HELSINGIN PORMESTARIEHDOKKAAT TENTISSÄ

Eilisen Kuntavaali-postauksen jälkeen huomasin, että Radio Helsingin sivuille oli tänään ilmestynyt koonti myös Helsingin pormestariehdokkaiden haastatteluista. Etsin linkkejä näihin pormestaritentteihin jo eilen, jotta olisin voinut liittää ne kuntavaalikseskustelumme jatkoksi, mutta niitä ehkä hillottiin tätä Keitä ovat Helsingin pormestariehdokkaat ja mitä pormestari tekee? -juttua varten.

Olen kuunnellut tenttejä suorana radiosta perjantaisin ja pitänyt niitä aika antoisina. Olen miettinyt myös omia vastauksiani näihin viiteentoista kysymykseen:

Kutsun Sörnäisiä Sörkäksi, enkä Sörkaksi, söisin mieluiten Salvessa silakoita, en käytä ratikkaa melkein ikinä (kävelen mielummin) ja pelkään joskus yöllä, kun kävelen yksin baarista kotiin keskustan läpi.

musla_ musla_1

Hyviä kysymyksiä! Ja hyvä tapa saada ehdokkaiden ajatusmaailmaa aukeamaan. Jäin esimerkiksi miettimään sitä, kun Laura Kolbe (Kesk.) sanoi tentissä, ettei ikinä pelkää Helsingissä. Onkohan se ihan totta? Liikkuuko hän ikinä iltaisin yksin kaupungilla? En tunne ketään naista, jota ei ikinä pelottaisi Helsingissä. Huijaako hän? Ehkä pormestarin kannattaisi ainakin jollain tasolla tietää, miltä tuntuu olla hermostunut yksin kulkeva nainen kaupungin yössä.

Nauratti (sympaattisesti!) myös Eva Biaudet‘n vastauksen takeltelu, kun kysyttiin kauneinta henkilökohtaista Helsinki-muistoa. Kuulosti siltä, että Evalla on joku ihana romanttinen muhinointimuisto. Arvostan sitä. Perussuomalaisten Mika Raatikaisen tyly asenne pähkinäkuukkeleita kohtaan oli todella ylimielinen. (Pähkinäkuukkeli on joku Mikan ehkä itsekeksimä lintulaji, jonka hän olettaa muuttavan Österundomin metron tieltä, jos sinne rakennetaan. Yritin etsiä kyseistä lintulajia netistä, mutta löysin vain pähkinänakkelin.) SKP:n Yrjö Hakanen ei osannut vastata mihinkään nopeasti. Apua, oli vaikeeta kestää sitä miettimisen määrää.

Suosittelen kuuntelemaan!

Kuvat on otettu viime kesänä yhdessä Helsingin ihanimmista paikoista, Alvar Aallon kodissa ja työhuoneella Munkkiniemessä. Mun yksi kaunis henkilökohtainen Helsinki-muisto on se, kun käytiin siellä Tuukan kanssa. Ajettiin pyörillä ja oli ihanan lämmintä ja meidän kolmas hääpäivä.

Mitkä on teidän kauneimmat henkilökohtaiset Helsinki-muistot? Olis ihanaa kuulla niitä!

24

HAASTATTELUSSA KIRSIKAN JA KATRIN ÄITI

Olemme fiilistelleet naistenpäivää koko viikon juttelemalla omien äitiemme kanssa naiseudesta, äitydestä, feminismistä ja elämästä. Se on ollut antoisaa ja on ollut kiinnostavaa huomata miten hurjaa ja ainutlaatuista ihan tavallisen naisen elämä voi olla, hyvällä ja haastavallakin tavalla.

Nyt vuorossa on Hanna, Kirsikan ja Katrin äiti.

Kerro omasta äidistäsi ja lapsuudestasi?
Olin koko perheen päivänsäde koska olen kuopus. Minua hellittiin ja lellittiin. Äidilläni oli pehmeät kädet ja hän tuoksui aina hyvältä. Meillä oli kotona aina tosi kaunista, turvallista. Äiti oli todella hoivaava siihen saakka, kunnes menin kouluun 7-vuotiaana. Silloin äiti perusti oman firman, joten hän teki todella paljon töitä, eikä häntä sitten paljon näkynytkään. Olin paljon yksin kotona, mutta pelkäsin sitä, joten vietin paljon aikaa naapureilla ja ystävien luona.

(Editors note: Tämä firma oli Musla-niminen kauppa Helsingissä, jossa myytiin käsin tehtyjä koruja ja nahka-asusteita.) 

Millaiseksi äitisi kasvatti sinut ja onko se vaikuttanut siihen, miten itse halusit kasvattaa omia lapsiasi?
Äiti opetti hyviin tapoihin ja kannusti reippauteen. Minut opetettiin jo pienenä hoitamaan omat asiani itsenäisesti. Mielestäni oli tärkeää, että myös te opitte hoitamaan omat asianne reippaasti. Äitinä se tuntui joskus epämukavalta, koska tottakai olisin oikeasti halunnut aina auttaa teitä kaikessa.

musla_haastattelussa_kirsikan_ja_katrin_aiti_1

Miten äitisi on vaikuttanut siihen millainen sinusta tuli?
Esteettiset asiat olivat kotonamme tärkeitä, eikä meillä koskaan ollut sotkuista. Äitini oli myös aina todella huoliteltu ja kaunis. Arkena meillä odotettiin aina sitä, että isä tulee töistä kotiin ja silloin piti olla pöytä katettuna ja ruoka valmiina. Se on asia joka jäi minuun vahvasti ja jouduinkin myöhemmin elämässäni pohtimaan tuota asiaa ja työstämään sitä jonkin verran. Siihen liittyi aina pieni jännitys, koska isä tulee kotiin ja onko kaikki silloin valmiina ja täydellistä. Myöhemmin tajusin, että se johtui osaksi siitä, että äiti mietti tuleeko isä ollenkaan, koska joskus hän saattoikin jäädä baariin. Äitini halusi myös että kaikki oli aina todella hienoa. Minun mielestäni arki on siistimpää.

Sinulla on neljä vanhempaa siskoa. Millaista se oli?
He muuttivat kotoa aika aikaisessa vaiheessa elämääni, koska meillä on niin paljon ikäeroa. Ritva, vanhin siskoni oli kuitenkin suurin idolini. Ihailin häntä todella paljon ja ihailen kyllä vieläkin. Minusta tuntuu, että hän myös kasvatti minua aika paljon. Hän oli upeassa lahjatavaraliikkeessä töissä, ja kun minulla oli kavereita kylässä, hän teki meille kaakaota ja köyhiä ritareita. Hän osasi aivan kaiken. Ja osaa vieläkin.

Oliko kukaan perheessänne hippi tai feministi?
Hippeys oli muotia kun olin ihan pieni, en muista siitä paljoa. Kerran isosiskoni Sikke teki savesta sellaiset pitkät hippihelmet, puki päällensä tunikan ja leveälahkeiset housut ja lähti jonnekin bileisiin. Hän oli silloin ehkä 14-vuotias ja minä seitsemän.

Tuntuuko sinusta että naisena oleminen on muuttunut elämäsi aikana? Oletko koskaan ajatellut, että siinä olisi jokin ero olla tyttö tai poika?
En, mutta teini-iässä yritin aina ärsyttää isääni sanomalla hänelle, että: ”Sä olisit oikeasti halunnut, että olisin ollut poika”, koska olin neljäs tyttö joka syntyi perheeseemme.

Mutta aika jännittävää, että osasit kuitenkin vetää tosta narusta. Että jollain tasolla tajusit, että ton tyyppinen ajatus olisi mahdollista.
Joo, kyllä. Mutta oikeasti isäni oli todella ylpeä meistä ja siitä, että hänellä oli neljä tyttöä.

musla_haastattelussa_kirsikan_ja_katrin_aiti_2

Oletko koskaan kokenut mitään uhkaavia/ahdistavia tilanteita siksi, että olet nainen?
Kerran lapsena kimppuuni kävi vanhempi mies. Se oli hyvin vaarallista. En ole kertonut tästä kuin ehkä yhdelle ihmiselle aikaisemmin, koska tämä on niin epämiellyttävä tarina. Olin alle 10-vuotias ja olimme Hirvihaarassa sellaisessa täyshoitolassa siskoni Helenan ja hänen pienen vauvansa kanssa. Siskoni lähti bussilla käymään jossain ja minä jäin vahtimaan nukkuvaa vauvaa. Paikan omistaja tuli huoneeseen, kun olin yksin ja hyökkäsi kimppuuni. Hän yritti repiä housujani alas ja sanoi kaikkea kamalaa, en halua nyt vieläkään toistaa niitä asioita. Silloin pelkäsin kyllä henkeni edestä.

Ihan hirveää! Miten pääsit pakoon?
Revin vain housuja ylös kaikin voimin, rimpuilin ja tappelin. Taistelin irti hänen otteestaan, mutta en voinut huutaa, koska lapsi nukkui. Mies lähti lopulta luikkimaan pakoon ja silloin otin lapsen sängystä rattaisiin ja lähdin odottamaan siskoani ulos ison tien varteen. En kertonut asiasta ikinä kenellekään, koska minua hävetti ja pelotti. Tapahtuman jälkeen jouduin kuitenkin tulemaan takaisin ja syömään illallista niiden ihmisten kanssa. Se oli kauheaa.

Ja sitten kävi vielä sellainen asia, että siellä oli tarjolla jotain pahaa ruokaa ja minua ei koskaan pienenä oltu pakotettu syömään, jos ruoka ei maistunut tai en ollut nälkäinen. Mutta täällä pakotettiin. He eivät päästäneet minua ruokapöydästä, vaan pakottivat istumaan siinä yksin ja yrittivät pakottaa minut syömään. Ja sitä ennen oli tosiaan tapahtunut se kimppuun käyminenkin ja kaikki. Se oli ihan hirveää. Mutta en kyllä syönyt sitä ruokaa silti, osaan olla tosi itsepäinen, jos haluan.

Et koskaan kertonut kenellekään. Tuntuuko sinusta, että olet kantanut tätä asiaa sisälläsi?
Ei.

Mikä tämä paikka oikein on? Kuulostaa ihan joltain painajaisten kartanolta.
Siellä on eri omistajat nyt, se on kuulemma hieno paikka. Mutta ei kyllä kiinnosta mennä sinne enää koskaan.

Ihailet Jane Fondaa, miksi?
Hän on ollut niin uskomaton poliittinen aktiivi, upea näyttelijä ja on myös uskaltanut paljastaa heikkoutensa. Olen lukenut hänen elämänkertansa ja tavannut hänet. Hän on mielestäni upea tyyppi. Kadehdin sellaista poliittista ja yhteiskunnallista aktiivisuutta, mielestäni on super siistiä nousta barrikaadeille jonkin poliittisen asian puolesta, mutta minusta tuntuu, että oma keskittymiskykyni ei riitä siihen, koska täytyisi tuntea ja tietää siitä ajamastaan asiasta ihan kaikki, tuntea se läpikotaisin.

Mitä ajattelet feminismistä? Tuntuuko että olet elänyt tasa-arvon ilmapiirissä?
Vaikea kysymys. Sitä ei helposti huomaakkaan mitä kaikkea liittyy naisena olemiseen ja feminismiin. En ole kyllä koskaan merkittävästi huomannut joutuneeni kärsimään sellaisesta, etten voisi tehdä tai sanoa jotain siksi, että olen nainen. Meillä ei kuitenkaan kotona ollut koskaan sellaista, että miehet voisivat tehdä jotain enemmän kuin naiset.

Olet elänyt lapsuutesi naisten keskellä ja synnytit myös kolme tyttöä, miltä se on tuntunut?
Se on ihanaa. Huokaisin helpotuksesta, kun synnytin tyttöjä. En olisi ehkä osannut olla poikien kanssa.

Millaista oli olla ensimmäisen kerran raskaana?
Olin 27-vuotias, kun synnytin Kirsikan. Ensin olin hirveän väsynyt ja muunmuassa tupakan ja pölyn hajut tuntuivat aivan kamalilta. Söin joka päivä niin paljon porkkanoita ja persiljaa, että torilla ne myyjät pelkäsivät että minusta ja lapsestani tulee keltaisia. Ei tullut.

Sain raskausmyrkytyksen ja koko kroppani keräsi todella paljon nestettä ja housuni repesivät päivää ennen kuin Kirsikka syntyi.

Synnytit Katrin kymmenen vuotta myöhemmin, miten se erosi ensimmäisestä raskaudestasi?
Voin raskauden aikana todella hyvin, mutta sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen Katrin syntymän jälkeen. Se on kamalaa, kun iloinen ihminen ei yhtäkkiä näe mitään muuta kuin mustaa. Tein töitä samaan aikaan, kun hoidin kolmea lasta, teitä kahta ja keskimmäistäni Carolinaa, ja mieheni matkusti silloin paljon. Katri myös sairastui hinkuyskään silloin. Tuntui että kaikki kaatuu päälle.

Söin masennuslääkkeitä noin kolme kuukautta, jonka jälkeen luovuin niistä. Lääkkeissä oli paljon sivuvaikutuksia, kaikki tuntui tasapaksulta ja suu kuivui todella paljon, mikä on puhetyöläiselle aika huono juttu. Aina olisi parempi jos selviäisi ilman lääkkeitä, mutta minä en olisi selvinnyt, koska hoidin samalla kolmea lasta ja tein töitä. Lääkkeiden avulla olo helpottui ja opin käsittelemään asiaa niiden jälkeen. Hyvän psykiatrin avulla tajusin, että tunteeni ei ollut totuus, vaan kaikki oli oikeasti hyvin.

musla_haastattelussa_kirsikan_ja_katrin_aiti_3

Onko sinusta ihmisten suhtautuminen raskausaikaan muuttunut siitä, kun itse olit raskaana?
Nykyään ihmiset lukevat netistä raskauteen liittyviä juttuja. Kun minä olin raskaana ei ollut mitään nettiä tai vauva.fi -sivuja. Silloin oli vain neuvolan täti, joka sanoi aina, että kaikki menee hyvin. Sitten jos kysyi äidiltä, hänkin sanoi, että kaikki menee hyvin. Hirveästi on tullut rajoitteita sen jälkeen. Ei meillä ollut mitään ongelmia esimerkiksi kissojen ja raa’an kalan kanssa siihen aikaan. Nettiin ei pitäisi mennä katsomaan mitään sairauksiakaan, koska sieltä löytyy niin paljon vääristävää ja pelottavaa tietoa. Kannattaa mennä lääkäriin tai soittaa äidille.

Olet aina tehnyt paljon töitä, mitä työt merkitsevät sinulle?
Joo, teen todella paljon töitä ja ehkä ne merkitsevät vähän liikaakin. Pidän kuitenkin töiden tekemisestä ja haluan tehdä paljon. Minun myös täytyy, koska tykkään ostella kaikkea kivaa. Jos minulle ehdotetaan jotain työtä, sanon aina joo, siitä on tullut vähän sellainen läppäkin, että vastaan ”joo, jos siitä saa palkkaa”. Joskus sitä sitten onkin vähän liikaa kaikkea kun ei kieltäydy mistään.

Halusitko kasvattaa meidät jollain tietyllä tavalla?
Halusin, että teillä on täydellinen vapaus tehdä mitä ikinä haluatte, enkä halunnut ikinä puuttua esimerkiksi koulunkäyntiinne. Kävin kouluni jo kerran enkä pitänyt siitä, koska minulla on vaikea lukihäiriö. Tiedän, että pystytte itse ihan mihin vain.

Välillä teidän “partioleirit” ja ” salaiset” juontireissut ovat naurattaneet. Pitää olla sellainen ote lapseen, että tietää missä mennään, vaikka lapsi ei sitä itse huomaisi. Lapsille täytyy antaa tiukat rajat, joista täytyy pitää kiinni. Sitten voi välillä antaa heidän huvikseen rikkoa niitä rajoja ja naureskella heille salaa, mutta jos antaa siimaa tolkuttomasti, sitä on mahdoton saada takaisin.

Millainen olit nuorena?
Olin vähän koulun pahis. Olin kiltti sydämestä, mutta käytökseni oli aika villiä. Opettajat kuitenkin tykkäsivät minusta, vaikka heittivätkin ulos tunneilta, koska nauroin kokoajan ja nauratin muita. Tein ihan mitä vain. Ei minulta kielletty oikein mitään koska olin aina yksin kotona. Juhlin joka viikonloppu kavereiden kotibileissä ja minulla oli järjettömän kova viinapää. Tulin esimerkiksi penkkareista kotiin Karhu-viinapullon kanssa, jonka olin juonut melkein kokonaan. Faija oli kotona ja kysyin siltä haluaako se juoda jämät. Kotibileet olivat tosi jännittäviä. Jälkeenpäin kuulin, että siellä käytettiin paljon huumeita, mutta en minä sellaista huomannut. Äiti ei kuitenkaan tajunnut että juhlin joka viikonloppu. Kerran makasin sohvalla kauheassa krapulassa, kun äitini tuli halaamaan minua ja sanoi samalla ”voi kulta, sä tuoksutkin vielä ihan vauvalle.” Olin ihan, että alright. Enää en juo melkein ikinä. Ei kestä nuppi, eikä enää kiinnosta.

50

TUPLAKÄÄK, NELJÄS JAKSO

Kaikkien ajankohtaisohjelmien äiti on täällä taas! 

Tuplakääkin neljäs jakso käsittelee viihdemaailman lukuisia salattuja feikkisuhteita. Feikkisuhde tarkoittaa huomionkipeiden julkkisten PR-mielessä solmittuja “suhteita”, joista kummatkin osapuolet hyötyvät – oli kyse sitten julkkis-statuksen nostamisesta, uuden leffan markkinoinnista tai oman seksuaalisen suuntautumisen piilottelusta (miksei kaikki voi vaan tulla ulos kaapista?).

episode4

Lisäksi olemme keränneet toivottuja faktoja ja analyysejä mm. Lady Gagan ja Bradley Cooperin suhdekiemuroista (major feikkisuhde alert!!!). 

Jakso sisältää myös karmaisevia paljatuksia Gossipmopseista sekä pallikeskustelun.

Tuplakääkin sisältämästä finglish-kielestä olemme tätä mieltä.

Voit kuunnella Tuplakääkin uusimman jakson alla olevasta soittimesta, lisäksi jaksot 1-4 löytyvät Muslan Soundcloud-tililtä.

P.S. Meiltä tulee pian podcasteja fiksummistakin aiheista, mutta ennen sitä voidaan täyttää aivoimme ja korvamme tällä hömpällä.

23

TUPLAKÄÄK, JAKSO 3

mopsit

Tuplakääk-podcastin kolmas jakso on täällä! Tämäkin kääkintäyteinen ajankohtaisohjelma sisältää puoli tuntia täyttä tykitystä viihdemaailman suurimmista tähdistä. 

Tällä kertaa Gossipmopsit keskustelevat vakavissaan muun muassa Beyoncén kaksosraskaudesta (käyttääkö Queen Bey sijaiskohtua?), kauneusleikkauksista ja erityisesti miesten naamafillereistä ja kiristyksistä. (Looking at you Ben Affleck & Brad Pitt.)
Perehdymme myös peppuimplantteihin, Jennifer Lopezin viimeaikaisiin suhdekuvioihin ja tietenkin myös Kardashianin klaaniin.

Mikäli missasit Kääkin ensimmäisen tai toisen jakson, löydät ne edelleen Soundcloudista

Gossipmopsit ottavat vastaan toiveita ja kommentteja julkkisjuoruista! Spekulaatio ja villitarvaukset ovat tervetulleita. Viimeksi Mopsit vastaanottivat runsaasti palautetta Bradley Coopperin salasuhteisiin liittyen, aiheesta on tulossa paljon toivottua lisäaineistoa ensi viikolla julkaistavassa feikkisuhde-erikoisjaksossa – stay tuned. 

Kuuntele uusi jakso tästä:

17

NUTTURA

Nuttura, tuo hiuksista kasattu tyylikäs nyytti, on ajaton ja ajankohtainen ja se sopii mummoille, ballerioille ja kaikille kenellä on tukkaa päässä. Myös miehille! (Looking at you manbun!)

Vietnamin lentokentällä istuin erään mummelin vieressä ja ihastelin hänen taidokkaasti niskaan kieputettuja hiuksiaan. Hänen nutturassaa yhdistyi kauniisti huolettomuus ja rento eleganttius. Ei ollut tupeerausta tai tahallisesti luotua seksisotkua, mutta nuttura oli kuitenkin sopisopivasti löyhä. Oma ballerinanutturani on usein tiukka ja pieni, sellainen yhteen puristettu nyrkki. Otin nuttaridolini hiuksista salaa valokuvan lähempää tarkastelua varten. Hänen niskanyyttinsä oli luotu käyttäen eräänlaista hiusklipsiä, jollaisen nyt tunnen tarvitsevani. 

musla_nuttura

Juuri nyt kaunein nuttura on mielestäni se niskaan sidottu solmumainen nyytti. Päälaelle kasattu Pikku Myyn kampaus tuntuu vähän vanhanaikaiselta, eikä yhtään niin hienostuneelta, kun niskaan sidottu nuttura. 

Katselin Youtubesta muutamia nutturatutoriaaleja. Tällä videolla demonstroidaan aika selkeästi miten minimalistinen solmu luodaan. Teen omani vähän alemmas kuin tuo tällä videolla tehty nuttura, mutta heti kun opin sen Vietnamilaisen löyhän solmun, sijoitan sen keskelle takaraivoa. (Muuten nyt tässä huomaan, miten kummallinen sana: takaraivo.)

Nuttura on mielestäni myös oivallinen kaveri tämän hetken trendikkäimmälle asusteelle, korviksille, käytitpä sitten veistoksellisia ja näyttäviä tai minimalistisia hopea rinkuloita.

Seuraava missioni on etsiä kaupungin parhaimmat hiuspinnit, sillä olen huomannut että pinnien laaduissa on isoja eroja. Toiset haroittavat lerppuina jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen, toiset kestävät napakkoina vuosia. Lähden pinnien etsintään kysymällä neuvoa kampaajaltani ja mahdollisesti sen jälkeen jostain ballerinakaupasta.

23