HOTELLILAKANAT 2

Tein viime vuonna Suvi Kesäläisen kanssa jutun Trendiin hotellisängyistä ja liinavaatteista ja etsin juttua varten kuumeisesti tietoa hotellilakanoista. Rakastan hotelleja, niissä asumista, hotellisänkyjä ja niiden rapeita, mankeloituja puuvillalakanoita.

Googlatessani löysin italaialaiset Frette-lakanat, joita Suomessa myy ainoastaan pieni laatulakanoihin erikoistunut nettikauppa Sisustus Delfino. Fretten valmistamat lakanat ovat olleet jo satoja vuosia luksuhotellien, kuten Lontoon Savoyn, Pariisin The Ritzin ja New Yorkin Plaza-hotellin virallinen lakanavalinta. Lääh lääh. Luin juuri lehdestä muutamien Pariisin Ritzissä asuneiden hahmojen tarinoita kyseisestä hotellista ja siitä, millaista siellä oli asua. Fantastista ja glamoröösiä.

Psst! Katsokaa: Pariisin Ritzissä on tällaiset upeet joutsenhanat ja pinkit kylpypyyhkeet! 

Sain Fretten historiaa lukiessani pienet lakananörttihepulit ja olen unelmoinut niistä siitä asti. Nämä kammatusta, pitkäkuituisesta puuvillasta Italiassa valmistetut lakanat edustavat minulle paitsi laatua ja kestävää valintaa – oletan, että ne kestävät ikuisesti ja minut ehkä haudataan niihin käärittynä – myös unelmaani hotellielämästä.

Hotellilfe on yhdistelmä ylellisyyttä, anonyymiyttä, lomaa ja sitä että on irrallaan kaikesta ja kaikista. Hotellihuone on, silloinkin kun se on erityinen ja erityisellä tavalla suunniteltu, vain tyhjä huone, jossa ei ole jälkiä kenenkään siellä asuvan tai asuneen persoonallisuudesta. Se tuntuu rikoskumppanilta, anonyymiltä, ylelliseltä rikoskumppanilta, joka kannustaa juomaan kallista limua minibaarista ja tilaamaan puhelimella ranskiksia sänkyyn. Lisäksi, Yksin Kotona 2 on niin hyvä elokuva, muovauduin ihmisenä sen johdosta.

musla_delfino musla_delfino1IMG_8573 musla_delfino4 musla_delfino2IMG_8547

Tilasin Fretten lakanat ja ne saapuivat pari viikkoa sitten. Rakastan niitä! Vein vanhat pellavalakanani kierrätykseen, sillä en ole enää pitkään aikaan erityisesti pitänyt niistä. Niiden pinta löpertyy ja rypistyy ja on ihan liian pehmeä parin yön jälkeen. Ne  takertuvat ihoon ja kaikki napakkuus puuttuu.

Nyt haaveilen tietenkin omasta mankelista, mutta se ei mahdu meille. Tiedän tosin, että meidän naapurilla on mankeli kotonaan. Mietin, kehtaisinko pyytää lupaa lainata sitä aina pyykkipäivän päätteeksi.

Delfinon kauppias Virpi on yhtä intohimoinen lakana-leidi, kuin minäkin ja opasti lakanoiden valinnassa, sillä oli vaikeaa valita satiinipintaisten ja perkaalipuuvillaisten välillä. Satiini on pehmeäää ja sileää ja lämmintä ja perkaali on rapeaa ja viileää. Meille tulee nyt molemmat. Lakanat voi muuten maksaa osamaksulla. Ja tilata mittatilauksena, jos tarvitsee ja erikoisen kokoiset.

Vieraillessani Delfinon web-sivuilla sain idean ehdottaa, että Enni uudistaisi Delfinon ja sivujen ilmeen. Virpi innostui! Ja Enni suostui! Ja niin se tapahtuu! Tämän kesän aikana Enni tekee siis kaupalle kokonaan uudet sivut, jääkää kuulolle!
Ei mitään paineita Enni, all eyez on you.

musla_delfino3IMG_8558

Meidän koti on valkoisista lattioista ja seinistä huolimatta aika kirjava kokonaisuus: on mattoja ja kasveja ja iso vihreä kakluuni. Nukun yleensä kevyesti ja stressaantuneena helposti levotonta unta, joten halusin makuuhuoneen, joka on mahdollisimman rauhoittava ja  hyvään uneen kannustava: ilmava ja rauhallinen tila, jättisänky, pelkästään luonnon materiaaleja, ikkuna melkein aina auki. Siellä ei ole tietokoneita tai muutakaan elektroniikkaa. Eikä värikkäitä mattoja.

Vielä muutamia vuosia sitten en ollut yhtään kiinnostunut sisustamisesta. Rakensin “kirjahyllyn” kenkälaatikoista, kun asuin Losissa vuokralla kimppakämpässä. Nyt ajatus siitä, että kodin sisustaminen ei kiinnostaisi tuntuu oudolta, sillä kysehän on vain siitä, että muokkaa elinympäristöään itselleen viihtyisäksi ja hyvin palvelevaksi. Reissaavaa – ja rahatonta – työharjoittelijaa palveli pahvista tehty “kirjahylly”, jossa oli vaan pehmeäkantisia pokkareita ja rantasandaalit.  Nyt 30-vuotiasta työssäkäyvää ihmistä, joka halusi aina vaan olla kotona palvelee koti, jossa voi oikeasti viihtyä.

lakanat: Frette Hotel Charme

9

PELLAVAHOUSUT

pellavahousut

Perinteinen päivän asu, olkaa hyvät. Tältä näytin eilen, kun olin koko päivän juossut ympäri kaupunkia erilaisissa muotiriennoissa ja kaipasin todella paljon lasillista viiniä (mikä selittää hieman kiukkuisen ilmeen. Sain lopulta skumppaa ja kaikki oli taas hyvin).

Juuri nyt fiilistelen Espanjassa hankkimani rusketuksen korostavia konjakinvärisiä vaatteita ja asusteita, sekä kaikkea pellavasta tehtyä, kuten näitä Samujin viime kesämalliston housuja.

Takki Filippa K, housut & laukku Samuji. 

6

POSTIKORTTI ESPANJASTA

5B1C1557

Palasin juuri viikon pituiselta Espanjan road tripiltä. Kerron pian lisää tästä seikkailusta, mutta tässä lyhyt versio: lensimme poikaystäväni kanssa Madridiin, vuokrasimme auton ja ajelimme viikon ympäri Andalusiaa.

Reitti oli seuraava: ensin etelään pittoreskiin pikkukylä Baezaan, sitten Alhambra-linnasta tunnettuun Granadaan, jonka jälkeen ajoimme länteen minikylä Priego de Córdobaan ja lopuksi vielä Córdobaan.

Tämän jälkeen palasimme Madridiin ja totesimme, että viikon kestänyt intensiivinen reissu tuntui pikemminkin kuukauden mittaiselta – arki unohtuu tehokkaasti, kun seikkailee pitkin tuntemattomia maanteitä ja joutuu paniikissa navigoimaan suurkaupunkien järjettömässä liikenteessä (huh, näin viime yönä painajaisia, että jouduin taas lukemaan karttaa Madridissa *tuskanhiki*).

Lievästi traumaattisista navigointikokemuksista huolimatta autolla matkustaminen oli todella helppoa ja kivaa. Tai no siis minä en edes ajanut, mutta kysyin kuskilta ja hänkin yhtyi mielipiteeseen.

Autolla (tai junalla ja bussilla) vierailee paikoissa, joista ei ollut pari kuukautta sitten kuullutkaan (Baeza?!), tekee ihmeellisiä löytöjä (Priego de Cordobassa tehdään Espanjan parasta oliiviöljyä ja Madridia ympäröivällä La Manchan alueella piskuisissakin huoltsikoissa myydään Manchego-juustoa) ja ymmärtää näin enemmän tietystä maasta ja sen kulttuurista (Granada on yksi harvoista paikoista Espanjassa, jossa vielä tarjotaan iso tapas-lautanen joka drinkin yhteydessä, eli jos haluaa säästää siellä voi melkein syödä illallisen ilmaiseksi. Tapas voi tosin olla vähän mitä vain, kuten pieni lautasellinen raketti-spagettia muistuttavaa jäähtynyttä pastaa tomaatikastikkeella. Syötävää, tietysti, muttei mikään kulinaristinen makuelämys. Ja olin unohtanut, kuinka halpaa cava on – noin kolme euroa lasi! Olin taivaassa! Kerran närkästyin, kun luulin, että eräs fiinimpi paikka yritti riistää turisteja veloittamalla lasista täyden Suomi-hinnan, eli 8 euroa, mutta kyse olikin pullosta).

Tässä lomakuvia, matkavinkit seuraavat vähän myöhemmin!

5B1C1238espanja35B1C12455B1C1472espanja45B1C12655B1C1659espanja2

29

BERLIINI, TOUKOKUU JA LOMA

Olimme toukokuun alussa tosiaan siskoni kanssa Berliinissä Adelen keikalla, josta jo kerroinkin. Viisi päivää saksanmaalla vierahti erittäin rennoissa merkeissä – ei oikeen tehty mitään.

Ja se oli ihanaa.

Kun jossain kaupungissa on käynyt riittävän monta kertaa, voi unohtaa pakollisen nähtävyydestä toiseen-säntäilyn ja keskittyä vain rentoutumiseen. Me lähinnä vain söimme, istuskeltiin terasseilla, pyöräiltiin sinnetänne intuition ohjaamana, hengattiin Berliinissä asuvan ystävämme kanssa, maalailtiin omia lomakuvia guassiväreillä ja käytiin muutamassa näyttelyssä ja museossa.

Shoppailukin jäi minimiin. Tai noh, vietettiin kyllä yli kolme tuntia Uniqlossa, kröhöm, mutta siinäpä se.

Ei ihan noudatettu Berliinissä maassa maan tavalla-sanontaa, sillä emme käyneet kertaakaan clubbailemassa. Siinä olisi ollut jo liikaa suorituksen makua. Pyöräiltiin kyllä Berghainin ohi ja ihmeteltiin sunnuntai-iltapäivällä tamppaavia technotyyppejä ja hipstereitä ja jatkettiin matkaa.

Berliini_22DSCF9621DSCF9632DSCF9623-2Berliini_2Berliini_24Berliini_23DSCF9676

Toukokuussa matkustaminen on kyllä mainio idea, silloin saa matkustettua kesäsesongilla ilman, että joutuu uhraamaan päiviä Suomen lyhyestä ja ihanasta kesäsesongista. Silloin kun pohjolassa hiirenkorvat ovat vielä tuloillaan, on muualla Euroopassa (yleensä) ihan täydellinen kesäsää: lämmin ja aurinkoinen T-paitakeli. Se hiostava ja ahdistavan kostea keskikesän megakuumuus puuttuu. Ensi toukokuun Euroopanreissu on jo suunnitteilla.

Välillä meidän Berliinin reissulla oli kyllä vähän liiankin kuuma, mutta onneksi pyöräily on täydellinen ratkaisu kuumuuteen tällaiselle viikinkiveriselle kuumuudenvihaajalle: pyöräillessä ympärillä pauhaa koko ajan henkilökohtainen ilmastointi, sillä kevyt tuulenvire iholla toimii hiostavuuden karkottajana. Heti kävellessä hiostavuus palasi, kun ilma seisoi ympärillä ja aurinko paistoi.

Muutenkin pyörien vuokraaminen lomareissulla on ihan parasta: pyörän selästä kerkeää näkemään huomattavasti enemmän juttuja verrattuna kävelyyn. Pyöräillessä näkee sellaisia paikkoja, jolla normaalisti ei tulisi todellakaan käytyä vaan menisi niiden paikkojen ohi esimerkiksi metrolla tai junalla. Pyörien vuokraamisessa ehkä isoin plussa on se, että illalla jalat eivät ole yhtään poikki (kuten yleensä kaupunkilomalla) ja muutenkin illalla on vielä energiaa tehdä vaikka mitä sängylle kaatumisen sijaan.

Monet arkailevat pyörien vuokraamista suurkaupungeissa – ihan turhaan. Jos on koskaan pyöräillyt Helsingissä, niin pyörällä pärjää lähestulkoon missä vaan. Itse olen vuokrannut pyörän Berliinin lisäksi myös esimerkiksi Pariisissa, New Yorkissa, Amsterdamissa ja Kööpenhaminassa ja voin sanoa, että Helsinki on pyöräilyn kannalta mielestäni vaarallisin ja hankalin kaupunki. Sinne vaan rohkeasti liikenteen sekaan! Lomalla ajovauhti on normaalia hitaampaa – ja turvallisempaa – köröttelyvauhtia, koska samalla pitää pystyä ihmettelemään matkan varrelle sattuvia juttuja.

Tässä yksi konkreettinen Berliini-vinkki: olen loputtoman kiinnostunut Berliinin historiasta, ja kävimme opastetulla englanninkielisellä kierroksella toisen maailmansodan aikaisessa siviilibunkkerissa, joka on rakennettu vieläkin käytössä olevan metroaseman alle. Kierros oli supermielenkiintoinen! Kierrokselle ei tarvitse ilmoittautua, vaan liput voi ostaa Gesundbrunnen-metropysäkin vieresestä pisteestä. Lisätietoa Berliner Unterwelten-kierroksesta löytyy täältä.

Ruokavinkki: Berliinin parhaimmat dönerit löytyy Mustafa’s Gemüese Kebab-kojulta. Hot tip: Jono on lyhimmillään juuri ennen lounasaikaa. Kannattaa jonottaa. Kokeiltiin muitakin dönerkojuja, mutta eivät ne vaan olleet yhtä hyviä.

Juomavinkki: olut. Missä vaan, milloin vaan. Saksalaiset osaa panimohommat.

*sihauttaa oluen auki työaikana muistellessaan Berliinin reissua*

16

MATKAOPPAAT

Usein matkoilla tekisi mieli palkata joku paikallinen tyyppi näyttämään aidot ja kaikista siisteimmät nähtävyydet, putiikit ja ravintolat matkakohteessa. Mielellään palkattava opas olisi vielä saman tyylinen ja inspiroituisi samanlaisista jutuista mistä itse.

Ohut, kirjan muodossa oleva ratkaisu tähän on olemassa! Lost in- kaupunkioppaat ovat olleet viimeaikoina parhaat ostokseni. Oppaita on kirjoitettu 11 eri kaupungista paikallisten näkökulmasta ja ne haluavat tuoda esiin sen miksi kyseiset paikat ovat uniikkeja. On inspiroivaa lukea erilaisten designereiden, artistien, bloggareiden ja valokuvaajien lempiravintoloista ja asuinaluiesta, sekä siitä miksi he haluavat asua juuri siellä missä asuvat ja jos aikaa kaupungissa viettämiseen olisi vain 38 tuntia, mitä siellä pitäisi kokea. Opukset paljastavat myös salaisia viinikellareita, parkkihallien alla sijaitsevia yöklubeja ja salakapakoita. Todellakin parempi vaihtoehto kuin Tripadvisor.

lostin4 lostin
Ostin omat oppaani Berliinistä ja harmitti etten siellä ehtinyt koluamaan kaikkia kirjan esittämiä paikkoja läpi. Toivoisin, että jokaisesta maailman kolkasta kirjoitettaisiin tällainen! Jos reissu johonkin näistä 11 kaupunkiin kolkuttelee ovella, suosittelen nappaamaan Beam liikkeestä oman painoksen, jos kivasti toteutettu matkaopas kiinnostelee. (Saa ladattua myös puhelimeen appina.)

Kannattaa muuten myös lukea Nick Foquetin vinkit Los Angelesiin. Luin lentokoneessa pitkän ja super kiinnostavan haastattelun hänestä. Nick Foquet mietti nuorena mitä tekisi elämällään, koska koki haluavansa tehdä jotain luovaa, muttei oikeen keksinyt mitä. Eräänä päivänä mies tajusi paikkansa maailmassa olevan hattujen tekijänä ja nykyään hän tekee upeita ja uniikkeja hattuja maailmankuuluille supertähdille, kuten Madonnalle ja Pharrelille.

En siis menetä toivoa oman urani etsinnässä, ehkä alan kirjoittamaan matkaoppaita.

15