TEE-SE-ITSE KALALIEMI

DSCF5752

Olen jo pitkään halunnut tehdä kalalientä itse, koska liemen tekeminen on superhelppoa ja edullista, mutta ennenkaikkea se maistuu sata kertaa paremmalta mitä kaupan (lisäaineita vilisevät) kalaliemikuutiot ja fondit. Liemeen heitetään vihannesten ja yrttien lisäksi kalan perkuujätteitä, eli ruodot, päät ja nahat (ei kiduksia taikka sisälmyksiä – niistä tulee kitkerä soppa).
Lähes kaikki kalakaupat myyvät kalanperkeitä tosi edulliseen hintaan, itse maksoin 3,5 kilon jättipussillisesta 5 euroa.
Satsissa oli niin paljon lihaa, että liemen keittämisen jälkeen sain vielä maukkaat lihat lounassalaatiinkin.
Pussin perkeistä sain kolme litraa kalalientä. Mutta jo yhdestäkin kilosta saa ison satsin maistuvaa lientä.

Ostin kalanperkeitä Hakaniemen hallista Ekströmin kalapuodista, joka sijaitsee heti Hakiksen kauppahallin torinpuoleisen sisäänkäynnin vieressä. Siitä on tullut lemppari kalakauppani. Siellä on ihan loistava palvelu ja valikoima, jonka lisäksi kalapuodin sympaattinen setä jaksaa aina vastata loputoomiin ala-astemaisiin kysymyksiini, tyyliin;
“Elääkö toi kala merenpohjassa?”
“Miks noi pikkukalat on niin läpikuultavia?”
“Miten ton kalan kummatkin silmät on samalla puolella, ai koska sekin elää merenpohjassa?”

Sen merenpohjassa elävän silmäpuolikalan, eli ruijanpaltaan, perkeitä ostinkin. Kalakauppiaan mukaan tästä kampelan serkusta tulee yksi herkullisimmista kalaliemistä. Ostin jättimäisen kalan koko selkärangan – sen masentuneen näköinen pää jäi tiskiin masistelemaan. Kattokaa nyt sen ilmettä:

ruijanpallas

“Wäääääääää”

Tein vähän researchia ruijanpaltaasta ja onko sillä syytä olla masentunut – eli onko se uhanalainen kalalaji. Pohjatroolattu ruijanpallas on WWF:n kalaoppaan punaisella listalla (eli vältettävien kalojen listalla), mutta tämä surusilmä oli pyydetty siimalla, eli kestävän kehityksen mukaisesti. Pohjatroolaus tarkoittaa sitä, että kaikki merenpohjassa olevat asukkaat kaloista koralleihin kynnetään autioiksi jättiverkkoilla, josta aiheutuu kalakantojen vähenemisen lisäksi lukuisia muita eri ympäristöhaittoja.

Mutta takaisin siihen kalaliemeen. Siitä tuli niiiiiiin hyvää. Tein lientä reilun tuplasatsin; osan käytän tänään dinnerpartyjen seljankaan ja osan pakastin myöhempää käyttöä varten. Kalaliemestä tuli niin hyvää, että tekee mieli syödä sitä ihan pelkästään. Tutkin eri kalaliemen reseptejä, joista sovelsin oman version.

Kannattaa kokeilla liemen valmistamista itse, jos ei muuten niin saapahan ainakin ylpeillä illalliskutsujen vieraille viettäneensä tuntikausia keittiössä liemikattiloiden äärellä. Paitsi jos haluaa, niin voi myös kertoa todenmukaisen version; aktiiviseen kokkaukseen meni superhelppo puolituntinen.

 

KALALIEMI

(n.1,5 litraa lientä)

n.1 kg kalanperkeitä (ruotoja, päitä ja nahkaa)
1 purjo
3 keskikokoista keltasipulia
puolikas fenkoli
1 porkkana
timjamia (ja/tai persiljaa)
n.10 valkopippurialaakerinlehtiä(fenkolinsiemeniä)
merisuolaa
vettä

Huuhtele kalanperkeet. Laita perkeet, kasvikset ja mausteet kattilaan. Lisää suola. Lisää päälle kylmää vettä sen verran, että ainekset peittyvät. Kuumenna hitaasti ja kerää pinnalle muodostunut vaahto pois. Kiehuta sekoittamatta hellällä lämmöllä 45 minuuttia.

Siivilöi liemi toiseen kattilaan ja keitä sitä kokoon kunnes lientä on jäljellä noin puolitoista litraa (ei ole niin justiinsa, keitä n. 20 min lisää). Tarkasta suola ja lisää sitä tarvittaessa. Jäähtyessään liemi muuttuu hyytelömäiseksi. Käytä liemi heti tai seuraavana päivänä, tai pakasta myöhempäää käyttöä varten.

DSCF5778

9

KEVÄTUNIVORMU

Mia_svart3

Vihdoinkin perjantai! Tänä viikonloppuna ajattelin olla tekemättä MITÄÄN. (Paitsi syödä pitkään aamupalaa, käydä läpi lukematta jäänneitä sanomalehtiä, kävellä Munkkiniemeen, katsastaa Helsingin pyöräliikkeiden tarjontaa ja pohtia uskallanko ostaa hienon pyörän vai varastetaanko se kuitenkin? Ja ÄÄNESTÄÄ!)

Olen mahdollisesti löytänyt kevätunivormuni. Ainakin olen pukeutunut kuvissa näkyvään asuun tämän viikon aikana melkein joka päivä. Tämä on confidence-asuni. Filippa K:n tummansininen kietaisuhame ja Wolfordin musta body tuntuvat aikuisen ja itsevarman naisen valinnoilta. Dr.Martensin raffit kengät tarjoilevat tervetullutta kontrastia. Ei pidä olla liian vakavamielinen ja vastuullinen. Verkkosukkiksia käytän vain tänään, koska on perjantai.

Nämä Martensit ovat muuten vegaani-ystävälliset, eli ne eivät ole nahkaa! Ostin ne Kööpenhaminasta ja ne näyttivät mielestäni jopa nahkaversiota kivemmilta. Tiedän, että ne varmaan ovat jotain ilkeää muovia, joka ei ikinä maannu, mutta halusin kuitenkin valita eläinystävällisen version.

Nahkaa vai tekonahkaa -dilemma on todella kinkkinen.. En ole vielä varma siitä, millä kannalla olen. Tekonahka kiinnostaa enemmän ja enemmän, mutta yritän miettiä tulevia muovi-nahka ostoksiani todella tarkkaan. Tulenko käyttämään näitä kauan? Näiden kenkien kohdalla vastaus on kyllä! Olen jo huomannut niiden sopivan melkein joka asukokonaisuuteen ja ne ovat lisäksi todella mukavat. Ainoa ongelma on se, että heittelen näköjään kävellessäni raajojani minne sattuu ja potkaisen todella usein itseäni nilkkoihin. Koska nämä kengät ovat niin kovat, olen jo onnistunut aiheuttamaan haavoja nilkkoihini. Minun on jatkossa keskityttävä kävelemiseeni ja opittava kävelemään leveämmin – näissä jalkineissa ei näköjään sipsutella!

Mia_svart2 copy

17

POSITIIVINEN LIIKUNTA

Just do it, tee täysillä, pidä kiinni ruokavaliosta, kasvata lihasmassaa, polta rasvaa, puske eteenpäin, Jutta ja puolen vuoden superdieetit, Fitnesspäiväkirjat…

Vähän raskaan kuuloista, eikö?

Mistä lähtien liikunta muuttui treeniksi, jota täytyy hampaat irvessä maitorahka masussa puskea eteenpäin?

Silloin kun alotin treenaamaan, kuuntelin käytännössä katsoen heviä aina kun olin salilla (hahaha), yritin aina treeneissä nostaa enemmän painoja kuin viime kerralla, ja pahoitin mieleni jos en pystynytkään heti parempiin tuloksiin. Asetin tavoitteita, joiden takia en välttämättä pystynyt tekemään kaikkea mitä olisin halunnut. Muut liikunta-aktiviteetit ja reippailut jäivät väliin, koska täytyi treenata TÄYSILLÄ.

Pari kuukautta sitten koin muutoksen omissa liikuntatottumuksissani. Vaihdoin mun gangsta rap-hevi-liikuntasoittolistan iloisempaan ja pirteämpään, ja aloin ajattelemaan liikuntaa positiivisen kautta. En ole ammattiurheilija, eikä minun tarvitse olla. Tavoitteita täytyy asettaa jos haluaa joihinkin tuloksiin, mutta niiden ei tarvitse olla suuria. Ne voivat olla luokkaa: “ensi kerralla jaksan juosta 10 minuuttia pidempään” ja “tästä lähtien pidän vain yhden herkkupäivän viikossa”. Pienempiä tavoitteita saavuttaa nopeammin ja voi olla useammin ylpeä itsestään, eikä tarvitse sen kummempia paineita.

Liikunnan ei tarvitse aina olla hullua treeniä. Liikunta ja treeni ovat itseasiassa kaksi eri asiaa. Liikunta on kävelylenkkejä, (kaupoissa kiertelyä, haha), pelejä, joogaa, kuntosalia, uintia, tanssia, metsäretkiä.. Ihmiset ovat luotuja liikkumaan, eikä istua möllöttämään ja se on ihanaa! Liikkuminen on mielestäni yksinkertaisesti yksi parhaista asioista mitä terve ihminen voi tehdä, ja toivon syvästi, että pystyn siihen aina. Terveen aikuisen olisi suositeltavaa kävellä vähintään 10 000 askelta päivässä. Jos tekee istumatyötä, voi olla hankalaa täyttää tämä määrä, siksi suosittelen mittaamaan omaa aktiivisuutta askelmittarilla ja tehdä muutoksia elämäntapoihin, jos on tarvetta. App Storesta löytyy hakusanalla: askelmittari myös paljon ilmaisia sekä halpoja sovelluksia, joita voi ladata puhelimeen.

image7Processed with VSCOcam with g3 preset
Pelkkien tuloksien jatkuva hamuaminen ja sen varjolla liikkuminen on lyhytkestoista. Jos vihaa sitä mitä tekee, ja koittaa puskea eteenpäin siksi, että haluaa esimerkiksi olla tietyn muotoinen, liikkuminen ei kestä kauaa. Silloin into koko liikuntaa kohtaan tulee todennäköisesti häviämään jossain vaiheessa.

On harmillista, että osa ihmisistä ei välttämättä uskalla lähteä salille tai lenkille, koska fiilis on se, että täytyy tehdä TÄYSILLÄ tai ei saavuta mitään. Tosiasiassa mikä vain liike on hyväksi ja jokainen kävely/hölkkäaskel tai minuutti liikkuen on voittoa! Kannustan kaikkia liikkumaan omalla tavallaan, oli se sitten joogaa, motocrossia, pyöräilyä tai tanssia. Yksi parhaista liikuntamuodoista on hyötyliikunta; rappusten käveleminen, töihin pyöräily ja jopa seisominen istumisen sijaan ovat jo hyviä startteja aktiivisempaan elämään.

Superpaljon iloa liikuntaan, liikunta kuuluu kaikille! x

PS. Viimeksi Liftedin valmennuksessa oli rento ja iloinen fiilis liikunnasta, joten osallistun nyt uuteen Liftedin verkossa tapahtuvaan kahden kuukauden fit – valmennukseen, jossa opin lisää kehonpainoharjoittelusta ja ravintoasioista. “Kaikki elämästä nauttien – ei hampaiden kiristelyä, kalorien laskemista, kieltolistoja, nälkää tai pakottamista!”. Muslan lukijoille löytyy valmennukseen 10% alekoodi “katrimusla”! Valmennus maksetaan kahdessa erässä, ja alennuksen saa molemmista eristä. Koodi on voimassa päivän.

Yhteistyössä Lifted

16

BILE-PINJATA

suosituksia

Hää-pinjata on hyvä idea, sillä kaikki voivat kuorossa nauraa sokeana pyörivälle morsiamelle, joka koittaa mätkiä sitä auttamatta liian ohkaisella mätkintätikulla. Ehrm. Sarjakuvissa pinjataa hakataan pesarilla ihan syystä. Sitkeitä pirulaisia.

Kiirehdin tässä nyt kuitenin vähän asioiden edelle. Yki hyvä neuvo on myös nimittäin sulhaselle: älä vitsillä ohjaa näköaististaan erotettua pinjatan saalistajaa kohti vierasjoukkoa. Se on huono idea, sillä päättömät vieraat surettaa.

Häissä ei tarvitse olla ohjelmaa. Riittää kun on ruokaa ja musiikkia, mutta pinjatan metsästys oli tosi hauskaa, vaikka oli sääli tuhota noin kaunis. Tämän valkoisen silkkipaperilla päälystetyn teki lahjaksi meille sisareni. Sisällä oli näitä nameja.

_MG_8379-copyIMG_8683
Jos teillä on juhlia, joihin haluatte vastaavan tai minkä vaan muun muotoisen, I have good news! 

Pikkusiskoni on taitava propsien tekijä (teatteri, tv-sarjat, elokuvat) ja tekee tilauksesta minkä vaan muotoisen, kokoisen, värisen. Eli, jos teillä on häät, synttärit tms. tulossa ja pinjatat kiinnostaa, niin holler this way: carolina.simberg (at) gmail.com.

yhteistyössä maailman söpöimmän siskon kanssa

x

19

SKUMPPAA JA AHVENANMAALAISTA OMENASIIDERIÄ

Mökkihöperö täällä terve! Mitä maailmassa on tapahtunut viimeisen parin viikon aikana? Onko jo kevät? Olen ihan pihalla kaikesta, koska olen vaan nyhvännyt tietokoneella vääntäen ja pusertaen opinnäytetyötäni (ja töitä). Aloitin graafisen suunnittelun opiskelut about sata vuotta sitten, ja nyt ikuisuuden jälkeen sain tehtyä opinnäytetyöni valmiiksi. Wuhuu! Sain koko homman purkkiin perjantaiyönä, ja juhlistin tapahtumaa menemällä yöllä lähibaariin skumppalasilliselle, nuhjuisissa himavaatteissani tottakai.

Ajattelin jakaa pienen sneak-peekin kandistani, ihan huvikseni vaan. Plus että tykkään itse lukea seuraamieni bloggaajien “oikeista ammateista”. Tein siis ahvenanmaalaiselle omenatarhalle uuden ulkoasun, jota ei välttämättä nähdä kauppojen hyllyssä, koska työ ei ollut varsinainen asiakastilaus. Tein senkin ihan huvikseni vaan, mutta olin kyllä yhteydessä omenatilan väkeen. Valitsin aiheen sen takia, koska olen vähän hurahtanut Ahvenanmaahan ja halusin suunnitella jotain ruokaan liittyvää.

Tein opinnäytetyöhöni mittavan taustatyön tutkimusanalyyseineen ja haastatteluineen, mutta ennen kaikkea halusin luoda pientuottajalle hienon, yhtenäisen, iloisen ja rennon ilmeen, joka mahdollisesti kasvattaisi heidän upeiden tuotteiden myyntiään.

Tässä before & after kuvia tuotteista, sekä muutama fiiliskuva.

Ennen….

_ennenjalkeen2peders_small_heroshot

 

…ja jälkeen.
peders_small_heroshot_uudet_kuva_ennenjalkeen3_appelcider_isopieni_uusi_

DSCF8454DSCF8467 DSCF846ssDSCF8447

Olispa lisää skumppaa. Tai edes alkoholitonta ahvenanmaalaista omenasiideriä.

47

KEVÄT

“Ja huhtikuu, huhtikuu teki ihmisen aivan hurjaksi, saattoi tehdä ihan mitä tahansa, kunhan tulisi joku, joka osaisi käyttää tilaisuutta hyväkseen.”

5B1C6716

Luen juuri nyt Mika Waltarin Appelsiininsiemen kirjaa, jossa ihmiset hullaantuvat keväästä ja nuoruudesta 1930-luvun Helsingissä. Kirjaa lukiessani olen mietiskellyt ja hämmästellyt, miten samanlaisia me ihmiset olemme. Päältäpäin kaikki muuttuu hurjaa vauhtia (on internettiä, sosiaalista mediaa ja viherjauheita), mutta loppujen lopuksi mikään ei muutu.

Waltari kirjoitti vuonna 1931 samoista asioista, joita minäkin usein pohdiskelen: miten elää elämäänsä, miten olla onnellinen ja mikä on kaiken tarkoitus. Kirjassa ahdistutaan nopeasta elämänrytmistä ja siitä, että kaikki välillä tuntuu oudon tyhjältä ja merkityksettömältä, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Haikaillaan jonkun aidon kokemuksen perään ja halutaan tehdä asioita, jotka merkitsevät jotain. Välillä huumaannutaan elämästä – kaikki tuntuu helpolta ja itsestäänselvältä. Nuoret tytöt puhuvat keskenään avoimesti rakkaudesta, pojista ja siitä, kuka on tehnyt “sen”. He humaltuvat ja polttavat vanhemmiltaan salaa tupakkaa. 30-luku tuntui yhtäkkiä aika tutulta.

On jotenkin lohdullista huomata, että vaikka maailmaa muuttuu niin nopeasti, ettei meinaa pysyä perässä, ovat ihmisten ajatukset ja ongelmat yhä aikalailla samoja kuin 84 vuotta sitten.

Eilisen lempeä ilma hullaannutti minutkin sen verran, että aloin kaivella esiin kevätgarderoobiani. Tässä pieni kokoelma kevätkuteita, joita alan käyttämään soon, but not yet. Ensin esittelyssä uudet aurinkolasit: istuin vanhojen uskollisten RayBanieni päälle ja ne murtuivat, joten ostin Kööpenhaminassa uudet lasit. Célinet. Kyllä, olen nyt virallisesti Céline-nainen.

5B1C6721

On myös aika siirtyä kevät-tuoksuihin. Diptyquen viikunalta tuoksuva Philosykos on kevätparfyymini.

kevät

Pian saa käyttää kevyempiä kenkiä ja trenssiä. Rakastan niitä paria hassua päivää ennen kesää, kun saa heittää sukat menemään ja työntää paljaat jalat loafereihin! Kevättakkia tarvitaan vielä, mutta ei tarvitse huolehtia siitä, että varpaat mahdollisesti kylmettyvät niin pahasti, että ne on pakko amputoida.

Palmgrensin rottinkilaukku pääsee myös pian kaupungille.

5B1C6736

Ja kohta saan käyttää nahkatakkiani! Juuri nyt elämä tuntuu hurjan kevyeltä. Onneksi on huhtikuu.

 

21

VÄLIPALALLA: KOOKOS-CHIAPUURO

Tein välipalaksi Karita Tykän Hyvää huomenta-keittokirjan kookos-chiapuuron.

Olen hulluna kookokseen, koska sen maku ja tuoksu tuovat trooppisen lomafiiliksen. Kun näin tämän reseptin, en voinut olla kokeilematta sitä. Meinasin oikeastaan revetä onnesta kun näin, että lempparini puuro ja kookos, olivat samassa otsikossa.

kookoschia1
KOOKOS-CHIAPUURO
(kahdelle)

4dl kookosmaitoa
1dl chiansiemeniä
1 banaani
1tl vaniljajauhetta
+ tarvittaessa hiukan vettä
päälle kookosrouhetta, raakakaakaonibsejä, hedelmäpaloja, marjoja tai banaania

Sekoita kookosmaito ja banaani blenderissä. Lisää seokseen chiansiemenet ja vaniljajauhe. Kun massa on kokonaan sekaisin, kaada kahteen astiaan ja laita jääkaappiin jähmettymään 30minuutiksi. Lopuksi koristele hedelmillä, kookosrouheella, marjoilla, kaakaonibseillä tai banaanilla.

kookoschia2
Kyseessä on tuorepuuro, joten lopputulos on todella raikas. Itse tykkään jättää ne lämpimät puurot mieluiten aamuun.

Resepti oli nopea ja helppo. Maku on hennon kookosmainen, johon marjat toivat mielestäni hyvää raikkautta ja banaani puolestaan makeutta. Oli myös kiva huomata, että puuro valmistui nopeasti, ja ainesosia oli todella vähän! Saatan olla hieman kärttyinen nälässä, joten sopi oikein hyvin minulle ja kanssaeläjille, että tätä ei tarvinnut turhan kauaa väsätä, hahah. Välipalana kookos-chiapuuro toimii hyvin, koska sen voi pakata mukaan helposti ja se täyttää sopivasti. Se sisältää myös tärkeitä ravintoaineita hyvistä rasvoista vitamiineihin ja kuituihin.

Jos pidät kookoksesta ja puurosta niin kuin minä, this will blow ya mind! x

8

KOIRAT, KISSAT, HIIRET

Porter Magazinen kevätnumerossa oli juttu Modern Farmer –lehden perustajasta, Ann Marie Gardnerista.

Gardner perusti Modern Farmer lehden, joka nykyään toimii nettijulkaisuna. Gardner asuu kolmen koiransa kanssa kauniissa maatalossa New Yorkin Germantownissa. Jutun kuvat ovat maalauksellisia ja romanttisia: Ann nököttää söpönä kylpyammeessa Cash-koiransa kanssa. Annilla on kauniit, rennon maalaisromattiset vaatteet ja huolettomat ranskatar-hiukset. Ann on 50-vuotias ja näyttää kolmekymppiseltä. Annin talossa lattiat on raakapuuta ja lasiset terassinovet ulottuvat lattiasta kattoon. Annilla on villasukat ja paljon kirjoja ja 50-luvun huonekaluja ja koirat köllöttelevät sohvilla ja jaloissa. Ne on vähän jämäköitä, sellasia onnellisen näköisiä patukoita.
Ann näyttää myös onnelliselta, muttei yhtään patukalta.

image1

Sisälläni asuu ravintoloita, kaupungilla pyöräilyä ja taidemuseoita rakastava kaupunkilaishiiri ja metsään tai saaristoon kaipaava maalasihiiri. Maalaishiiri sisälläni on levoton, sillä yllättäen Abu Dhabissa on aika niukasti tekemistä maalaishiirille.

Väliaikaisesti olenkin omaksunut pullean kotikissan elkeet ja nukkunut auringossa kaikki päivät viime viikolla.

Porterin lisäksi luen tällä hetkellä ”Cat Out Of Hell” –nimistä kirjaa. Kirja on kevyt lukea, mutta hurmaava! Olen jo puolessa välissä ja jarrutan jokaisen sanan kohdalla, jotta lukemista kestäisi pidempään.
Tarina kertoo helvettilisestä kissasta ja paras tapa kuvailla tarinaa olisi ehkä ”a creepy tale that is bound to make you laugh”. Suosittelen! Kirjaa lukiessani nauran ääneen, enkä enään edes välitä siitä, että naapuripyyhkeellä aurinkoa ottavat kuulee. Lähinnä toivon, että tajuavat, miten hauska kirja on kyseessä ja lukisivat sen itsekkin.

“Välitin edes,” kun olin vähän aikaa sitten hotellin kuntosalilla ja juoksin juoksumatolla, samalla kun telkkarista tuli Disneyn Frozen. Se loppu oli jotenkin niin koksettava, että koitin epäonnistuneesti niellä kyyneleitä. Itkun pidättely hengästyneenä on yllättävän vaikeeta.

x

18

KIELLETYISTÄ LAIHOISTA MALLEISTA JA MALLIN TYÖN FEMINISTISYYDESTÄ

5B1C6696

Olen viime aikoina sulatellut paria mallintyöhön liittyvää uutista.

Ensinnäkin: Ranskassa hyväksyttiin laki, joka kieltää liian laihoja malleja työskentelemästä maassa. Joka mallin on jatkossa ennen töitä todistettava olevansa “terveellisissä” mitoissa, mikä luultavasti tulee tarkoittamaan, että hänen painoindeksinsä (BMI) tulisi olla yli 18. 179 cm pitkän mallin tulisi siis painaa noin 58 kiloa. Alipainoisen mallin palkkaamisesta seuraa sakkoja – tai jopa vankila-aikaa – mallitoimistolle ja asiakkaalle. Myös pro-ana:maiset nettisivut, joilla ihannoidaan laihuutta ja kehotetaan lukijoita laihduttamaan, kielletään. Muoti- ja mainoskuvissa tulee myös jatkossa ilmoittaa, kuinka paljon mallia on photoshopattu. Lain tavoitteena on vähentää anoreksiaa – niin mallien keskuudessa kuin niiden ihmisten keskuudessa, jotka hakevat thinspiraatiota laihoista malleista.

Ranskalaiset mallitoimistot nostivat heti metelin asiasta, väittäen, että laki laskee heidän kilpailukykyään alalla. Laihat mallit haetaan muualta, he surkuttelivat. Kun on kyse työntekijöiden terveydestä, omasta kilpailukyvystään valittaminen vaikuttaa melko itsekkäältä ja saa vain mallitoimistot näyttämään erittäin ilkeiltä organisaatioilta. Mitä jos työpaikkasi pomo sanoisi, että tästä eteenpäin ei pidetä lounastaukoja ja kaikki tekevät joka päivä yhden tunnin palkatonta ylityötä, sillä näin firman kilpailukyky paranee. Jonkun pitää uskaltaa toimia pioneerina ja edistää muutosta parempaan. Vaikka kaikki tekevät jotain asiaa – tässä tapauksessa palkkaavat vain todella laihoja malleja – ei tarkoita, että se olisi hyväksyttävää.

Vastalauseiden seassa oli kuitenkin yksi ihan hyvä pointti: äärimmäinen laihuus ei ole sama asia kuin anoreksia. Anoreksiaan voi sairastua, vaikka ei olisi pätkääkään kiinnostunut näyttämään mallilta. Laihojen mallien näkeminen ei automaattisesti aiheuta katsojassa anoreksiaa. Usein anoreksiaan sairastutaan ihan muista kuin ulkonäöllisistä syistä, ja laki tuskin tulee vähentämään sairauden esiintymistä Ranskassa.

Painoindeksisi ei myöskään kerro, sairastatko anoreksiaa, joten onhan laki epäreilu niitä nuoria (ja niitä vanhempiakin), luonnostaan todella hoikkia tyttöjä kohtaan, jotka eivät tule läpäisemään lääkärintarkastusta. 17-vuotiaana en itsekään olisi läpäissyt. Ainoastaan painon ja pituuden huomioiminen on väärä lähestymistapa. Valitettavasti ei ole mahdollista vaatia, että kaikki mallit läpikävisivät laajan psykologisen testin, jossa määriteltäisiin, kärsivätkö he syömishäiriöistä vai ovatko he vain luonnostaan hoikkia. Ei ole mallien vika, että toimistot ja asiakkaat painostavat jo hoikkia tyttöjä laihduttamaan, eikä malleja pitäisi rangaista tästä vaikeuttamalla heidän elantonsa hankkimista.

Silti kannatan tätä lakia! Vaikka laihat mallit ja photoshopatut muotikuvat eivät suoraan aiheuta anoreksiaa, ne totta vie saavat monet naiset voimaan huonosti. Ja vaikka osa malleista on “ihan luonnostaan” todella hoikkia, niin suuri osa kokee paineita siitä, että heidän täytyisi olla laihempia. Ja heitä myös painostetaan olemaan laihempia. He eivät ehkä kärsi anoreksiasta, mutta heidän suhteensa ruokaan sekä omaan vartaloonsa vaurioituvat.

Ongelmallinen suhtautuminen omaan kehoon ei koske vain malleja. Muotilehtien kuvat eivät ehkä vaikuta kaikkiin tyttöihin ja naisiin, mutta muistan itse jo 14-vuotiaana – kaaauan ennen kuin edes osasin aavistaa, että minusta tulisi malli – katselleeni Suosikista löytyvien meikki- ja hiusmainoskuvien photoshopattuja malleja, ja ajatelleeni olevani todella ruma, koska ihoni ei ollut yhtä sileä, enkä ollut yhtä nätti. Halusin myös olla laihempi, sillä mielestäni mahani ei ollut yhtä litteä kuin H&M:än bikinimainosten tyttöjen. 14-vuotiaana tein näiden kuvien “inspiroimana” vatsalihasliikkeitä huoneessani ennen nukkumaanmenoa. Photoshopattuja naisvartaloita ja laihuus-ihannetta kaupitellaan toki muuallakin kuin muotilehdissä ja mainoksissa, eikä laki tule kitkemään tätä ongelmaa, mutta tämä saataa olla ihan hyvä alku.

En usko, että laki tulee johtamaan koviin suuriin muutoksiin. Tämän takia näen lain vain tervetulleena, varoittavana viestinä muotiteollisuudelle. Kaikessa puutteellisuudessaan laki viestii mallitoimistoille ja asiakkaille, että heidän kannattaisi harkita, minkälaisia kauneusihanteita he haluavat edistää. Jos ei muuten, niin ainakin sen takia, etteivät he joudu maksamaan sakkoja.

Lakia tullaan varmasti kiertämään minkä ehditään. Superlaihat mallit tulevat edelleen kävelemään catwalkeilla ja toimistot tulevat yhä yllyttämään heitä laihduttamaan. Italiassa säädettiin vuonna 2006 samantapainen laki, jossa vaaditaan maassa työskenteleviltä malleilta terveystodistusta ja vähintään painoindeksiä 18.5. Silti Milanon muotinäytöksissä näkee yhä aivan yhtä laihoja tyttöjä kuin ennen. Mikään ei näytä muuttuneen. Mutta ainakin mallilla on nyt teoriassa mahdollisuus haastaa agenttinsa oikeuteen (ja voittaa), jos tämä yllyttää häntä laihduttamaan vaikka hänen painoindeksinsä on jo 18.5 paikkeilla. Baby steps. 

* * *

Malleista ja laihduttamisesta päästään seuraavaan uutiseen. Malli Anja Rubik kertoi haastattelussa, että hänen mielestään mallin työ on feministinen työ (hän sanoi myös, että hänen uusin hajuvetensä on feministinen hajuvesi. Joku on näemmä tajunnut, että feminismi myy). Tämä jäi kaivertamaan.

Olen malli ja olen feministi. Tässä en näe ongelmaa. En kuitenkaan väittäisi, että mallin työ olisi feministinen duuni. Harva työ on, jos ei ole töissä vaikka feminismiä edistävässä järjestössä tai kirjoita työkseen feministisiä artikkeleita. Työ on useimmiten vain työtä. Mallin työssä on kuitenkin muihin töihin verrattuna todella paljon epä-feministisiä aspekteja.

Rubikin mukaan mallin duuni on feminististä, koska se on harvoja töitä, jossa naiset tienaavat enemmän kuin miehet. Mallit ovat myös nuorten naisten esikuvia: “You get quite a bit of a following and an impact on young women and girls. You can do something very positive with that”, sanoo Anja. (En näe feministisen hajuveden lanseeraamista naisia voimaannuttavana asiana. Se voimaannuttanee vain Anjan lompakkoa…)

Juuri näiden väitteiden valossa näyttäisi siltä, että mallin työ ei ole kovin feminististä. On paljastavaa, että naiset tienaavat alalla miehiä enemmän. Naisten kauneuden kauppaaminen on tuottoisampaa, sillä kultturissamme naisen ulkonäkö on edelleen miehen ulkonäköä tärkeämpi asia. Muotiteollisuudessa ihmisiä arvotetaan ulkonäön perusteella ja välitetään ideologiaa, jonka mukaan vain hoikat ja kauniit ihmiset ovat jonkun arvoisia. Malli on mukana mainostamassa ihanteellista vartaloa ja ulkonäköä, jotka ovat useimpien ihmisten saavuttamattomissa. Näiden ahtaiden kauneusihanteiden takia monet naiset voivat huonosti, sillä he kokevat, etteivät he kelpaa.

Mallin työn kautta on toki mahdollista toimia hyvänä esikuvana. Mallin on myös mahdollista hieman muuttaa (tai ainakin laajentaa) näitä kauneusihanteita, kuten esimerkiksi musta supermalli Alek Wek aikanaan teki. Ja kuten jo sanoin, malli voi tottakai myös olla feministi. Mallin työhön liittyy kuitenkin niin paljon naisia eri tasoilla alistavia rakenteita, ettei työtä itsessään mielestäni voi kutsua feministiseksi.

Ehkä joskus tulevaisuudessa voi?

Kuvituksena ote muotilehtien välittämästä kauneusihanteesta. En väitä, että juuri nämä mallit (tai kuvat heistä – kuvat ovat hyviä huijaamaan) olisivat jotenkin “sairaan” näköisiä, he vain sattuvat edustamaan sitä ainoaa, oikeaa muotilehtien välittämää ihannetta. Juttu oli pakko kuvittaa jotenkin (heh), enkä halunnut postailla “shokkikuvia” anorektisista malleista, koska hekin ovat ihmisiä.

48

AL JAHILI & AL AIN

Al Jahilin linnoitus Al Ainissa on yksi Arabi Emiraattien vanhimmista ja historiallisesti merkittävimmistä rakennuksista. Se näyttää taidokkaasti tehdyltä hiekkakakulta ja sen väri vaihtuu vaaleasta kultaiseen auringon laskiessa.

P1010569P1010585

other (semi)interesting things:

1. Rakensimme tätini ja kahden pikkusiskoni kanssa maailman hienoimman hiekkalinnan Thaimaassa, yli kymmenen vuotta sitten. Jo se, että otan asian nyt esille, yli kymmenen vuotta myöhemmin, kertoo siitä, miten vaikuttavasta linnakkeesta nyt puhutaan. Se oli valtava ja siinä oli simpukankuorista tehdyt ikkunat ja muurit ja syvä vallihauta. Hitto se oli hieno. Vieläkin voi olla ylpeä. Olin juuri ennen matkaa värjännyt itse lyhyeksi leikkaamani hiukset kirkkaan punaisiksi.

Se tukka oli ihan kammottava. Varmaan yksi huonoimpia tyylivalintojani. En ole täällä tehnyt yhtään hiekkalinnaa, enkä värjännyt hiuksiani enää vuosiin, mutta leikkelen sitä edelleen vaihtelevalla menestyksellä itse koska en onnistu löytämään luottokampaajaa.

2. Toimin Tjäreborgin instagram-päivittäjänä seuraavan viikon. Voit tulla kurkkimaan kuvia ja vaikuttavia pommihyppytaitojani tänne.

musla_al_ain_fort7musla3

3. Menemme tänään katsomaan Furious 7 –elokuvan.
En oikein osaa sanoa miksi. Joku ehdotti sitä ja kaikki vaan suostuivat. Ehkä koska elokuva on kuvattu täällä? Voi olla, että todistan tässä vain omaa ylimielisyyttäni (tuskin) mutta elokuva on todennäköisesti kammottavan huono. Enkä yritä tässä nyt tekeytyä sivistyneeksi ja teeskennellä, että katson vain eurooppalaisia independent elokuvia – rakastan erityisesti komediaa ja supersankarielokuvia – mutta en mitenkään ymmärrä miten nopeista autoista saa aikaiseksi seitsemän elokuvaa?

Popparit ja kirpeät lakuremmit kuitenkin kiinnostaa, joten lähden elokuviin hyvillä mielin. Kaikki Arabi Emiraateissa esitettävät elokuvat käyvät läpi tiukan syynäyksen ja niistä editoidaan pois seksi, huumeet ja alkoholi. Kuulin, että Wolf Of Wallstreet oli pikku Arabia-editin jälkeen aika epämääräinen ja lyheni kokonaiset kaksikymmentä minuuttia.

4. Tämä Lykke Li x Gucci ss15 video, Just Like A Dream on ihana. Kuuntelen kappaletta repeatilla kokoajan.

5. Tämä Wes Andersonin ohjaama 13 minuutin elokuva, Hotel Chevalier, on myös ihana. Katsoin sen tänään aamulla ja join kahvia sängyssä. Olisipa meidänkin hotellihuone keltainen. (Tekisi myös mieli grillattua juustovoileipää.)
Ja Natalie Portman on mielettömän kuuma lyhyellä tukalla.

P1010588musla_al_ain_fort1

Less about history – more about me. Eli selvästi tämä Al Jahilin linnoituksesta kertova tarina lähti nyt vähän harhapoluille. Oops. Tärkeää tässä olis nyt kuitenkin se, että jos joku tietää jonkun tosi hyvän ja kivan kampaajan Helsingissä, niin yhteystiedot kiinnostaa.

x

24