HIUSGEELI

Hiusgeelistä tulee mieleen Antonio Banderas ja hänen musta kiharainen kuontalonsa, joka on kastettu hiusgeeliin ja se on kuivuessaan jättänyt hiukset koviksi ja kiiltäviksi, kuin lakatun puun. (Runollista.)

Siksi olin niin yllättynyt, kun pari viikkoa sitten kokeilin mieheni hiusgeeliä ja jäin siihen välittömästi koukkuun. Hiuslaatuni on yhtä aikaa kihara ja suora. Pörröinen mutta välillä ihan sileä. Aamulla jotain, illalla jotain muuta. (Ehkä täydellinen luonteeni ruumillistuma?) Turns out, hiusgeeli taltuttaa hiusteni ailahtelevan luonteen täydellisesti. 

musla_geeli

Otsatukkakokeiluni jälkeen hiusten laitto oli hetken aikaa erityisen turhauttavaa puuhaa, kun ylikasvanut otsis ei tahtonut asettua lainkaan. Eräänä aamuna, sivulle ja pystyyn törröttävän otsatukan uuvuttamana, päätin ottaa wet lookin haltuun. Ensinnäkin märät hiukset -look on erittäin cool ja sen tietävän Olsenin kaksosetkin. He ovat kiireisiä muotimoguleita, joilla ei ole aikaa kammata villiä otsatukkaa joka aamu. He vain hyppäävät suihkuun ja kietoutuvat kolmen tonnin The Row kaapuihin ja säntäävät ulos märillä hiuksilla, koska maailman valloitus ja design huonekaluilla ja taide-esineillä vuoratut ateljeet odottavat heitä.

musla_geeli1

Näissä kuvissa vietetään geelitukan kakkospäivää. Hiukset eivät ole enää kauttaaltaan märän näköiset, koska ne on harjattu, mutta otsatukka kammataan edelleen märkänä sivuun ja jätetään kuivumaan koppuraiseksi. 

Myös Krista Kosonen näyttää muuten ihan järkyttävän ihanalta viimeisimmässä Trendissä wet look -tukassaan. (Kaikki ne tän jutun kuvat oli ihania, ah Krista ja ah jutun stailannut Henna Koskinen!)

Geelin kuivuessa hiuksiin, tukka muuttuu (tietenkin) ihan kovaksi. Jotkut saattavat inhota kovan tukan tunnetta ja ymmärrän sen kyllä. Valitettavasti otsatukkaa pois kasvattavilla ei ole valittamisen varaa, kaikki keinot on hyväksikäytettävä, jos ei halua näyttää Nick Carterilta.

Kun menee nukkumaan geelikorpputukalla, herää seuraavana aamuna niin, että hiuksissa on jännittävä tekstuuri, tukka on helpommin käsiteltävä, helposti siloitettavissa ja tuuhea. Jos tukan solmii yöksi letille tai kieputtaa nutturalle, on tukka aamulla kihara. Perfect! Olsenista glamour-tukaksi. (Okei, ei mikään megaglamour, mutta paljon glamoröösimpi, kun mihin olen tottunut!)

Se on oikeasti ihme ja parasta, mitä päälleni on hetkeen tapahtunut. En edes muista, että mulla on enää otsatukkaa. En ole lähtenyt kokeilemaan onneani ja testaamaan mitään muita geelilaatuja, vaan pysyttäytynyt tiukasti mieheni geelituubin orjana, vaikka L’orealin geeli herättää minussa vähän ristiriitaisia tunteita. (Onkohan se ympäristömyrkky? Tehty kokonaan mikromuovista? On varmaan.)

Metodi 1:
Levitän geelin kosteisiin hiuksiin, koko hiuksen pituuteen ja kampaan hiukset nutturalle. Teen tiukan viivoittimen suoran jakauksen ja kampaan hiukset sivuilta sileäksi. (Tavoittelen sellaista vähän miehekästä jakausta.)

Kun hiukset ovat kuivuneet ja / tai haluan siirtyä koppuratukasta pehmeään stailiin, avaan tukan ja harjaan hiukset.

Metodi 2:
Levitän geelin hiuksien koko pituuteen ja jätän tukan auki, näin. Unelmoin kolmen tonnin Row-kaavuista all day long. 

IMG_3302

Geelitukkaa täytyy pestä huolellisesti tai hius muuttuu sameaksi ja kuivaksi. Sóleyn BirkiR-shampoo sisältää koivu-uutetta ja islantilaisista villiyrteistä ja mintusta valmistettuja eteerisiä öljyjä, jotka hoitavat hiusta ja hiuspohjaa. Shamppoossa on myös ihana raikkaan yrttinen tuoksu.

Side note: Oikean puoleinen pullo on saman valmistajan kasvovesi. Se on aivan ihana tuote ja hinta-laatu-suhteeltaan tosi hyvä. Se ei nyt liity hiuksiin tai hiusgeeliin mitenkään, mutta jos kaipaat hyvää kasvovettä juuri nyt, niin look no further. Vesi Nærð –kasvoveteen tulee Pohjois-Islannin vuoristosta. Vesi on peräisin yhdestä maailman puhtaimmista vesilähteistä ja se on juomakelpoista jo pulputessaan kivien ja sammalen välissä. Veteen on lisätty appelsiininkukkaa, sekä Sóleyn nimikkoöljysekoitusta, jonka villiyrttien eteeriset öljyt rauhoittavat ja ravitsevat ihoa.

3

OTSATUKKA ON ANSA

Tunnen pienen piston sydämessäni, sillä sanoin kaikille, että otsatukka on paras ja kivoin idea ikinä.

Kaikki alkoi siitä, kun katselin (ehkä liikaa) kuvia Jane Birkinistä ja sekosin otsiksesta. Leikkasin itse itselleni otsatukan meidän kylppärissä yhtenä iltana ja se onnistui täydellisesti. Se sai puolipitkät hiukseni kerrankin näyttämään jännittävältä. (Yleensä hiukseni on kerätty pienelle nyytille niskaan tai takaraivolle ja vaikka ratkaisu on helppo ja mutkaton – kaksi lempiadjektiiviani tässä kiireisessä ja monimutkaisessa maailmassa – se on myös tylsä.) Näin ihania otsatukalla varustettuja päitä kaikkialla. Ja kun sanon kaikkialla, tarkoitan muotilehdissä ja muotikuvissa Instagrammissa.

Otsatukka oli ihana neljä viikkoa. Kaikki oli jännittävää ja uutta, varsinkin pipon käyttö oli yhtäkkiä erityisen hohdokasta, sillä otsis on parhaimmillaan pipon kanssa. Pipo ja otsatukka saavat toisensa parhaat puolet esille: pipo näyttää söpömmältä ja otsatukka pysyy täydellisesti paikoillaan ja kehystää kasvoja.

Neljän viikon kuherruskuukauden jälkeen otsatukasta tuli kuitenkin yhtäkkiä royal pain in the ass.

Tunnen myös vähän syyllisyyttä siitä, että neljän viikon mittaisen otsis-romanssini aikana sain käännytettyä monta muutakin otsatukan tielle. Pidin spontaaneja palopuheita otsatukan ihanuudesta. Esittelin Instagram-referessejäni. Kuljin pipo päässä sisällä ja ulkona. Tapasin ihmisiä, jotka kertoivat juuri leikanneensa otsiksen. Jotkut sanoivat: “kiitos inspiraatiosta!”

Oops.

musla_otsatukka_on_ansa

Otsatukan kasvatus -lookki

Kuvittelen heidät nyt kotona kiromassa minut alimpaan helvettiin, koska otsatukka on oikeasti ansa. Se näyttääkin ihanalta. Ja on ihana. Kunnes se yhtäkkiä ei ole.

Ensin otsahiukseni vaan lakkasivat asettumasta. Otsallani on hiuspyörre, joka otsisromanssini aikaan oli jostain syystä helposti taltutettavissa. Sekin oli ehkä innostunut muutoksesta. Mutta yhtäkkiä se päättikin astua takaisin näyttämölle vahvempana kuin koskaan. Otsis syrjäytettiin ja tilalle tuli sivuliiska. Otsatukkaa oli mahdoton saada otsalle, se vain kääntyi itsepintaisesti sivuun ja näytti kamalalta.

Käytin todella paljon aikaa aamuisin siihen, että keksin erilaisia tapoja joko taistella pyörrettä vastaan (suoristusrauta, fööni – molemmat epännistuneita yrityksiä) tai kammata koko otsiksen taakse vedettyjen hiusten suuntaisesti kohti ponnaria.

Jälkimmäinen yritys tuotti vaihtelevia tuloksia, mutta oli toisinaan myös pahin hiusansa ikinä, sillä aamulla töihin lähtiessä hiukset näyttivät siedettäviltä ja sitten yhtäkkiä, POJOING, tiukasti kiinnitysaineilla sivulle tai taakse pakotetut otsahiukset pomppasivat irti kampauksesta ja sojottivat suoraan ulospäin. Rumin lookki ikinä.

Luulen, että kaikkilla niillä ihmisillä, joille otsatukka sopii, on jo otatukka. Tiedättekö, joillain vaan on aina ollut otsis ja se on niille ihan täydellinen lookki? Ja me muut, jotka aina muutaman vuoden välein mietimme, että kannattaisiko ehkä leikata otsatukka ja tulla Jane Birkiniksi, olemme hukassa. Jane Birkkiniksi ei tulla. Jane Birkiniksi synnytään.

Tunnelin päässä on kuitenkin valoa. Otsis kasvaa tosi nopeasti. Saan omani pyyhkäistyä jo aika vaivattomasti sivulle ja voin pitää hiuksia jopa auki ja ylipitkät sivuhiukset ovat itseasiassa jo aika hauskat ja tarkoitan sitä ihan oikeasti, vaikka lause kuulostaakin valjulta: “aika hauskat”.

Olen myös oppinut stailamaan tukan GEELILLÄ! Voitteko kuvitella. Idea syntyi yhtenä tuskaisen aamuna, kun koitin estää huonosti käyttäytyviä hiuksia sojottmasta minne sattuu ja tartuin epätoivoissani mieheni hiusgeeliin. Märkiin hiuksiin levitettynä se taltuttaa tukkani pörröisyyden, tekee niistä helpommin käsiteltävät, paksumman tuntuiset, eikä yllätyksekseni välttämättä jätä tukkaa kovaksi koppuraksi. (Hiukset pitää kuivumisen jälkeen harjata hyvin)

Palaan tähän geeliaiheeseen ehkä myöhemmin uudestaan, koska olen todella yllättynyt ja haltioitunut geelin mahdollisuuksista.

(Kuulostaa epäilyttävästi siltä, että pidän taas hiuspalopuheita ja yritän johdattaa ihmisiä turmion tielle?)

36

YOLO MEDITAATIO

Ajattelen kuolemaa epäilyttävän usein. Joskus neuroottisesti, kuten lentokoneissa, kun visualisoin vahingossa mielessäni sen, miten lentokone napsahtaa keskeltä kahtia kuin Twix-patukka ja ihmiset sinkoilevat ilmassa.

Näin sellaisen kohtauksen telkkarissa kerran, enkä sen jälkeen ole voinut lakata ajattelemasta näkyä kun lennän. Se on erityisen epämiellyttävää siksi, että uskon myös kaikenlaiseen mielen ja kohtalon voimaan ja pelkään kutsuvani lentoturmia visualisoimalla lentokoneen kahtia napsahduksen mielessäni.

Musla_Yolo1

Joskus ajattelen kuolemaa, kun kaikki on päin helvettiä. Esim. kerran, kun olin töissä venehuoltoasemalla (olin ehkä 16-vuotias) ja tehtäväni oli tankata asemalle bensaa hakemaan tulleet veneet. En tiennyt veneistä mitään, mutta tein työtä käskettyä. Kerran tuli tankattavaksi erityisen isokokoinen vene ja aloin heti tomerasti lorottelemaan bensaa sen tankkiin. Tai sellaiseen reikään, jonka luulin johtavan sen veneen tankkiin. Siinä kun sitten rupattelimme veneen omistajan kanssa, alkoi ilmassa leijailla aika voimakas bensan tuoksu. Se johtui siitä, että olin tankannut varmaan monta kymmentä (siis ehkä sata) litraa bensaa veneen pilssireikään, josta bensa valui mereen. Se oli ihan hirveää ja nöyryyttävää ja säälin tietenkin merta ja luontoa, mutta lähinnä itseäni koska se tilanne oli niin kamala ja olin 16-vuotias. Siinä hetkessä ajattelin: “Toisaalta, kohta me kaikki kuollaan, eikä kukaan toivottavasti muista tätä”.

Viimeksi tänään ajattelin kuolemaa, kun tapasin erään työtuttavani, joka sanoi, että viimeisimmästä yhteisestä duunikeikastamme oli neljä viikkoa. Voisin vannoa, että siitä on viikko. Tarkistin ja siitä on melkein viisi viikkoa. Ihan sponttaanisti ajattelin taas, että kohta me ollaan kaikki kuolleita kun aika menee näin nopeasti.

Musla_Yolo2IMG_3331

Vietin erittäin maadoittavan pääsiäisviikonlopun Saarenmaalla. Ostimme jokaista tuorepuristettua mehulaatua, jota kaupasta sai ja joimme niitä paikallisesta antiikkikaupasta löytämistämme skumppalaseista. Voin kertoa teille, että hapankaalimehu (vasemmalla) on ihan karseeta ja elämä on ihan liian lyhyt sen juomiseen. 

En pelkää kuolemista (paitsi lentokoneissa tai jos alan googlaamaan jotain sairauksia) mutta aloin tänään miettimään, että nyt 31-vuotiaana, olen elänyt noin kolmanneksen elämästäni. Toivottavasti siis. Voi myös olla että enemmän (lennän huomenna Pariisiin, toivotaan ettei kone napsahda!!) mutta jokatapauksessa ihan hyvän tovin! Ja kaikki on mennyt ihan kivasti, sitä yhtä pilssihommaa lukuunottamatta.

Tein tänään meditaatioharjoituksen (tavallaan, makoilin silmät kiinni ja ajattelin asioita ja se lasketaan) ja kuvittelin ihanteellista elämää. Mietin, millaista arkea haluan elää. Aloitin yksinkertaisista asioista.

Millaista ruokaa haluan syöda?
Millaisia aamuja toivon?
Mihin aikaan haluan herätä aamulla? Mihin aikaan haluan mennä nukkumaan?
Kenen kanssa haluaisin viettää aikaa?

Ja jatkoin haastavmpiin:

Millaisesta työstä nautin juuri nyt? Miksi? 
Milloin olin viimeksi tosi onnellinen? Miksi?
Millaisiin asioihin haluaisin käyttää rahaa?
Paljonko rahaa tarvitsen?
Millaista liikuntaa haluan harrastaa? Kuinka usein?

Se oli ihan jännittävä harjoitus! Mitä yksinkertaisempiin perusasioihin sain elämäni purettua, sitä tyydyttävämmältä tuntui. Kaipaan kaikenlaista helppoa ja mutkatonta ja tavallista. Haluan syödä yksinkertaista ruokaa, haluan liikkua ja venytellä, olla hiljaa ja tehdä töitä. (Siis oikeesti, “olla hiljaa ja tehdä töitä?!”. Kyllä. Noi sanat tuli mun mieleen,)

Koska musta tuli näin yksinkertainen?

En keksinyt mitään isoja pröystäileviä ideoita (okei, haluaisin kyllä talon meren rannalta) vaan pelkästään kaikkea maadoittavaa ja rauhallista. Tekee mieli mennä nukkumaan aikaisin ja herätä varhain ja syödä vain kasviksia, eikä tee yhtään mieli edes ajatella vappua! Haluaisin vaan olla kotona, lukea kirjaa sohvalla ja tuulettaa, niin että ulkoota tulee sisälle kylmää kevätilmaa. Miten jollain ihmisellä voi olla niin yksinkertaisia mielihaluja? Olenko jotenkin todella tylsämielinen? Vai jotenkin stressaantunut, niin etten edes keksi mitään jännittävämpää, kuin kevätilman haistelu kotona?

(Joskus elämä kyllä tuntuu tosi kiireiseltä ja silloin aina välillä mietin myös sitä miten ihmeessä sellaiset ihmiset, joilla on lapsia, ehtii tehdä mitään? Mun pakka hajoaisi ihan täysin, jos joutuisin huolehtimaan vielä jonkun ylimääräisen ihmisen asioista tässä kaiken muun ohella.)

IMG_3335

Yks mun unelma on, että ehtisin joka aamu tehdä jotain terveellistä ihanaa kasvishedelmämehua mehukoneella, enkä vaan joskus harvoin viikonloppuisin tai muina erityishetkinä.

Oli miten oli, ajattelin järjestää aikaa näille mun yksinkertaisille mielihaluille. Tehdä kaikkea kivaa, koska kohtahan se kuolema korjaa ja on parempi olla tarkkana, että ehtii tehdä niitä asioista, mistä milloinkin nauttii.

Tänään heti harjoituksen jälkeen kävin kylvyssä suihkun sijaan ja luin dekkaria (en mitään tietokirjaa tai muuta sivistävää) sohvalla ja palkkasin assarin yhdelle keikalle, jonka olin ajatellut tekeväni yksin. Koska ne oli kaikki asioita, joita mun teki mieli tehdä, mutta vaistomaisesti ensin olin ajatellut ettei mulla olis tavalla tai toisella varaa tai aikaa niihin asioihin.

En varmasti jaksa viettää myöskään vappua tänä vuonna, mutta juon kyllä simaa ja haluan Ennille syömään churroja, koska omg, mä rakastan niitä.

Suosittelen tätä pikku harjoitusta ja omien mielihalujen seurailua muillekkin! Koska: Y O L O. 

57

INGMANIN VEGAANISET JÄÄTELÖT

yhteistyössä Ingman

Syömme kotona mahdollisimman paljon kasvipohjaista ravintoa, koska ilmaston lämpeneminen ja tuotantoeläinten olot kiinnostavat (ja myös ahdistavat). Emme ole vegaaneja, mutta emme juuri koskaan osta kotiin juustoa, lihaa, emmekä lehmänmaitoa.

Varsinkin maitotuotteiden korvaaminen kasvipohjaisilla elintarvikkeilla käy kokoajan helpommaksi ja nyt voin ilokseni ilmoittaa, että olen myös erittäin perehtynyt Ingmanin vegaanisten Choice -jäätelöiden tarjontaan.

IMG_2733

Soijapohjaiset ja gluteenittomat Tofuline-jäätelöt on nimittäin uudistettu ja ne ovat muuttuneet Ingmanin Choice-jätskeiksi. Lisäksi sarjaan on tullut uusi mantelipohjainen Almond & Coco twist -jäätelö ja tästä syystä meille kotiin lähetettiin kylmälaukullinen jäätelöä ja me syötiin ne kaikki tieteellisen (?) tutkimuksen nimissä.

Ensimmäinen jätski, jota sarjasta maistoin, oli vegaaninen päärynäsoijajäätelöpuikko suklaanmakuisella kuorutuksella. Se oli todella raikas ja hyvä ja viehättävän yksinkertainen. Nyt kattavan jatkotutkimuksen (jätskin syönnin) jälkeenkin, se on edelleen yksi suosikeistani. Se maistuu Ville Vallaton -puikolle, jätski on täyteläistä ja suklaa napakkaa. Puikko on raikas ja yksinkertainen.

Jäätelö on mielestäni helppo vegaaninen tuote, sillä lehmänmaidon korvaavia maitoja on nykyään niin paljon, eivätkä vegaaniset maut jää lehmänmaitojäätelön jalkoihin lainkaan. Itseasiassa vegaanisia jäätelöitä ei edes erota perinteisistä maitojäätelöistä. Kivaa myös, että makuja ja eri maitovaihtoehtoja on niin paljon, jokaiselle toivottavasti jotakin.

Tässä makupaneelini kommentit ja arviot Choice-jätskeistä. Yhtä suosikkia oli mahdoton valita, kaikki oli hyviä!

(Paneeliin kuului minä ja mun mies Tuukka, joka on syönyt joka ilta viimeisen kuukauden aikana ainakin yhden annoksen jäätelöä ja imuroi myös kaikki kuvatut jäätelöannokset, “ettei ne mee hukkaan”.)

musla_ingman4musla_ingman

Suklaa, Soy

Tuukan suosikki. Suklainen ja makea. Meidän piti valmistaa tästä myös pirtelö (koska Pulp Fiction -elokuvan five dollar milk shake), mutta yhtäkkiä jätski olikin loppunut.

Almond with cocoa, mantelimaito

Mantelinen ja suklainen. Maistamistamme jäätelöistä kenties makein. Sopii erinomaisesti Amaretton kanssa. Teimme myös annoksen, jossa oli suolattuja cashew pähkinöitä, kookoslastuja ja raastettua raakasulkaata. Superrrr. Suolapähkinät sopivat ihanasti makean mantelijätskin seuraksi.

Vanilja, Soy ja Rice

Vaniljaa saa siis riisimaitoon ja soijamaitoon valmistettuna. Molemmat oli yhtä hyviä. Kirsikka on tylsimys ja rakastaa vaniljajäätelöä, joten tämä nousi yhdeksi lemppariksi. Ihanaa pelkältään ja varsinkin marjojen kanssa.

IMG_2817musla_ingman5 ingamnin_vegaaniset_jaatelot_1

Annoksessa: suolattuja cashewpähkinöitä, luomu kookoslastuja ja raastettua raakasuklaata.

Mansikka, Soy

Yllättäjä! Oletimme mansikan olevan tylsä mummojen jäätelö, mutta varsinkin Kirsikka tykkäsi tästä erityisesti. Lisäksi siitä tehdyt pallot näyttävät tosi kauniilta.

Tuutit: Caramel Toffee & Vanilla Rice

Tosi hyviä molemmat. Mahdoton sanoa kumpi on parempi. Tuutin keksi on gluteeniton. Huom: Keksi ei ole ulkonäöltään valkoinen ja aneeminen (niinkuin jotkut gluteenittomat asiat joskus) ja myös sen maku yllätti positiivisesti.

Päärynäpuikko, soy
Suosikki!

ingamnin_vegaaniset_jaatelot_9ingamnin_vegaaniset_jaatelot_2ingamnin_vegaaniset_jaatelot_5

Sinivalkoiset astiat: Artek
Vaniljajäätelön kanssa: minttua ja orvokin kukkia, Stockmann Herkku

Jäätelöpalloja voi pyöritellä mm. Zerollin klassikkojäätelökauhalla. Se on suunniteltu vuonna 1935 ja se kuuluu mm. NYC:in modernin taiteen museon, MoMan, kokoelmaan.

Vegaanisia Choice-jäätelöitä myydään tavallisissa ruokakaupoissa. Sarjaan kuuluu myös mansikan makuinen puikkojäätelö!

21

KUULTOA IHOLLE

Kjaer Weis on lanseerannut ensimmäisen ihonhoitotuotteensa, The Beautiful oil -nimisen luomukuivaöljyn, joka on valmistettu ruusunmarja-, oliivi-, manteli- ja jojobaöljystä. Tuote myydään kasvoöljyille epätyypillisen jättimäisessä 65ml pullossa ja se on todella riittoisaa. Omani on varmaan puolillaan vielä silloin, kun minusta aika jättää.

Sain Joliesta ensin pienen pullon testiin, jotta saatoin kokeilla, onko tuote minusta hintalappunsa väärtti. Testattuani tuotetta kävin lopulta hakemassa myös ison pullon ja voin suositella sitä sen tyyriistä per pullo -hinnasta huolimatta. Beautiful oil:in litrahinta ei nimittäin lopulta eroa esim Essen öljyseerumin hinnasta hirveästi. Toki myös ihana luksuspullo varmaan lisää öljyn hintaa jonkin verran.

IMG_3275

Kasvojeni iho on ohut, kalpea ja pintakuiva. Ohut ja kalpea iho ei välttämättä ole huono juttu ja se on itseasiassa ominainen aika monelle suomalaiselle. Kalpea ja ohut iho näyttää parhaimmilaan (ja hyvin hoidettuna) mielestäni kuulaan raikkaalta. Siksi keväällä kuorin ihoani ahkerasti vähintään kerran viikossa ja kosteutan sitä aamuin ja illoin kasvovedellä ja seerumilla. Kuorinta suositellaan yleensä tehtäväksi vain kerran viikossa, mutta omalla kohdallani olen huomannut, ettei hellävaraisella hedelmähappokuorinalla ole kuuriluontoisesti pari kertaa viikossa toteutettuna mitään haitallisia vaikutuksia. Tehokkaan ihonhoidon lisäksi hehkua voi kuitenkin myös vähän feikata ja se sopii erityisesti talvin jälkeen kalpealle iholle. 

Aiheeseen löyhästi liittyvä Kääk-juoru: Näin kerran Lontoossa Natalie Imbruglian ja hänellä oli kaunein koskaan näkemäni iho. Oikeesti se oli kuin posliinia, täydellisen valkoinen ja virheetön. Sen ääriviivatkin piirtyivät jotenkin yli-luonnollisen terävästi ja poskipäät hehkuivat kuultavina. Jäin tuijottamaan sitä haltioituneena ja sitten paparazzit jyräsivät ylitseni. Ainiin ja Losissa näin kerran kahvilla sen punatukkaisen Täydelliset Naiset -näyttelijän ja myös hänellä oli niin valkoinen ja virheetön iho, että häikäistyin sokeaksi. He olivat oikeasti molemmat niin kauniita luonnossa, että kuvat ja TV eivät lainkaan välitä sitä.  

Takaisin asiaan: Hehkuvaa ihoa tavoitellessani suosin ihon kiiltäväksi jättäviä voidemaisia ja ohuita meikkivoiteita ja poskipunia, mattapintaisten ja puuteristen sijaan. Kjaer Weis:in beautiful oil, on valoöljy (sen sanotaan tuovan kasvoille valoa), joka neuvotaan levittämään iholle ennen meikkivoidetta, tuomaan iholle hehkua. Kaksi tippaa öljyä riittää koko kasvoille ja varsinkin peittävämmät meikkivoiteet levittyvät öljyn päälle erityisen ihanasti, jättäen ihon vähän kiiltäväksi. Olen sipaissut öljyisillä sormilla myös pörröisiä hiuksien latvoja niitä siloittaakseni ja kesällä levitän sitä varmasti myös dekolteelle ja käsivarsille.

Nyt seuraa neroutta tihkuva vinkkini: Käytän itse KW:n Beautiful -öljyä myös meikin päällä. Omat tehokosteuttavat seerumini toimivat hyvin meikin alla, sillä käytän tosi ohutta meikkivoidetta, mutta taputtelemalla öljyä varovaisesti poskipäilleni meikkivoiteen päälle, saan kuivalle iholleni hieman extra-kiiltoa. Levitän öljyn kasvoille hieromalla muutaman tipan öljyä kämmenien välissä ja painelemalla poskipäitä öljyisillä kämmenilläni. (Sama levitystekniikka toimii, jos öljy levitetään puhtaalle iholle ennen meikkivoidetta.) Koska kyseessä on kuivaöljy, se kuivahtaa iholle, eikä jätä sitä klähmäiseksi.

musla_kuultava_iho_1musla_kuultava_iho

Suosikkihuulirasvani on kulttimaineeseen noussut australialainen LUCAS’ PAWPAW OINTMENT, joka tehdään fermentoidusta papaijasta. Koitan aina pitää sitä mukanani, koska kuivat korppuhuulet eivät sovi tavoittelemaani freessiin kevät-freessiyteen.

Kjaer Weis -meikkivoide on voidemaista ja peittävää. Se sopii erinomaisesti tummille silmänalusilleni ja punoittaviin (kevät)nenänpieliin. Perusmeikkivoiteena käytän (apua, synteettistä!) MAC:in Face and body -meikkivoidetta. Se on ohutta, eikä kovin peittävää, mutta se jättää ihon kuultavaksi ja on iholla erittäin huomaamaton.

Öljyn kanssa maltti on valttia, koska kuulto kiinnostaa – rasvaisuus ei.

IMG_3287

Vinkki: Jos käytät meikin levittämiseen siveltimiä, muistathan pestä siveltimet aina käytön jälkeen! Siveltimessä vanha meikki härskiintyy ja kerää bakteereja, joita et halua ihollesi muhimaan. Jolie myy siveltimien puhdistamiseen tarkoitettuja saippuoita, jotka on pakattu kätevästi peltirasiaan. (Kätevästi, koska sitten saippuaa voi kantaa mukana esim. meikkipussissa.)

Öljy saatu Joliesta! 

12