GEORGIAN VAATEKAAPILLA

Jos olisin tänä keväänä New Yorkissa, menisin heti Brooklyn Museumin Georgia O’Keeffe -näyttelyyn. Onneksi kävin sentään Ateneumissa, josta löysin näyttelyn kirjan, Georgia O’Keeffe: Living Modern. (FYI: Niitä oli valitettavasti tilattu sinne vain kaksi ja ostin vikan.)

Näyttely on erityinen siksi, että se ei keskity O’Keeffen taiteeseen – se keskittyy hänen vaatekaappiinsa, New Mexicon kotiinsa ja hänestä otettuihin valokuviin. Eli siihen, joka on tehnyt hänestä aikamme tyyli-ikonin.

Kirjaa selatessa tulee fiilis, että haluaa muuttaa askeettiseen erämaakotiin ja pukeutua loppuikänsä pelkistettyihin vaatteisiin. Kun katselen kuvia O’Keeffestä minun tekee sitäpaitsi mieli heivata kaikki anti age -voiteet roskikseen, jotta saisin jo pian ryppyjä ja yhtä karismaattiset kasvot kuin hänellä!

georgia1 georgia2

Ei ole sattumaa, että O’Keeffe on nykyään kaikkien cooli ryppyikoni. Hän oli tyyli-ikoni jo omana aikanaan, kirjan mukaan “oman vuosisatansa valokuvatuin amerikkalaistaiteilija”. O’Keeffe oli  äärimmäisen tietoinen ja tarkka siitä, miten häntä kuvattiin. Hän tiesi, miltä hän halusin näyttää ja henkilöbrändäsi jossain mielessä itsensä jo ennen kuin käsite oli keksitty. Hän hymyili harvoin potrettikuvissa ja pukeutui niissä aina mustavalkoiseen asuun.

O’Keeffe halusi, että hänen koko elämänsä olisi kokonaistaideteos, jossa pukeutuminen ja asuinympäristö olivat yhtä tärkeässä roolissa kuin taide. Hän käytti vaatteita ja kotiaan viestiäkseen kuka hän oli: moderni nainen.

En siis ollut niin yllättynyt, kun huomasin. että O’Keeffen vaatekaapista löytyy neljä Marimekon mekkoa! Hän hankki ne 60-luvun alussa, jolloin Marimekko tunnettiin “intellektuellien univormuna”. Se oli modernin naisen vaatemerkki, sellaisen naisen, joka haluaa pukeutua väljiin ja mukaviin – mutta näyttäviin – vaatteisiin. Tätä Marimekko merkitsee minulle edelleen ja siksi pidän merkistä niin paljon. Siinä ja esimerkiksi Célinessä on samaa älykkö-vibaa. Olin tosi fiiliksissä siitä, miten Anna Teurnell aikanaan onnistuneesti korosti tätä osaa Marimekon historiasta.

Marimekolla oltiin muuten ehkä tietoisia O’Keeffen omistamasta Piccolo-raidallisesta mekosta ja tästä näyttelystä, sillä tuo ruskea raitakuosi nähdään tänä syksynä Jokapoika-paidassa.

O’Keeffe diggasi myös muusta Suomi-designista: hänen kotoaan löytyi Arabian posliinia ja alla olevasta kuvasta voi bongata Eero Saarisen pöydän.

5B1C6804georgia4

Kirjan mukaan O’Keeffe säästi lähes kaikki ikinä omistamansa vaatteet. Ne olivat tärkeitä hänelle, sillä hän oli tehnyt tai teettänyt monia niistä itse. Ne olivat osa hänen identiteettiään ja vanhana hän halusi, että ne säilytettäisiin jälkipolville.

O’Keeffe korjasi vaatteitaan, mutta piti myös siitä, että ne kuluivat ja olivat vähän “elämää nähneitä”. Hän tykkäsi kuulemma ikonisista hatuistaan eniten silloin, kun ne olivat reikäiset ja muodottomat. Tämä on oppi, joka meidän kaikkien pitäisi sisäistää: nuhjuinen on just jees.

georgia35B1C6798

Georgia O’Keeffe: Living Modern näyttely on auki Brooklyn Museumissa 23 heinäkuuta asti.

42

KEVÄTKASSIT

5B1C6763 copy5B1C6775 copyMikä neuvoksi, kun tekee mieli haistattaa pitkät talvelle, muttei vielä uskalla vaihtaa kevätvaatteisiin?

Ota käyttöön kesäkassi. Kesäkassin ja talvitakin yhdistelmässä on jotain uhmakasta. Se on hienovarainen tapa näyttää kieltä talvelle: “Heitä vain sitä lunta niskaan vaikka kohta on huhtikuu, minun kevätintoilujani et pysty lannistamaan!” (Tai pystyt tietysti kastelemaan kesäkorini sisällön lumella…)

Ensimmäisen kuvan takki Acne, laukku Palmgrens. Toisen kuvan takki ja laukku second hand.

16

TÄYDELLINEN IHONHOITORUTIINI

Yhteistyössä: Jolie. iho1

Välillä on hyvä palata perusasioiden ääreen. Olen viime aikoina taas innostunut kokeilemaan miljoonaa uutta kosmetiikkatuotetta ja haalinut kylppäriini purnukoita, joita en välttämättä oikeasti tarvitsisi. Samalla olen ehkä vähän unohtanut, että ihonhoitoon ei tarvita jättimäistä purkkiarsenaalia – tärkeintä on pitää kiinni tietyistä simppeleistä rutiineista.

Mutta millainen on täydellinen ihonhoitorutiini? Käännyin ammattilaisen puoleen ja haastattelin Jolie Span kosmetologi Suvi Räsästä asiasta. Koska kaikkien iho on erilainen, on tietenkin vaikea antaa mitään yleispätevää vastausta tähän kysymykseen. Nämä neuvot on kohdistettu noin 30-vuotiaalle normaalille iholle, mutta monet perusohjeista toimivat ihan kaikilla.

Luulin, että minulla olisi tämä homma ihan hanskassa, mutta haastattelussa kävi ilmi minullekin uusia asioita ja kiinnostavaa tietoa siitä, miten eri tuotteet vaikuttavat iholla. Tässä seitsemän askelta upeaan ihoon!

1. Älä luista perusrutiineista

“Puhdista aamulla kasvot miselli- tai kasvovedellä. Hoitotuotteista laitetaan kasvoille ensin seerumi, sitten öljyseerumi ja lopuksi päivävoide. Öljyn voi sekoittaa myös seerumin tai päivävoiteen joukkoon.

Illalla puhdista kasvot. Nyt suosiossa oleva tuplapuhdistus ei ole välttämätön – puhdistustuote ja kasvovesi yleensä riittävät puhdistamaan kasvot. Jos käyttää paljon meikkiä, voi puhdistuksen viimeistellä misellivedellä.

Puhdistuksen jälkeen kasvoille levitetään taas ensin seerumi, jonka jälkeen öljyseerumi tai balmi ja viimeisenä yövoide, jos iho tuntuu öljyn jälkeen yhtään kiristävältä. Vesipohjaisen seerumin käyttö yöllä ei ole välttämätöntä. Kannattaa opetella kuulostelemaan omaa ihoa, mitä se milloinkin kaipaa.”

2. Käytä kasvovettä

“Luonnonkosmetiikan kasvovedet ovat paljon enemmän kuin vain puhdistuksen viimeistelijöitä: ne sisältävät muun muassa erilaisia kukkaisvesiä, jotka kosteuttavat ja rauhoittavat ihoa sekä supistavat ihohuokosia. Kasvovesi tasapainottaa myös ihon pH:ta puhdistuksen jälkeen. Lisäksi kasvovesi auttaa muita hoitotuotteita, kuten öljyseerumia, imeytymään paremmin ihoon.”

3. Jos panostat vain yhteen, panosta seerumiin

“Olisi hyvä käyttää sekä vesipohjaista seerumia, kuten Absolutionin Anti-Soif -kosteuttavaa seerumia, että öljyseerumia, kuten Absolutionin Addiction -kasvoöljyä. Ensimmäinen imeytyy nopeasti kosteuttaen ihoa välittömästi. Vesiseerumi sisältää usein paljon vaikuttavia aineita, kuten antioksidantteja, vitamiineja ja erilaisia ihoa vahvistavia kasviuutteita. Seerumi antaa suojaa myös ulkoa tulevia haittatekijöitä, kuten hapetusreaktioita, vastaan. Kun laittaa vesiseerumin jälkeen öljyseerumin, auttavat ne toisiaan imeytymään.

Öljyseerumi puolestaan antaa iholle sen tarvitsemaa ravintoa ja vahvistaa ihon omaa lipidikalvoa. Öljyt pehmentävät ihoa, suojaavat ulkona kylmältä, korjaavat sekä uudistavat ihoa. Öljyseerumeja ja vesiseerumeja on paljon erilaisia, ja normaali-ihoinen voi kokeilla erilaisia esim. eri vuodenaikoina, ihon tarpeita kuunnellen. Käytössä voi olla yhtä aikaa myös useampia seerumeja, esim. uudistava seerumi yöksi ja suojaava tai heleyttävä seerumi päiväksi. Vesiseerumi ei yksistään riitä ravitsemaan ihoa tarpeeksi, mutta öljy voi joskus riittää, mikäli se on laadukas ja ihon tarpeille sopiva.”

iho3Kaksi suosikkituotettani: Absolutionin Addiction öljyseerumi ja May Lindstromin Jasmin Garden -kasvovesi. Hiuspanta on tärkeä osa omaa ihonhoitorutiiniani. Kun vedän sen päähäni, se tarkoittaa, että nyt on aika puunata ihoa kunnolla. Lisäksi se on mielestäni erittäin elegantti ja tietty kätevä – tukka ei marinoidu kasvorasvaan. Panta on Stockmannilta.

4. Kuorioudu

“Normaali-ihoisen tulisi kuoria kasvot kerran viikossa. Normaali-ihoinen voi vaihdellen käyttää hedelmähappokuorintaa tai rakeista kuorintaa. Hedelmähapot ovat paras vaihtoehto silloin, kun iho on väsynyt ja samea tai siinä on tukkeumia. Hedelmähapot saavat kuitenkin olla aika mietoja, koska normaali iho ei ole rakenteeltaan paksu.

Mekaanisen kuorinnan rakeet tulisi olla pehmeitä, etteivät ne raavi ihoa. Kumpikin kuorintavaihtoehto sopii normaalille iholle. Kannattaa kokeilla molempia ja kuulostella omaa ihoa, miltä se tuntuu kuorinnan jälkeen ja sitä seuraavina päivinä. Jos iho ärtyy hedelmähapoista, niin silloin tulisi valita jatkossa hellävarainen rakeinen kuorinta.”

5. Naamioidu

“Naamioita voi käyttää kaksi kertaa viikossa, esimerkiksi yhdellä kerralla puhdistavaa ja toisella kosteuttavaa. Kuitenkin eri päivinä, eli puhdistavan naamion perään ei tarvitse laittaa kosteuttavaa naamiota. Naamion jälkeen on hyvä suihkauttaa kosteuttavaa kasvovettä ja levittää sitten hoitotuotteet. Iho olisi hyvä kuoria ennen jompaa kumpaa naamiota. Jos ihossa on öljyisyyttä, niin kuorinta on hyvä tehdä ennen puhdistavaa naamiota. Jos taas iho on pintakuiva, niin silloin ennen kosteuttavaa naamiota. Jos iho on niin normaali, ettei siinä ole yhtään tukkeumia, epäpuhtauksia tai öljyisyyttä, riittää pelkkä kosteuttava naamio 1-2 kertaa viikossa. Jotkut kosteuttavat naamiot voi jättää myös yöksi vaikuttamaan.”

iho4Kuvassa on käynnissä kasvojen höyrytys. Kaadan kuumaa vettä kippoon, lisään pari tippaa jotain ihanaa eteeristä öljyä ja höyrytän kasvojani pari minuuttia.

6.  Höyrytä

“Höyryttäminen avaa ihohuokosia. Varsinkin jos iho on pintakuiva ja alla on epäpuhtauksia, voi höyrytys olla hyväksi. Voit myös tehdä kuorinnan ja naamion saunomisen yhteydessä, se on yhtä tehokasta. Kasvoja voi myös painella lämpimällä ja kostealla musliiniliinalla.”

7. Hiero

“Kasvohieronta aktivoi ihoa ja pintaverenkiertoa, sekä parantaa ihon väriä. Se myös auttaa hoitotuotteita imeytymään. Tärkeää on hieroa aina ylöspäin suuntautuvin liikkein, mukaillen kasvojen lihaksia. Myös ”irvistelyä” ja kasvojumppaa kannattaa tehdä. Ihan niin kuin jumppaa vartaloaan ja käy vartalohieronnassa, yhtä tärkeää ne ovat myös kasvoille! Jos kasvoja hieroo ja jumppaa säännöllisesti, se hidastaa ikääntymisen merkkejä ja lihasten veltostumista, sekä pitää ihon heleämpänä. Kun ihoa näin aktivoi, sen aineenvaihduntakin toimii paremmin.

Kosmetologilla kannattaa käydä säännöllisesti ihan jo oikeaoppisen kasvohieronnan takia. Välillä voi vaihteen vuoksi kokeilla vaikkapa lymfahierontaa, joka sekin auttaa ihoa toimimaan paremmin, poistaa kuonaa ja aktivoi nestekiertoa.”

Tässä on loistava kasvohieronnan tutorial-video – inspiroiduin tästä sen verran, että aion itse alkaa hieromaan kasvojani joka ilta!

***

Ja nyt ihanaan asiaan: saan arpoa jollekulle teistä yhden ihonhoitokonsultaation Joliessa! Meidän kaikkien iho on vähän erilainen, joten tämä on mahtava mahdollisuus saada tietää ammattilaisilta, mitä juuri sinun ihosi kaipaa.

Noin 50 minuuttia kestävän konsultaation aikana saat kattavat vinkit oman ihotyyppisi mukaiseen hoitoon sekä räätälöidyt tuotesuositukset Jolien laajasta valikoimasta. Konsultaation arvo on 80€ ja sen yhteydessä asiakas saa valita vapaasti tuotteita 80€ edestä valikoimastamme. Voittaja saa myös konsultaation yhteydessä 20%-alennuksen Jolien valikoimasta. Alennus ei koske tuotemerkkejä Kjaer Weis tai May Lindstrom Skin.

Osallistu kisaan jättämällä kommentti tähän juttuun! Arvon voittajan perjantaina 31.3. 

31

HOTELLIVIIKONLOPPU KOTONA

staycation2

Jos sinulla ei ole varaa mennä hotelliin, hotellin pitää tulla luoksesi.

Tämä viisas mietelause ei ole Dalai Laman tai Buddhan suusta, vaan se pulpahti minun päähäni eräänä maaliskuisena loskapäivä. Tarvitsin lomaa ja siteeratakseni nyt Christina Aguileraa “my body’s saying let’s go, but my wallet says no”. Päätin siis järjestää itselleni ja poikaystävälleni staycation-viikonlopun omassa kodissamme.

Tässä ohjeet, joiden avulla muutat kotisi viiden tähden hotelliksi.

1.Luo hotellitunnelma
Hotelliviikonlopun aikana ei saa siivota. Järjestele siis kämppäsi edeltävänä päivänä, sillä jos olet yhtä neuroottinen kuin minä, et pysty rentoutumaan sotkuisessa ympäristössä. Ja hotelliviikonlopun koko pointti on rentoutuminen, ei pyykkääminen ja tiskivuoren taklaaminen.

Osta leikkokukkia. Halusin ostaa jättipuskan punaisia ruusuja luodakseni luksus-Ritz-Carlton -tunnelmaa, mutta en löytänyt sellaisia lähistön kukkakaupoista. Ostin sen sijaan jaloleinikkejä.

5B1C6492

2. Hotellisänky
Vaihda sänkyyn vastapestyt lakanat. Jos olet viitseliäs Martta-ihminen, silität tai mankeloit lakanat. Varsinkin mankeloimalla saat aikaan sen ihanan hotellimaisen rapsakkuuden (lue lisää hotellilkanoista tästä Kirsikan jutusta). On myös ok olla näkemättä tätä vaivaa, en itsekään jaksanut. Lakanoiden silittäminen on kamalaa – se kestää todella kauan ja työsi on tuhottu yhden yön jälkeen. Joskus olen silittänyt lakanoita ja katsonut samalla jotain sarjaa läppäriltä, silloin se on ihan siedettävää. Ja toivoisin kyllä, että pesutuvastamme lötytyisi mankeli, koska mankeloiminen on hauskaa.

Tärkeä yksityiskohta: aseta tyynylle tervetuliaiskarkki. En löytänyt lähistön kaupoista eksklusiivista suklaakonvehtia, joten freestailasin ja korvasin sen macaron-leivoksella.

3. Hotellikylppäri
Valitse jokaiselle hotellihuoneen asukkaalle oma pyyhe, jonka viikkaat nätisti esiin kylppäriin. Jos olet pöllinyt hotelleista pieniä kosmetiikkapurkkeja, voit asetella ne esille. Tai valitse ihanimpia suosikkituotteitasi käytettäväksi ja järjestä ne kauniiseen riviin kylppäriin.

Aina kun käsisaippuasi alkaa olla loppu, vietä kotihotelliyö. On nimittäin suuri nautinto saada asettaa uusi saippuapakkaus esille ja sitten avata se. Näin kaunis saippuapaketti saa arvoisensa rituaalin, ennen kuin se tuhotaan. Minua käy nimittäin välillä sääliksi hienoja saippuapakkauksia, enkä raaskisi koskaan avata niitä.

staycation7staycation5

3. Olkkarisi on loungesi
Saattaa kuulostaa typerältä, mutta suosittelen geneerisen lounge-musiikin soittamista ainakin hotelliviikonlopun aluksi. Spotifysta löytyy “hyviä” soittolistoja (suosittelen Lounge Music Cocktail -listaa. Varoitus: ei huumorintajuttomille musanörteille). Näin pääset tehokkaasti hotellifiilikseen, ja saatat unohtaa olevasi omassa olkkarissasi.

Tarjoile loungessa kuohuviiniä, suolapähkinöitä tai sipsejä pienistä sofistikoituneista kulhoista ja polta tuoksukynttilöitä.

4. Room service
Tilasimme pitsaa, koska ovelle tuotu ruoka on vähän kuin huonepalvelu. Pitsan kera hotellissamme tarjoiltiin Crémant de Bourgogne -skumppaa Ranskasta, johon olen heikkona.

5. Hotelliaamupala
Älä missään nimessä ala kokkailemaan mitään vaativaa aamupalaa – kotihotelliviikonlopun tarkoituksena on rentoutua ja välttyä tiskiltä. Satsaa continental breakfast -tyyliseen klassikkoaamupalaan: croissantteja, hilloa, keitettyjä kananmunia, kahvia ja appelsiinimehua.

Viimeisen silauksen tuovat kansainväliset sanomalehdet. Kun napostelee mannermaista aamiaistaan ja lukee New York Timesia unohtaa olevansa Suomessa. Lehden viikonloppuliite T-Magazine on myös usein tosi hyvä. staycation6

6. Comfort-pukeutuminen
Travel in style! Verhoudu kotihotellissa yleellisimpiin materiaaleihin, joita omistat. Itse valitsin silkkihousut ja Arelan kashmiria. Hotellissa on myös suositeltavaa meikata vähän voimakkaammin kuin kotona – olethan lomalla, joten live a little.

7. Leiki turistia omassa kaupungissasi
Mitä tekisit, jos olisit turisti omassa kaupungissasi? Usein unohdamme, kuinka paljon kivoja paikkoja ja unohdettuja helmiä omassa kaupungissa onkaan. Me kävimme esimerkiksi Sinebrychoffin museossa, jonka yläkerran kotimuseo on todella ihastuttava.

8. Cocktail-hour
Hyvässä hotellissa on tietenkin hotellibaari. Kotihotellimme baarissa tarjoiltiin lauantain cocktailtuntina Sidecar-klassikkodrinkkiä:

Sidecar
Yksi osa brandyä tai konjakkia 
Yksi osa Cointreau-appelsiinilikööriä
Yksi osa sitruunanmehua

Kostuta drinkkilasin reunat sitruunanlohkolla ja dippaa lasin reunat tomusokeriin – mikäli haluat. Mittaa drinkin ainekset cocktail-sekoittimeen, lisää jääpala ja sekoita noin 30 sekunttia. Siivilöi juoma lasiin.staycation1staycation3

Muista myös hotellitohvelit. Hyvää hotelliviikonloppua!

51

KIRJA, JONKA ANSIOSTA LOPETIN KEHONI VIHAAMISEN

Muslassa on tällä viikolla vietetty sporttiviikkoa. Minulla ja urheilulla on monimutkainen suhde ja tämä juttu kertoo siitä. Siitä, miksi liikuin aikaisemmin vain laihtuakseni, inhosta vartaloani kohtaan. Ja siitä, miten pääsin eroon itseinhosta ja miksi on jopa poliittisesti tärkeää rakastaa kehoaan. Tai edes suhtautua siihen neutraalisti.

Jos olet joskus vihannut vartaloasi, tämä teksti saattaa muuttaa suhtautumistasi siihen.

5B1C6612

Olen laihduttanut noin seitsemän vuotta elämästäni. Seitsemän vuoden ajan inhosin kehoani. Jos ajan, jonka olen käyttänyt kehoni tarkkailuun ja vihaamiseen laskee yhteen… en halua edes tietää, kuinka monta vuotta elämästäni olen menettänyt puristellessani reisiäni kylppärin peilin edessä.

Olen perfektionisti ja tavoittelen aina täydellisyyttä kaikessa, mitä teen. Siksi olen tietysti aina myös halunnut olla “täydellisen” näköinen. Länsimaalaisessa yhteiskunnassa tämä tarkoittaa laihuutta. Jo yläasteella tutkin Suosikin mainoskuvia ja halusin näyttää yhtä hoikalta kuin Fornarina-vaatemerkin mallit. Tein joka ilta vatsalihasliikkeitä sängyssäni.

Täydellisyydentavoitteluni eskaloitui, kun minusta tuli malli. Halusin olla täydellinen malli, eli superlaiha. Laihdutin ja sain siitä kehuja. Laihduin vielä lisää ja ranskalainen mallitoimistoni oli haltioissaan. Kukaan ei ikinä sanonut minulle, että tämä on hyvä, nyt riittää, pysy tässä painossa. Tästä päättelin, ettei koskaan voi olla liian laiha ja jatkoin laihduttamista. En ikinä ollut tyytyväinen kehooni, en edes laihimmillani. Päinvastoin, se ällötti minua.

Syömiseni oli monta vuotta erittäin häiriintynyttä. Minua vainosi jatkuva itseinho ja itseni piiskaamisen tarve. Ruoan ja liikunnan miettiminen teki elämästä ilotonta, etäännyin kavereista ja tiuskin nälkäkiukussa poikaystävälleni.

Jossain vaiheessa tajusin onneksi, että olin heittämässä elämäni hukkaan täysin typerän asian takia. Ulkonäön takia.

Päätin, että tämän typeryyden on loputtava. En halua elämääni niin, että kontrolloin jokaista suupalaa ja valitsen ystävän ehdottaman spontaanin keskiviikkokaljan sijaan ankean aerobic-tunnin.

Helpommin sanottu kuin tehty. Jatkuva laihduttaminen oli raskasta, mutta sain kuitenkin valtavaa tyydytystä siitä, että litteä vatsani näytti yhteiskunnan asettamien kauneusihanteiden mukaiselta. Oli vaikea lopettaa, kun joka puolella vahvistettiin, että se kehotyppi, johon olin itseni piiskannut, oli täydellinen. Olin onneton, mutta ainakin näytin hyvältä.

Tarvitsin jonkun painavan syyn lopettaa itseni kiduttamisen.

Enter feminismi. Sain käsiini Naomi Wolfen The Beauty Myth -teoksen, joka mullisti maailmani. Se auttoi minua ymmärtämään, miksi inhosin kehoani ja miksi on poliittisesti tärkeää rakastaa kroppaansa.

Naisiin kohdistuvat kauneusihanteet ovat patriarkaatin keksintö, tapa alistaa ja kontrolloida naisia, argumentoi Wolfe kirjassaan. Kun nainen keskittyy oman peilikuvansa tuijottamiseen, hänellä ei ole aikaa muuttaa maailmaa. Hän ei ole uhka miehelle, eikä uhkaa nykyistä, patriarkaalista yhteiskuntarakennetta.

“Laihduttaminen on naisten historian tehokkain rauhoittava lääke. Se on pitänyt naiset poissa poliittisten aiheiden ääreltä”, kirjoittaa Wolf.

Makes sense, ajattelin. Äärimmäisen laihuuden tavoittelu vei todella paljon aikaa ja vaikeimpina aikoina ajatukseni pyörivät pitkälti oman napani ympärillä. Ei kauheasti kiinnostanut muuttaa maailmaa tai murskata patriarkaattia. Ja vaikka olisi kiinnostanut, en olisi jaksanut. Olin aina niin väsynyt ja nälkäinen, etten pystynyt keskittymään mihinkään aivokapasiteettia vaativaan.

Wolf kirjoitti kirjan vuonna 1991, ollessaan vain 26 vuotta vanha. Hän opiskeli tuolloin yliopistossa ja hän näki ympärillään useita fiksuja naisia, jotka näännyttivät itseään ja häipyivät lounaan jälkeen vessaan oksentamaan. Tuohon aikaan käytiin keskustelua feminismin tarpeellisuudesta – toisen aallon feminismihän oli jo vapauttanut naiset, joten feminismiä ei enää tarvita. Mutta miksi nämä vapaat naiset pelkäsivät ryppyjä ja rasvaa? Ja olivatko he oikesti vapaita?

Eivät, sanoo Wolf. Kun feminismi vapautti länsimaalaiset naiset kodin kahleista, patriarkaatin piti keksiä uusi tapa pitää naiset aisoissa. Feminismi oli romuttanut ajatuksen, että naisen tärkein rooli oli olla äiti, että hänen luontainen ympäristönsä oli koti ja että hänen tulee olla passiivinen ja pidättyväinen. Feminismi oli tehnyt naisista vaikeasti kontrolloitavia.

“Länsimaalainen talous on riippuvainen siitä, että naisille maksetaan vähemmän palkkaa. Tarvittiin kipeästi ideologia, joka saa naiset tuntemaan itsensä arvottomiksi, sillä feminismi oli saanut meidät tuntemaan itsemme arvokkaiksi”, kirjoittaa Wolf.

Ainoat asiat, jotka vielä kontrolloivat naisia, olivat kauneusihanteet. Mitä vapaampia naisista tuli, sitä useampi alkoi kärsiä syömishäiriöistä ja kauneusleikkausten suosio vain kasvoi. 90-luvulla joka kymmenes amerikkalaisnainen kärsi Wolfen mukaan jonkinlaisesta syömishäiriöstä. Suomessa 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan 69 000 suomalaisista 27–47-vuotiaista on jossain elämänsä vaiheessa sairastanut psykiatrisen häiriön kriteerit täyttävän syömishäiriön, kerrotaan Syömishäiriöliiton sivuilla.

“Naisilla on nyt enemmän rahaa ja valtaa kuin koskaan, mutta inhoamme kehojamme enemmän kuin isoäitimme”, toteaa Wolf. Kun heivasimme korsetit menemään, luulimme olevamme vapaita. Korsetin tilalle tuli kuitenkin laihduttaminen, joka pitää kehoa puristuksessa samalla tavalla kuin korsetti. Sitä ei vain voi riisua.

Patriarkaatin lisäksi myös kapitalistinen talousjärjestelmä hyötyy siitä, että naiset inhoavat kehojaa. Kauneusleikkausten, laihdutusvalmisteiden ja ryppyvoiteiden myynnissä liikkuu hurjasti rahaa. Kärjistetysti: itseinho makes the world go around.

Wolfen innoittamana aloitin oman pikku kapinani patriarkaattia vastaan. Aina, kun saan itseni kiinni kehoni vihaamisesta (kyllä, sitä tapahtuu vieläkin), muistutan itseäni siitä, että se on juuri sitä, mitä yhteiskunta minulta haluaa. Se haluaa, että vihaan itseäni, jotta ostaisin selluliittivoiteita, ryppyrasvoja ja uusia vaatteita tunteakseni itseni paremmaksi. Se haluaa, että keskityn oman perseeni tuijottamiseen sen sijaan, että keskittyisin vaatimaan tasa-arvoa.

Päätin, etten aio ruokkia kapitalismia itseinhollani. Aion yrittää olla tyytyväinen ulkomuotooni, sillä juuri nyt on vallankumouksellista pitää kehostaan. Tämä on todella vaikeaa, sillä naisille kaupataan joka tuutista ajatusta, ettemme kelpaa, ihan sama olemmeko hoikkia tai ylipainoisia.

Ja kyllä, tiedän nauttivani thin priviledge -etuoikeudesta, eli tiedostan, että kehoni on normatiivisen hyvännäköinen. Kamppailen siis vain pääni sisällä olevaa itseinhoa vastaan, enkä ole koskaan joutunut kohtamaan paheksuntaa ulkopuolelta. En voi edes kuvitella, kuinka pahalta se tuntuu. Tässä Hesarin jutussa oli hyviä pointteja siitä, miten paskamaisesti ylipainoisia ihmisiä kohdellaan yhteiskunnassa jopa lääkärin vastaanotolla.(Toisaalta olen mallina monta kertaa ollut muotikontekstissa liian isokokoinen, eli jollain tasolla olen kokenut, miltä tuntuu olla “vääränlainen”.)

Minua Wolfen kirja auttoi ymmärtämään, mistä kauneusihanteet kumpuavat ja mitä tarkoitusta ne palvelevat. Kun on tietoinen tästä, on helpompi taistella niitä vastaan.

Mitäköhän tapahtuisi, jos kaikki naiset (ja miehetkin) yhtäkkiä olisivat tyytyväisiä ulkonäköönsä?

96