MUISTOTILAISUUS KERMAJÄÄTELÖLLE

Kermajäätelö on mielestäni maailman paras herkku.

Jätski on ihanaa: raikasta, makeaa ja viileää. Se sopii mihin tahansa tilaisuuteen juhlista darrapäivään ja makuja on miljoonia. Siitä ei myöskään tule irtokarkkien tavoin äklöä fiilistä, vaikka sitä söisi litrankin.

Tämän hehkutuksen jälkeen joudun toteamaan, että maitotuotteet eivät enää sovi minulle, joten ihana kermajäätelö on nyt jätettävä pois ruokavaliostani. Surun murtamana jätin hyvästit tälle ihanalle herkulle ja tein muistotilaisuuteen valokuvanäyttelyn meistä. Siis minusta ja kermajäätelöstä eri tilaisuuksissa vanhoilta ajoiltamme. Kirsikka kirjoitti juuri Ingmanin uusista vegaanisista jäätelöistä, jotka onneksi helpottavat tuskaani hieman. Ehkä ensi kesänä vegaanijätskejä saa myös jätskikiskoilta?

Kuvien katselun lisäksi muistotilaisuuteeni kuului maidottoman banaanijätskin syöminen. Se on ihanan pehmismäisyytensä lisäksi myös sokeriton herkku.

jatski jade
MINTTU-PUNAVIINIMARJA BANAANIPEHMIS

1 pakastettu banaani
n. 2dl jäisiä punaviinimarjoja
nippu minttua

Pyöritä blenderissä, kauho lautaselle, koristele mintulla ja nauti.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että elin vauvana jäätelöllä. Vanhoista valokuva-albumeista ei nimittäin löydy kuvia missä söisin jotain muuta. Kuulin myös siskoltani Carolinalta huhun, että äidinmaidon jälkeen mansikkajätski oli ensimmäinen “oikea ruoka” mitä suuhuni laitettiin.

20

PIENIÄ HIMAPARANNUKSIA

Teimme kotiimme hiljattain pari pientä, mutta tunnelmaa ja sisutusta paljon parantavaa muutosta. Ensinnäkin olen yrittänyt simuloida kotiimme tropiikkia hommaamalla kämppäämme banaanikasvin, palmun ja pari muuta jurassicparkmaista trooppista kasvia, koska minulla ei ole ollut yhtään rahaa lähteä minnekkään lomalle pitkään aikaan. Näin myös paljon vaivaa etsiessäni juuri oikeanlaiselta kookoselta tuoksuvan suihkugeelin, koska tuoksu tuo mieleen kaukomaiden kookoksiset aurinkorasvat (oikeanlaiselta, eli ei-liian-ällöltä tuoksuva kookos-suihkugeeli löytyi muuten Body Shopista). Väittäisin, että feikkitropiikkin luominen on auttanut matkavajeeseen voimakkaan lumelääkkeen tavoin. Seuraavaksi pitää ottaa haltuun Mian hotellilarppaus.

DSCF7017 DSCF6898

Toinen kotiparannuksemme liittyy kirjojen esillepanoon. Kotonamme on umpinainen kirjahylly, jonka sisällä on läjämäärin toinen toistaan ihanimpia kirjoja, joita ei enää sattumalta nää. Heti kirjahyllyn hankkimisen jälkeen en enää ottanutkaan kirjoja spontaaniin selailuun, sillä ne eivät enää osuneet silmiini. Kaikki inspiroivat kirjat jäivät hyllyyn.

Ostettiin hiljattain Ikeasta tauluhylly, johon nostan esille kirjahyllymme sen hetken inspiroivimmat kirjat. Bongasin ystäväni kämpästä tämän idiksen ja hankin samanlaisen hyllyn meidänkin seinälle. Haluan nähdä kirjojen kannet, enkä vain kirjapinoa. Asettelin hyllyn sekä hellehatun tahalleen epäsymmetrisesti sänkyyn nähden.

Aina kun edes vilkaisen seinälle päin, nään lempimaalari Paul Gauguinista kertovan kirjan kannen sekä toteemieläimeni Jari Sillanpään kuvan ja tsadaa – mieleni on hetkessä ruokittu ajatuksista Siltsubitchistä ja Gauguinista! Iltaisin otan kirjat tarkempaan käsittelyyn ennen nukkumaanmenoa.

Välillä hyllyn alle tulee hengaamaan tosielämän toteemieläin eli siskoni Tuisku-kissa (sori mä tuuttaan Tuiskua ulos nykyään joka kanavasta).

DSCF6910DSCF7019DSCF7012DSCF7014DSCF7022

Olen lukenut viime aikoina normaalia enemmän, sillä olen pitänyt saikkua välilevyn pullistuman takia. Välihuomiona: en ole koskaan ollut yhtä itkuntuskaisissa kivuissa ja tämä on ihan perseestä. Välilevyn pullistuma tuli tanssitunnin jälkeen ja aloin jo spekuloimaan, että onkohan se saamani saamarin tanssikivi kirottu tai jotain (?!?). Ennen tanssiminen on pelkästään auttanut mietoihin selkäkipuihini.

Takaisin kirja-aiheeseen. Jari Sillanpään elämästä kertova Paljaana -kirja (Tammi, 2016) on oikeasti viihdyttävintä mitä olen lukenut pitkään aikaan. Olen liikuttunut, itkenyt ja etenkin nauranut erittäin avoimesti kirjoitettua kirjaa lukiessani. Fanitan Siltsua ihan oikeasti, en ehkä niinkään musan vaan henkilön takia. Kerran eksyin Jari Sillanpään keikalle ja se oli aivan fan-tas-ti-nen. Välispiikitkin olivat kuin hauskimmalta stand up-keikalta. Kirjakin on loistava. Ja olihan Sillanpää aivan paras ekalla Vain elämää -tuotantokaudella. Jari on ihana.

Kirjasta opittuja asioita Jari Sillanpäästä:
(Sori nää on vähän spoilereita, mutten malta olla kertomattakaan)
– Siltsu on keksinyt salmarin ollessaan nuorena töissä ruotsinlaivan baarissa. Siltsu testaili Tax Freen erilaisia karkkeja viinan kanssa, joista salmiakkikarkit toimivat erinomaisesti.
– Siltsu omistaa kuusi kotia (Vihdissä, Haaparannassa, Espanjan aurinkorannikoilla, Pattayalla ja kaksi kotia Helsingissä).
– Kerran Siltsu oli parin kuukauden reissulla Atlantin toisella puolen ja surffaili menemään puhelimellaan netissä mobiilidata päällä. Tuloksena oli 30 000 euron puhelinlasku (?!?).
– Nauhoittaessaan Satulinna -hittibiisiään Siltsu tuli aamulla studioon parin tunnin yöunien ja yöllisten jatkojen älkeen aivan kamalassa darrassa, joka toi ääneen yllättävän hyvää säröä.
– Kirjassa on kokonainen luku Siltsun uudesta itseilmaisun muodosta eli drag-harrastuksesta. Harrastus alkoi Siltsun mentyä hupimielessä pornokauppa Keltaiseen ruusuun, josta piti aluksi ostaa vain lentoemännän asu Siltsun miesystävälle. Lopulta Jari päätyi ostamaan korikaupalla naistenvaatteita, korsetteja, piikkikorkokenkiä yms. Nykyään Siltsu ja Siim-poikaystävä hassuttelevat vaatekaapillaan dokaamisen sijaan. Joskus he olivat piipahtaneet tunnistamattomina Helsingin lähibaarissa täysissä naisten tamineissaan. Ollessaan lomalla jossain Etelä-Amerikan maassa Siltsu osti tyllimekkoja ja kasan ilmapalloja, vuokrasi limusiinin, palkkasi paikallisen maskeeraajan sekä valokuvaajan ja järjesti itselleen kehittelemänsä drag-hahmon, Rosa Peligrosan, glamourkuvaukset. Kirjassa on monta kuvaa photoshootista. Niin siistiä!!
– Pari vuotta sitten Siltsu palkkasi kaksi superfaniaan assistenteikseen. Kaksi keski-ikäistä rouvaa hoitaa Jarin asiat pyykinpesusta laskujen maksamiseen ja keikkabuukkaamisesta keikkabussin ajamiseen. Toinen rouvista liikuttaa jopa spottivaloa Jaria kohti jokaisella keikalla.

Mistähän olin edes alunperin puhumassa? Ajauduin taas vauhkoamaan Jari Sillanpään kirjasta. Ainiin, palmut ja tauluhyllyt kirjahyllyinä on tosi jees.

58

MUUTTO JA IKÄVÄ

Muutin takaisin Suomeen.

Tammikuun alussa selailin Suomen kouluja jotka voisivat kiinnostaa enemmän kuin se, jossa opiskelin Tallinnassa. Löysin Tampereelta mielenkiintoisen englanninkielisen korkeakoululinjan: Interactive Media, jonka yhteydessä toimivat myös linjat: Music Production ja Fine Arts. Hain kouluun ja pääsin sisään. En epäröinyt hetkeäkään mitä tekisin, mutta muutokset tietysti jännittivät paljon.

Päätin muuttaa jo ennen ensimmäisen vuoden loppua, koska sain Suomesta myös töitä. Aika nopeasti palmuni olivat jo muuttolaatikoissa ja kaksi viikkoa sitten pakkasimme tavarani ja muutimme minut takaisin Suomeen.

Asuminen toisessa maassa on upea kokemus ja kasvattaa paljon. Vaikka lähdin jo ennen ensimmäisen vuoden loppua, sain koulusta irti sen tärkeimmän, eli tiedän taas paremmin mihin suuntaan tähdätä. Opin paljon itsestäni, inspiroiduin erilaisista ihmisistä ja kulttuurista ja minusta tuli peloton kodin hengetär!

verrrrverk3
Jään ikävöimään Tallinnasta montaa asiaa, eniten hyviä ystäviä ja ihania kahviloita, mutta myös sitä kirpputoria josta kerroin täällä. Viimeisin Tallinnan kirppariostokseni ovat nämä pappaverkkarit, joille kaverini naureskelevat, mutta mielestäni ne ovat fäbylöys; tummansininen kangas jopa kimaltelee!

24

MIKSI TANSSIN

Muslan sporttiviikko lähenee loppuaan viimeisillä rutistuksillaan. Jaksaa, jaksaa!

En ole himoliikkuja. Tykkään tietenkin urheilun jälkeen tulevasta endorfiinipaukusta, mutta monet urheilulajit ovat mielestäni joko aivan liian vakavia tai yksitoikkoisia. Elämääni ohjaa vähän liiankin vahvasti itsepäinen ajatus, että kaiken pitäisi olla hauskaa ja kivaa. Siksi käyn tanssitunneilla, koska se on (lähes) aina kivaa. En ole kiinnostunut esimerkiksi saliharjoittelusta, sillä se on minun mielelleni aivan liian tylsää ja yksitoikkoista toistoa toisen perään. Juokseminenkin on aika perseestä. Tahdon fiilistellä sekä tanssia musiikin tahtiin.

En saa mistään muusta urheilulajista niin suuria kicksejä ja leveää hymyä naamalleni.

Kesti monta vuotta ennen kun uskalsin mennä tanssitunneille. Olen aina rakastanut tanssimista, mutta ajatus “pihalla olemisesta” tanssitunneilla vähän kauhistutti. Näin asiasta jopa painajaisia. Joitakin vuosia sitten aloitin todella helpoista tanssitunneista, joista etenin pikkuhiljaa haastavimmille tunneille. Nykyään käyn alkeis- ja perustason tunneilla, joissa olen pihalla todella usein (kuten ihan sairaan moni muukin!), mutta se ei enää haittaa ollenkaan. Monesti saatan olla tanssitunnin kömpelöin tanssija, jolloin liikeratani muistuttaa enemmän hottentottitanssia – usein tämä johtuu siitä, että menen jonnekkin tunnille, jossa muut ovat tehneet samaa koreografiaa jo useammalla kerralla.

tanssi_tupla

Fakta: tanssitunneilla keskittyy omaan suoritukseen niin täysillä, ettei siellä edes ehdi katsomaan muiden tanssitaitoja. Jos tippuu kärryiltä, niin whatever. Sitäpaitsi suurin osa niistä huippuhyvistä tanssijoista käy omilla jatkotason tanssitunneillaan. Tavallisilla tunneilla käy ihan “normityyppejä” ja ikähaarukka voi olla mitä tahansa viidentoista ja vanhuksen väliltä.

Fakta nro. 2: Baarin tanssilattialla olen aivan eri tason tanssija verrattuna tanssituntien tanssijaminääni. Yökerhon valojen välkkyessä olen tosi hyvä (hööhöö), mutta tunneilla vasta opettelen tanssimaan.

Koreografiat eivät jääneet päähäni alussa millään, mutta olen huomannut, että ajan kanssa aivotkin sopeutuu ja nykyään opin koreografioita huomattavasti nopeammin.

Olen kokeillut montaa eri tanssilajia, esimerkiksi voguingia (jota olen tanssinut kaikista eniten), jazztanssia, lyrical jazzia, hip hoppia, dancehallia, balettia, reggaetonia, irlantilaista tanssia, erilaisia afrikkalaisia tansseja (Norsunluurannikon coupé décalé on ihan parasta!).

Tanssiminen on kunnon hikiliikuntaa, joista rankimpia ovat afrotanssit ja irlantilainen tanssi, jossa hypitään hikipäissään tunti kovalla sykkeellä. Sykemittarin mukaan esim. irlantilainen tanssitunti vastasi poltetulta kalorimäärältään reilun tunnin juoksulenkkiä.

Huijasin Ilarin pari kertaa mukaani tanssitunneille – nykyään Ilari tulee mukaan ihan mielellään alun arastelun jälkeen. Ollaan oltu yhdessä muun muassa afrikkalaisella tanssitunnilla, jonka jälkeen tanssittiin kotona koreografioita afrobiittien tahtiin ja repeiltiin toisillemme. Alkuvuodesta pidin kavereilleni “mysteeriliikuntatunnin”, jolloin vein muun muassa Kirsikan ja Mian irlantilaiselle tanssitunnille. Tunnilla oli ihan sairaan hauskaa!

Helsingissä hyviä tanssikouluja ovat mm. Footlight, Tanssikoulu DCA, Step Up, Etnofitness ja Helsingin tanssiopisto. Sörnäisissä olevalla Etnofitnessillä on enemmän hieman helpompia “jumppamaisia” tanssitunteja, joista tanssiharrastus on hyvä aloittaa. Toki aina eri opettajien tunnit vaihtelevat paljon missä tahansa tanssikoulussa.

Hihhulikevennys tähän loppuun. Kävin perjantaina taas siellä kivikaupassa työkavereiden kanssa. Meillä oli Paranormaali perjantailounas. Muut tyypit sai energiakivet aika diippejä asioita varten, mutta minä sain nimenomaan tanssimiseen tarkoitetun pienen mustan kiven. Kivikaupan omistaja kertoi kivenä liittyvän johonkin rakkaaseen harrastukseen, jota en ollut hetkeen tehnyt, vaikka se tuokin minulle aina hirveän paljon iloa. En ole käynyt tanssitunneilla hetkeen rahasyistä, mikä onkin harmittanut. Lopulta käytiin läpi mysteerisen rautakepukan ja kysymysten avulla pitkä lista eri tanssityylejä, ja lopulta selvisi, että pieni musta kivi olikin tarkoitettu nimenomaan nykytanssia varten (?!?), vaikka kuulemma voguing on minulle myös erittäin hyvä laji. Kävin eilen ekaa kertaa nykytanssitunnilla, se oli todella kivaa, olin pihalla, mutta nautin lattialla pyörimisestä, kuperkeikoista ja pirueteista. Kivi käski. Hahahah. Nää on taas näitä ihania huruhommia. Kicksit, leveä hymy ja hyvällä tavalla kipeytyneet lihakset.

55

SALAPOLIISI SALILLA: SALITYYPIT

Kuntosalilla saattaa törmätä monenlaiseen hahmoon. On bodaria, kävelijää, selfiejumppaajaa ja tuijottajaa. Viimeksi näin miehen, jonka päällä oli paita jossa luki: fuck loud, make noise! Olen lokeroinut nämä salihahmot.

TUIJOTTAJAT
Tuijottajia on itseasiassa kahta eri tyyppiä. On niitä jotka oikeasti tarkkailevat mitä toinen tekee ja niitä, jotka ajatuksissaan vaan jäätyvät pällistelemään johonkin suuntaan, eivätkä huomaa, jos joku odottaa painojen vapautumista tai laitteeseen pääsyä.

PALAUTTELIJAT
Palauttelijat ovat niitä, jotka jokaisen sarjan välissä kävelevät kuntosalin päästä päähän ja hierovat käsiään yhteen. Saattavat myös taputella itseään olkapäille ja tsempata seuraavaan sarjaan.

VOIMANNOSTAJAT
Esiintyvät yleensä 3-5 miehen ryhmänä, ja tekevät yhden noston vuorotellen, muuten istuvat ja pälpättävät. He usein myös valittavat kovaan ääneen kuntosalin musiikista ja heittävät läppää kovaan ääneen, mutta eivät hymyile, vaikka ovatkin hauskaa sakkia. Älä anna painoja nostaessa muodostuvan irvistyksen hämätä.

kuvitus_salityypit_final_katrille

PUHELINJUMPPAAJAT
Ne tyypit, jotka tekstaavat, puhuvat puhelimessa ja ottavat selfieitä jokaisella tauolla ja jopa treenin aikana. Snapchat on lisännyt puhelinjumppaajien määrää, sillä monet saattavat kuvata videolle kuinka esimerkiksi juoksevat juoksumatolla. Osa puhelinjumppaajista jättää juoksemisen sikseen saatuaan sen videolle ja menevät esimerkiksi istumaan johonkin kuntosalilaitteeseen loppuajaksi. Myös haukottelu kuuluu asiaan. Ihailen tyyppejä jotka ottavat selfieitä välittämättä muista. Itse yritän salaa kuvata jossain nurkassa ja sydän hyppää kurkkuuni jos joku kanssatreenaaja käveleekin samaan huoneeseen.

SYNNYTTÄJÄT
Ähkijät ja äänekkäät painoja nostelevat treenaajat. Tiedättehän, ne joiden ähkintä ja painojen tiputtelu kuuluu jopa korvakuulokkeiden läpi. En edes halua kuulla kuinka kovaa ääntä pidän, kuuntelen oman hengästymisähkintä-ääneni takia musiikkia täysillä.

VAKKARIT JA PERUSKUNTOTREENAAJAT
Menet sitten aamuseitsemältä, keskellä arkipäivää tai juhlapyhinä, he ovat siellä. Heidän takiaan kuntosali on kotoisa ja tuntuu tutulta. He hymyilevät ja saattavat jopa jutella toisilleen. Peruskuntotreenaajat ovat niitä, jotka tekevät tunnissa perustreenin ja lähtevät. He haluavat elää terveellisesti ja pysyä kunnossa, mutta eivät treenaa tavoitteellisesti.

PULLISTELIJAT
Tekevät pakkotoistoja ja pudotussarjoja suonet pullottaen. Peilin suurimmat ystävät. He, jotka parin sarjan jälkeen tarkistavat, että peppu tai hauis on vielä pyöreä. Useimmiten tunnistaa lippalakista tai vanhvoista meikeistä. Yleensä kantavat mukanaan vihkoa, johon he kirjaavat viimeisimmät tulokset ja pukeutuvat paljastavasti. Nämä ovat tyyppejä joita katsellessa saa uutta motivaatiota omaan rimpuiluun.

URHEILIJAT
Jänteikkäät tyypit, jotka ovat pukeutuneet harmaisiin collegehousuihin tai shortseihin, saattaa olla myös hikipanta otsalla. Heidän kuntosalitreeninsä saavat katseita sisältäessään outoja lämmittelysarjoja, koordinaatioliikkeitä ja sykkeenkohotuksia, joita peruspumppaaja ei tiedä.

ERIKOISTYYPIT
Ne jotka saapuvat salille flipflopeissa tai farkuissa ja tekevät ihan omia juttujaan; liikkeitä joita et ole koskaan ennen nähnyt. Useimmiten tämä painonnostajapilates-henkilö treenailee omassa rauhassaan jossain kauempana muista ja keskittyy täysillä omaan treenimetodiinsa. Usein liikkeet sisältävät vaarallisen nopeita riuhtomisia moneen eri ilmansuuntaan.

Kuten tekstistä saattaa paistaa läpi, olen tuijottaja.

Kuvituksen loihti Enni.

29