Q&A: STEFANIE HAGELSTAM, VALMENTAJA JA URHEILIJA

Stefanie Hagelstam aloitti kuntosalilla käymisen aluksi laihtuakseen ja näyttääkseen paremmalta. Nyt neljä vuotta myöhemmin hän kilpailee Crossfitissä ja painonnostossa ja treenaa 3-4 tuntia päivässä tavoitteenaan nousta Suomen huipulle. Stefanie syö myös suklaata lähes päivittäin ja haluaa näyttää nuorille ettei mihinkään muottiin pitäisi yrittää mukautua, vaan olla ylpeä siitä mitä on.

Joskus saattaa ahdistua kun seuraa sosiaalisessa mediassa super motivoituneita treenaajia, koska saattaa tuntua ettei liikuntaa voi harrastaa mitenkään muuten kuin täysillä ja syömällä pelkkää raejuustoa ja rahkaa. Vaikka Stefanie ottaa harjoitukset ja kilpailut vakavasti, on hänen asenteensa esimerkiksi ruokaan ja kehonkuvaan todella rento ja hän on aina kannustanut ihmisiä liikkumaan omalla tavallaan, oli se sitten crossfit tai jokapäiväinen hyötyliikunta. Hän toimii super tärkeänä esimerkkinä monille, varsinkin nuorille!

Sinusta on tullut yksi seuratuimpia naiscrossfittaajia Suomessa. Mistä sait inspiraation urheiluun?
Kiva kuulla. Minulla on muuttunut inspiraatio ja motivaatio vuosien aikana ja se vaihtelee edelleen. Alussa inspiraationi oli laihtua ja yksinkertaisesti näyttää paremmalta. Jossain vaiheessa halusin vain näyttää hyvältä tietyn pojan edessä. Nyt motivaatio on muuttunut täysin ja saan inspiraatiota siitä, että tiedän että voivani nousta Suomessa CrossFitin huipulle jos teen asioita oikein ja jatkan kovaa työntekoa. Selkeät voimatason- ja kuntotason tulosten nousu motivoi todella paljon. Pidän myös siitä, että sitä voi tehdä samanhenkisten ihmisten kanssa. Urheilijan arki on jotain mistä nyt nautin paljon ja mahdollisuus tällaiseen elämäntyyliin motivoi ja tekee iloiseksi.

Millaista Crossfit on ja kenelle se sopii?
CrossFitin idea on kehittää tasaisesti eri fyysisiä ominaisuuksia. Siihen kuuluu mm. lihasvoima-, kestävyys-, nopeus-, ja notkeusharjoittelua.

Helposti ajatellaan, että CF:ssä on ainostaan kilpailupuoli, jossa rääkätään itseään. Tämä on se puoli mikä näkyy lähinnä ulospäin. CF kuitenkin sopii ihan kaikille ja tarkoituksena on nostaa kuntoa monella eri tasolla. Yksi hienoimpia asioita CF:ssä on hyvä fiilis, jonka laji tuo mukanaan. Ilmapiiri on tunneilla kannustava ja ketään ei jätetä yksin. Suurin osa CF:n harrastajista ovat lajin parissa jotta yksinkertaisesti voisivat arjessa paremmin. CF:n hyvä puoli on myös se, että jos jokin liike on liian vaikea, voidaan se “skaalata” jokaiselle asiakkaalle sopivaksi. Idea on, että tunnilla jokainen saa samantyylisen ärsykkeen treenistä, vaikka osa tekee eri painoilla ja liikkeitä eri skaalauksilla. On myös olemassa CF Kids ja CF Seniors -ryhmiä.

Mikä on unelmasi urheilun saralla?
Tärkeintä on saada itsestään kaikki irti ja selvittää kuinka pitkälle voisi päästä. Tavoite on toki olla Suomen paras CF:ssä. Jos ei minulla olisi tavoitteena olla voittaja, niin en välttämättä löytäisi tällä hetkellä motivaatiota treenata 3-4 tuntia päivässä. Nähtäväksi tietenkin jää, mihin asti pääsee. Tärkeintä itselleni on, että lähden selvittämään mihin rahkeet riittää. Jos en sitä tekisi nyt, niin tiedän että olisin vanhempana hieman katkera siitä, etten laittanut itseäni likoon. Haluaisin myös pärjätä hyvin painonnostokisoissa. Tänä vuonna olin SM-kisoissa neljäs (alle 75kg luokassa). Tavoitteena on päästä ensi vuonna mitalisijoille. Minulle tärkeää on myös kehittää itseäni koko ajan ihmisenä, pitää mieli vahvana ja nauttia elämästä olemalla läsnä tässä hetkessä.

stefcfmusla2

Miten huollat kehoasi ja kuinka paljon käytät siihen aikaa?
Tässä olen melko tarkka. Käyn fysioterapeutilla kerran viikossa ja satunnaisesti hierojalla. Nukun yössä n. 9h ja lähes aina päiväunet. Päikkärit kestävät melkein aina 18min, jonka jälkeen herään automaattisesti kuin uutena ihmisenä, haha!

Käytän n. 30min aikaa lämmittelyihin ennen treeniä. Teen aina kevyen loppuverryttelyn, 5-10min. Jooga on erinomaista kehonhuoltoa, mutta sitä on tullut aika vähän tehtyä viime aikoina. Pyrin elämään mahdollisimman stressitöntä arkea, joka on lähinnä asennekysymys

Mikä motivoi sinua urheilijana?
Moni asia. Nautin urheilijan elämäntyylistä äärettömän paljon. Rutiinit ja säännöllisyys ovat arjen asioita, joista pidän. Minua motivoi myös hyvä treeniseura ja kiva ilmapiiri CF saleilla. Oma kehitys sekä muiden kehitys motivoi. Jos joku muu pystyy tekemään jonkun kovan tuloksen, miksi en minäkin pystyisi? Toivon, että näin ajateltaisiin myös minusta. Jos minä pystyn johonkin, niin pystyvät siihen muutkin. Näen valmentajan työssä asiakkaissa paljon potentiaalia kehitykselle, mutta usko itseensä on monella kadoksissa. Moni vähättelee omia taitojaan. Tykkään siksi kaivaa esiin itsevarmuutta asiakkaissa ja motivoidun siitä itse.

 Minua motivoi myös hurjan paljon se, että saan toimia joillekkin esikuvana. On niin siistiä, että varsinkin nuoret tytöt (ja pojat) katsovat minua ylöspäin. Se on tällä hetkellä yksi hienoimpia asioita, joita tiedän. On hienoa, että nuoret näkevät minun kauttani, että on olemassa erilaisia kehoja eikä mihinkään tiettyyn muottiin tulisi yrittää mukautua. Haluan näyttää, että pitää tehdä asioita joista nauttii ja olla ylpeä kehostaan sekä kaikkeen mihin se pystyy. “Unlock your potential” on hyvä iskulause.

Itseään ei kannata yrittää muuttaa joidenkin standardien tai muiden mieltymysten mukaan. Kannattaa olla itsensä paras kaveri!

Ketkä ovat esikuviasi?
Äitini on vahvin ihminen, jonka tiedän. Kouluratsastajasiskoni Stella on myös henkilö, jolla on uskomattoman vahva mieli. Uskon, että tulen oppimaan häneltä paljon urheilijan mielestä tulevien vuosien aikana.

CF-urheilijoita, joita ihailen ovat Sara Sigmundsdottir ja Samantha Briggs. Suomalaisista nimistä Emilia Leppänen, Paula Lehtinen, Henrik Haapalainen ja Valtteri Kallio ovat urheilijoita, joita arvostan erityisesti. Suomen painonnostajista Meri Ilmarinen on uskomaton.

Ulospäin sinulla näyttää olevan ihanan rento asenne syömiseen ja urheiluun, vaikka kilpailetkin. Miten tasapaino saavutetaan ja onko se haastavaa?
Asenteeni ruokaa kohtaan on hyvin rento. Mitään ei ole kieltolistalla, mutta koitan syödä paljon ja laadukkaasti. Kaloreita pitäisi saada reippaasti yli 3000 päivässä, joten tarpeellinen määrä ei ole aina helppo saavuttaa. Luulen, että ajatus että voin syödä paljon lihomatta on osasyy stressittömään asenteeseen. Viime vuonna tosin en syönyt tarpeeksi ja kärsin huonosta ruokahalusta, joten se itseasiassa toi jonkun verran stressiä. Tänä vuonna olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja ollut paljon aktiivisempi keittiössä ja ruokahalu on heti parempi. Viime vuonna söin hieman liian usein takeaway-ruokia, kuten pastaa ja pizzaa. Välillä olen arjessa nimittäin hieman liiankin laiska. Syön kyllä edelleen suklaata ja pekonia lähes päivittäin, mutta katson että tulee myös syötyä paljon kasviksia ja hedelmiä. Asenne urheiluun on tarkka ja melko joustamaton. Nautin äärettömästi kovasta työstä ja tykkään olla uupunut päivän jälkeen. Treenin aikana en tykkää liikaa jutella tai sosialisoida, vaan koko fokus tulisi olla päivän harjoituksessa. Treenin jälkeen on kiva jäädä salille hengailemaan, juomaan kahvia ja jutustelemaan.

stefcf2
Mitä mieltä olet bikinifitness villityksestä?
En ole ikinä ollut siitä niin hyvää mieltä, mutta siinä on joitakin hyviä puolia. Hyvät puolet ovat se, että laji motivoi muita liikkumaan ja moni saa urheilijoista puhtia omaan tekemiseen. Ulkonäkö on kuitenkin mielestäni liian keskeisessä roolissa. Matala rasvaprosentti, varsinkin naisilla, tuo myös omat riskinsä terveydelle. Tietenkin ymmärrän, että kaikissa kilpaurhelulajeissa on olemassa omat riskinsä, myös minun lajeissani. Näen fitnesslajit ehkä enemmän oman kehon taidelajina, kuin urheilulajina. Toivon nuorten ottavan oppia enemmänkin CrossFitistä, voimistelusta ja painonnostosta kuin fitnesslajeista. Lopuksi en kuitenkaan tiedä mitä kaikkea fitness vaatii, joten en väitä sanojen olevan faktoja, pelkästään tämänhetkinen mielipide. Voi olla, että se joskus muuttuu.

Mitä teet lepopäivinäsi?
Nukun, syön, käyn kaupoissa, näen ystäviä, kuuntelen klassista musiikkia ja vietän aikaa läheisten kanssa. Siivoan ja mietin tulevia treenejä.

Kohta kaikki lehdet ja netti täyttyvät taas kesäkuntovinkeistä. Mikä on mielestäsi hyvä kesäkunto? Ja miten sen saavuttaa?
Kesäkunto kuulostaa itsessään hieman hätäiseltä ja tilapäiseltä ratkaisulta. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että se yritetään saavuttaa nopeasti mikä myös tarkoittaa sitä, ettei se ole pysyvää. Lähes kaikki nopeasti saavutettava asia on nimittäin nopeasti katoavaa. Pikadieetit ja nopeat laihtumismetodit tulisi siis täysin unohtaa.

 Jos nyt aloittaa kuntoilun ja terveellisemmän elämäntyylin, niin tulee olemaan kesään mennessä paremmassa kunnossa, kuin tällä hetkellä. Ei kannattaisi kuitenkaan olla vastuuton ja yrittää löytää oikotietä onneen, vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa säännöllinen aktiivinen kuntoilu ja terveellinen ruokavalio. Terveellinen ruokavalio tarkoittaa säännöllistä, monipuolista ja puhdasta ravintoa. Näännyttäminen ja light-tuotteilla eläminen on oman kehon sabotointia ja loitontaa yhteyden omaan kehoon ja mieleen.

Mikä on lempi herkkusi?
Suklaa ja lakritsi (samaan aikaan), lasi maitoa, maapähkinävoi, irtokarkit… Mokkapalat, toffee, kahvi. Coca-cola!

stef3

Kumpaa tuhlaat mielummin: aikaa vai rahaa?
Tykkään viettää päiviä, jolloin en tee yhtikäs mitään ja vain olen. Nukkuminen ja lepääminen on silloin isossa roolissa. Siinä mielessä voisi sanoa, että tuhlaan mielummin aikaa, mutta se ei kuitenkaan tunnu tuhlaamiselta. Se itse asiassa tuntuu enemmän siltä, että laittaisin rahaa pankkiin. Pidän myös pitkistä ajomatkoista itsekseni, jolloin kuuntelen musiikkia ja metsästän uusia treenibiisejä soittolistaani. Tietyllä tavalla en siis yritä ujuttaa paljon tekemistä päivääni. Raha ei kuitenkaan tuo millään tavalla onnea ja se on tärkeä tiedostaa.

Viimeisin ostoksesi?
Ruoka-aineksia ja treenivaatteita.

Miten inspiroisit ihmisiä liikkumaan enemmän?
En voi kertoa ihmisille yksittäisiä syitä, miksi heidän tulisi pyrkiä liikkumaan. Kaikki tietävät jo, että urheilu tekee hyvää keholle ja mielelle ja vähentää riskejä sairastua. Ulkopuolisten syiden takia ihminen nimittäin liikkuu vain hetken, jonka jälkeen kuntoilu jää jos ei uutta motivaation lähdettä löydy. Tärkeintä kunnon saavuttamisessa on säännöllisyys ja siihen tulisi pyrkiä. Siksi kehottaisin ihmisiä miettimään henkilökohtaisia syitä liikkumiseen: Miten ajattelet paremman kunnon tuovan lisä-arvoa päivääsi? Miten näet voivasi paremmin, kun olet saavuttanut tavoitteesi? Miksi edes haluat liikkua? Mitkä ovat sinulle tärkeimmät syyt siihen, että olet paremmassa kunnossa? Saavutuksista tulee olla ylpeä ja urheilusaavutusten kautta voidaan myös ymmärtää pystyvämme saavuttaa elämässä muita asioita, kunhan olemme valmiita panostamaan aikaa niihin.

 Urheilusta voisi tulla se hetki viikosta, jolloin nollaamme ajatuksemme kaikesta arjen stressistä ja suomme itsellemme ajan jolloin ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Uudet treenivaatteet, treenimusiikki, treeni-idolien seuraaminen ja yhteistreenit kaverien kanssa voivat olla raktaisevia asioita, jotka saa liikkeelle.

Kuvat: Tuomas Hinkkanen ja Sandra Hagelstam
15

SALAPOLIISI SALILLA: SALITYYPIT

Kuntosalilla saattaa törmätä monenlaiseen hahmoon. On bodaria, kävelijää, selfiejumppaajaa ja tuijottajaa. Viimeksi näin miehen, jonka päällä oli paita jossa luki: fuck loud, make noise! Olen lokeroinut nämä salihahmot.

TUIJOTTAJAT
Tuijottajia on itseasiassa kahta eri tyyppiä. On niitä jotka oikeasti tarkkailevat mitä toinen tekee ja niitä, jotka ajatuksissaan vaan jäätyvät pällistelemään johonkin suuntaan, eivätkä huomaa, jos joku odottaa painojen vapautumista tai laitteeseen pääsyä.

PALAUTTELIJAT
Palauttelijat ovat niitä, jotka jokaisen sarjan välissä kävelevät kuntosalin päästä päähän ja hierovat käsiään yhteen. Saattavat myös taputella itseään olkapäille ja tsempata seuraavaan sarjaan.

VOIMANNOSTAJAT
Esiintyvät yleensä 3-5 miehen ryhmänä, ja tekevät yhden noston vuorotellen, muuten istuvat ja pälpättävät. He usein myös valittavat kovaan ääneen kuntosalin musiikista ja heittävät läppää kovaan ääneen, mutta eivät hymyile, vaikka ovatkin hauskaa sakkia. Älä anna painoja nostaessa muodostuvan irvistyksen hämätä.

kuvitus_salityypit_final_katrille

PUHELINJUMPPAAJAT
Ne tyypit, jotka tekstaavat, puhuvat puhelimessa ja ottavat selfieitä jokaisella tauolla ja jopa treenin aikana. Snapchat on lisännyt puhelinjumppaajien määrää, sillä monet saattavat kuvata videolle kuinka esimerkiksi juoksevat juoksumatolla. Osa puhelinjumppaajista jättää juoksemisen sikseen saatuaan sen videolle ja menevät esimerkiksi istumaan johonkin kuntosalilaitteeseen loppuajaksi. Myös haukottelu kuuluu asiaan. Ihailen tyyppejä jotka ottavat selfieitä välittämättä muista. Itse yritän salaa kuvata jossain nurkassa ja sydän hyppää kurkkuuni jos joku kanssatreenaaja käveleekin samaan huoneeseen.

SYNNYTTÄJÄT
Ähkijät ja äänekkäät painoja nostelevat treenaajat. Tiedättehän, ne joiden ähkintä ja painojen tiputtelu kuuluu jopa korvakuulokkeiden läpi. En edes halua kuulla kuinka kovaa ääntä pidän, kuuntelen oman hengästymisähkintä-ääneni takia musiikkia täysillä.

VAKKARIT JA PERUSKUNTOTREENAAJAT
Menet sitten aamuseitsemältä, keskellä arkipäivää tai juhlapyhinä, he ovat siellä. Heidän takiaan kuntosali on kotoisa ja tuntuu tutulta. He hymyilevät ja saattavat jopa jutella toisilleen. Peruskuntotreenaajat ovat niitä, jotka tekevät tunnissa perustreenin ja lähtevät. He haluavat elää terveellisesti ja pysyä kunnossa, mutta eivät treenaa tavoitteellisesti.

PULLISTELIJAT
Tekevät pakkotoistoja ja pudotussarjoja suonet pullottaen. Peilin suurimmat ystävät. He, jotka parin sarjan jälkeen tarkistavat, että peppu tai hauis on vielä pyöreä. Useimmiten tunnistaa lippalakista tai vanhvoista meikeistä. Yleensä kantavat mukanaan vihkoa, johon he kirjaavat viimeisimmät tulokset ja pukeutuvat paljastavasti. Nämä ovat tyyppejä joita katsellessa saa uutta motivaatiota omaan rimpuiluun.

URHEILIJAT
Jänteikkäät tyypit, jotka ovat pukeutuneet harmaisiin collegehousuihin tai shortseihin, saattaa olla myös hikipanta otsalla. Heidän kuntosalitreeninsä saavat katseita sisältäessään outoja lämmittelysarjoja, koordinaatioliikkeitä ja sykkeenkohotuksia, joita peruspumppaaja ei tiedä.

ERIKOISTYYPIT
Ne jotka saapuvat salille flipflopeissa tai farkuissa ja tekevät ihan omia juttujaan; liikkeitä joita et ole koskaan ennen nähnyt. Useimmiten tämä painonnostajapilates-henkilö treenailee omassa rauhassaan jossain kauempana muista ja keskittyy täysillä omaan treenimetodiinsa. Usein liikkeet sisältävät vaarallisen nopeita riuhtomisia moneen eri ilmansuuntaan.

Kuten tekstistä saattaa paistaa läpi, olen tuijottaja.

Kuvituksen loihti Enni.

29

KIHARA OTSIS

Otsatukka ei ole ensimmäinen asia mikä tulee mieleen kiharapäälle, joka haluaa jotain uutta hiuksiinsa. Ainakin omaan mieleeni hiipi kuva siitä, kun leikkasin teini-iässä salaa otsiksen kampaajaani kuuntelematta. Luulin saavani coolin, suoran ja särmikkään lookin, mutta näytinkin epätasaisen turkin omistavalta lampaalta. Kiharani olivat silloin muutenkin aika hirveät, koska suoristin hiuksiani koko ajan, jonka tuloksena ne olivat oikeastaan palaneet kokonaan.

Kuten mainitsin aikaisemmin, Kirsikka lähetteli minulle videoita ja kuvia ihanista kiharoista otsahiuksista päivittäin. Painostuksen alaisena suostuin leikkaamaan pikkuhiljaa otsahiuksiani lyhyemmiksi ja yhtäkkiä istuinkin Kirsikan kylpyammeen reunalla otsis otsalla. Ja nyt olen todella tyytyväinen!

1214

Aikaisemmin painin jakaus-ongelmien kanssa; kun jakaus oli keskellä, tuntui että hiukseni näyttivät super painavilta ja jos heitin jakauksen sivulle, toinen puoli näytti ohuelta ja toinen liian lennokkaalta. Otsatukalla jakausta ei tarvitse miettiä ja kulmakarvoja ei tarvitse kokoajan nyppiä, koska ne jäävät sen alle..

Suosittelen leikkaamaan otsatukan kuivana, koska silloin näkee paremmin miten kiharat asettuvat. Jätimme otsatukan aika pitkäksi, koska kun hiukseni kihartuvat joka päivä eri tavalla, niiden pituus lyhenee. Pitkän otsiksen saa myös siirrettyä sivulle ja sidottua treenikampaukseen helposti.

Kikkarapäät: 2017 on kiharan otsiksen vuosi!

30

KULTTUURISHOKKI

Olin pikkulapsena kova ikävöimään. Vanhempani matkustivat paljon, mikä oli mielestäni ihan kauheaa. Pelkäsin joka kerta, että lentokone tippuu tai jotain muuta hirveää tapahtuu. Jos olin yökylässä isovanhemmillani, itkin taukoamatta ja halusin aina yöllä takaisin kotiin. Lupasin antaa kaikki keräämäni tarrakokoelmat, jos joku vain toisi vanhempani takaisin luokseni.

Kun muutin Tallinnaan muistin taas miltä ikävä tuntuu. Ikävöinti ei ollut niinkään koti-ikävää tai johonkin henkilöön kohdistuvaa ikävää, mutta uudessa maassa ei tuntunut samantien kodilta. Ikävöin vanhaa, tuttua ympäristöä. Uuteen maahan sopeutuminen ottaa aikaa, jos omaa turvaverkkoa ei ole lähettyvillä. Voi olla vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin sekä ymmärtää toista kulttuuria ja vaikka Tallinna on lähellä Helsinkiä, on täällä hyvin erilaista asua kuin Suomessa.

kulttuuri

En pitänyt aluksi Virosta yhtään; tunsin oloni turvattomaksi, yksinäiseksi ja harmaaksi ja yliopistomme opettajat käyttäytyivät oudosti. Todellisuudessa olin ihan yhtä vähän yksin kuin Suomessa ja yhtä harmaa sää oli myös Helsingissä, kaikki oli vain väsyttävän uutta ja ihmiset olivat erilaisia oman historiansa ja kulttuurinsa takia.

Kulttuurishokin seassa kuitenkin oppii paljon muunmuassa itsestään ja omasta kulttuuristaan. Kuten saksalainen professori sanoi eräällä luennollamme: ”Et tunne täysin kotimaasi kulttuuria ennen kuin muutat toiseen maahan.” Tämän teorian mukaan nyt tunnen ja olen oppinut arvostamaan monia suomalaisia asioita ihan uudella tavalla. Helsingissä vieraillessani saatan hymyillä esimerkiksi sille, että katuja hiekotetaan.

Päätin kuitenkin tehdä olostani kivan ja tutkia kaikkea uutta. Hankin salikortin, tein kodistani mahdollisimman mukavan, kuvasin kaikkea mikä oli erilaista, etsin kivoimmat kahvilat ja näyttelyt, kutsuin itseni kurssikavereideni seuraan ja kun halusin Suomeen, ostin laivaliput. Tajusin etteivät muut näe lävitseni sitä, että kaipaan seuraa ja positiivisia kokemuksia uudesta paikasta. Piti itse tutustua, mennä tilaisuuksiin ja muuttaa tapojaan uuteen maahan sopiviksi.

Lopulta ymmärsin kuinka etuoikeutettu oikeastaan olen; saan asua kahdessa maassa, oppia uutta kieltä ja kulttuuria, ja tutustua uusiin ihmisiin eri maista. Plussana vielä se, että saan matkustaa useammin kuin aikaisemmin; aina kun kyllästyttää, voin vain vaihtaa maisemaa jos koulu ja alennus-laivaliput sen mahdollistavat.

36

DEAR NOTEBOOK

Kirjoitan nykyään onnellisuusvihkoa, eli listaan iltaisin asioita joista olen erityisen onnellinen. Kirjoitan ylös mitkä olivat sen päivän parhaat biisit joita kuuntelin, ohjelmat ja leffat joita katsoin, ja jos joku ruoka oli sinä päivänä erityisen hyvää. Iloisten asioiden kirjaaminen saa tajuamaan entistäkin paremmin kuinka onnekas on, mutta sen lisäksi haluan säilyttää paperisen muistivihon elämäni kivoista asioista ja mikä tärkeintä: muistaa kuinka hyvää joku tietty suklaa on tai miten hyvän treenin tein.

Viimeaikoina listoilleni ovat päässeet lisäksi kookos-raakasuklaa ja ystävänpäiväkortti jotka sain parhaalta ystävältäni, vihreät omenat, uudet huonekasvit kotonani, kokoamani treenisoittolista ja se, että Frank Ocean tulee esiintymään Flow festareille.

onn3vihko-2
Iltojani on myös piristänyt Netflixin uusi dokkarisarja Abstract: The Art of DesignSarjan ensimmäisellä kaudella esitellään kahdeksan suunnittelijaa ja heidän töitään. Jokainen jakso on visuaalisesti hienosti toteutettu ja kiinnostava. Mukana sarjassa ovat esimerkiksi kenkäsuunnittelija Tinker Hatfield, joka on suunnitellut Niken monet legendaariset kengät (mm. monet Jordan mallit), kuvittaja Christoph Neumann, joka suunnittelee New Yorker-lehden kansia ja lavastaja Es Devlin, joka on lavastanut Beyoncèn Formation tourin ja monien Kanye Westin keikkojen esiintymislavat. Suosittelen sarjaa kaikille joita kiinnostaa design sen eri muodoissa. On myös super motivoivaa katsoa kuinka pitkälle voi päästä pienten sattumien ja kovan työn kautta.

Olen huomannut olevani entistä iloisempi, kun olen alkanut harrastamaan onnellisuusvihkoon kirjoittamista, koska sitä tehdessä keskityn pelkästään kivoihin asioihin ja muistan arvostaa niitä. Vihkon sivuilta löytyy myös unelmiani, koska äitini on aina neuvonut kirjaamaan ylös omat toiveeni ja tavoitteeni elämässä; kun ne ovat paperilla on helpompaa kulkea niitä kohti.

28