YOLO MEDITAATIO

Ajattelen kuolemaa epäilyttävän usein. Joskus neuroottisesti, kuten lentokoneissa, kun visualisoin vahingossa mielessäni sen, miten lentokone napsahtaa keskeltä kahtia kuin Twix-patukka ja ihmiset sinkoilevat ilmassa.

Näin sellaisen kohtauksen telkkarissa kerran, enkä sen jälkeen ole voinut lakata ajattelemasta näkyä kun lennän. Se on erityisen epämiellyttävää siksi, että uskon myös kaikenlaiseen mielen ja kohtalon voimaan ja pelkään kutsuvani lentoturmia visualisoimalla lentokoneen kahtia napsahduksen mielessäni.

Musla_Yolo1

Joskus ajattelen kuolemaa, kun kaikki on päin helvettiä. Esim. kerran, kun olin töissä venehuoltoasemalla (olin ehkä 16-vuotias) ja tehtäväni oli tankata asemalle bensaa hakemaan tulleet veneet. En tiennyt veneistä mitään, mutta tein työtä käskettyä. Kerran tuli tankattavaksi erityisen isokokoinen vene ja aloin heti tomerasti lorottelemaan bensaa sen tankkiin. Tai sellaiseen reikään, jonka luulin johtavan sen veneen tankkiin. Siinä kun sitten rupattelimme veneen omistajan kanssa, alkoi ilmassa leijailla aika voimakas bensan tuoksu. Se johtui siitä, että olin tankannut varmaan monta kymmentä (siis ehkä sata) litraa bensaa veneen pilssireikään, josta bensa valui mereen. Se oli ihan hirveää ja nöyryyttävää ja säälin tietenkin merta ja luontoa, mutta lähinnä itseäni koska se tilanne oli niin kamala ja olin 16-vuotias. Siinä hetkessä ajattelin: “Toisaalta, kohta me kaikki kuollaan, eikä kukaan toivottavasti muista tätä”.

Viimeksi tänään ajattelin kuolemaa, kun tapasin erään työtuttavani, joka sanoi, että viimeisimmästä yhteisestä duunikeikastamme oli neljä viikkoa. Voisin vannoa, että siitä on viikko. Tarkistin ja siitä on melkein viisi viikkoa. Ihan sponttaanisti ajattelin taas, että kohta me ollaan kaikki kuolleita kun aika menee näin nopeasti.

Musla_Yolo2IMG_3331

Vietin erittäin maadoittavan pääsiäisviikonlopun Saarenmaalla. Ostimme jokaista tuorepuristettua mehulaatua, jota kaupasta sai ja joimme niitä paikallisesta antiikkikaupasta löytämistämme skumppalaseista. Voin kertoa teille, että hapankaalimehu (vasemmalla) on ihan karseeta ja elämä on ihan liian lyhyt sen juomiseen. 

En pelkää kuolemista (paitsi lentokoneissa tai jos alan googlaamaan jotain sairauksia) mutta aloin tänään miettimään, että nyt 31-vuotiaana, olen elänyt noin kolmanneksen elämästäni. Toivottavasti siis. Voi myös olla että enemmän (lennän huomenna Pariisiin, toivotaan ettei kone napsahda!!) mutta jokatapauksessa ihan hyvän tovin! Ja kaikki on mennyt ihan kivasti, sitä yhtä pilssihommaa lukuunottamatta.

Tein tänään meditaatioharjoituksen (tavallaan, makoilin silmät kiinni ja ajattelin asioita ja se lasketaan) ja kuvittelin ihanteellista elämää. Mietin, millaista arkea haluan elää. Aloitin yksinkertaisista asioista.

Millaista ruokaa haluan syöda?
Millaisia aamuja toivon?
Mihin aikaan haluan herätä aamulla? Mihin aikaan haluan mennä nukkumaan?
Kenen kanssa haluaisin viettää aikaa?

Ja jatkoin haastavmpiin:

Millaisesta työstä nautin juuri nyt? Miksi? 
Milloin olin viimeksi tosi onnellinen? Miksi?
Millaisiin asioihin haluaisin käyttää rahaa?
Paljonko rahaa tarvitsen?
Millaista liikuntaa haluan harrastaa? Kuinka usein?

Se oli ihan jännittävä harjoitus! Mitä yksinkertaisempiin perusasioihin sain elämäni purettua, sitä tyydyttävämmältä tuntui. Kaipaan kaikenlaista helppoa ja mutkatonta ja tavallista. Haluan syödä yksinkertaista ruokaa, haluan liikkua ja venytellä, olla hiljaa ja tehdä töitä. (Siis oikeesti, “olla hiljaa ja tehdä töitä?!”. Kyllä. Noi sanat tuli mun mieleen,)

Koska musta tuli näin yksinkertainen?

En keksinyt mitään isoja pröystäileviä ideoita (okei, haluaisin kyllä talon meren rannalta) vaan pelkästään kaikkea maadoittavaa ja rauhallista. Tekee mieli mennä nukkumaan aikaisin ja herätä varhain ja syödä vain kasviksia, eikä tee yhtään mieli edes ajatella vappua! Haluaisin vaan olla kotona, lukea kirjaa sohvalla ja tuulettaa, niin että ulkoota tulee sisälle kylmää kevätilmaa. Miten jollain ihmisellä voi olla niin yksinkertaisia mielihaluja? Olenko jotenkin todella tylsämielinen? Vai jotenkin stressaantunut, niin etten edes keksi mitään jännittävämpää, kuin kevätilman haistelu kotona?

(Joskus elämä kyllä tuntuu tosi kiireiseltä ja silloin aina välillä mietin myös sitä miten ihmeessä sellaiset ihmiset, joilla on lapsia, ehtii tehdä mitään? Mun pakka hajoaisi ihan täysin, jos joutuisin huolehtimaan vielä jonkun ylimääräisen ihmisen asioista tässä kaiken muun ohella.)

IMG_3335

Yks mun unelma on, että ehtisin joka aamu tehdä jotain terveellistä ihanaa kasvishedelmämehua mehukoneella, enkä vaan joskus harvoin viikonloppuisin tai muina erityishetkinä.

Oli miten oli, ajattelin järjestää aikaa näille mun yksinkertaisille mielihaluille. Tehdä kaikkea kivaa, koska kohtahan se kuolema korjaa ja on parempi olla tarkkana, että ehtii tehdä niitä asioista, mistä milloinkin nauttii.

Tänään heti harjoituksen jälkeen kävin kylvyssä suihkun sijaan ja luin dekkaria (en mitään tietokirjaa tai muuta sivistävää) sohvalla ja palkkasin assarin yhdelle keikalle, jonka olin ajatellut tekeväni yksin. Koska ne oli kaikki asioita, joita mun teki mieli tehdä, mutta vaistomaisesti ensin olin ajatellut ettei mulla olis tavalla tai toisella varaa tai aikaa niihin asioihin.

En varmasti jaksa viettää myöskään vappua tänä vuonna, mutta juon kyllä simaa ja haluan Ennille syömään churroja, koska omg, mä rakastan niitä.

Suosittelen tätä pikku harjoitusta ja omien mielihalujen seurailua muillekkin! Koska: Y O L O. 

57

PÄIVÄN ASU JA ASIAT

gaudete

Kiitos kevätaurinko, olet paras. Valkoiset farkut: Acne. Silkkipaita: Deitas.

Kivoja asioita tänään: Gaudeten muuttoalennusmyynti. Tämä Big Little Lies -soittolista, jota soitan aamusta iltaan ja viimeisin Girls jakso, joka sai mut tosi surulliseksi siitä, että seuraava jakso on viimeinen ikinä! Sen katsottuani, kuuntelin myös tämän Women of the hour -podcastin jakson, jossa Lena Dunham juttelee Marnieta Girlsissä näyttelevän Allsion Williamsin kanssa Girlsin päättymisestä ja siitä, miksi kaikki vihaavat Marnieta niin paljon.

12

HELSINGIN PORMESTARIEHDOKKAAT TENTISSÄ

Eilisen Kuntavaali-postauksen jälkeen huomasin, että Radio Helsingin sivuille oli tänään ilmestynyt koonti myös Helsingin pormestariehdokkaiden haastatteluista. Etsin linkkejä näihin pormestaritentteihin jo eilen, jotta olisin voinut liittää ne kuntavaalikseskustelumme jatkoksi, mutta niitä ehkä hillottiin tätä Keitä ovat Helsingin pormestariehdokkaat ja mitä pormestari tekee? -juttua varten.

Olen kuunnellut tenttejä suorana radiosta perjantaisin ja pitänyt niitä aika antoisina. Olen miettinyt myös omia vastauksiani näihin viiteentoista kysymykseen:

Kutsun Sörnäisiä Sörkäksi, enkä Sörkaksi, söisin mieluiten Salvessa silakoita, en käytä ratikkaa melkein ikinä (kävelen mielummin) ja pelkään joskus yöllä, kun kävelen yksin baarista kotiin keskustan läpi.

musla_ musla_1

Hyviä kysymyksiä! Ja hyvä tapa saada ehdokkaiden ajatusmaailmaa aukeamaan. Jäin esimerkiksi miettimään sitä, kun Laura Kolbe (Kesk.) sanoi tentissä, ettei ikinä pelkää Helsingissä. Onkohan se ihan totta? Liikkuuko hän ikinä iltaisin yksin kaupungilla? En tunne ketään naista, jota ei ikinä pelottaisi Helsingissä. Huijaako hän? Ehkä pormestarin kannattaisi ainakin jollain tasolla tietää, miltä tuntuu olla hermostunut yksin kulkeva nainen kaupungin yössä.

Nauratti (sympaattisesti!) myös Eva Biaudet‘n vastauksen takeltelu, kun kysyttiin kauneinta henkilökohtaista Helsinki-muistoa. Kuulosti siltä, että Evalla on joku ihana romanttinen muhinointimuisto. Arvostan sitä. Perussuomalaisten Mika Raatikaisen tyly asenne pähkinäkuukkeleita kohtaan oli todella ylimielinen. (Pähkinäkuukkeli on joku Mikan ehkä itsekeksimä lintulaji, jonka hän olettaa muuttavan Österundomin metron tieltä, jos sinne rakennetaan. Yritin etsiä kyseistä lintulajia netistä, mutta löysin vain pähkinänakkelin.) SKP:n Yrjö Hakanen ei osannut vastata mihinkään nopeasti. Apua, oli vaikeeta kestää sitä miettimisen määrää.

Suosittelen kuuntelemaan!

Kuvat on otettu viime kesänä yhdessä Helsingin ihanimmista paikoista, Alvar Aallon kodissa ja työhuoneella Munkkiniemessä. Mun yksi kaunis henkilökohtainen Helsinki-muisto on se, kun käytiin siellä Tuukan kanssa. Ajettiin pyörillä ja oli ihanan lämmintä ja meidän kolmas hääpäivä.

Mitkä on teidän kauneimmat henkilökohtaiset Helsinki-muistot? Olis ihanaa kuulla niitä!

24

VAALIT TULEE, MITÄ SIITÄ PITÄISI AJATELLA

Tapasin toimittaja Ville Blåfieldin, koska kohta on kuntavaalit ja halusin, että joku vastaa tyhmiin kysymyksiini.

Olen aika kiinnostunut politiikasta, mutta joskus uuvun pitkien poliittisten tekstien edessä, enkä aina tunne osaavani ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin mitenkään erityisen valistuneella tavalla. Lisäksi viimeisien viikkojen aikana useampi ihminen lähipiirissäni on sanonut minulle jotain tämän suuntaista: “Ainiin hei, kohta pitäisi äänestää, mutta hitsi, mä en oo vielä ehtinyt yhtään perehtyä noihin vaaleihin.” Aloin miettimään tätä. Pitääkö vaaleihin perehtyä? Jos, niin miten?

Ville Blåfield tekee Samuji Talks -podcastien lisäksi Tasavalta-nimistä politiikan ajankohtaisohjelmaa Radio Helsinkiin. Kuuntelen Villen ohjelmaa melkein joka viikko ja rakastan sitä. On ihanaa, viihdyttävää ja valistavaa kuunnella, kun joku analysoi viikon poliittiset uutiset ja tarjoilee ajankohtaiset aiheet radioaaltojen kautta suoraan korviini. Urheilunkin seuraaminen on mielestäni aina kaikista hauskinta, jos pääsee katsomaan peliä jonkun sellaisen seuraan, joka osaa selittää pelin säännöt ja kertoo anekdootteja pelaajista. 

Tapasimme Villen työhuoneella Kaisanimessä ja Ville vastasi kysymyksiini kuntavaaleista, vaalikoneista ja Malmin lentokentästä.  

musla_kuntavaalit

Miksi kannattaa äänestää? 

No, mun mielestä se, että kannattaa äänestää ei liity pelkästään näihin vaaleihin, vaan ylipäätään se on edustuksellisen demokratian ainoa toivo, että mahdollisimman moni äänestää. 

Äänestämättä jättäminen on huono tapa osoittaa mieltään, koska se ei toimi – tai siis ei toimi protestina ennen kuin ihan valtavat määrät ihmisiä jättäis äänestämättä. Edustuksellinen demokratia toimii niin, että aina joku valitaan. Vaikka vain kolme ihmistä lähtisi mukaan ja äänestäisi toisiaan, periaatteessa sillon se valta jaettaisi niiden kolmen kesken. Usein huomaan baaripöydässä paasaavani tästä, ja huomaan ikävystyneet ilmeet baariseurani kasvoilla.

Kuntavaaleissa voi lisäksi miettiä sitä, että jos kokee ettei ymmärrä vaikka EU-politiikasta mitään, eikä siksi halua äänestää Europarlamenttivaaleissa, niin kuntavaaleissa ainakin päätetään sen oman alueen, esimerkiksi Helsingin asioista. Ne asiat ovat lähellä. 

Se, mikä äänestäjänä minusta on nyt hankalaa, on se, että nyt ollaan rakentamassa Keskustapuolueen halusta uusi maakuntahallinto ja parin vuoden päästä tulee maakuntavaalit, joissa valitaan edustajat maakuntasaolle, jotka järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut kuntiin. Ja silloin nämä asiat katoavat kuntien päätösvallasta. Äänestäjien täytyisi taas olla kiinnostuneita taas yhdestä vallan tasosta ja uusista vaaleista. Jos olisin poliitikko, pitäisin sitä ongelmallisena. Tietävätkö ihmiset millä tasolla mitäkin päätetään ja mihin tehtäviin ketäkin äänestetään?

Mä en ainakaan tiedä.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ennen muodostaneet valtavan osan niistä asioista, joita kunnat ovat järjestäneet ja joita on rahoitettu. Nyt ne siirtyvät pois sieltä ja kunnan päätettäväksi jää koulut, joukkoliikenne, kaavoitus ja sitten kaikkea pienempää, kuten kirjastot ja kulttuuri. 

Demokratian ja äänestäjien kannalta on tosi huono, että koko sotekeskustelu on niin vaikeasti ymmärrettävä. Kuuntelin juuri Ylen puheenjohtajatenttiä ja puolivälissä sitä havahduin miettimään itsekseni, että “Ollaanpas nyt ihan rehellisiä Ville, mitä tarkoittaa hoitoketju?” Sitä on niin tottunut kaikkeen siihen puheeseen, että yhtäkkiä saattaa huomata, ettei itsekkään tajua, mistä tässä nyt oikeasti puhutaan.

Mä en osaa vastata edes kaikkiin vaalikoneiden kysymyksiin. 

Onneksi on se ‘ohita’ mahdollisuus.

Joo, niinpä, vaikka olisi toisaalta myös kiva perehtyä kaikkiin niihin aiheisiin, joihin ei osaa vastata. Esimerkkinä se kysymys siitä, että pitäisikö Malmin lentokenttä säästää. Miksi siitä puhutaan niin kiivaasti?

Se on ihan hyvä kysymys. Malmin lentokentän puolustajat on megaintohimoisia ja äänekkäitä. Ne pommittaa poliitikkoja hulluna sillä asialla. Se on oikeasti yksi syy, se että ne on niin aktiivisia.

Katsoin jotain pormestariehdokkaiden keskustelua ja tosta asiasta puhuttiin tosi kauan. Että missä ne lentäjät voi sitten harrastaa. Olin ihan et häh, really? Tää on joku tärkeä kysymys?

Jos siitä haluaa etsiä jonkun issuen, niin se liittyy kulttuuriperinnön säilyttämiseen. Ja siihen, että se on vanha lentokenttä, ja niillä rakennuksilla on kulttuuriperinnöllisesti arvoa.

Niin siis kyllä mä sen tajuan tietenkin, mutta samalla mietin, että onko tässä myös joku piilomerkitys, jota en tyhmänä tajua.

No siis Helsinkiin täytyy rakentaa iso määrä uusia asuntoja jonnekin ja se tila tarvitaan jostain. Yksi vaihtoehto on Sipoosta valtion luvalla napattu Östersundom, mutta sitten kävikin niin, että se on suojeltu natura-alue, eikä sinne saa rakentaa niin paljon kuin oli suunniteltu. Kokoomus ja perussuomalaiset erityisesti on sitä mieltä, että fuck natura, rakennetaan sinne silti, mutta Vihreet ei suostu siihen. Yksi vaihtoehto olis Talin golfkenttä. Monet on sitä mieltä, että hei meillä on keskellä Helsinkiä valtava golfkenttä: rakennetaan sinne. Mutta muun muassa Kokoomus ei taas suostu siihen.

Miksei?

Koska se on ainoa iso golfkenttä Helsingissä. Ja jos katsotaan Helsinkiä ilmasta käsin ja etsitään isoja tyhjiä maa-alueita, joille voisi rakentaa, niin Östersundomin ja Talin golfkentän lisäksi siellä on sitten tämä Malmin lentokenttä. Ja joku niistä pitää valita, koska Helsinkiin tarvitaan kymmeniä tuhansia uusia koteja.

Eli siinä on muukin merkitys. Toihan on tosi kiinnostavaa. Jokus politiikka saattaa tuntua jotenkin abstraktilta ja vaikeasti hahmoitettavalta.

Aivan, itseasiassa juuri näin ajatellen, tässä tapauksessa paljastuu ne aatteelliset taustat: on yksi alue, jonne voidaan rakentaa, jos on valmis tinkimään luonnonsuojelusta, yks alue jonne voi rakentaa, jos on sitä mieltä. että asuntorakentaminen on tärkempää kuin golf-harrastus, ja sitten on se Malmin lentokenttä. Johon rakentamista sitten vastustetaan lentoharrastajien tai kulttuurihistorian takia.

Tarvitseeko sun vielä tehdä vaalikoneita, vai tiedätkö jo valmiiksi ketä äänestää?

Joo, kyllä mä teen! Viimeksi nauratti, kun sain pelkkiä Piraattipuolueen ehdokkaita. Olin sillee, öööö, teen tän uudestaan.

Mä sain vaan RKP:n ehdokkaita.

Se kertoo siitä, että sä oot tosi arvoliberaali.

Aijaa?

Joo, RKP tulee mun mielestä aina jos laittaa tappiin vaan kaikki sellaiset kysymykset joissa kysytään, että saako homoille antaa kirkkohäät ja pitäiskö ottaa lisää maahanmuuttajia.

Seuraako susta ihmiset tarpeeksi politiikka?

Äänestys prosentin valossa ei. Mutta mun kokemus on myös, että ne jotka seuraa on tosi intohimoisia. Jotkut suhtautuu siihen ihan kuin urheiluun.

Jos ei yhtään tiedä ketä äänestäisi niin, miten kannattais sitä lähteä miettimään? Tietty vaalikoneita tekemällä, mutta onko jotain muuta mielessä pidettävää?

Se on tärkeää muistaa, että Suomen systeemi toimii niin, että täällä äänestetään aina ensin puoluetta. Eli ääni menee aina ensin puolueelle ja sen jälkeen puolueet jakavat paikat sen mukaan, kuka on puolueen listoilta saanut eniten ääniä. Sen takia sellainen ajattelu, että “En tykkää tosta puolueesta, mutta toi tyyppi on hyvä” ei kannata. 

Käytännön vinkkini on katsoa vaalikoneita tehdessä, mitä puoluetta omat arvot eniten edustaa, eikä keskittyä vaan yksilöihin.

Lueskelin eri puolueiden nettisivuja ja huomasin, että ne kuulostaa kaikki kivoilta. Kaikki on vapauden ja turvallisuuden puolella ja haluaa pääsääntöisesti ajaa vaan ihania ja kivan kuuloisia asioita.

Yks kukoomuspoliitikko julkaisi Facebookissa kehoituksen, että puolueet tekisivät vaalisloganeita tehdessään sellaisen happotestin, että kääntäisivät sen oman sloganinsa väärinpäin. Eli jos lupaus on “turvallisempi Helsinki”, niin kannattaisi miettiä, että olisko mitään tahoa, jonka slogan voisi olla “turvaton Helsinki”?

Kaikkihan haluavat tasa-arvoista, entistä vauraampaa ja turvallista Helsinkiä ja Suomea, mutta eri puolueet pyrkivät näihin tavoitteisiin eri keinoin. Toisen mielestä tasa-arvoisempi ja turvallisempi Helsinki syntyy niin, että tänne saa rakentaa suurmoskeijan, koska sillon suurempi osa Helsinkiläisistä pääsee toteuttamaan omaa uskoaan. Ja sitten toisten mielestä se on turvallisuusuhka.

Äänestäjien pitäisi sitten ehkä oikeasti seurata ja keskustella noista asioista, jotta osaisivat tehdä päätöksiä ja äänestää ‘oikein’?

No tavallaan joo. Mutta toisaalta edustuksellisen demokratian pointti on myös just se, ettei kaikkea tarvitse itse tietää, vaan me voidaan valita meidän arvomaailmaa edustavia ehdokkaita perehtymään ja päättämään niistä asioista meidän puolesta. Meidän pitäisi pitää siis huolta siitä, että meidän arvot on edustettuina, kun noista asioista päätetään. Siksi on perusteltua, että vaalikoneissa on sellaisiakin kysymyksiä, jotka eivät suoraan liity kuntien päätöksentekoon, vaan ne antavat laajemman kuvan siitä, millaiset arvot niillä ehdokkailla on. Ja kun näiden päättäjien pöydälle tulee vaikkapa se suurmoskeija -kysymys, siellä on päättämässä siitä asiasta sellaisia ihmisiä, joilla on meidän kanssa samanlainen arvomaailma.

***

Villen radio-ohjelmaa voi ja kannattaa kuunnella ja kuten kaikkeen muuhunkin, siihen pääsee käsiksi myös netissä. Vanhoja ohjelmia voi kuunnella podcasteina suoraan noilta sivuilta tai osoitteessa radio.fi. Toivoisin, että joku TV-kanava värväisi Villen johonkin Late night with Ville -tyyppiseen ohjelmaan, jotta voisin jatkossa sivistyä myös telkkarin edessä. Se olis niin hyvä. 

Sillä aikaa ajattelin lukea tän Villen ja Reetta Rätyn kirjoittaman kirjan, Kuka hullu haluaa poliitikoksi?

musla_kuntavaalit

Kuntavaalipäivä on sunnuntaina 9.4. Ennakkoäänestys päättyy huomenna 4.4. Ennakkoäänestyspaikat näet täältä. Hesarin vaalikoneen voit tehdä täällä. Ylen vaalikoneen täällä.

40

TYYLIMUUSA: JANE FONDA

musla

Ihana, upea Jane Fonda. Kiitos! Olet inspiraationi!

Luin aamulla Porter Magazinen nettijutun, jossa Jane keskustelee Brie Larsonin kanssa feminismistä, naisena olemisesta ja urastaan. Jane näyttää henkeäsalpaavalta juttua varten otetuissa kuvissa.

musla1

Nyt alkoi kiinnostamaan tosi paljon myös tämä hieno Janen päällä kuvattu Saint Laurentin nahkatakki! (Hah, I see what you did there Porter Magazine, sinä nerokas Net-A-Porterin sanansaattaja.) 

Meillä on Muslaa varten suunnitteilla liikunta-teemaviikko lähituleivaisuutta varten ja olen pohdiskellut omaa suhtautumistani liikuntaan. Inhoan treenaamista, kaikkia sellaisia “no pain, no gain” -iskulauseita, en pidä urheiluvaatteista, enkä kuntosaleista, enkä niiden tuoksusta. Arastan urheilullisia ihmisiä ja tunnen itseni heidän seurassaan taideopiskelijanörtiks, muutun haluttomaksi ja ujoksi, ahdistun kannustuslauseista ja vielä enemmän armeijamaisesta huutamisesta.

Haluan silti liikkua ja yritän joka päivä liikkua edes vähän, koska olen hyvin tietoinen siitä, miten tärkeää ihmiselle on pysyä liikkeesä. Ihmiskeho on tehty liikkumaan ja meidän pitäisi liikutella itseämme, hikoilla ja venyä, jotta kehomme, joka on ainoa todellinen kotimme, pysyy kasassa. Ruumis ja mieli ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa, eikä todellista mielen hyvinvointia voi saavuttaa, jos unohtaa kehonsa olemassaolon ja sen tarpeet.

Siksi myös Jane Fondan seuraavat sanat inspiroivat minua:

BL: With so many battles to fight, how do you stop burning out?
JF: Honey, I am almost 80 years old. If you want to make it to the long-haul, you have to take care of yourself. I get more than eight hours sleep every night; I meditate twice a day for half an hour; I eat right; I workout. I always tell activists: “This is going to be a long struggle. We have to stay strong.”

BL: How has your relationship with your body influenced your activism?
JF: One reason I started my workout [Fonda’s best-selling fitness program] was because I knew that to be fully empowered, I 
needed to feel strong in my body. A woman once wrote to me and said, “I was brushing my teeth one morning and I found a muscle in my arm that wasn’t there before. I went to work that day and for the first time I stood up to my boss.” It’s easier to be brave when you feel strong.

Olisinpa 80-vuotiaana yhtä eloisa ja inspiroiva.

Katsokaa myös Janen videohaastatteluosuus tästä. Siinä Jane mm. puhuu isästään, pidätetyksi tulemisesta, neuvosta, jonka Audrey Hepburn hänelle antoi ja erääseen Oscar-gaalaan valitsemastaan asusta. Viimeisin stoori on hyvä esimerkki siitä, miksi muoti todella on kiinnostava itseilmaisun muoto.

23