PRINTATTAVA EUROVIISUKAAVAKE

Jihuu, huomenna on Euroviisufinaali!

Kuten lupasin jo aikaisemmin, tein kaikkien kisakatsomoita varten printattavan Euroviisukaavakkeen, jonka avulla viisutunnelma nousee huippuunsa! Here it is!

Voit ladata ja tulostaa A4-kaavakkeen TÄÄLTÄ.
(klikkaa linkkiä hiiren oikealla nappulalla, “download linked file”)

DSCF6671

Euroviisukaavake on kehitelty vuosien saatossa maksimaalisen hauskan ja jännittävän viisukokemuksen saavuttamiseksi. Esiintyjiä arvioidaan kokonaisuuden perusteeella, eikä kaikkia esiintyjiä tarvitse pisteyttää/arvostella (se osoittaitui joskus ihan liian työlääksi ja tylsäksi). Kaavakkeeseen merkitään vain ruksilla muistiinpanoksi omat lempparit sekä kappaleet, joille veikataan menestystä itse kisassa.

Kaavakkeesta löytyy Omat suosikit-laatikko, johon pääsee itse antamaan douze poäng lempparibiisilleen! Suosikkiboxin avulla pystyy laskemaan oman kisakatsomon suosikit ja voittajan.

Toiseen laatikkoon veikataan virallisen lopputuloksen Top5-listaa. Mitenköhän Eurooppa äänestää tänä vuonna? Lähimmäs oikeaa järjestystä veikanneelle voi varata motivaattoriksi pienen palkinnon (esim. kruunun tai vaikka öööhh suklaapatukan).

Lisäksi veikataan Australian sijoitusta. Miksi Australian? Sen takia, koska tänä vuonna Australia kutsuttiin huvikseen mukaan Euroviisujen 60-v juhlavuoden kunniaksi, koska jostain syystä Aussit ovat tosi kovia euroviisufaneja. Australian sijoituksen veikanneelle voi myös antaa palkinnon, esimerkiksi vaikka surffilaudan tai kengurun. (Alunperin kaavakkeessa piti veikata Suomen sijoitusta, mutta harmillisesti Pertti Kurikan Nimipäivät eivät päässeetkään finaaliin.)

Tämän vuoden viisujen lempparini on edelleen Ruotsi (Månswhy you so pretty?). Tykkään myös Australian biisistä todella paljon. Tietenkin rakastan myös LOL-bailubiisejä, eli etenkin Israelin Golden Boy-bar-mitzvah-renkutuksesta sekä Moldovan mautonta esitystä (miten ne pikkuhousuihin pukeutuneet jenkkipoliisit oikeen liittyvät Moldovan kappaleeseen? Ei mitenkään? Who cares?).

Venäjä menestyy Euroviisuissa vaikka he heittäisivät pelkän perunasäkin lavalle. Tänä vuonna Venäjän perunasäkillä on yllään ehkä koko kisan kaunein mekko, lisäksi kappale on yllättävän hyvä – ehkä siksi koska biisi on ruotsalaisten säveltämä? Veikkaan siis Venäjälle menestystä lauantain finaalissa.

Muuta mietiskelyä; Kreikan esiintyksen lopussa joku kääntää tuulikoneet maximilevelille – mitenköhän laulajattaren tekoripset ja hiuslisäkkeet pysyvät hänen päässään tuulimyrskyn aikana? It must be an Eurovision miracle!

Toivottavasti Euroviisukaavake tuo iloa ja jännitystä kisakatsomoihinne!

Mitkä maat ovat teidän suosikkeja tämän vuoden Euroviisuissa?

Terkuin, Euroviisu-Enni

16

KESÄKAVERIT

5B1C7384

Juuri nyt päässäni pyörii about 100 helteisen kesäpäivä asua, joihin haluaisin pukeutua. Mieluiten heti.

Vallitsevaan säätilaan taas en oikein keksi mitään päällepantavaa, en ainakaan mitään sellaista, josta saisin kiksejä. Ja kiksit ovat pukeutumisessani tärkeää. Pidän siitä, kun yhtäkkiä keksin yhdistää kaksi hieman odottamatonta vaatetta, eikä lopputulos näytäkään ihan älyvapaalta. Se näyttääkin yllättäen aika… harmooniselta.

(Ainakin omasta mielestäni. Toissapäivänä puin runsaasti nilkkaa paljastavat – eli aivan liian lyhyet – mustat, kapeat housut ja Dr.Martensin matalat kenkäni, jotka ovat aika chunky. Tykkäsin asun rouheasta menosta, mutta ratikkapysäkillä eräs hienostuneen näköinen rouva tuijotti lyhyitä housujani oudoksuen. Hän ei selkeästi ymmärtänyt muodikasta asuani. Ymmärrettävää, siinä ei ollut yhtään Burberry-kuosia.)

Koska olen kiinnostunut vain kesäpukeutumisesta, niin kerronpa teille siitä: kesällä pukeudun sandaaleihin ja t-paitoihin sekä mielikuvituksellisiin kesäkuoseihin, kuten tähän Samujin kynähameeseen. Se ulottuu säädyllisesti yli polvieni ja juuri nyt peittävä kesäpukeutuminen kiehtoo. Niin paljon mystisempää kuin puolet peppua paljastavat sortsit. Ajattelin myös hankkia uimapuvun (en ole omistanut uimapukua sitten ala-asteen!), eli adios kesäkunnosta ja kivenkovista vatsalihaksista stressaamiselle. Minulla on parempaakin tekemistä, kuten maistella Ennin koivusnapseja. 

Sandaalit, t-paita ja pitkät housut tai hame, siinä tämän kesän pukeutumiseni luottoelementit – kesäkaverini.

Kynähame on löytö Pre Helsinki pop-up liikkeestä, joka on auki vielä sunnuntaihin asti! T-paita Acne/Gaudetesta ja sandaalit second hand.

9

HYVIÄ NEUVOJA MUUTTOON

Istun kotona ja kaikki täällä on ihan pommin jäljiltä.

Olen ”siivonnut” ja ”aloittanut muuttohommat”. Eli siirtänyt kaikki tavarat pois paikoiltaan. Olen sitonut muovikasseja kasvien ruukkujen ympärille ja vienyt ne eteiseen, koska vien ne ”ihan näinä päivinä, – ehkä jo tänään illalla” äidille hoitoon putkiremontin ajaksi. Myin eteisen kenkätelineet ja levitin kaikki kengät lattialle. Myin vaatteet huuto.net:issä ja ne mitkä ei menneet kaupaksi ovat laatikossa keskellä olohuonetta. Olohuoneessa on myös avonaisia muuttolaatikoita, joihin pudottelen epämääräisessä järjestyksessä kirjoja, koriste-esineitä ja vilttejä, mitä nyt milloinkin satun käteeni poimimaan. Rullasin kaksi mattoa ja jätin ne lojumaan. Muut matot on vielä paikoillaan. En ota tätä muuttojuttua yhtään tosissaan, vaan hortoilen hajamielisenä enkä tee mitään loppuun.

IMG_5752

Kelvoton tapa muuttaa! Ainoa mitä tällä metodilla saavuttaa on sekamelska. Tekisi mieli häipyä vaan rikospaikalta! Eilen hävitin autonavaimet, koska olin myynyt telineen, jossa avaimet yleensä roikkuu. Auton avain löytyi myöhemmin kengästä.

Ihmiset aina kirjoittaa hyvistä neuvoista; kivoista tavoista tehdä ruokaa, kattaa pöytä, ylläpitää hyvinvointia ja pukeutua. Lähestyn nyt tätä muuttoprosessia ihan päinvastaisesta näkökulmasta.

IMG_5769IMG_5766-copy

Muutamme Tehtaankadulle. Ehkä huomenna. Putkiremontti alkaa maanantaina. Tiedän mitä aion pakata mukaan. Ainakin Vitamixin ja uudet kesäkengät. Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty!

Tein moodboardin tulevan asunnon fiiliksestä. Tiedättehän, väreistä, tekstuureista ja tunnelmasta. Kuten näette, aiomme muuttaa näkinkenkään. Moodboard koristaa lattiaa rullattujen mattojen, puolitäysien muuttolaatikoiden ja muovipusseihin aseteltujen kasvien kanssa. Sitä pitää varoa, jos hapuilee sokeana yöllä vessaan, koska piikikäs simpukka jalanpohjassa tuntuu pahalta.

No ainakin kylpyhuoneen laatat on valittu (ja aseteltu osaksi moodboardia).

x

20

URHEILUKOUKKU

Minulta on usein kysytty, miten innostuit urheilusta ja treenaamisesta, ja miten pääsit tuloksiin?

Let me tell you the story.

Olin Angry Birds -leikkipuistossa ystävieni kanssa kaksi vuotta sitten kesällä. Pidimme hauskaa ulkona, ja päätimme jostain syystä mennä keinumaan; kolme samaan keinuun. Pojat antoivat vauhtia, ja pitkäkoipisena tyttönä jalkani eivät tosiaankaan mahtuneet keinuun “sisälle”, joten pidin niitä suorana ilmassa. Olin ottamassa jotain hullua irvistysselfietä koko porukasta, ja unohdin pitää jalkojani suorana. Toinen nilkka jäi maan ja keinun väliin keinun tullessa alas. Note to self: ota selfieitä harkiten.

Ilmat lähti pihalle ja tuntui siltä, kuin joku olisi ollut jalasta irti. Kävelin silti hetken, josta pojat päättelivät, että murtunut se nilkka ei voinut olla. No sitä se kuitenkin oli, ja lopputulos oli se, että sain kuusi ruuvia ja rautalevyn vasempaan nilkkaani. Olin hereillä leikkauksessa, ja se oli oikeastaan aika huvittavaa: kuulin muun muassa, kun jalkaani leikkaava lääkäri päivitteli irtonaisen luunpalasen kokoa ruuvatessaan metallilevyä nilkkaluuhuni.

En osannut kuvitella kuinka kauan jalan kuntouttamisessa voisi mennä. Tapaturma sattui heinäkuun alussa, ja vasta marraskuussa nilkkani olivat saman kokoiset, eli turvotus oli kokonaan laskenut. Nilkan liikkuvuus oli myös palautunut lähes samalle tasolle oikean nilkkani kanssa. Kuntoutuksen lisäksi päätin aloittaa Fustran, liikuntamuodon joka lupaa lihastasapainoa, lisää liikkuvuutta ja paremman ryhdin. Ajattelin Fustran saattavan auttaa saamaan takaisin liikkuvuutta jalkaani, sekä saamaan kehoni takaisin tasapainoiseksi. Olin kuitenkin tepastellut kyynersauvoilla ainakin seitsemän viikkoa ja varannut painoani koko ajan pelkästään oikealle jalalle.

urheilu
Fustra Personal Trainer Juho Lahti teki minulle ruokavalion ja treeniohjelman. Silloin tajusin miten väärin söin ja miten vähän liikuin, ja nähdessäni kehonkoostumukseni mustaa valkoisella, halusin muuttaa asian. Halusin, etten tuntisi olevani tyytymätön kehooni. Aloin syömään viisi kertaa päivässä terveellistä ruokaa ja liikkumaan aina kun oli mahdollista. Liikkumiseni koostui yleensä alle tunnin treeneistä, johon sisältyi paljon kehonpainoharjoitteita, keppiliikkeitä ja alku- ja loppulämmittelyt, ei mitään sen ihmeellisempää. En syönyt yhtään sokeria tai roskaruokaa, ja halusin kaivaa Juholta kaikki mahdolliset tiedot treenaamisesta ja ruokavaliosta. Halusin olla paras! Pieni kilpailuvietti majailee täällä afron alla.

Oli ihanaa kun katsoin vaakaa ja painoni putosi, kerrankin tuntui siltä että onnistun. Halusin näyttää Juholle ja kaikille, että kuka vaan pystyy siihen mihin mielensä laittaa. Ja sinne tipahti 12 kiloa viidessä kuukaudessa, vaan ja ainoastaan sillä, että muutin elämäntapani terveellisiksi. Ei ihmediettejä tai liian nopeaa muutosta.

kul

Täydellinen tasapaino on vaikea löytää, mutta terassilla kesäauringossa köllöttely, marjaeväät masulla, on aika lähellä.


Tärkeimmät asiat tulosten saavuttamiseen
ovat, että ottaa asian tosissaan ja tajuaa sen, että täytyy tehdä töitä haluamansa eteen:

– Täytyy oikeasti pitää kiinni siitä ruokavaliosta ja treeniohjelmasta, tuloksiin ei ole oikotietä.

– Liikuntaan on kuitenkin helppo rakastua, jos sitä jaksaa vähän useammin harrastaa ja kokeilla. Lajien määrä on loputon, ja jos salilla käyminen ei kiinnosta, ovat kävelylenkitkin kaverin kanssa huippu juttu, ja ihan tarpeeksi! Endorfiini, mitä liikkuessa vapautuu, tuo niin positiivisen fiiliksen, että siitä on vaikea olla tykkäämättä.

– Yksi konkreettinen asia muutoksen suuntaan on myös se, että aloittaa terveelliset tavat ruokakaupasta. On todella vaikeaa iltanaposteluhädässä syödä sitä, mitä jääkaapissa ei ole.

– Jos et ole aikaisemmin treenannut tai harrastanut liikuntaa, kannattaa ostaa yksi PT -tunti (Personal Trainer), jossa sinulle räätälöidään jonkinlainen ohjelma ja katsotaan, että osaat tehdä liikkeet oikein.

– Tavoitteiden saavuttamiseksi toinen PT -tunti, jossa katsotaan miten olet edennyt tavoitteissasi. Onnistumisen tunne antaa lisää puhtia jatkoa varten.

– Hyvinvointiin voi vähän satsata, ja pitää muistaa että se kulkee kanssasi koko loppuelämän jos kerran opit oikeanlaiset tavat.

Aloin treenaamaan päivittäin ja janosin lisää. Vaihdoin Fustran Crossfittiin, eli toiminnalliseen treeniin ja tykästyin. Nykyään treenaan vähän kaikkea sekaisin, mutta tärkein juttu siinä on se, että kuuntelen kroppaani ja sitä mitä se kaipaa. Siihen meni aikaa, että opin sen. Nyt tiedän milloin vetää rankka Crossfit- treeni, ja tiedän milloin on aika kehonpainotreenille ja kehonhuollolle. Jos kyllästyn, kokeilen jotain uutta. Mikä tärkeintä tykkään siitä tunteesta, kun on kokoajan kevyt olo; sen liikunta antaa! En usko kenenkään katuvan sitä työmäärää minkä on tehnyt sen eteen, että voi vihdoin olla tyytyväinen omaan kehoon ja oloon.

Liikkuminen ei ole vakavaa vaan kivaa! Koukku siihen löytyy, kun uskaltaa kokeilla kaikkea, ja pyytää ystävät mukaan; joskus viikonloppuisin voi kokeilla drinkkien sijaan sulkapalloa, kävelylenkkiä uusissa maisemissa tai uutta ryhmäliikuntatuntia yhdessä!

“You can’t make an omelette without braking an egg.”

x

16

TOIVEENA TURKISTARHATON SUOMI

Anti_fur1

Tässä viikon toinen muotiin liittyvä menovinkki: huomenna Helsingissä järjestetään mielenosoitus turkistarhausta vastaan.

En ole kovin aktiivinen mielenosoituksissa ravaaja – myönnän olevani jopa laiska. Yleensä osoitan mieltäni hiljaisesti, kulutustottumusteni kautta. Tällä kertaa aihe on kuitenkin minulle niin tärkeä, että haluan huutaa siitä ääneen kaduilla. En keksi ainuttakaan rationaalista syytä sille, miksi turkistarhaus saisi jatkua Suomessa. Argumentti, että ala työllistää monia, kuulostaa korviini yhtä absurdilta kuin jos joku väittäisi, että orjakauppaa Yhdysvaltoihin ei olisi pitänyt lakkauttaa, sillä ala tarjosi orjakauppiaille elannon. Epäeettistä toimintaa ei voi perustella sillä, että se sattuu hyödyttämään tiettyä ihmisryhmää.

Mielenosoitukseen osallistuminen on itselleni kuitenkin melko suuri asia. Mielikuvissani mieltään osoittavat ihmiset ovat puhtoisia, aatteellisia ja oikeaoppisesti eläviä pyhimyksiä. En valitettavasti koe kuuluvani tähän ryhmään: käytän nahkaa ja välillä syön jopa lihaa. Millä oikeudella minä olen menossa protestoimaan eläinten oikeuksien puolesta? kysyin itseltäni. Tunsin itseni tekopyhäksi maan matoseksi.

Tuskaillessani tämän ajatuksen kanssa, mieleeni muistui Antti Nylénin Vegaaniliiton verkkolehteen kirjoittama kolumni. Tekstissään Nylén kehottaa unohtamaan hyvän vegaanin määrittelemisen ja keskittymään siihen, miten suurempi määrä ihmisiä saataisiin innostumaan veganismista.

“Jotta veganismi motivoisi ja innostaisi vielä useampia, täytyy korostaa veganismia ja vähätellä vegaaneja. Veganismi on paljon tärkeämpi asia kuin kenenkään oma identiteetti,” kirjoittaa Nylén.

Maailmaa ei muuteta kilpailemalla siitä, kuka on paras vegaani. Se muuttuu silloin, kun yhä suurempi osa ihmisiä kokee, että arkisia, eettisempiä valintoja on helppoa ja luonnollista tehdä. Se muuttuu silloin, kun kyseessä ei välttämättä ole “kaikki tai ei mitään”. Turkistarhausta voi vastustaa vaikka ei ole vegaani, toisin kuin Karl Lagerfeldt taannoin väitti HS:än artikkelissa: “[Turkisten vastustamisesta] ei voi edes puhua niin kauan kun ihmiset syövät lihaa ja käyttävät nahkavaatteita.”

Väärin Karl! Tällainen asenne vain lamaannuttaa. Kun tuntuu, ettei voi olla kaikkea on helpompi olla välittämättä yhtään. Jos juuttuu ajattelemaan asioita lähtökohtana oma itsensä menee helposti lukkoon. Vastaus kysymyksiin, olenko minä tarpeeksi hyvä ihminen tai vegaani on aika usein kieltävä. Aina voisi tehdä enemmän.

Tämän takia pientenkin eettisten valintojen tekemisen merkitystä pitäisi korostaa, sillä kuten Nylén toteaa, nämä valinnat ovat usein valintoja jättää ostamatta ja kuluttamatta. Ja asioista kieltäytyminen on hemmetin vaikeaa – on niin paljon helpompi olla kyseenalaistamatta, miettimättä liikoja, ottaa vain asioita vastaan.

Joten baby steps – pienet teot ovat parempia kuin tekemättömyys! Matka kohti eettisempää elämää on usein pitkä, sillä harva pystyy muuttumaan silmänräpäyksessä.

Esimerkkinä minä itse: olen pitänyt turkistarhausta julmana siitä asti kun (teininä kai) havahduin sen olemassaoloon. Vielä vuosi sitten omistin kuitenkin vintage-turkin, sillä ajattelin, että jo kauan sitten tapettujen eläinten turkin käyttäminen oli ok. Olihan ne jo tapettu, tässä tapauksessa joskus 50-luvulla, eikä turkin pois heittäminen toisi niitä takaisin.

Vähitellen (sitä mukaan kun altistin itseäni enemmän ja enemmän artikkeleille turkistarhauksen realiteeteista) alkoi kuitenkin tuntua, etten enää pystynyt perustelemaan itselleni, miksi käytin kyseistä takkia. Pitämällä sitä päälläni viestin kanssaihmisilleni, että eläimen turkin käyttäminen on hyväksyttävää. Joku saattaisi vielä minut nähtyään inspiroitua ostamaan uuden turkin. Tämä oivallus vaikutti ehkä eniten päätökseeni luopua turkistani. Se oli minun valintani ja valinna tekeminen kesti aika kauan. Se ei myöskään tee minusta mitenkään parempaa ihmistä ja ymmärrän niitä, joiden mielestä vintage-turkin omistaminen on fine.

Omistan kuitenkin vielä nahkatakin ja kelsiturkin – en siis todellakaan ole “täydellisen” eläinystävällinen pukeutuja (ja kuka on oikeasti täydellinen?). Joku saattaisi kutsua minua heikoksi, kun en heti luovu kaikesta omistamastani eläinperäisestä vaatetuksesta. Minä lainaan mielummin Nyléniä: “Ristiriitaista ja tekopyhää, aivan varmasti. Mutta myös vääjäämätöntä, tavallista, niin ikävystyttävän inhimillistä.”

Loppujen lopuksi kun ei ole kyse siitä, kuinka hyvä ihminen sinä itse olet, vaan siitä, miten omat – pienetkin – valintasi vaikuttavat siihen, miten eläimiä jatkossa kohdellaan vaate- ja ruokateollisuudessa:

“[T]avoite on pidettävä näköpiirissä – ja annettava arvo jokaiselle vegaaniselle teolle, tekipä sama ihminen vaikka kuinka monta ei-vegaanista tekoa. Määränpää lähenee aina, kun joku, kuka hyvänsä, tekee eläinystävällisen valinnan siksi, että veganismi on olemassa.”

Menen siis huomena osoittamaan mieltäni, kaikkine puutteineni. Pääasihan on, että olen paikalla ja kartutan omalla pikku ihmiskehollani mielenosoittajien joukkoa, jotta päättäjät näkisivät, kuinka moni on sitä mieltä, että turkistarhaus ei ole hyväksyttävää!

***

Mikäli ei asu Helsingissä tai ei muuten vaan pääse paikalle mieltään voi osoitttaa myös allekirjoittamalla vetoomus turkistarhauksen lopettamisen puolesta.

Iki-ihanan kuvituksen on tehnyt mahtava artist-lady Taika Mannila. Neidin instagramista löytyy lisää silmänruokaa: @magicmannila.

29

ASUKOKONAISUUS VS. VAATTEET

IMG_0525

Raidalliset espadrillot Celinen kevätmallistosta – sujautin jalkaan ilman sukkia! Jee!
(Olemmehan jo todenneet, että sukat on kamala asia.)
Farkkujen lahkeet hapsottaa tuulessa, pitkät varjot asfaltissa.

Huomaan, että puhun tosi paljon säästä, varsinkin kun sesonki vaihtuu. En täyttääkseni hiljaisuutta, vaan koska ajattelen sitä niin paljon. Tarkkailen taivasta ja haistelen ilmaa. Maryam Razavi haastatteli minua, suurta tyylineroa, Exclsv -tyylikirjaansa varten ja kysyi haastattelutilanteessa, mistä aloitan asukokonaisuuden valitsemisen.
Vastasin erittäin hohdokkaasti, että tarkistamalla millainen sää ulkona on.
(Naurattaa sana; asukokonaisuus. Tunnen kuuluvani niihin jotka pukeutuvat vaatteisiin, eivät asukokonaisuuksiin.) Maryamin kirjasta löydät myös Mian ja muita ihania asukokonaisuuksiin sonnustautuvia tyyppejä! Kirja julkaistaan tällä viikolla.

Muuten, jos leikkaat farkut vajaamittaisiksi, ne kannattaa pestä sen jälkeen koneessa, niin reunat eivät jää niin raaoiksi vaan niihin saa liuhokkeita.

Leikkasin myös tukkaa tänään, peilin edessä Anttilan parturisaksilla. Tuli tosi hyvä! Lyhyt! Hiukseni ovat juuri sen sorttiset, että niitä on helppo nipsiä sieltä täältä, eikä epätasaisuuksia juuri huomaa.

x

22

VIIKON MENOVINKKI: PRE HELSINKI

satumaaranen

Tälle viikolle on luvassa hurjan paljon mahtavaa muoti-menoa, sillä on Helsingin ikiomien “muotiviikkojen” – eli Pre Helsingin – aika! Muotiviikko lainausmerkeissä sen takia, että nämä fashion-karnevaalit eivät ole mikään perinteinen muotiviikko vaan mielestäni niin paljon kiinnostavampi tapahtuma. Pre Helsinki pitää sisällään muutakin kuin muotinäytöksiä, kuten luentoja ja workshoppeja. Tässä omasta mielestäni houkuttelevimmat tapahtumat:

* Keskiviikkona avataan Pre Helsinki Shop osoitteessa Uudenmaankatu 4-6 (sisäpiha). Pop-up liikkeessä myydään seuraavien merkkien malli- ja uniikkikappaleita: Lepokorpi, R/H, Sasu Kauppi, Samuji, ensæmble, Laura Juslin, Satu Maaranen ja Elina Määttänen. Minua kiinnostaa etenkin Satu Maaranen ja hänen hullun kauniit printtinsä (kuvassa) ja aion käydä heti vaanimassa, mikäli saisin käsiini jonkun uniikkiluomuksen! Katsokaa nyt noita kankaita! Huh-huh! Liike on auki 20-24.5 kello 11-19.

* Keskiviikkona on luvassa myös Fashion Film Night, eli kello 17-18 välillä Designmuseossa näytetään muotia käsitteleviä lyhytelokuvia. Luvassa myös paneelikeskustelu leffojen jälkeen.

* Torstai-iltana Designmuseossa saa nauttia Lepokorven, Sasu Kaupin, ensæmblen, Laura Juslinin, Satu Maarasen sekä Elina Määttäisen uusimpien mallistojen presentaatioista. Maaraselta ja Määttäiseltä nähdään aiemmin tämän vuoden Hyères-muotikilpailussa esitetyt mallistot – jännää!

* Perjantaina Suvilahdessa järjestetään ARTS Fashion Seminar -tapahtuma kello 10.30-13. Tämän vuoden seminaarin kuratoivat A Magazinen päätoimittaja Daniel Thawley ja Showstudion Lou Stoppard. Kovia nimiä ja varmaan super mielenkiintoista. Itken jo nyt, sillä olen tuolloin töissä, enkä pääse kuuntelemaan.

* Myöhemmin perjantaina vuorossa viikon henkilökohtainen kohokohtani: Näytös2015 Suvilahdessa, eli Aalto-yliopiston muodin opiskelijoiden kevätnäytös.

* Lauantaina voi vielä käväistä Designmuseossa, jossa crazy talented Sophie Sälekari (jonka luomukset veivät hänet tänä vuonna finaaliin Hyèresissä) vetää workshoppia! Ennen workshoppia voi kuunnella keskustelua Designmuseon tulevasta näyttelystä Suomimuodin antologia (jota odotan innolla!). Kuraattori Suvi Saloniemi juttelee Sälekarin ja Elina Laitisen (Laitinen-Raasakka-Sirén -merkin suunnittelijan ja vuoden 2012 Hyères voittajan) kanssa kello 14-15, jonka jälkeen saa mennä leikkimään printtisuunnittelijaa Sälekarin johdatuksella! Kiinnostaa!

Täältä voit vielä kurkata koko ohjelman.

15

EUROVIISUVIIKKO!

DSCF6272

Rakastan musikaaleja ja musiikkiesityksiä. Rakastan mauttomia musiikkiesityksiä, glitteriä sekä tuulikoneita.
Joten luonnollisesti rakastan myös Euroviisuja.

Olin pitkään sitä mieltä, että Euroviisuihin negatiivisesti suhtautuvat ihmiset ottavat elämän aivan liian tosissaan. Mielipiteeni muuttui vasta viime kesänä jalkapallon MM-kisojen aikaan, jolloin näin lähietäisyydeltä silloisen työpaikkani kollegojen suhtautumisen jalkapallotapahtumaa kohtaan. Innostunut fanaattisuus oli ihan samanlaista, mitä itse koen Euroviisuja kohtaan. “Ooookei, noi saa samat kicksit erilaisista tapahtumista” – ajattelin.

Euroviisuista piittaamattoman ihmisen voi kyllä muuttaa pieneksi viisufaniksi – salakavalasti pakottamalla tottakai (pusipusi Ilari-rakas). Viisuihin täytyykin suhtautua tiedostamalla se tosiasia, että lähes kaikki kappaleet ovat kauheaa kuraa, mutta hyvin viihdyttävää sellaista. Miten joku tuntikausia kestävä musiikkiohjelma voikaan saada ihmisen niin hyvälle mielelle? Huom, monet muuttuvat vain äkäpusseiksi jalkapalloa tai jääkiekkoa katsoessaan.

Yleensä kannatan niitä kaikista kreisimpiä camp-esityksiä (ja aina Ruotsia!), mutta fanitan Pertti Kurikan Nimipäiviä ihan täysillä. Toivottavasti punkkarit pärjäävät hyvin tämän vuoden viisuissa.

Veikkaan, että Ruotsi voittaa koko kisan. Samaa arvelevat myös vedonlyöjät. Kappale on hyvä, lisäksi Ruotsin esitys on kunnon attention grabber animaation ja disney-prinssi-look-a-like Månsin takia. Ruotsin kappaleen taustajoukot ovat todennäköisesti keksineet animaatioseinän käytön pohtiessaan iänkaikkista kysymystä “What would Beyoncé do?”.

Myös Italiaa on veikattu tämän vuoden Euroviisujen voittajaksi, mutta mielestäni italialaisten balladi on supertylsä vessataukobiisi. Tänä vuonna vessavisiitteihin sopivia kappaleita löytyykin runsaasti, sillä suurin osa kappaleista on snoozefest-osaston balladeja, blääh. Eipähän tule pissit housuun. Missä kaikki menobiisit?

Euroviisufinaali täytyy ehdottomasti katsoa kavereiden kanssa. Aion tehdä kisastudioita varten ilmaisen tulostettavan Euroviisukaavakkeen, joka tekee viisujen seuraamisesta ja veikkaamisesta hauskempaa. Kaavake on kehitelty vuosien kokemuksella maximaalisen viisuelämyksen saavuttamiseksi. Tulostettava viisukaavake tulee Muslaan perjantaina työpäivän aikana, jolloin finaalin esiintymisjärjestys on selvillä. Joten pysykää kanavalla, kaikki valmiit ja tulevat viisuintoilijat.

Euroviisut YLE 2-kanavalla (myös suorana netissä Yle Areenassa). Semifinaalit tämän viikon tiistaina ja torstaina klo 22.00, Euroviisufinaali lauantaina klo 22.00.

DSCF6270

13

TÖÖLÖ-LAUANTAI

Lauantaina söimme pullaa Cafe Regatassa, kävelimme Töölönlahdella ja Hietsussa, teimme ruokaostokset Anton&Antonissa ja löytöjä Antiikkiliike Maini ja Veli:ssä. Mikä Töölöläisen lauantai! (Pian voitte ehkä bongata meidät Tin Tin Tangosta huuhtomassa aamiaista alas oluttuopin kanssa. Smoothie à la Töölö!)

Oli niin keväistä, että Barbourin vahakangastakki tuntui vähän raskaalta. Tänään näköjään sataa ja tuoksuu syksyltä, joten en pakkaa takkia vielä kesän tieltä. Kaikki säästä hermostujat: älkää hermostuko! Kevään sade on kiva juttu, tulee vihreää nopeammin ja korvasienet kasvaa! Ja sade on hyvä syy olla sisällä ja soittaa vaikka tätä biisiä.

IMG_5782IMG_5785musla

Vihreä kashmirhuivi on ainoa Abu Dhabista ostamani asia, joka on valmistettu alueella. Huivi on Omanissa käsinkudottu ja kirjailtu ja se tuoksuu vähän vuohelta. Hyvällä tavalla, uskokaa tai älkää.

IMG_5793

ANTIIKKILIIKE MAINI JA VELI

Maini on Velin vaimo ja avioparin antiikkiliike on ollut Museokadulla jo 16 vuotta. En ole koskaan tavannut Mainia, mutta Veli on hurmaava ja hauskaa seuraa! Katson myymälän ikkunaa aina kun kävelen sen ohitse ja usein pistäydyn sisään tarkistamaan tilanteen.

Lauantaina löysin skumppalasit, joiden kauppaan jättäminen vähän kirpaisi, mutta koska minulla on jo aika monta (tosi monta) lasia kaapissa ja remontti-ajat häämöttävät lähitulevaisuudessa, en voinut raahata kotiin lisää pakattavaa.

But look at dem! Lasit ovat täydellisen kokoiset. Monet uutena myytävät laakeat skumppalasit ovat valtavia; korkeita ja maljamaisia. Myös näiden lasien jalan paksuus on optimaalinen; siro, muttei niin ohut, että se mäjähtää katki, heti kun juhlissa päästään riemukkaaseen skoolailun makuun. (Meillä on kotona paljon juhlia ja aina joku kiihtyy puhumaan politiikasta (minä) tai uskonnosta (minä) tai esittää jotain pantomiimi-esitystä (pakotan kaikki aina loppuillasta leikkimään sellasta selitys-leikkiä, it’s hilarious) sellaisella intohimolla, että joku ohuenohut lasinjalka olisi mennyttä kalua alta aikayksikön!) Olen katsastanut monet samppanjalasit monessa kaupassa ja tullut hyvin tietoiseksi siitä, millaisista pidän eniten.

IMG_5800IMG_5797IMG_5813

Myös nämä vanhat konjakkilasit (!) oli kiinnostavat, vaikka en juo konjakkia. Paitsi joskus Elitessä, kun pojatkin juo. Oikeastaan juon ihan liian vähän, suhteessa siihen, kuinka paljon nautin näiden lasien löytämisestä. 

x

17

TRUE STORY

ELÄMÄSTÄ, OSA 1

Helsinki tänään, 16.05.2015 – tulppaanin täydellinen keltainen!

Olisin halunnut pomia ne ja viedä kotiin. Sorsat käveli soralla ja kerjäsi turisteilta leipää. Ne oli melkein kesyjä, olisin halunnut poimia niistäkin toisen kainaloon ja viedä kotiin.

image2 image3musla_helsinki image7 vscocam-photo-1

 

ELÄMÄSTÄ, OSA 2

Omanissa, joskus maaliskuussa.

“such boys.”

x

11