RAKKAUDESTA RANUUN

img_0970-copy

En googlannut, mutta epäilen, että olen kirjoittanut ranskiksista ennenkin, koska ne on niin ihania.

Monessa kehnossakin ravintolassa tarjoillaan hyviä ranskalaisia. McDonaldsissakin on erinomaiset ranskikset. Rasvassa keitetty tikkuperuna onnistuu, jos se on tarpeeksi rapea, tarpeeksi ohut ja tarpeeksi suolainen. Ja tuore. Se on parempi kuin hampurilainen – sen voi syödä sivistyneesti, vaivatta ilman kastikekatastrofeja. Bataattiranskis on ihan kiva, mutta peruna on paras. Lohkoista en perusta ja liian läski ranskalainen ei ole ranskalainen ollenkaan. Vaan maalaisperuna. Ranskisten kanssa ihanin juoma on kylmä samppanja.

Runo Ranulle

you chic, skinny thing
salty like tears
snack fit for a king

nurture and cheer
t-shirts and beer
or maybe
leotards, glimmery and sheer
sips Ruinart in between
this dish, fit for a queen

salty and crispy and delicious
potatoes are nutritious

***

Hyvää viikonloppua!

11

UNIVORMUSSA

musla1

Onkohan miehillä vaatekriisejä? Vaatekriisi on yliampuva termi, mutta ystäväpiirissäni tuttu kaikille. Jos siellä on nyt joku superior-lukija, joka ei tiedä mikä vaatekriisi on, niin selitän teille:

Vaatekriisi = tila, jossa siitä kärsivä ei löydä mitään päällepantavaa ja tuntee itsensä väärin edustetuksi kaikissa omistamissaan vaatteissaan.

Vaatekriisi voi tietämättömän korvaan kuulostaa pinnalliselta hömpötykseltä, mutta tosiasiassa kyseessä voi olla hyvinkin syvällinen sisäinen kamppailu: Kuka minä olen? Mihin mä oon menossa? (Ja, okei: Miks mä näytän tältä?) Se voi olla hämmentävää ja turhauttavaa. Vaatekriisin toisesta lajityypistä, joka johtuu yleensä siitä, että kriisiin joutunut kärsii oudoista hormoniepätasapainoista – tai on darrassa –  kirjoitin aikaisemmin täällä.

Syvällisempien kysymysten äärellä painiskelevat saattavat esimerkiksi sesonkien vaihtuessa kyseenalaistaa oman tyylinsä ja sen kautta minuutensa. Silloin kyseessä on ehkä pohdinta siitä, mitä muuta uusi sesonki tuo tullessaan. Noin niinkuin elämässä. Kuka olen? Mihin mä oon menossa?

Olimme eilen Mian kanssa lounalla ja keskustelimme juuri tästä; oudoista tyylikokeiluista, virheostoksista, muutoksen kaipuusta ja siitä, mihin olemme menossa.

Klassinen muutosrituaali on hiusten leikkaaminen. Elokuvissa naiset, joiden elämässä tapahtuu jotain dramaattista, leikkaavat hiuksensa keittiösaksilla ja lopputulos on aina yllättävän upea. Itsehän leikkasin yläasteella oman tukkani lyhyeksi ja lopputulos ei ollut yllättävän upea, vaan ennalta-arvattavan kamala. Kesti tosin monta vuotta ennen kuin tajusin sen.

En voi vielä paljastaa millaista, mutta myös Mia suunnittelee drastista hiusmuutosta. Siihen ei kyllä onneksi liity keittiösakset: “Haluun vaan mennä sinne kampaajalle ja uudelleen syntyä sieltä, kuin feenix-lintu”.

img_9847

Oma tapani selviytyä syksyisestä muutoksenkaipuusta on keskittyä olennaiseen ja karsia kaikki ylimääräinen: aion seuraavat kaksi viikkoa pukeutua vain mustiin housuihin ja valkoiseen t-paitaan. Valkoinen, hyvin istuva ja sileäksi silitetty t-paita on kuin puhdas paperi: voin olla kuka vaan ja mennä mihin tahansa. Sopivan anonyymi, silitettynä huoliteltu. Arelan valkoinen Kim on suosikkini. Malli on klassinen, sopivan istuva, mutta ei liian piukea. Paita on helppo silittää, koska kangas on trikoomainen, vähän joustava ja ihanan pehmeä. Malli kuuluu Arelan basics -mallistoon, eli sitä on yleensä aina saatavilla.

T-paita ostoksilla löysin myös tämän Arelan Laine-neuleen, vaikka ihastelin syysmalliston ruskeita sävyjä jo viime keväänä. Paita on todella pehmoinen ja sen pääntie on avara, mikä on ihana asia, sillä se näyttää kivalta t-paidan kanssa, mutta myös ilman t-paitaa, kun voi vähän vilautella solisluita. (Mummeli täällä hei: versioni seksikkäästä pukeutumisesta on ruskea neulepaita jossa voin vilautella vähän mun solisluita.)

Mia on kirjoittanut univormu-pukeutumisesta monta kertaa ja on totta, että samaan asuun sonnustautuminen päivittäin yksinkertaistaa elämää, varsinkin jos “tekee mieli” vaatekriiseillä. Univormua valitessa kannattaa valita jotain mukavaa, sillä kahden viikon univormu-kuurilla voi alkaa ihan uudet kriisit jos housut puristaa ja paita kutittaa.

musla2

Hiuksista vielä. En ole ehkä elämässäni vielä oivaltanut paljonkaan, mutta yhden suuren asian olen nyt oppinut: Hair matters! Puhtaat, laitetut hiukset voivat muuttaa paljon, eikä kukaan herää täydellisen kampauksen kanssa, vaan huoletonkin lookki kaipaa vähän laittamista. Hiuksia pitää pestä ja kuivata – oli kysessä sitten föönaus tai ilmakuivaus – ja hoitaa ja ehkä suoristaa, jos on vaikka sellaiset Bonnie Tyler -hiukset, kuten minulla. Yleinen taktiikkani “märillä hiuksilla sänkyyn ja aamulla nuttura takaraivoon”, ei johda mihinkään kovin erityiseen lopputulokseen. Puhdas ilmava tukka ja valkoinen t-paita sen sijaan voivat pelastaa vähän haastavammankin päivän. Tai ainakin akuutin vaatekriisin.

20

VIERAILULLA FRANTSILAN LUOMUYRTTITILALLA

5b1c3727

Eräänä sateisena päivänä elokuun lopussa vierailimme siskoni Oonan kanssa Frantsilan luomuyrttitilalla Hämeenkyrössä. Olin superinnoissani, koska olen suuri Frantsila-fani!

Vierailun jälkeen olin – mikäli mahdollista – vielä suurempi fani.

Rakastan Frantsilan luonnonkosmetiikkaa (suosikkini ovat Raikastava jalkasuihke ja Ruusuinen kasvovesi) ja merkin yrttitipat kuuluvat lapsuusmuistoihini: Karvakorva yrttiuute kaivettiin aina esiin, kun sairastimme siskoni kanssa flunssaa.

Sillä Frantsila ei ole vain kosmetiikkaa. Yli 200 tuotteen valikoimasta löytyy niin yrttiteetä, ravintolisiä, yrttiuutteita ja kukkaistippoja. Sekä tietysti laaja valikoima eteerisiä öljyjä. Tässä on siis kyse kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista – siitä, että kauneus syntyy terveestä kehosta ja mielestä. Itse olen juuri nyt täysin hurahtanut kaikkiin tippoihin ja uutteisiin, joita tiputtelen päivittäin suoraan suuhuni tai lasilliseen vettä!

Frantsilan tuotteissa viehättää myös niiden rönsyilevä estetiikka, sympaattinen hippi-henkisyys ja maksimalismi. Niistä huokuu lämpöä ja tiettyä luontaistuotekauppa-vibaa, mistä pidän. On virkistävää, ettei kaikki ole niin sliipattua ja vähäeleistä. Että yrttiuutteiden pullot näyttävät vähän siltä, kuin niissä olisi jotain mystistä taikajuomaa.

Mutta nyt siihen vierailuun.

Tapasimme Frantsilan perustajan Virpi Raipala-Cormierin, joka esitteli meille kasvihuoneita ja yrttipeltoja ja kertoi kaiken lempiyrteistään (tai no, murto-osan, koska Virpi on yrttiekspertti, ja arvelen, että hänellä riittäisi juttua yrteistä päiväkausiksi).

Tila on Virpin mummon sukutila ja hänen lapsuudenkotinsa, jonne hän palasi 70-luvun lopulla vietettyään vuosia Amerikassa ja Kanadassa. Hän aloitti Kanadassa tapaamansa miehensä James Cormierin kanssa luomuviljelyn ja perusti luonnonkosmetiikkamerkin.

Frantsilan tuotteet valmistetaan ja pakataan Suomessa – tehdasrakennuksessa, joka sijaitsee joitain kilometrejä itse tilasta. Vain eteeristen öljyjen raaka-aineet tulevat ulkomailta.

Katsastimme Virpin kanssa tiluksia. Frantsilan mailla viljellään noin 60 eri yrttiä – rohtokasveja sekä kukkia. Kaikki tuoksui sateen jälkeen erityisen ihanalta. Työnsimme nenämme pusseihin täynnä vastakerättyä sitruunamelissaa, kävelimme yrttipelloilla ja poimimme auringonhattuja, kehäkukkia ja salviaa kotiin vietäväksi (se salvia oli muuten parasta ja voimakkainta, jota olen ikinä maistanut!). Maistoimme ja opimme kaikenlaista: liilanväristen auringonhattujen siemenkotaa voi esimerkiksi pureskella ja se maistuu voimakkaalta kurkkupastillilta.

5b1c3759frantsila1dsc015272musla_virpi-25b1c3748

Yrttitilan yhteydessä toimii lisäksi Frantsilan Hyvän Olon keskus ja Kehäkukka kasvisravintola, mikä tekee Hämeenkyröstä loistavan kotimaan matkailukohteen, etenkin jos sattuu olemaan kiinnostunut kaikesta yrtteihin ja rohtoihin ja niiden tuomaan hyvinvointiin liittyvästä.

Kehäkukassa myydään lisäksi ihan kaikkia Frantsilan tuotteita – sekosin ja ostin vaikka mitä tippoja. Ostin myös Virpin kirjan – kyllä, hän on myös kirjoittanut kolme kirjaa – jonka nimi on Luonnonkaunis ja joka lupaa kertoa “kuinka säilyä säteilevänä, terveenä ja raikkaana tyttärestä isoäitiin?” Se on super inspiroiva tietopaketti ja tulette varmana kuulemaan siitä ja sen opeista enemmän myöhemmin.

Hyvän Olon keskukseen voi tulla lomailemaan ja varata itselleen vaikka hieronnan tai ajan yrttisaunaan. Itseäni kiinnostaa tosi paljon keskuksessa järjestettävät erilaiset viikonloppukurssit, kuten Kaamoksen voimakurssi, jossa perehdytään tapoihin selvitä talvesta esimerkiksi kiinalaisen lääketieteen ja eteeristen öljyjen voimalla. Myös ensi vuoden puolella järjestettävä Aromaterapia-kurssi kiinnostaa. Kesällä tilalla järjestetään myös Virpin vetämiä yrttikursseja, jolle olisi ihana osallistua! Täältä voit tarkastaa koko kurssitarjonnan.

Keskuksen voi myös varat esimerkiksi työpaikkansa virkistyspäiväksi ja räätälöidä omalle porukalle sopivan ohjelman. (Joskus haluan järjestää täällä Muslan virkistyspäivän, ettäs tiedätte Kisu, Katri ja Enni :D). Tilan lähettyviltä löytyy hienoja luontopolkuja, joita emme ehtineet tutkia, koska keräilimme kukkia ja juttelimme Virpin kanssa liian kauan.

Haastattelin Virpiä kaikesta sisäiseen kauneuteen, hyvinvointiin ja hyvään elämään liittyvästä viisaudesta – siitä saatte lukea pian! Kysyin myös, mitkä ovat hänen lempiyrttinsä. Ne ovat seuraavat (poimin faktat Frantsilan mahtavasta Yrttitietopankista, jossa voi lukea tavallisten, suurinpiirtein kaikkien pihalla kasvavien, yrttien ominaisuuksista):

5b1c3732

SIANKÄRSÄMÖ.
Siankärsämö on Virpin “suomalainen ykköskasvi”.

Siankärsämö laukaisee sileiden lihasten kouristuksia erityisesti mahassa. Se lisää sapen ja mahanesteen eritystä, ja sitä käytetäänkin ruokahaluttomuuteen ja helpottamaan ruoansulatusvaivoja. Lisäksi se edistää suoliston toimintaa, auttaa ummetuksen hoidossa ja vähentää kaasun muodostusta.

Siankärsämö vahvistaa immuunijärjestelmää ja on tulehduksia estävä, antibakteerinen ja antibioottinen ja alentaa jonkin verran myös kuumetta. Sitä on käytetty flunssan torjunnassa ja hoidossa samaan tapaan kuin auringonhattua. Sitä on käytetty puhdistamaan elimistöä, ja kansanlääkinnässä sitä on arvostettu “verta ja maksaa puhdistavana” rohtona ja siitä on tehty vatsaa vahvistavaa siankärsämöviinaa. 

Siankärsämöllä hoidetaan ulkoisesti ihoa, paiseita, palohaavoja, tulehduksia, aknea, haavaumia, ihoruhjeita ja hiertymiä; suuvetenä se hoitaa suun limakalvojen ärsytyksiä ja ientulehduksia ja supistaa limakalvoja. Siankärsämöä arvostetaan erityisesti suonikohjujen ja peräpukamien rohtona kylpyinä, kääreinä, salvoina ja voiteina käytettynä. Se elvyttää muutenkin laskimo- ja ääreisverenkiertoa sekä lämmittää kylmiä jalkoja ja käsiä. Sitä on käytetty sisäisesti ja ulkoisesti kylpyinä kuukautiskipuihin ja vaihdevuosivaivoihin. Kylvyissä siankärsämö lievittää kipua, ja sitä käytetään lihaskipuihin, päänsärkyyn ja migreeniin, ja lisäksi se edistää laskimoverenkiertoa ja ruoansulatusta. Lue lisää täältä.

5b1c3770

NOKKONEN
Nokkosen siemenet sisältävät kaikkia ihmisen tarvitsemia rasvahappoja sekä runsaasti E-vitamiinia. Se poistaa lievästi nestettä ja virtsahappoa ja hoitaa virtsatietulehduksia, tasaa verenpainetta, alentaa verensokeria, lisää hemoglobiinin ja punasolujen määrää ja hoitaa siten anemiaa. Se edistää ruoansulatusta, ja sitä käytetään normalisoimaan suolen toimintaa, parantamaan ruoansulatusvaivoja. 

Kansanlääkinnässä nokkonen tunnetaan “verta puhdistavana” rohtona, ja se on ollut paljon käytössä reuman ja kasvainsairauksien tukihoitona. Nokkosta on pidetty yleisesti hyvän kunnon, vastustuskyvyn, elinvoiman ja virkeyden lisääjänä.

Nokkosta käytetään ulkoisesti ihon pintaverenkiertoa lisäämään esimerkiksi kylvyissä; myös lisäämään tukankasvua, estämään kaljuuntumista ja poistamaan hilsettä. Se auttaa ihottumiin, kynsien vaivoihin, mustelmiin ja liialliseen ihon hikoiluun. Kylvyissä nokkonen on yleisesti elimistöä vahvistava, vireyttä ja vastustuskykyä antava. Se elvyttää pintaverenkiertoa, lievittää lihaskipuja ja reumaa ja edistää nesteen, turvotuksen ja virtsahapon poistumista. Nokkosliuosta käytetään kylpy- ja hiustenhuuhteluvesiin ja lisäksi lannoitteena ja tuhohyönteisten torjuntaan. Lue lisää täältä.

Vitsi nää yrttihommelit on inspiroivia! Haluan niin päästä ensi keväänä yrttikurssille ja perehtyä tähän enemmän. Kiitos Frantsila, oli ihanaa, että saatiin tulla käymään!

14

KAASUAUTO

Yhteistyössä Gasum

Meidän auto on pieni vaaleansininen Daewoo Kalos. Daewoo; merkki, joka autojen lisäksi valmistaa myös kodinkoneita. Sehän ei kai ole tavatonta, mutta naurattaa silti, koska jotenkin tuntuu, ettei leivänpaahtimien ja autojen valmistaminen sovi yhteen. Kalossissa on neljä ovea, joista kaksi aukeaa vähän huonosti ja radio joka on jumissa Suomi Pop -kanavalla. (Oon varmaan Suomen ainoa ihminen, joka _ei_ rakasta sitä Aamulypsy-ohjelmaa?)
Käytän autoa töissä, kun roudaan kuvausrekvisiittaa paikasta toiseen. Lisäksi ajamme autolla mökille ja käymme välillä Espoossa vanhempieni luona.

Olemme jo vuoden miettineet uuden auton ostamista. Olen ulkoistanut autojen välisen vertailutyön Tuukalle, joka on tutkinut eri vaihtoehtoja ja aina välillä maininnut myös erilaiset hybridi-mallit. Ennen tätä Gasumin kanssa tehtyä yhteistyötä, en tiennyt kaasuautoista oikeastaan mitään. Saimme käyttöömme kahdeksi viikoksi biokaasulla toimivan auton, jolla ajelin lähes päivittäin ja hoidin työasioita. Lisäksi teimme sadonkorjuuretken mökille ja kävimme Fiskarsissa.

Kerron kaasuautoretkistämme yksityiskohtaisesti lisää myöhemmin, mutta hyppään ensin “tuloksiin”: Rakastin kaikkea. Eniten rakastin sitä, että sain kuulla kaasuautoilun olevan täysin päästötöntä autoilua(!!) ja toiseksi eniten sitä, että lainaamassamme Seat Leonissa ei tarvinnut kuunnella Suomi Pop -kanavaa. Lisäksi kaasu on huomattavasti halvempaa, kuin bensa. Siis yli puolet halvempaa.

img_9962

Kaasun tankkaaminen on tosi helppoa, eikä autoa tarvitse ladata pitkiä aikoja, kuten vaikkapa sähköautoja vielä toistaiseksi tarvitsee. Kaasuautoon voi tankata kotimaista biokaasua tai maakaasua, joka tulee Suomeen Venäjältä.

Kaasuautot ovat tismalleen samanlaisia autoja, kuin muutkin ns. tavalliset autot ja mallistoista löytyy mm. Audi, Skoda, Mercedes Benz, Seat, Volkswagen yms.  Ainoa ero kaasu- ja bensa-autojen välillä on jossain siellä auton sisällä oleva asia – tankki, mikälie – joka käyttää auton eteenpäin liikuttamiseen kaasua, eikä bensaa. Ulkoisesti auto näyttää siis ihan ‘tavalliselta’ autolta ja toimii samalla tavalla, kuin muutkin autot.

Kaasua tankataan kaasuasemilla, joita Gasumilla on suomessa 18. Niiden sijainnit näet täältä. Jos asut pääkaupunkiseudulla, on auton tankkaaminen helppoa, sillä asemia on täällä kiitettävästi.

Täydellä kaasutankilla voi ajaa noin 300 kilometriä, mutta kaasuautoissa on lisäksi bensatankki, joten jos haluat ajaa pidemmän matkan ja kaasu pääsee loppumaan alueella, jossa kaasun tankkausasemia ei ole, voit ajaa loput matkasta tavallisella bensalla ja tankata auton millä tahansa tavallisella bensa-asemalla.

Me ajoimme autolla viikonlopuksi Kemiön saarelle ja teimme pienen retken Fiskarsiin. Kotimatkalla kaasu loppui ja auto siirtyi itse automaattisesti käyttämään bensaa. Siirtymistä ei edes huomaa, eikä sitä varten tarvitse pysähtyä tai tehdä mitään erityistä, sen kun ajelee vaan menemään, vaihdosta ei edes huomaa.

musla


BIOKAASU

Biokaasu on kaasuseos, jota syntyy kun biomassaa hajotetaan mädättämällä.

Gasum-Biokaasu on Avainlippu-merkin ja pohjoismaisen Joutsenmerkin saanut liikenteen polttoaine, jota valmistetaan teollisuuden, kaupan ja kotitalouksien biojätteestä. Biokaasun raaka-aineet ovat 100 % kotimaisia ja uusiutuvia.

Biokaasuun vaihtaminen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja parantaa myös lähi-ilman laatua, sillä sen palamisessa ei synny lainkaan (!!) pienhiukkasia.

Biokaasua voi tuottaa kaikesta orgaanisesta aineesta. Biokaasua kerätään kaatopaikoilta, jätevedenpuhdistamoiden lietteistä ja maatalouden tuotteista kuten: lanta, oljet, metsäjätteet, energiakasvit jne. Kaikista tunnetuista liikennepolttoaineista biokaasu tuottaa vähiten lähipäästöjä. (Kiitos, Wikipedia)

Eli: Biokaasun tuotanto tukee Suomen energiaomavaraisuutta, se luo työpaikkoja, se on täysin uusiutuvaa ja ekologista ja kaiken lisäksi bensaa halvempi vaihtoehto. Järkevä valinta jos on esim. yhtään huolestunut ilmaston lämpenemisestä tai muista ympäristökysymyksistä. En vieläkään tajua, etten tiennyt tästä oikeastaan mitään aikaisemmin. 

Kaasua mitataan kiloissa, eikä litroissa ja yksi kilo kaasua vastaa 1,56 litraa bensiiniä ja 1,39 litraa dieseliä.

Vertailun vuoksi:

Yksi “litra” biokaasua maksaa: 0,928 euroa
Yksi “litra” maakaasua maksaa: 0,667 euroa
Yksi litra bensaa (95E) maksaa: 1,4 euroa
Yksi litra diesel-polttoainetta maksaa: 1.18 euroa
(hinnat keskiarvoja pääkaupunkiseudulla)

Kaasun tankkaus muistuttaa hyvin paljon bensan tankkausta, mutta kaasua tankatessa letkusta ei tarvitse pitää kiinni tankkauksen aikana, vaan letku kiinnittyy itse tankkiin. Tässä iloksenne video, jossa havainnollistamme tankkausoperaation.

(Kuunnelkaa tarkasti toi biisi tossa videolla! Kuulostaa ihan siltä, kun siinä laulettais: “est peeerunaaa-aa-aaa”. Laulu perunalle.)

Ennen aina ajattelin, että meidän Kalossi-auto on sympaattinen pikkuauto. Että sen räminä, vähän kolhiintunut ulkokuori ja pieni koko ovat söpöjä yksityiskohtia ja jotenkin romu-romanttisia. Ajattelin, että on kätevää, ettei siitä tarvitse niin hirveästi huolehtia, koska työni takia joudun joskus lataamaan auton täyteen metsästä kerättyjä oksia, tai juuri maalattuja puulevyjä.

Tämän yhteistyön jälkeen, ajettuani kaksi viikkoa vähän uudemmalla autolla, tajusin, että Kalossi on kyllä ihan oikeasti aika rämä, eikä toimi kauhean hyvin. En vain tiennyt sitä, koska en ikinä aja mitään muuta autoa. Olin tottunut siihen, että jarrut “tavallaan toimii”. Oli ihanaa ajaa vaihteeksi “aikuisten” autolla, jossa voi kuunnella puhelimen kautta musiikkia ja puhua kaiuttimen kautta puhelimessa. (Ei kuunneltu Suomi Poppia kertaakaan.)

Ja nyt kun tiedän, miten paljon ympäristöystävällisempi kaasuauto on – on jotenkin ihan sairasta, etten ennen tiennyt aiheesta mitään, syytän salaliittoja – tuntuu Kalossi myös jotenkin tosi ahdistavalta pakokaasukoneelta. Meidän seuraava auto on aika varmasti kaasuauto ja suosittelen kaikkia muitakin autoilijoita tutustumaan aiheeseen! Lisää tietoa kaasuautoilusta löydät täältä.

23

TÄLLÄ VIIKOLLA

Olin valokuvausleirillä luokkamme kanssa keskiviikosta tähän sunnuntaihin.

Poseerasin ensimmäistä kertaa samalla kun rullaluistelin. Todella kuumottavaa ottaen huomioon, että tätä edeltävän rullaluistelukerran jälkeen koko takapuoleni vuosi verta koska en uskaltanut jarruttaa luistimien jarrulla, ja ajattelin että on parempi ajatus laskeutua peffalleni.

Liu’uimme 700 metriä pitkällä vaijerilla upean järven yli leirikeskuksen kiipeilypuistossa.

Vierailimme Narva nimisessä kaupungissa, joka on aivan Venäjän rajalla ja tehtävämme oli kuvata katukuvia, arkkitehtuuria ja ihmisiä. Ihmisten kuvaaminen oli aika haastavaa, koska paikalliset uhkailivat muunmuassa puukoilla ja sanoivat haastavansa meidät oikeuteen.

Kävimme maan alla sijaitsevassa Eestin Energia- museossa ja opettelimme kuvaamaan pimeässä.

Sen lisäksi kävimme opettajamme lempipaikassa: ”Itä-Viron Venetsiassa”, joka on paikallisten miesten piilopaikka perheiltään. Miehillä on siellä omat venevajat ja laiturit, ja vajojen välissä on pienen pieni joki. Heidän päivänsä kuluvat kalastaen ja juoden vodkaa.

Mielenkiintoista.

leiri1567venel

13