PAMU

IMG_3853

Aikuisena takaisin vanhemmille muuttaminen voi olla jännittävä elämys. Paluu menneisyyteen. Putkiremonttipakolaisena olen nyt tämän henkiseen kasvuun kannustavan kokemuksen äärellä.

Paluumuttajan (“pamun”) elämä voi myös olla mahtava tilaisuus kaivaa pikkusiskon vaatekaappia, varastaa sen ihana juomapullo ja käyttää salaa äidin kalliita kosteusvoiteita. Tunnen kuinka ihoni nautiskelee tästä extrahuomiosta: kalliit rasvat ja jatkuva veden lipittely toimivat! (Käyn myös saunassa melkein joka ilta.)

pullo: Nature’s Design, shortsit: Samuji, kivinen käsirengas: Hietsun kirppis

5

VÄLIPALALLA: MUSTIKKAPIIRAKKAPUURO

Päätin, että nyt alkaa herkkulakko. Päätökseni jälkeen tein vahingossa herkullisen tuorepuuron töihin evääksi. Kaiken lisäksi se maistui mustikkapiirakalta, mutta oli terveellinen. Win win situation.

mustikkapuuro
CHIA-MUSTIKKAPIIRAKKAPUURO


1dl chiansiemeniä
2dl maustamatonta jogurttia
2dl mustikoita
puolikas banaani
loraus hunajaa/vaahterasiirappia
iso ripaus kaardemummaa ja vaniljajauhetta

Sekoita ainekset blenderissä ja laita eväsboksiin. Koristele tuoreilla marjoilla tai pähkinöillä.

Ihan super-eväs, koska eväät on parasta jos ne oikeesti täyttää masun.

4

RANSKALAINEN TOMAATTI-DIJONPIIRAKKA

Tomaatit ovat parhaimmillaan juuri nyt! Teen aika harvoin samoja reseptejä uudelleen, mutta tomaattien sesonkiaikaan teen aina monta kertaa tätä samaa ranskalaista tomaatti-dijon-vuohenjuustopiirakkaa, koska se on aivan törkeän hyvää.

Ohje on peräisin lemppari ruokabloggaajaltani David Lebovitzilta. Lebovitz on ranskalaistunut Pariisissa asuva jenkki, joka aloitti uransa kondiittorina ennen menestyksekästä blogia ja keittokirjoja. Blogi on ihanaa ranskalaisen ruokakulttuurin fiilistelyä, josta muuten löytyy hyviä Pariisin ravintolavinkkejä.

DSCF6920

Koska piirakan päätäyte on tuore tomaatti, niin se ei ole raskas muna-kerma-juusto-ähkytorttu – vaikka siihen tulee reippaasti vuohenjuustoa. Reseptin herkullisuus perustuu siis sesongissa oleviin kypsiin tomaatteihin, mutta piirakan todellinen salaisuus on sen pohjalle sivelty dijon-sinappi. Eipä hunajavalelusta ja tuoreista yrteistäkään ole mitään muuta kuin plussaa.

Välihuomio: yksi unelmani on päästä Ranskaan Dijonin kaupunkiin valelemaan itseni dijon-sinapilla maistelemaan erilaisia dijonsinappeja.

Useimmiten teen piirakan pohjan itse, koska se on niin helppoa ja silloin pohjan koostumuksesta tulee paras. Välillä käytän valmispohjaa, mutta silloin on hyvä pitää pohja ohuena ja jättää osa valmiista piirakkataikinasta käyttämättä.

Olen huomannut, että tomaattien nestepitoisuus vaikuttaa piirakan lopputulokseen. Välillä mehukkaita tomaatteja käyttäessä tomaattien kirkas neste jää lillumaan piirakan pintaan, mutta silloin otan tomaattivettä lusikalla pois, avot!

Piirakka on niin hyvää, että vedettiin eilen poikaystävän kanssa yksi piirakka puoliksi, kröhöm ja burp.

Taivaallisen tomaatti-dijon-vuohejuustopiirakan ohje löytyy David Lebovitzin nettisivuilta.

DSCF6913DSCF6934DSCF6936

10

SELFIE

Siirtelin tiedostoja koneelta toiselle ja löysin upean kokoelman photobooth-kuvia – tattadaa – itsestäni!

Olen taas pohtinut muotia ja tyyliasioita ja niistä kirjoittamista – ensimmäistä kertaa vähään aikaan, sillä aihe vähän tympäännytti parit viime vuotta – joten ajattelin, että aloitankin näistä hienoista asukokonaisuuksista. Mukana on erilaisia yöpaitoja, naamiaisasuja, tummat kulmakarvat, valkoiset kulmakarvat, hattuja ja aamutakki.

i Photo on 29-08-14 at 11.18 Photo-on-16-10-14-at-07.42Photo on 27-08-15 at 09.49 #2 Photo-on-09-08-15-at-17.14 Photo-on-27-08-14-at-13.11Photo on 01-08-14 at 12.23 Photo-on-10-15-13-at-6.52-PM-#3

Olin kerran kaupungilla ja törmäsin tuttuihini, jotka olivat matkustaneet Los Angelesista Suomeen. Vaihdoimme kuulumiset ja lopuksi piti ottaa yhteiskuva, jotta tapaamisesta voitiin raportoida kuvamateriaalin kanssa muille tutuille. Olin kiusaantunut ja ilmaisin ahdinkoni valokuvassa esiintymisestä ja yksi seurassamme ollut tuttuni pyöritteli silmiään epäuskoisena. Oletin, että silmien pyöräytys liittyi siihen, että tietty blogissa esiintyvän henkilön oletetaan rakastavan omakuvia ja niissä esiintymistä.

Siis kuvissa olohan on kiusallista. Mutta tykkään itsekin katsella ja lukea blogeja, joiden tekijät esiintyvät, tai ainakin toisinaan näyttäytyvät sisällön seassa. En ota kuvissa esiintymistä vakavasti, mutta paikallaan seisominen ja naaman kontrollointi on hiton hankalaa. Vaikeinta kuvattavana olemisessa on:

1.
Pitää silmät auki. Kokonaan auki.

2.
Ei-puhua jotain tyhmää, koska on kiusaantunut ja ajattelee että hölötys helpottaa. Helpottaakin, mutta näyttää kuvassa yhtä hyvältä, kuin puolitangossa olevat silmät.

3.
Näyttää ei-vihaselta.

4.
Olla hyvässä ryhdissä. (”Model slouch” ei toimi, kun on normaalipainoinen ja 165 cm pitkä.)

Mutta onneksi on Photobooth. Siellä jokainen voi tuntea itsensä itsevarmaksi. Kävin pari viikkoa sitten Ateneumissa ja mietin Helene Schjerfbeckin omakuvia katsellessani, että kuumottikohan Heleneä olla itsensä maalattavana? Vai tuntuuko omakuvan maalaaminen samalta kun Photoboothissa olo, kun voi olla yksinään ja kukaan ei tuijota? Olikohan paineita esittää itsensä realistisesti, kaikkine “virheineen”,  jos teki realistista kuvaa vai oliko ok, jos vähän maalasi silmäpusseja piiloon? Välittääkö oikeet taiteilija silmäpusseista?

Jokatapauksessa Helenen kauneimpia omakuvia on ne myöhäisemmät, mahdollisimman epärealistiset, modernit ja haikeat. (Siis vähän kun nää mun omakuvat, oon pyrkinyt näissä samaan tunnelmaan.)

Strike a pose.

15

ENSIKERTAAN

Aika usein kun käyn jossain lomailemassa, on tavoitteenani tehdä paljon muutakin kuin maata auringossa. Kun lähdimme Maltalle, oli mielessäni saaren eri osissa ja erilaisilla rannoilla vierailua ja muiden saarien tutkimusmatkailua. Olisin myös halunnut löytää wakeboard-kaapelin jostain, mutta se jäi tällä kertaa.

Cominon saaren Blue Lagoon oli yksi tutkimusmatkailumme kohde, johon ei voinut pettyä. Kerroin siitä aikaisemmin lyhyesti täälläKyseessä on siis Comino- saaren salmi, jonka nähtävyys on sen super kirkas vesi.

bluelagoon2
Veneet vievät saaren vierailijat samalle puolelle salmea, jossa on pari ruokakojua (joista lemppari oli ehdottomasti vesimelonikoju ja sen pitäjä, vesimelonin muotoinen lyhyt iloinen mies) ja aurinkotuoleja sekä -varjoja, joita voi vuokrata. Tilaa löhöilylle on myös kalliolla ja toisella puolella salmea, mihin monet uivat sukeltamaan siellä sijaitseviin luoliin, sekä hyppäämään korkealta kallion kielekkeeltä.

bluelagoon

Kävimme Blue Lagoonissa kolme kertaa. Ensimmäinen kerta meni tutustumiskierroksena, toinen aurinkoa ottaessa ja hypätessä (mikä oli super jännittävää) ja kolmantena kertana olikin myrsky. Myrskykerta oli varmasti hauskin vierailumme salmella. Oli mahtavaa olla pienen saaren poukamassa myrskyn ja salamoinnin aikaan ja kiertää saarta ilman paahtavaa kuumuutta. Olimme osan ajasta pienen cocktail-kojun aurinkovarjon alla piilossa sadetta ja kävimme uimassa ukkospilvien alla. Jotain jää aina tekemättä, ja tällä kertaa olisin kovasti halunnut vielä uida toiselle puolelle salmea.

bluelagoon3
Ainakin jäi syy palata.

Lisää kuvia matkasta näet Instagram tililtäni @katrimutikainen.

3

PARAS LUOMUDEODORANTTI

DSCF6906

Etsin pitkään aluminitonta luomudödöä, joka oikeasti toimisi. Kävin jossain vaiheessa läpi niin monta luomudeodoranttia, mistä ei ollut yhtään mitään apua. En kuitenkaan halunnut palata toimiviin, mutta ihohuokosia alumiinillaan tukkivaan normidödöön.

Monen turhauttavan huonon dödökokeilun jälkeen aloin käyttämään ranskalaisen Acorellen deodoranttia, joka on ihan superhyvä, hallelujah! Kuulin Acorellen luomudödöstä siskoltani, joka oli taas kuullut dödöstä kaveriltaan. Kunnon word of mouth-deodorantti siis.

Ihan paras luomudeodorantti – vihdoinkin.

Acorellen deodorantissa on ruusuvettä, mutta ei lainkaan imelää ruusuntuoksua. Neutraali tuoksu on ruusuista huolimatta tosi unisex – myös poikaystäväni käyttää Acorellen dödöä, vaikka olikin alussa hieman epäileväinen ruusujen ja pinkin värin suhteen (lol). Eli pinkki luomudeodorantti estää myös ison, hikoilevan äijänkin hikilemun.

Acorellen dödö on myös täysin vegaaninen tuote.

Luomudeodorantteihin siirtyessä kainalot saattaa tuntua pari viikkoa hieman extrahikoilevilta – siksi, koska mikään myrkkymössö ei enää tuki ihohuokosia.

Acorellen dödöä saa ostaa esim Ruohonjuuresta, Ekolosta, Stockannilta. Hinta on noin 14-15 euroa.

12

TAKKI MERELLÄ

IMG_1232
Ostin pellavakylpytakin kesän alussa Mokosta ja suunnittelin käveleväni se ylläni Perämiehenkadulta Kaivarin uimarannalle joka aamu. Aamu-uinnille, niinkuin kaikki reippaat lomailijat. En kävellyt kertaakaan. Tänä vuonna siis, mutta ehkä ensi vuonna kävelen Töölöstä asti. (Kävelin kyllä Mokoon parinakin aamuna hakemaan kroisantteja ja kahvia.)

Kylpytakki on kuitenkin ihana myös veneessä, tai millon vaan ennen ja jälkeen uimisen.

 

13

HIUSRUOKAA

Kun olin pieni, siskoni Kirsikka asui Los Angelesissa. Kerran vierailumme yhteydessä kävimme CVS pharmacy:ssa, mikä oli mielestäni maanpäällinen taivas. Sieltä sai kaikkea tarpeellista: pinnejä, pumpulipuikkoja, huulikiiltoja ja karkkia. Tärkein löytöni sieltä oli kuitenkin jättimäinen Hair Mayonnaise- hiustuotepurkki, joka oli mielestäni parasta mitä ihminen voi löytää. Kiharien hoito voi välillä olla super haastavaa, jos haluaa lopputuloksena kosteat ja kiiltävät kutrit. Pikkukatri rakasti majoneesia, joten arvelin, että niin rakastaisi kuivat hiuksenikin, ja totta se oli. Hiusmajo ravitsi kiharia ja kuivia hiuksiani hyvin ja siskoni nauroivat minulle, kun hengailin karmivan hajuinen hiusmajo ja suihkuhattu päässä hotellihuoneessa.

lessismore
Onneksi hiusmajo on nyt historiaa, ja löysin uuden ihanan hiuksiin jätettävän hoitoaineen, mikä tuoksuu laventelille ja on 100% luonnontuote. Tämän kaiken lisäksi se on anti-frizz ja sisältää lämpösuojan, sekä erottelee kiharat ja tekee niistä pehmeät.

Täydellinen.

9

TAITEIDEN YÖN TÄRPIT

5B1C8210

Tulin kuluneen viikonlopun aikana siihen tulokseen, että festaripukeutuminen on ihan tyhmää ja aiheuttaa turhaa stressiä. Flowssa oli kivaa, mutta jatkuva oman pukeutumisensa suunnitteleminen väsytti ihan hitosti. Pohdin “päivän asua” viimeiseksi kun menin nukkumaan ja heti herättyäni (jopa krapulassa). Jokseenkin noloa myöntää (luulin päässeeni yli tällaisesta vaate-hysteriasta), mutta aivoni jäivät jumiin Flow-asu oravanpyörään. Vähemmästäkin ahdistuu.

Käytin ihan hirveästi pre-Flow aikaa asujen miettimiseen, juoksin kaupoissa etsimässä “ihquja bilevaatteita” (onneksi en Flow-paniikissa sortunut ostamaan mitää turhaa!) ja kärsin joka festaripäivnä ennen kotoa lähtöä asukriiseistä. En viihtynyt asuissani (tai no parin skumppalasillisen jälkeen viihdyin todella hyvin), sillä niissä oli liikaa kaikkea – enkä siis todellakaan saapunut paikalle missään Coachella-inkkaripäähineessä, kokovartalo paljettiasuihin ja neonväreihin sonnustautuneena. Jokin asuissa vain oli too much, eivätkä ne tuntuneet omilta.

Tästä opin taas, että less is more ja when in doubt go all black. Asu-väsymyksestä johtuen en ikuistanut partay-outfittejäni. Joudutte tyytymään seesteisiin saaristokuviin.

Onneksi huomenna on Taiteiden yö ja voin soveltaa näitä Flown jälkeen oivaltamiani pukeutumisoppeja: pukeudu aina niin, että tunneti itsesi omaksi itseksesi.

Tässä henkilökohtaiset Taiteiden yön tärppini:

* Teurastamolla järjestetään yömarkkinat – Helsinki Night Market. Täällä saa ehkä maistella hyönteisiä, mikä kiinnostaa kovasti. Tulevaisuuden ruokaa!  

* Fields of Glory – Kunnian kentät tanssiesitys Eläintarhan kentällä. 100 miestä tanssii enemmän tai vähemmän synkronoidusti. Kyseessä ei ole ammattitanssijoiden esitys – show’hun sai hakea kuka tahansa sillä “esityksessä ei kilpailla fyysisestä paremmuudesta, vaan jätetään jäähyväiset sankaruudelle”.

* Goethe instituutissa näytetään vampyyrielokuva Nosferatu. Kauhuelokuva kiinnostaa aina, etenkin 20-luvun kauhu, joka ei ole niin pelottavaa.

* Bailubussi Senaatintorilla. Flowssa oli niin hauskaa tanssia, että jatkaisin mieluusti sitä.

* Vaihtoehtoisesti voisin mennä hiljentymään meditaatioharjoitukseen Zen-centeriin. Kävin alkuviikosta pitkästä aikaa yin-joogassa, enkä millään olisi malttanut pysyä asanoissa vaaditun ajan. Ei-minkään-ajatteleminen ja oman hengityksensä kuunteleminen ahdisti ja oli tooodella vaikeaa. Päättelin tästä, että minun pitäisi ehkä meditoida enemmän, yrittää ottaa vähän iisimmin ja oppia rentoutumaan.

5B1C8238 mokilla

 

5B1C8229

19