GIRLS

Istun Jones the Grocer nimisessä kahvilassa Abu Dhabissa ja juon minttu-ananasmehua ja naurettavan hintaista Norjalaista kuplavettä. Jones on Australialainen ketju ja listalla on luomusalaatteja, kylmäpuristettuja mehuja, hedelmiä, ja eurooppalaisia juustoja ja antipastoja. Ja kaikki erilaiset tavat tehdä kahvia. Suosikkini tällä hetkellä on flat white, joka on espressoon tehtävä maitokahvi, jotain latten ja cappuccinon väliltä.

Viereisessä pöydässä arabityttö näyttää Iphonen näytöltä ystävälleen
sitä sinimusta-valkokultaisen mekon kuvaa. Samaa kuvaa ihmeteltiin Suomessa, kaikki ystäväni ovat varmasti nähneet sen Helsingissä. Maailma on niin pieni nykyään. Yksi hämmästyttävä kuva kulkee päivässä koko maailman ympäri.

Luin tällä viikolla kaksi tunteita herättävää kirjoitusta, joista molemmat kertovat omalla, toisistaan hyvin erilaisilla tavoilla, siitä millaista on olla nainen tässä meidän pienessä maailmassa.

musla
minä ja Kate

Ensimmäinen oli tämä Cosmopolitan lehden sivuilla julkaistu blogi-kirjoitus, jossa Didem Özgün kertoo elämästään kotirouvana, jonka ei tarvitse tehä “oikeita töitä”. Didem luonnehtii itseään miehensä rinnalla alistuvaksi ja miellyttämisenhaluiseksi ja kertoo nauttivansa helposta elämästä menestyvän aviomiehen rinnalla. Teksti on otsikoitu provokatiivisesti: ”Ohjeeni naisille: Hurmaa menestynyt mies”.
Myös naisille pakollinen käytöskoulu mainitaan: ”Jos olisin päättäjien joukossa, päättäisin, että jokainen 18 vuotta täyttänyt nainen kävisi kotirouvakurssin, jossa opetellaan käytöstapoja, siivousta, kodinhoitoa, ruoanlaittoa ja perinteistä naiseutta. Samaan aikaan kun nuori kundi lähtee armeijaan, niin nuoret naiset kävisivät puolen vuoden kodinhoito kurssin.”

Mikäs siinä, suhtaudun tekstiin lempeästi. Ja ehkä hitusen helpottuneena siitä, että Didiem ei vielä toistaiseksi ole päättäjien joukossa. Teksti on varmasti tarkoituksellisen provokatiivinen, mutta myös ihan kiinnostava katsaus ihanteisiin ja arvoihin, jotka poikkeavat omistani.

Toinen teksti on huomattavasti vakavamielisempi, ahdistava suoraan sanottuna.

Vuonna 2012 joulukuussa, intialainen opiskelijatyttö oli ollut katsomassa elokuvaa, Life of Pi, miespuolisen ystävänsä kanssa. Elokuvan jälkeen he nousivat linja-autoon, jossa kuusi miestä ensin löivät naisen ystävän tajuttomaksi ja sen jälkeen, linja-auton liikkuessa, vuoronperään raiskasivat naisen. Ensin omin avuin ja lopuksi metalliputkella.
23-vuotias uhri menehtyi myöhemmin väkivallanteon aikana saamiinsa vammoihin. Tapauksesta kirjoitettiin kaikkialla. Raiskaajat saatiin kiinni ja miehet tuomittiin kuolemaan. Leselee Undwin tekee tapauksesta elokuvaa, India’s Daughter. BBC julkaisi jutun jossa Leslee kertoo kokemuksistaan tutkimustyön aikana. Tekoon syyllistyneiden miesten lausunnot tapahtumista ovat puistattavia. Lyhykäisyydessään: miehet kokevat tekonsa täysin oikeutetuksi. Katumuksesta ei ole minkäänlaisia merkkejä.

“When being raped, she shouldn’t fight back. She should just be silent and allow the rape. Then they’d have dropped her off after ‘doing her’, and only hit the boy,” he said.

Ote keskustelusta viisivuotiaan tytön raiskanneen miehen kanssa:
“She was beggar girl. Her life was of no value.”

Juttu on karmiva, eikä asiaa auta, että Leslee kuvailee miehiä ihan tavallisiksi miehiksi. Olisi ehkä helpompi käsittää, ymmärtää teon julmuus, jos tekijät olisivat joukko kylmäverisiä psykopaatteja. Mutta ongelman ydin on paljon syvemmällä. Jutun lukeminen kannattaa. Ei siksi, että voisimme tuntea vihaa miehiä kohtaan tai todeta toivovamme heille pahaa. Vaan koska Leslee Udwin on oikeassa sanoessaan:

“These offences against women and girls are a part of the story, but the full story starts with a girl not being as welcome as a boy, from birth. When sweets are distributed at the birth of a boy, not of a girl. When the boy child is nourished more than the girl, when a girl’s movements are restricted and her freedoms and choices are curtailed, when she is sent as a domestic slave to her husband’s home… If a girl is accorded no value, if a girl is worth less than a boy, then it stands to reason there will be men who believe they can do what they like with them.”

Kulttuuri, jossa tyttölasta arvostetaan syntymästään asti vähemmän kuin poikalasta, luo olosuhteet, joissa tyttöjen odotetaan alistuvan ja jossa pojista kasvaa miehiä, jotka näkevät naiset itseään vähäpätöisempinä.

IMG_2363

The New York Times kirjoittaa Lesleen haastatteluista täällä. Intia on nyt kieltänyt Leslee Udwinin elokuvan esittämisen Intiassa lakipykälän nojalla, joka kieltää teot joiden ”tarkoituksena on herättää yleistä levottomuutta”.

Didem peräänkuuluttaa Cosmon blogissaan perinteisen naisen arvoja ja viimeistään pakollinen käytöskoulu saa koko homman kalskahtamaan vähän vanhanaikaiselta. Mutta entäs sitten raiskaaja, joka oikeuttaa tekonsa sillä, että uhri, naimaton nainen, liikkui ulkosalla kello kahdeksan jälkeen illalla? Olen sanaton. Raiskaajat ja raiskaajien asianajajat luonnehtivat naisen asemaa omassa kulttuurissaan mitättömäksi, naisen tulee olla kotona, hoitaa kotia.
”In our culture, there is no place for a woman”.

Tarkoitukseni ei ole nolata tai ärsyttää, eikä oikeasti edes verrata jotain Cosmopolitanin bloggareita ja Intian tapahtumia toisiinsa. Mutta lukiessani Intialaisten miesten ahdistavia lausuntoja ajattelin pakostakin vasta lukemaani Cosmon blogi-juttua. Maailma tuntuu yhtäkkiä valtavalta. Miten me edes mahdutaan tänne, ihan vieri viereen ja niin kauas toisistamme? Niin että yhden vaihtoehdot on lähes rajattomat ja toisen lähes olemattomat?

Yhden vapaus, ei kahlitse toista, mutta yhden vapaus voisi edesauttaa toisen vapautta. Vapautta valita, tulla kuulluksi, tehdä päätöksiä; elää.

”Starting on the day after the rape, and for over a month, ordinary men and women came out on to the streets of India’s cities in unprecedented numbers to protest. They braved a freezing December and a ferocious government crackdown of water cannons, baton charges, and teargas shells. Their courage and determination to be heard was extraordinarily inspiring.”

Tänä sunnuntaina vietetetään kansainvälistä naistenpäivää.

x

55

WHEN LEATHER MEETS FUR

furrbackpack
Rakastuin tähän turkkiin ensisilmäyksellä ja reppua ehdin etsiä pitkään, kunnes Lindex vastasi mun huutoon superkivalla sporttisella yksilöllä! Trendi sporttikamojen yhdistämisestä arkipukeutumiseen on todella mun juttu. Odotan jo sitä, että pääsee käyttämään tennareita ja kesämekkoja.

Tule kesä jo! x

5

RUPAUL’S DRAG RACE

Mielestäni kaikki TV-ohjelmien palkintojenjaot emmyineen ja goldenglobeineen voisi jättää kokonaan jakamatta. Miksi?
No siksi, koska paras TV-sarja kautta aikojen on jo selvillä.

Voittaja on….RuPaul’s Drag Race!

DSCF5590

Lyhyesti sanottuna RuPaul’s Drag Race on kuin sekoitus America’s Next Top Modelia ja Project Runwayta – mutta jippo on siinä, että kaikki ovat drag queeneja! Lisäksi RuPaul’s Drag Race on ehkä miljoona kertaa hauskempi kuin mikään nihkeä tositeevee-pläjäys. Sarja on hulvattoman hauska, megaviihdyttävä, levottoman läpän multihuipentuma ja hyvän mielen vitamiinishotti, jota katsoessa oma sisäinen fabulous drag queen pääsee valloilleen. RuPaul’s Drag Race on myös täydellinen binge watching-sarja, jota voi katsoaabout sata jaksoa putkeen. Kunnes sekoat ja hoilaat salaa glitteripäissäsi kaikkia RuPaulin biisejä kotona tai ihan julkisilla paikoilla.

IN-AND-OUTRuPaul

Ohjelman juontaja, RuPaul, on legendaarinen drag queen (sekä näyttelijä, muusikko, malli, kirjailija), joka näyttää dragissa ihan Tyra Banksin fääbylössimältä isosiskolta. Jokaisen jakson runko on kutakuinkin samanlainen; kilpailijoille annetaan erilaisia, toinen toistaan hauskempia tehtäviä, kuten julkkisten imitoimista, överi-miehekkäiden armeijakörmyjen muuntamista naisellisiksi drag queeneiksi, erilaisia meikkihaasteita, musikaalinumeroita, sketsejä, ja monia eri mielikuvitusta sekä ompelu- tai kuumaliimataitoja mittaavia muotitehtäviä. Palkinnoiksi leidit saavat tehtävien voitoista esimerkiksi vuoden tekoripsivarastot, muoviset feikkitissit, läjän glitterikoruja tai sitäkin kimaltelevia iltapukuja.

Tuomaroinnin jälkeen kaksi drag queenia ovat pudotusuhan alla, jonka jälkeen heidän pitää “lip sync for your life” eli annettu biisi pitää esittää mahdollisimman upeasti eläytyen ja esiintyen. “Good luck and don’t fuck it up!” – huonompi queen pakkaa peruukkinsa, iltapuvut ja vaahtomuovista tehdyt tekopyllyn täytteensä laukkuun ja lähtee kotiin. Queenit ovat humoristisen ihanalla tavalla häijyjä toisilleen – (melkein) kukaan ei loukkaannu, jos toinen drag queen arvostelee nokkelasti toisen rumaa meikin varjostamista tai halvan näköistä kolttua.

Sen lisäksi, että RuPauls’s Drag Race on täynnä nokkelaa huumoria, sarja on usein myös hyvin koskettava. Suurin osa ohjelmassa esiintyvistä ihmisistä kuuluu seksuaalivähemmistöihin, joita yhteiskunta – tai oma perhe – eivät aina kohtele hyvin. Ohjelmassa nähdäänkin upeita, sinnikkäitä ihmisiä, jotka ovat rakentaneet itselleen mahtavan elämän huolimatta siitä, mitä kukaan muu heistä ajattelee. RuPaul päättää jokaisen jakson mahtavaan, samaan lauseeseen;
“If you can’t love yourself, how in the hell you gonna love somebody else? Can I get an Amen?” – AMEN!

RuPaul’s Drag Racessa letkautellaan letkautuksia sekä drag-slangia tiuhaan tahtiin, jotka ovat selitetty tietämättömille omassa sanakirjassa.

RuPauls-Drag-Race

RuPaul on levyttänyt kasan ei-niin-laadukkaita-biisejä, jotka laadusta huolimattaan aiheuttavat vakavaa addiktiota. Kuka voisi vastustaa kappaleita, joiden nimet ovat esimerkiksi “Supermodel (You Better Work)”, “Glamazon”, “Sissy That Walk” ja “Jealous Of My Boogie”? Tositarina RuPaulin biisien vaikuttavasta voimasta: Ystäväni oli menossa tärkeään työhaastatteluun, jota ennen hän kysyi minulta mitä voimabiisejä hän voisi kuunnella, jotta hän olisi mahdollisimman fierce and fabulous työhaastattelussa. Kehoitin ystävääni kuuntelemaan kaikkia RuPaulin biisejä, johon hän vastasi “aivan, tietenkin, miksen heti tajunnut?”. Miten työhaastattelu meni?

My guuuuuurl sai työpaikan.

RuPaul’s Drag Racea on tullut jo kuusi tuotantokautta ja season 7 alkoi eilen, hurraaaa! Suomessa Drag Racea pystyy katsomaan ainakin Netflixistä. Siisöneitä ei välttämättä tarvitse katsoa kronologisessa järjestyksessä, ja kannattaa ehkä aloittaa sarjan katsominen tokasta tuotantokaudesta (ykkönen ei ole niin hyvin toteutettu). Täältä voit tsekata sarjan “tytöistä” vähän esimakua.

Olen menossa tällä viikolla RuPaul’s Drag Race-kisakatsomoon/bileisiin, jonne suositellaan pukeutumista drag queeniksi. Aion tehdä itselleni sellaiset drag queen-meikit että morjens! Glitterit, tekoripset, varjostukset kehiin vaan! Paitsi että hetkonen, voiko biologinen nainen pukeutua drag queeniksi? Hahaha. Kyllä voi, koska olen Supermodel/Glamazon. Amen!

18

MIELESSÄ KESÄ

Mia_Misc_bilder2

Viime aikoina olen ajatellut aika paljon kesää. Olen tuijottanut Hèrmesin kesämalliston lumoavaa videota ja nähnyt päiväunia pauhaavasta merestä, rantahiekassa paljain jaloin tepsuttelemisesta ja rapsakoista valkoisista vaatteista vasten ruskettunutta ihoa. Kirsikan ihanaa auringonvaloa huokuva tervehdys Arabian hiekkarannoilta ei lieventänyt kaipuutani.

Onneksi nyt on kai virallisesti kevät. Onneksi heräsin tänään lokkien kiljuntaan. En avannut silmiä heti vaan leikin hetken peiton alla, että oli jo kesäkuu ja ulkona tuoksuivat syreenit ja vastaleikattu nurmikko. Onneksi lumi sulaa ja kaupunki haiskahtaa keväisesti koirankakalle. Ah!

Hitaasti mutta varmasti matelemme kohti aurinkoisempia aikoja.

Mia_Misc_bilderMia_Misc_bilder3

Kuvissa Hèrmesin kesämallisto 2015. 

12

OPI SURFFAAMAAN

Mulla on sellainen elämän to do- lista, mutta ne life goalit leijailee mun päässä, en oo oikeestaan koskaan kirjoittanut juttuja ylös. Koska ulkona on taas harmaata, päätin tsekkailla kesälle sellaisia aktiviteetteja, jotka kuuluu mun listaan.

surftop1
Mulle on luotu surffitukka ja rakastan surffimerkkien vaatteita ja Instagram-tilejä. Siispä olen päättänyt myös oppia surffaamaan. Hahahah.

Oon kokeillut Hawaijilla kerran ja se oli yllättävän raskasta! Silloin en myöskään ollut yhtä hyvässä kunnossa kuin nyt, mutta uskallan väittää, että se on paljon raskaampaa (ja vaarallisempaa) kuin mikä oletus siitä on; värikkäissä biksuissa aallonharjalla liihottavat sixpack tyttöset ja ruskeet surffipojat eivät välttämättä anna realistista kuvaa lajista.

Mielenkiinnosta päätin tsekkailla millaista surffimatkatarjontaa on. Tottakai monissa matkakohteissa on mahdollisuus ottaa surffitunteja, mutta voisko mennä matkalle, jossa tavoitteena olis pelkkä surffaamisen oppiminen?

Kilroy tarjoaa paljon surffimatkoja Aasiassa, Afrikassa, Oseanissa ja oikeestaan joka paikassa, missä on tarpeeksi aaltoja. Sillä aikaa, kun suunnittelee ja kerää rahaa sopivaan surffikohteeseen, voi tsekata Sirius Sportin ja surffata Suomessa sisällä! Mulla on suunnitelmissa käydä kokeilemassa sisäsurffausta, onko jollakin kokemuksia siitä?

Kesällä Suomessa on tietty mahdollisuus SUPpaukseen, eli Stand up Paddlingiin. Se on käytännössä vähän kookkaammalla surffilaudalla seisomista ja eteenpäin melomista, turvallisempi ja rauhallisempi vaihtoehto surffaamisesta! Töölönlahdella järjestetään myös SUP-joogaa, mikä on ehdottomasti mun enskesän to do-listalla! Suppauksen lisäksi esimerkiksi purjelautailu on mahdollista 20knotsilla, josta oon kuullut paljon kehuja.

Afrikassa kokeilin Wakeboardausta kaapelilla, se oli ihan mahtavaa! Hietsussa on vähän lyhyempi kaapeli Wakespot!

wakeboardwakeboard2

On ihan huikeeta, että jengi järjestää tämmösiä aktiviteetteja Suomessakin, vaikka sääolosuhteet eivät aina oo mitä maittavimmat! Liikuntaan liittyen en tiedä mitään parempaa kuin kesäaktiviteetit!

8

BEACH DAY

Ranta: Saadiat Beach, Abu Dhabi

Ranta on vähän eristyksissä, sopivasti sivussa pilvenpiirtäjistä ja autotiestä. Rannalta voi halutessaan vuokrata aurinkopedin ja varjon viidelläkymmenellä dirhamilla, joka on noin 12€. Suosittelen, koska hienojakoinen hiekka löytää muuten tiensä kaikkialle.

Emme nähneet tätä rantaclubia, mutta seuraavalla kerralla haluaisin viettää päivän siellä. Aloittaa treenillä ja lukea kirjaa rannalla loppupäivän ja käydä illallan päätteeksi vielä höyrysaunassa. Päivä clubilla maksaa kahdelta ihmiseltä noin 130€.

muslaP1010463
Kirja: Totuus Harry Quebertin Tapauksesta, Joel Dicker

Ihanin aikoihin! Kirja on oikea järkäle ja kannesta kanteen ihanaa luettavaa. En osaa selittää mikä kirjasta tekee niin hurmaavan, ehkä kielen käyttö, hyvä suomennos ja tarina joka on sekä hauska, että jännittävä, yllättävä ja traaginen, mutta ei ahdistava. Kirja kertoo kahden kirjailijan ystävyydestä, murhamysteeristä ja rakkaudesta. Suosittelen!

musla1 musla---P1010487musla4musla-

Sushisandaalit: Minna Parikka

Siis sandaalit, jotka on koristeltu merellisillä välipaloilla.
Naurattaa.

x

16

LAVENTELI-HUNAJA-MANTELI BISCOTIT

DSCF5556

Olen suuri teenlipittäjä ja juon teetä pannukaupalla. Usein kaipaan iltapäivän (tai illan) teehetkeeni jotain ihan pientä syötävää, en kuitenkaan mitään överimakeaa pullaa tai keksiä. Enkä mitään kuorettomia englantilaisia kurkkuvoileipiä. Tällaisiin hetkiin täydellistä syötävää ovat italialaiset Biscotti-keksit, jotka ovat enemmänkin jotain keksin ja rapean korpun väliltä. Eivätkä ne ole yhtään liian makeita. Biscotteja on tapana dipata kahviin tai teehen, mutta italialaiset syövät niitä usein illallisen jälkeen vin santo-viinin kera. Mielestäni rapeat korppuset ovat parhaimmillaan juuri teen kanssa nautittuna.

DSCF5571

Biscotti tarkoittaa suomeksi “kahdesti paistettua” – mitä ne ovatkin. Eka taikinapötkylät paistetaan kokonaisina, jonka jälkeen ne pilkotaan ja viipaleet paahdetaan uunissa vielä kerran. Biscottitaikina on rasvaton ja melkein nesteetönkin, kiinteä mötikkä. Taikinaan heitetään sekaan usein pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Rasvattomuuden ja kuivuudensa takia biscotit säilyvät about ikuisuuden, ja niitä onkin käytetty muinoin eväinä matkoilla ja sotaretkillä.

Edessäni ei ole sotamatkoja, vaan paljon teenjuontia ja tietokoneella istumista.
Mielestäni tarpeeksi hyvä syy leipoa ja syödä ihania biscotteja.

DSCF5582

Halusin kokeilla laventelin käyttöä omissa biscotti-korpuissani, sillä ostin kerran ehkä ihaninta laventelilla maustettua Earl Grey-teetä ollessani matkalla Kanadassa. Hullaannuin teehen sen takia, koska olen A) laventelihullu ja B) lempiteeni on ehdottomasti Earl Grey. Mustan teen, bergamottiöljyn ja laventelin liitto toimi ihan käsittämättömän hyvin; vahvat maut täydentävät toisiaan kokonaisuuden olematta kuitenkaan liian saippuamainen tai voimakas. Fiilistelin teetä kotona niin paljon – maistatin kavereilla ja säästelin pussukkaa viikonlopun erityishetkiä varten. Sitten laventeli-Earl Grey-tee loppui ja vaivuin epätoivoon. Kokeilin sekoittaa laadukkaan Earl Grey-teen joukkoon kuivattuja laventelinkukkia, mutta en kuitenkaan saanut teetä maistumaan samanlaiselta kuin Kanadan tuliaiseni. Googletin ikuisuuksia, saisiko kyseistä teemerkkiä tilattua mitenkään netistä – ei saanut. Mitenkään. Piste. Surullinen tarina, eikö vain? Höhhöhöh.

Nämä laventeli-hunaja-manteli biscotit on siis suunniteltu makupariksi etenkin Earl Grey-teen kanssa nautittavaksi. Mutta myös muut teelaadut käyvät erinomaisesti (testasin!). Laventelin maku ei ole liian hallitseva – pikemminkin biscotit ovat kevyesti parfymoitu laventelin huumalla maulla.

DSCF5522DSCF5510

LAVENTELI-HUNAJA-MANTELI BISCOTIT

6 dl vehnäjauhoja
1,5 dl hunajaa
1,5 dl kokonaisia manteleita
2 tl kuivattuja laventelinkukkia (näitä löytyy ainakin luomukauppojen maustehyllyistä)
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
yhden vaniljatangon siemenet
3 munaa
4rkl vettä

Rouhi mantelit veitsellä karheaksi rouheeksi. Sekoita mantelit, jauho, leivinjauhe, suola ja laventelit kulhossa. Lisää munat, hunaja, vesi ja vaniljansiemenet. Riko munien rakenne ja vaivaa taikina käsin tasaiseksi massaksi. Taikinan kuuluu jäädä kiinteäksi.

DSCF5519

DSCF5530

Jaa taikina kahteen osaan, ja muotoile käsin kahdeksi pötkyläksi. Paista 175 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes taikinapötkylät ovat hieman nousseet ja saanut aavistuksen väriä.

Anna pötkylöiden jäähtyä sen verran, että pystyt käsittelemään niitä. Leikkaa noin sentin paksuisiksi viipaleiksi viistoviilloin terävällä veitsellä. Aseta viipaleet pellille, paista noin 15 minuuttia 150 asteessa, kunnes viipaleet ovat kullanruskeita, käännä viipaleet ja paista vaaleita puolia toiset 15min. Viipaloiden paistamisen saattaa joutua tehdä kahdessa erässä riippuen uunipeltisi koosta. Anna biscottien jäähtyä kokonaan. Nauti!

DSCF5549DSCF5587

19

LAPSINAISET CATWALKILLA

90ssupermodelsFEATURED-580x464

Katselen näytöskuvia käynnissä olevilta muotiviikoilta. Näen kauniita ja haluttavia vaatteita, luovia ideoita, inspiraatiota. Näen valitettavasti erittäin selvästi myös asian, jolle monet muodin parissa työskentelevät näyttävät sokaistuneen. Nimittäin mallien äärimmäisen laihuuden.

Catwalkmallien laihuutta ja nuoruutta vastustava valituskuoro nostaa aina välillä päätään mediassa, eteenkin muotiviikkojen alla. Merkittäviä muutoksia ei kuitenkaan ole havaittavissa ja asia unohtuu pian. Liityn muotiviikkojen kunniaksi ilolla tähän kuoroon ja aion jatkaa (epävireistä) hoilottamistani siihen asti, että jotain tapahtuu!

Catwalkilla esitetty ideaali- ja normivartalo on prepubertaalisen lapsinaisen vartalo. Kaikki muodot on eliminoitu. Kaikki rasva on eliminoitu. Tämä on syvältä monesta eri näkökulmasta:

Mallin työtä tekevät henkilöt kärsivät luonnollisesti konkreettisimmin vallitsevista catwalkihanteista. Jos malli ei ole erittäin nuori ja jos hänellä ei luonnostaan ole kyseistä vartaloa (erittäin harvalla on) hän tulee kärsimään, sillä hänen on pakko laihduttaa sopiakseen haluttuun muottiin. Extreme-laihduttaminen ei ole kivaa puuhaa; elämäsi pyörii ruoan ympärillä, etkä pysty keskittymään mihinkään järkevään. Heikottaa, on kylmä ja tapat aikaa kunnes seuraavaksi saat syödä jotain pientä. Elämästä häviää sisältö ja ilo. Olen kokeillut. Vakavaan syömishäiriöön sairastumisen riski on koko ajan läsnä.

Mallin näkökulmasta tikku-ihanne on syvältä myös siksi, että nuoruuttaa ihannoivalla alalla mahdollinen ura on melko lyhyt. Alle 18-vuotiaan kropan ylläpitäminen vaatii aikamoisia ponnistuksia 25-vuotiaalta, joten mikäli ei ole valmis uhraamaan suurta osaa elämästä kuntoiluun, erilaisten ruokien ja alkoholin kieltämiseen ja painon ainaiseen kontrollointiin kannattaa suunnata toisiin hommiin. (On toki niitä, jotka väittävät, että hyperterveellinen, kontrolloitu elämä tuntuu heistä mukavalta. Uskallan kuitenkin väittää, että rasvattomasta vartalosta saatu tyydytys ei kumpua sisältä, vaan siitä, että tuntee olevansa muotialan / yhteiskunnan mittapuun mukaan onnistunut). On niitä, jotka menestyvät olematta langanlaihoja, mutta jos aikoo satsata mallin uraan, eikä tule kovin etuoikeutetusta taustasta, on varmempi olla hieman liian laiha kuin liian muodokas. Silloin saa ainakin varmasti töitä.

Jos joku siellä ruudun toisella puolella nyt huokailee, että “vali, vali, miks ne mallit ei sit vaan tee jotain muuta, jos on niin vaikeaa? Miks on pakko laihduttaa itseään catwalk mitoihin? Menis vaik kaupan kassalle töihin jos on niin rankkaa!” Valitettavasti tulee kuitenkin aina löytymään ihmisiä, jotka mallintyön isojen rahapalkkioiden houkuttelemina ovat valmiita kuihduttamaan itsensä muodottomiksi. Joille esimerkiksi yliopistossa opiskeleminen ei ole mahdollisuuus lukukausimaksujen vuoksi. Nämä ihmiset kyntävät sitä catwalkia ja elävät salaatinlehdillä. Heitä on monta, ja vain harvat ponkaisevat seuraavalle tasolle, jossa tienataan niitä mehukkaita palkkioita.

tumblr_n1vdrs1ldi1r06q46o1_1280Karl L. 90-luvulla. Hieman isompana ja iloisempana?

Toisaalta nykyisen fitness-buumin myötä mallit eivät todellakaan ole ainoita, jotka raahaavat synttärikutsuihin omia omenanlohkojaan ja kieltäytyvät skumppalasillisesta koska “tiedätkö kuinka paljon KALOREITA siinä on?!?”. (Nuoret) naiset ovat surullisen tietoisia siitä, mitä pistävät suuhunsa, sillä informaatiota on netti pullollaan ja vertaistukea rasvattomuuden tavoitteluun löytyy eri fitnessblogien muodossa. Eli sokerista ja kaikesta pahasta kieltäytyminen terveellisyyteen vedoten on jo sen asteen normi, että kakkua syyllisyydentunnetta vailla syövät alkavat olla niitä kummajaisia (älkää ymmärtäkö väärin, olen erittäin pro raakakakku ja terveyselämä, mutta vastustan joustamattomuutta. Sitä, ettei voi syödä mummin pieteetillä leipomaa kermakakkua koska fitnessrutiini menee siitä perseelleen).

Tässä onkin langanlaihan ideaalin toinen, laajempi, ongelma. Se ei koske vain malleja; tätä ideaalia kaupataan kaikille länsimaissa asuville naisille. Elämme ihanteen ympäröiminä – se tunkee verkkokalvoillemme telkkarista, netistä, lehdistä ja kadun mainoskylteistä. Se löytää meidät instagramissa ja facebookissa. Vaatii voimia olla välittämättä siitä pätkääkään.

Miksi tätä ihannetta ylläpidetään? Miksi (jopa sairaalloisen) laiha nainen esitetään ainoana oikeana tapana olla nainen, kun suurin osa naisista ei sovi tähän muottiin? No juuri siksi. Tyytymättömyys myy, sillä yritämme aina ostaa itsemme kauniiksi. Ja jos ihanteen mukaan emme ole kauniita esimekiksi ryppyisinä, selluliittisina tai muodokkaina kulutamme rahaa tavaraan, joka voisi muuttaa meidät. Vaatteisiin, voiteisiin, superruokiin.

Langanlaiha ja sileäihoinen ihanne on myös ikuisesti saavuttamattomissamme, sillä se on kuvankäsittelyn, valoituksen ja meikin avulla rakennettu illuusio. Emme tule koskaan saavuttamaan sitä “täydellistä vartaloa”, vaan tulemme koko ajan löytämään vikoja itsestämme. Pitäisi aina olla hieman laihempi, hieman kiinteämpi. Itsensä muokkaaminen ei lopu koskaan. Suurin osa meistä tiedostaa, että kuvat, jotka meitä ympäröivät eivät vastaa todellisuutta. Silti löydämme itsemme peilin edestä päivittelemässä liian laajoja ihohuokosiamme tai “jenkkakahvojamme”. Saavuttamattoman ideaalin päivittäistä tykitystä on vaikea vastustaa, vaikka olisi kuinka järkevä tyyppi tahansa.

SupermodelsTyra Banks (ah!) ja Karen Mulder 90-luvulla. 

Pahinta kaikessa on se, että tämän ihanteellisen ulkokuoren jahtaaminen saattaa johtaa liialliseen oman navan tuijotteluun (tai napaa ympäröivän rasvakerroksen tuijotteluun). Muun maailman tapahtumat eivät kiinnosta, muiden ongelmat ja auttaminen ei kiinnosta. Meistä tulee passiivisia, heikkoja, itsekeskeisiä, helposti jyrättävissä olevia. Catwalkmallit ovat jo melkein näkymättömiä. He ovat usein “anonyymejä”, samannäköisiä nuoria tyttöjä, jotka ilmeettöminä kantavat vaatteita varastamatta niiltä huomiota.

Superlaihojen mallien esiintymiseen catwalkilla vaikuttavat tietty myös kapitalistisen yhteiskunnan ja patriarkaatin salaliittoa konkreettisemmat seikat. Muotiteollisuudessa työskentelevät tyypit sokeutuvat todellisuudelle. Mallitoimistot etsivät laihoja malleja, koska asiakkaat haluavat niitä. Asiakkaat buukkaavat mallitoimistojen tarjoamat tytöt. Aloitteleva suunnittelija haluaa kuvata ja näyttää vaatteensa mallin päällä, joka edustaa huippumuodin ideaalia kuuluakseen näin joukkoon. Suunnittelijat ovat tottuneita suunnittelemaan vaatteet niin, että ne riippuvat kauniisti langanlaihan vartalon päällä. Näytöksissä näkyviä vaatteita lainataan suurimpien muotilehtien kuvauksiin, joten mallin on mahduttava niihin. Mallit laihduttavat, koska niin he tienaavat rahaa. Ja heitä kehutaan, kuinka hyviltä he näyttävät rasvattomina. Joten he laihduttavat hieman lisää. Kukaan ei sano, että pitää lopettaa. Ja näin piiri pyörii pyörimistään.

Käytin kuvina 90-luvun iloisia huippumalleja havainnollistaakseni, että tuolloin mallit saivat olla isompia, “aikuisen” näköisiä. En väitä, että laiha nainen näyttää automaattisesti lapselta ja on rumempi kuin Cindy Crawford, tai että iloisella ysärillä mallit vetivät vaan hamppareita, eikä heillä ollut huolen häivää. Kuitenkin: jos näitä kuvia vertaa kuviin melkein mistä tahansa muotinäytöksestä juuri käynnissä olevilta muotiviikoilta huomaa, että ihannevartalo on muuttunut rajusti. 

X

58

FOR THE RAINY DAYS

sadepäivä
Sadepäiville on hyvä olla luottokengät. Sellaset kengät, joissa tuntuu, että aurinko paistais, vaikka ilmassa hengailis ne kuuluisat viiskymmentä harmaan sävyä.

Sadepäivinä kannattaa myös tehdä eka askel hyvinvoinnin maailmaan ja kesäkuntoon, nimittäin tsiigata uusi 15.3. alkava verkkovalmennus. Nyt on just hyvä aika aloittaa!

10

GRAND MOSQUE

Tulimme Arabi Emiraatteihin workationille pariksi kuukaudeksi.
Tai A r a b i a a n, niin kun niin mielelläni sanon kaikille. Kuulostaa mystisemmältä.

Pakkasin kevyesti; parit sandaalit, tennarit, salikamat, silkkihaalarin, mekon, farkut ja
pari t-paitaa. Ihanaa kun on mukana vaan ihan vähän. Vähän liian vähänkin on kivempi kun vähän liian paljon. Ja siis; tietenkin elättelen toiveita, että voin ostaa kilokaupalla kultaa, mattoja, kankaita ja tyynyliinoja kotiin viemisksi, jolloin laukussa pitää olla tilaa. Ainakin sille kultasaaliille- muut voin postittaa.

(Okei, siis Dubaissa ja Abu Dhabissa on mielettömiä kultamarketteja, tällaisia, mutta toisin kun toivoin, se että kultaa on paljon ei suinkaan tarkoita, että se olisi edullista. Todennäköisesti kultasaaliini tulee mahtumaan farkkujen taskuun, vaikka haaveilen jostain megalomaanisesta riipuksesta, rannekoruista ja korviksista.)

Täällä on lämmin, muttei vielä kuuma. Viimepäivinä on ollut “hiekkamyrskyjä” kun aavikolta puhaltava tuuli pöllyttää hienojakoista aavikon hiekkaa. Kävimme Sheikh Zayedin Grand Moskeijassa yhtenä tuulisena iltapäivänä, jolloin taivas verhoutui puuterinomaiseen hiekkaverhoon. Sää oli paras mahdollinen, sillä utuinen taivas oli todella kaunis taustakulissi massiiviselle moskeijalle.

P1010219musla_mosquemusla_mosque_4 P1010231musla_mosque_5P1010269musla_mosque_3P1010263 P1010305P1010274P1010242musla_mosque_6
Kivaa olla matkalla, pikku seikkailulla.
Käydä aavikolla ja vuorilla ja nähdä paikalliset korallairiutat. Ja ruoka! Eilen söin makean pastilla ‘leivoksen’ jonka täytteenä oli lihaa; ihan sairaan hyvää, vaikka kuulostaa erikoiselta. Omanin vuonot, niitä odotan eniten.

Tosi kivaa olla matkalla.

x

Ps. Meil on talovahti, et murtovarkaat; turha toivo.
(Meidän talovahti on iso vihanen kannibaali, jollon iso vihanen koira ja ne on aina kotona. Nälkäsinä, koska ne ei ikinä käy edes kaupassa.)

48