URHEILU OPETTI

Olen nyt harrastanut aktiivisesti liikuntaa neljä vuotta ja olen tajunnut, että se on opettanut minulle paljon myös muusta elämästä. Eri liikkeiden tekniikoiden opettelu on ihan toissijaista, eikä läheskään yhtä hauskaa ja mielenkiintoista.

PERIKSIANTAMATTOMUUS
Urheilu toi elämääni periksiantamattomuuden tunteen ja uutta itsevarmuutta. Tein realistisia tavoitteita ja saavutin ne. Menin salilla treenaamaan kovakuntoisten urheilijoiden viereen, jotta kehittyisin yhtä hyväksi. Haluan toimia samalla tyylillä myös töissä ja muissa harrastuksissa. Olen oppinut laittamaan itseni tilanteisiin joissa olen kaikista kokemattomin. Heitän itseni tahallaan kylmään veteen ja stressaan miten selviydyn ja sitä kautta opin. (Vaikka se onkin aika kauheaa.)

TAVOITTEET
Sana “tavoite” tuntuu olevan monelle mörkö, vaikka oikeasti tavoitteet ovat parasta mitä tiedän! Realistiset tavoitteet ja niiden saavuttaminen antaa motivaatiota treeniin ja kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Mielestäni tavoitteiden karttaminen siksi, ettei ole “kilpailijaluonne” on tyhmää. On vaikeaa kehittyä missään elämän osa-alueessa ilman selkeitä tavoitteita.

TULOKSET
Harrastuksen alussa tärkeimpänä asiana pidetty juttu. Oli kyse sitten mistä lajista tai tavoitteesta tahansa, on tuloksia saatava alkuun jotta motivaatio pysyy. Tulokset eivät kuitenkaan voi olla urheiluharrastuksen ainoa motiivi; jos ei nauti yhtään siitä mitä tekee, ei harrastus tule todennäköisesti olemaan pitkäaikainen. Tulosten tavoittelu opetti minut tavoittelemaan tuloksia myös muilla elämäni osa-alueilla, pyrin opiskeluissa ja töissä parhaaseen mahdolliseen.

urheilu

VAATTEET
Treenivaatteiden kautta pukeutumiseeni on noussut pääkriteeriksi mukavuus ja urheilullisuus. Hyödynnän treenivaatteita joskus myös arkipukeutumisessa ja jopa juhlissa; esimerkiksi nämä mustat treenilegginssit olivat päälläni karonkassa.

OPPIMINEN JA KYSELY
Kiinnostuessani treenaamisesta otin siitä selvää KAIKEN. Kysyin esimerkiksi “Onko tihkusateessa juokseminen hyväksi keuhkoille?” Googletin asioita jotka liittyivät intohimooni ja hankin mentoreita joilta kyselin heidän kyllästymiseensä asti kaiken. Silloin opin, että intohimot eivät tule niitä etsimällä, ja kun niitä tulee, niistä pitää ottaa kaikki irti. Jos haluaa oppia jotain, kannattaa etsiä ihmisiä jotka ovat ammattilaisia ja voivat auttaa kehittymään. Kannattaa mennä heidän mukaansa katsomaan kun he tekevät työtään ja kysyä kaikki mikä aiheessa kiinnostaa. Kirsikka kirjoitti mentoroinnista aikaisemmin täällä.

LEPO
Liikkuminen opetti minut myös lepäämään. Vaikka opinkin sen kantapään kautta, tunnen nykyään kroppani läpikotaisin ja tiedän mitä se milloinkin tarvitsee. Raskaiden töiden jälkeen kroppani kaipaa vain avocadoleipiä, Netflixiä ja unta.

KÄRSIVÄLLISYYS
Olin aikaisemmin super kärsimätön kaikessa. Tulokset urheilussa eivät kuitenkaan tule käskemällä tai toivomalla, vaan tekemällä ja ajan kanssa. Se opetti minut ottamaan rauhassa myös muut asiat.

Olen oppinut myös arvostamaan terveyttä ja raajojani. Loukkaantumisten takia en ota toimivaa kroppaa todellakaan itsestäänselvänä asiana.

On ihanaa olla terve!

26

MUISTOTILAISUUS KERMAJÄÄTELÖLLE

Kermajäätelö on mielestäni maailman paras herkku.

Jätski on ihanaa: raikasta, makeaa ja viileää. Se sopii mihin tahansa tilaisuuteen juhlista darrapäivään ja makuja on miljoonia. Siitä ei myöskään tule irtokarkkien tavoin äklöä fiilistä, vaikka sitä söisi litrankin.

Tämän hehkutuksen jälkeen joudun toteamaan, että maitotuotteet eivät enää sovi minulle, joten ihana kermajäätelö on nyt jätettävä pois ruokavaliostani. Surun murtamana jätin hyvästit tälle ihanalle herkulle ja tein muistotilaisuuteen valokuvanäyttelyn meistä. Siis minusta ja kermajäätelöstä eri tilaisuuksissa vanhoilta ajoiltamme. Kirsikka kirjoitti juuri Ingmanin uusista vegaanisista jäätelöistä, jotka onneksi helpottavat tuskaani hieman. Ehkä ensi kesänä vegaanijätskejä saa myös jätskikiskoilta?

Kuvien katselun lisäksi muistotilaisuuteeni kuului maidottoman banaanijätskin syöminen. Se on ihanan pehmismäisyytensä lisäksi myös sokeriton herkku.

jatski jade
MINTTU-PUNAVIINIMARJA BANAANIPEHMIS

1 pakastettu banaani
n. 2dl jäisiä punaviinimarjoja
nippu minttua

Pyöritä blenderissä, kauho lautaselle, koristele mintulla ja nauti.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että elin vauvana jäätelöllä. Vanhoista valokuva-albumeista ei nimittäin löydy kuvia missä söisin jotain muuta. Kuulin myös siskoltani Carolinalta huhun, että äidinmaidon jälkeen mansikkajätski oli ensimmäinen “oikea ruoka” mitä suuhuni laitettiin.

20

NETTIKIUSAAMISESTA

Olen aikaisemmin kirjoittanut koulukiusaamiskokemuksistani, jotka muokkasivat yhdeksää ensimmäistä kouluvuottani paljon. Tiedän siis jonkin verran kiusaamisesta ja siitä miten vaikeaa sen pois kitkeminen on.

Olen tuotantohommissa The Voice of Finlandissa ja viime lähetyksessä yksi tähtivalmentajista, Michael Monroe pyysi katsojia lopettamaan ilkeiden kommenttien kirjoittaminen kilpailijoista: ”Heillä on jo valmiiksi tarpeeksi vaikeaa”, Michael puolusti. Kommentti jäi mieleeni.

Kuulen usein tutuiltani, että heitä on herjattu netissä julkisuutensa takia. Ilkeitä kommentteja satelee sekä omilla nimillä että anonyymisti. Olen ajatellut, että no, se on tietyllä tavalla oma valinta meneekö julkisuuteen vai ei. Ja kyllähän sitä joutuu sitten negatiivisiakin juttuja kestämään kun on paljon esillä. Mutta miksi se on niin? Jokainen työ on työtä ja samalla viivalla muiden töiden kanssa. Töitä tehdään intohimosta ja rahan tarpeesta, missään työssä ei allekirjoiteta sopimusta siitä että haukkuja tarvitsee kuunnella. Ei edes työssä, johon kuuluu julkisuus.

Asianhan voi myös ottaa huumorilla. Monia naurattaa, että joillain on todellakin aikaa avata Suomi24 tai vauva.fi sivusto ja kirjoittaa sinne ilkeitä mielipiteitä ihmisistä joita ei tunne. Tai ihmisistä joita tuntee. Tai että on edes aikaa ja tahtoa ajatella ilkeitä asioita muista.

kius4

Kun minua kiusattiin, oli some-maailma vasta aluillaan. Muistan kun teininä kirjauduin sisään nostalgiseen IRC-galleriaan ja joka kerta jännitti niin että mahaan sattui. Jännitti, että mitähän haukkumasanoja ja uhkauksia profiiliini ja kuviini olisi tällä kertaa kirjoitettu. Voin vain kuvitella kuinka monelta eri foorumilta niitä satelee kiusatuille ja julkisuudessa oleville henkilöille nykyään, kun sosiaalisen median kanavia on niin monia.

Kiusaamista on todella vaikeaa saada loppumaan. Oikeastaan vain aika ja rakastava lähipiiri auttaa, mutta olisikohan kaikkien aika ajatella, että olemme täällä yhdessä. Jokaisella on omat vaikeutensa joista ei välttämättä kukaan tiedä. Voimme tehdä valinnan omassa käytöksessämme, tuemmeko ja nostammeko muita vai teemmekö päinvastaista.

Toivoisin, että jokainen miettisi pari kertaa uudestaan tarvitseeko kenenkään kuulla haukkuja tai negatiivisia mielipiteitä jotka saattavat muovata niitä koskevien ihmisten mielenterveyttä ja hyvinvointia.

Hyvänä esimerkkinä toimivat mielestäni Alman ja Saara Aallon menestystarinat. Suomalaisesta osaamisesta pitäisi olla super ylpeä, mutta epäilijöitä ja haukkuja satelee silti. Toivoisin, että maailmassa olisi vähän enemmän kannustamista ja iloitsemista toisten menestyksen puolesta ja että jengi voisi tosissaan hurrata ihmisille jotka onnistuvat. Todellista itsevarmuutta osoittaa se, että toisten iloa voi kantaa omanaan.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia!

55

MUUTTO JA IKÄVÄ

Muutin takaisin Suomeen.

Tammikuun alussa selailin Suomen kouluja jotka voisivat kiinnostaa enemmän kuin se, jossa opiskelin Tallinnassa. Löysin Tampereelta mielenkiintoisen englanninkielisen korkeakoululinjan: Interactive Media, jonka yhteydessä toimivat myös linjat: Music Production ja Fine Arts. Hain kouluun ja pääsin sisään. En epäröinyt hetkeäkään mitä tekisin, mutta muutokset tietysti jännittivät paljon.

Päätin muuttaa jo ennen ensimmäisen vuoden loppua, koska sain Suomesta myös töitä. Aika nopeasti palmuni olivat jo muuttolaatikoissa ja kaksi viikkoa sitten pakkasimme tavarani ja muutimme minut takaisin Suomeen.

Asuminen toisessa maassa on upea kokemus ja kasvattaa paljon. Vaikka lähdin jo ennen ensimmäisen vuoden loppua, sain koulusta irti sen tärkeimmän, eli tiedän taas paremmin mihin suuntaan tähdätä. Opin paljon itsestäni, inspiroiduin erilaisista ihmisistä ja kulttuurista ja minusta tuli peloton kodin hengetär!

verrrrverk3
Jään ikävöimään Tallinnasta montaa asiaa, eniten hyviä ystäviä ja ihania kahviloita, mutta myös sitä kirpputoria josta kerroin täällä. Viimeisin Tallinnan kirppariostokseni ovat nämä pappaverkkarit, joille kaverini naureskelevat, mutta mielestäni ne ovat fäbylöys; tummansininen kangas jopa kimaltelee!

24

MIESTENOSASTOILLA

Isot ja löysät vaatteet ja varsinkin yläosat ovat suurinta huutoa vaatekaapillani.

Etsin pitkään takkia, joka ylettyisi polviin ja olisi super rennon mallinen ja suuri. Kriteereihin kuuluivat myös iso huppu ja se, että takki olisi sen verran lämmin, että voisin kevätauringon paisteessa pitää sitä auki ja sen alla vain yhtä t-paitaa.

takki
Eräänä sunnuntaina kävelin Tallinnan Zaran alennusmyynteihin ja tajusin etten ole käynyt kaupan miesten puolella oikeastaan ikinä. Aloin koluamaan miesten vaatteita ja löysin arviolta viisi takkia joita halusin sovittaa, tosi kivoja leikkauksia ja suuria kokoja. Lopuksi päädyin tähän kyseiseen talvitakkiin joka maksoi 40 euroa alennuksen kanssa. Takki toimii niin roudarihommissa kuin myös juhlavaatteiden suojana, jes! Ja kuten näkyy, huppu pelastaa räntä- ja vesisateen lisäksi myös huonoilta hiuspäiviltä.

Zaran lisäksi suosin Carlingsin ja Voltin miesten vaatteita ja oikeastaan kaikki kirppislöytöni ovat myös roikkuneet joskus miestenosastoilla.

19