lämpöön, mutta se ajettiin armotta ulos hiuslakalla suihkien. Nyyh.

Onneksi on ihania ihmisiä, jotka yrittävät tehdä asialle jotain. Kotiin tultuani googlasin järjestöjä, jotka auttavat Turkin kaduilla asuvia eläimiä ja päätin lahjoittaa pienen summan tänne. Toivottavasti siitä on apua.

Istanbul_case11

Suunnittelen jo seuraavaa matkaa Istanbuliin, sillä niin paljon jäi näkemättä! En esimerkiksi käynyt Aasian puolella enkä veneajelulla Marmaranmerellä. Ja sinne Siniseen moskeijaan on pakko päästä. Eli nähdään taas pian Istanbul, sinä senkin charmantti kaupunki!

Istanbul_case12