MUISTOTILAISUUS KERMAJÄÄTELÖLLE

Kermajäätelö on mielestäni maailman paras herkku.

Jätski on ihanaa: raikasta, makeaa ja viileää. Se sopii mihin tahansa tilaisuuteen juhlista darrapäivään ja makuja on miljoonia. Siitä ei myöskään tule irtokarkkien tavoin äklöä fiilistä, vaikka sitä söisi litrankin.

Tämän hehkutuksen jälkeen joudun toteamaan, että maitotuotteet eivät enää sovi minulle, joten ihana kermajäätelö on nyt jätettävä pois ruokavaliostani. Surun murtamana jätin hyvästit tälle ihanalle herkulle ja tein muistotilaisuuteen valokuvanäyttelyn meistä. Siis minusta ja kermajäätelöstä eri tilaisuuksissa vanhoilta ajoiltamme. Kirsikka kirjoitti juuri Ingmanin uusista vegaanisista jäätelöistä, jotka onneksi helpottavat tuskaani hieman. Ehkä ensi kesänä vegaanijätskejä saa myös jätskikiskoilta?

Kuvien katselun lisäksi muistotilaisuuteeni kuului maidottoman banaanijätskin syöminen. Se on ihanan pehmismäisyytensä lisäksi myös sokeriton herkku.

jatski jade
MINTTU-PUNAVIINIMARJA BANAANIPEHMIS

1 pakastettu banaani
n. 2dl jäisiä punaviinimarjoja
nippu minttua

Pyöritä blenderissä, kauho lautaselle, koristele mintulla ja nauti.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että elin vauvana jäätelöllä. Vanhoista valokuva-albumeista ei nimittäin löydy kuvia missä söisin jotain muuta. Kuulin myös siskoltani Carolinalta huhun, että äidinmaidon jälkeen mansikkajätski oli ensimmäinen “oikea ruoka” mitä suuhuni laitettiin.

20

MUUTTO JA IKÄVÄ

Muutin takaisin Suomeen.

Tammikuun alussa selailin Suomen kouluja jotka voisivat kiinnostaa enemmän kuin se, jossa opiskelin Tallinnassa. Löysin Tampereelta mielenkiintoisen englanninkielisen korkeakoululinjan: Interactive Media, jonka yhteydessä toimivat myös linjat: Music Production ja Fine Arts. Hain kouluun ja pääsin sisään. En epäröinyt hetkeäkään mitä tekisin, mutta muutokset tietysti jännittivät paljon.

Päätin muuttaa jo ennen ensimmäisen vuoden loppua, koska sain Suomesta myös töitä. Aika nopeasti palmuni olivat jo muuttolaatikoissa ja kaksi viikkoa sitten pakkasimme tavarani ja muutimme minut takaisin Suomeen.

Asuminen toisessa maassa on upea kokemus ja kasvattaa paljon. Vaikka lähdin jo ennen ensimmäisen vuoden loppua, sain koulusta irti sen tärkeimmän, eli tiedän taas paremmin mihin suuntaan tähdätä. Opin paljon itsestäni, inspiroiduin erilaisista ihmisistä ja kulttuurista ja minusta tuli peloton kodin hengetär!

verrrrverk3
Jään ikävöimään Tallinnasta montaa asiaa, eniten hyviä ystäviä ja ihania kahviloita, mutta myös sitä kirpputoria josta kerroin täällä. Viimeisin Tallinnan kirppariostokseni ovat nämä pappaverkkarit, joille kaverini naureskelevat, mutta mielestäni ne ovat fäbylöys; tummansininen kangas jopa kimaltelee!

24

MIESTENOSASTOILLA

Isot ja löysät vaatteet ja varsinkin yläosat ovat suurinta huutoa vaatekaapillani.

Etsin pitkään takkia, joka ylettyisi polviin ja olisi super rennon mallinen ja suuri. Kriteereihin kuuluivat myös iso huppu ja se, että takki olisi sen verran lämmin, että voisin kevätauringon paisteessa pitää sitä auki ja sen alla vain yhtä t-paitaa.

takki
Eräänä sunnuntaina kävelin Tallinnan Zaran alennusmyynteihin ja tajusin etten ole käynyt kaupan miesten puolella oikeastaan ikinä. Aloin koluamaan miesten vaatteita ja löysin arviolta viisi takkia joita halusin sovittaa, tosi kivoja leikkauksia ja suuria kokoja. Lopuksi päädyin tähän kyseiseen talvitakkiin joka maksoi 40 euroa alennuksen kanssa. Takki toimii niin roudarihommissa kuin myös juhlavaatteiden suojana, jes! Ja kuten näkyy, huppu pelastaa räntä- ja vesisateen lisäksi myös huonoilta hiuspäiviltä.

Zaran lisäksi suosin Carlingsin ja Voltin miesten vaatteita ja oikeastaan kaikki kirppislöytöni ovat myös roikkuneet joskus miestenosastoilla.

19

TUISKU THE INSPIRATIONAL BLIND CAT

Siskoni adoptoi viime keväänä pikkuisen harmaan karvapallon, joka sai nimekseen Tuisku – tietenkin Antti Tuiskun mukaan, koska menimme katsomaan maatiaiskissan pentuja keväällä huomattavan kovassa lumituiskussa ja samana päivänä menimme katsomaan myös Antti Tuiskun isoa areenakeikkaa.

Seitsemän kuukauden iässä Tuisku alkoi törmäillä seiniin ja huonekaluihin huomattavan usein. Eläinten silmälääkäri totesi Tuiskun sokeaksi, syyksi diagnosoitiin geneettinen verkkokalvon rappeuma.

Sokeus suretti meitä ihmisiä alussa kovinkin paljon, mutta nyt lähes vuoden ikäinen perheemme lellipoika ei voisi elää onnellisempaa kissan elämää. Tai no voisi varmaan omasta mielestään, jos hän pääsisi kulkemaan ulkona vapaana mielensä mukaan. Kaupunkikissa Tuisku vaatii ulospääsyä joka päivä maukumalla eteisessä kovaan ääneen, jolloin hänet viedään valjaissa lähipuistoon Alppilassa. Välillä kissanpentu laitetaan huvittavaan kissareppuun, jolloin Tuipero lähtee pidemmille seikkailuille esimerkiksi meille Töölöön, Lauttasaareen rannoille tai Keskuspuiston metsiin.

Sokeudestaan huolimatta Tuipero on överirohkea kissa, joka kiipeää joka toiseen vastaan tulevaan puuhuun ja kapuaa rohkeasti jokaisen kiven ja kallion päälle. Ja välillä törmää niihin vahingossa. Siksi Tuisku on inspiratonal cat, jonka asenteesta voisi oppia yksi jos toinenkin kaksijalkainen. Vaikka välillä törmää elämässään erilaisiin esteisiin – metaforisesti tai konkreettisesti – kannattaa vaan jatkaa matkaa pää ylhäällä reippain mielin. Koska muutaman metrin päässä saatta tulla vastaan parhain kiipeilypuu ikinä!

DSCF1987 DSCF1980DSCF1936-copy DSCF1844DSCF2092DSCF5443DSCF5845-copy

Tuiskun nimi taisi olla enne, sillä hän rakastaa (puuteri)lunta. Lumisateen jälkeen hän saa ulkona reuhatessaan ilontäyteiset hepulit.

Vaikka Tuisku on selkästi näkövammainen, äitini ja minä ollaan siskoni kanssa hieman eri mieltä sokeuden levelistä. Siskoni ja eläinlääkärin mielestä Tuisku ei nää mitään (verkkokalvot olivat kuulemma todella huonossa kunnossa), mutta minun ja äidimme mielestä Tuipero näkee joitakin valoja, varjoja ja isoja objekteja. Oli miten oli, ainakin Tuiskun kaikki muut petoeläimen aistit ovat virittäytyneet huippuunsa. Tuisku onkin saanut saalistettua valjaissa ollessaan (!?!) jo kolme myyrää ja kerran hän onnistui nappaamaan pikkulinnun suuhunsa puistoretkellään. Onneksi lintu pääsi lentämään vapauteen, huh.

Perustimme Tuiskulle oman instagram-tilin, sillä monella muullakin internetin adventure cateilla on oma profiili. Voit seurata Tuiskun seikkailuja instasta nimellä @tuisku_the_blind_adventure_cat. Tämä on minun ja siskoni uusi vakava harrastus.

Miau.

P.S. Voiko kissalla olla opaskoiraa?

69

Q&A: STEFANIE HAGELSTAM, VALMENTAJA JA URHEILIJA

Stefanie Hagelstam aloitti kuntosalilla käymisen aluksi laihtuakseen ja näyttääkseen paremmalta. Nyt neljä vuotta myöhemmin hän kilpailee Crossfitissä ja painonnostossa ja treenaa 3-4 tuntia päivässä tavoitteenaan nousta Suomen huipulle. Stefanie syö myös suklaata lähes päivittäin ja haluaa näyttää nuorille ettei mihinkään muottiin pitäisi yrittää mukautua, vaan olla ylpeä siitä mitä on.

Joskus saattaa ahdistua kun seuraa sosiaalisessa mediassa super motivoituneita treenaajia, koska saattaa tuntua ettei liikuntaa voi harrastaa mitenkään muuten kuin täysillä ja syömällä pelkkää raejuustoa ja rahkaa. Vaikka Stefanie ottaa harjoitukset ja kilpailut vakavasti, on hänen asenteensa esimerkiksi ruokaan ja kehonkuvaan todella rento ja hän on aina kannustanut ihmisiä liikkumaan omalla tavallaan, oli se sitten crossfit tai jokapäiväinen hyötyliikunta. Hän toimii super tärkeänä esimerkkinä monille, varsinkin nuorille!

Sinusta on tullut yksi seuratuimpia naiscrossfittaajia Suomessa. Mistä sait inspiraation urheiluun?
Kiva kuulla. Minulla on muuttunut inspiraatio ja motivaatio vuosien aikana ja se vaihtelee edelleen. Alussa inspiraationi oli laihtua ja yksinkertaisesti näyttää paremmalta. Jossain vaiheessa halusin vain näyttää hyvältä tietyn pojan edessä. Nyt motivaatio on muuttunut täysin ja saan inspiraatiota siitä, että tiedän että voivani nousta Suomessa CrossFitin huipulle jos teen asioita oikein ja jatkan kovaa työntekoa. Selkeät voimatason- ja kuntotason tulosten nousu motivoi todella paljon. Pidän myös siitä, että sitä voi tehdä samanhenkisten ihmisten kanssa. Urheilijan arki on jotain mistä nyt nautin paljon ja mahdollisuus tällaiseen elämäntyyliin motivoi ja tekee iloiseksi.

Millaista Crossfit on ja kenelle se sopii?
CrossFitin idea on kehittää tasaisesti eri fyysisiä ominaisuuksia. Siihen kuuluu mm. lihasvoima-, kestävyys-, nopeus-, ja notkeusharjoittelua.

Helposti ajatellaan, että CF:ssä on ainostaan kilpailupuoli, jossa rääkätään itseään. Tämä on se puoli mikä näkyy lähinnä ulospäin. CF kuitenkin sopii ihan kaikille ja tarkoituksena on nostaa kuntoa monella eri tasolla. Yksi hienoimpia asioita CF:ssä on hyvä fiilis, jonka laji tuo mukanaan. Ilmapiiri on tunneilla kannustava ja ketään ei jätetä yksin. Suurin osa CF:n harrastajista ovat lajin parissa jotta yksinkertaisesti voisivat arjessa paremmin. CF:n hyvä puoli on myös se, että jos jokin liike on liian vaikea, voidaan se “skaalata” jokaiselle asiakkaalle sopivaksi. Idea on, että tunnilla jokainen saa samantyylisen ärsykkeen treenistä, vaikka osa tekee eri painoilla ja liikkeitä eri skaalauksilla. On myös olemassa CF Kids ja CF Seniors -ryhmiä.

Mikä on unelmasi urheilun saralla?
Tärkeintä on saada itsestään kaikki irti ja selvittää kuinka pitkälle voisi päästä. Tavoite on toki olla Suomen paras CF:ssä. Jos ei minulla olisi tavoitteena olla voittaja, niin en välttämättä löytäisi tällä hetkellä motivaatiota treenata 3-4 tuntia päivässä. Nähtäväksi tietenkin jää, mihin asti pääsee. Tärkeintä itselleni on, että lähden selvittämään mihin rahkeet riittää. Jos en sitä tekisi nyt, niin tiedän että olisin vanhempana hieman katkera siitä, etten laittanut itseäni likoon. Haluaisin myös pärjätä hyvin painonnostokisoissa. Tänä vuonna olin SM-kisoissa neljäs (alle 75kg luokassa). Tavoitteena on päästä ensi vuonna mitalisijoille. Minulle tärkeää on myös kehittää itseäni koko ajan ihmisenä, pitää mieli vahvana ja nauttia elämästä olemalla läsnä tässä hetkessä.

stefcfmusla2

Miten huollat kehoasi ja kuinka paljon käytät siihen aikaa?
Tässä olen melko tarkka. Käyn fysioterapeutilla kerran viikossa ja satunnaisesti hierojalla. Nukun yössä n. 9h ja lähes aina päiväunet. Päikkärit kestävät melkein aina 18min, jonka jälkeen herään automaattisesti kuin uutena ihmisenä, haha!

Käytän n. 30min aikaa lämmittelyihin ennen treeniä. Teen aina kevyen loppuverryttelyn, 5-10min. Jooga on erinomaista kehonhuoltoa, mutta sitä on tullut aika vähän tehtyä viime aikoina. Pyrin elämään mahdollisimman stressitöntä arkea, joka on lähinnä asennekysymys

Mikä motivoi sinua urheilijana?
Moni asia. Nautin urheilijan elämäntyylistä äärettömän paljon. Rutiinit ja säännöllisyys ovat arjen asioita, joista pidän. Minua motivoi myös hyvä treeniseura ja kiva ilmapiiri CF saleilla. Oma kehitys sekä muiden kehitys motivoi. Jos joku muu pystyy tekemään jonkun kovan tuloksen, miksi en minäkin pystyisi? Toivon, että näin ajateltaisiin myös minusta. Jos minä pystyn johonkin, niin pystyvät siihen muutkin. Näen valmentajan työssä asiakkaissa paljon potentiaalia kehitykselle, mutta usko itseensä on monella kadoksissa. Moni vähättelee omia taitojaan. Tykkään siksi kaivaa esiin itsevarmuutta asiakkaissa ja motivoidun siitä itse.

 Minua motivoi myös hurjan paljon se, että saan toimia joillekkin esikuvana. On niin siistiä, että varsinkin nuoret tytöt (ja pojat) katsovat minua ylöspäin. Se on tällä hetkellä yksi hienoimpia asioita, joita tiedän. On hienoa, että nuoret näkevät minun kauttani, että on olemassa erilaisia kehoja eikä mihinkään tiettyyn muottiin tulisi yrittää mukautua. Haluan näyttää, että pitää tehdä asioita joista nauttii ja olla ylpeä kehostaan sekä kaikkeen mihin se pystyy. “Unlock your potential” on hyvä iskulause.

Itseään ei kannata yrittää muuttaa joidenkin standardien tai muiden mieltymysten mukaan. Kannattaa olla itsensä paras kaveri!

Ketkä ovat esikuviasi?
Äitini on vahvin ihminen, jonka tiedän. Kouluratsastajasiskoni Stella on myös henkilö, jolla on uskomattoman vahva mieli. Uskon, että tulen oppimaan häneltä paljon urheilijan mielestä tulevien vuosien aikana.

CF-urheilijoita, joita ihailen ovat Sara Sigmundsdottir ja Samantha Briggs. Suomalaisista nimistä Emilia Leppänen, Paula Lehtinen, Henrik Haapalainen ja Valtteri Kallio ovat urheilijoita, joita arvostan erityisesti. Suomen painonnostajista Meri Ilmarinen on uskomaton.

Ulospäin sinulla näyttää olevan ihanan rento asenne syömiseen ja urheiluun, vaikka kilpailetkin. Miten tasapaino saavutetaan ja onko se haastavaa?
Asenteeni ruokaa kohtaan on hyvin rento. Mitään ei ole kieltolistalla, mutta koitan syödä paljon ja laadukkaasti. Kaloreita pitäisi saada reippaasti yli 3000 päivässä, joten tarpeellinen määrä ei ole aina helppo saavuttaa. Luulen, että ajatus että voin syödä paljon lihomatta on osasyy stressittömään asenteeseen. Viime vuonna tosin en syönyt tarpeeksi ja kärsin huonosta ruokahalusta, joten se itseasiassa toi jonkun verran stressiä. Tänä vuonna olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja ollut paljon aktiivisempi keittiössä ja ruokahalu on heti parempi. Viime vuonna söin hieman liian usein takeaway-ruokia, kuten pastaa ja pizzaa. Välillä olen arjessa nimittäin hieman liiankin laiska. Syön kyllä edelleen suklaata ja pekonia lähes päivittäin, mutta katson että tulee myös syötyä paljon kasviksia ja hedelmiä. Asenne urheiluun on tarkka ja melko joustamaton. Nautin äärettömästi kovasta työstä ja tykkään olla uupunut päivän jälkeen. Treenin aikana en tykkää liikaa jutella tai sosialisoida, vaan koko fokus tulisi olla päivän harjoituksessa. Treenin jälkeen on kiva jäädä salille hengailemaan, juomaan kahvia ja jutustelemaan.

stefcf2
Mitä mieltä olet bikinifitness villityksestä?
En ole ikinä ollut siitä niin hyvää mieltä, mutta siinä on joitakin hyviä puolia. Hyvät puolet ovat se, että laji motivoi muita liikkumaan ja moni saa urheilijoista puhtia omaan tekemiseen. Ulkonäkö on kuitenkin mielestäni liian keskeisessä roolissa. Matala rasvaprosentti, varsinkin naisilla, tuo myös omat riskinsä terveydelle. Tietenkin ymmärrän, että kaikissa kilpaurhelulajeissa on olemassa omat riskinsä, myös minun lajeissani. Näen fitnesslajit ehkä enemmän oman kehon taidelajina, kuin urheilulajina. Toivon nuorten ottavan oppia enemmänkin CrossFitistä, voimistelusta ja painonnostosta kuin fitnesslajeista. Lopuksi en kuitenkaan tiedä mitä kaikkea fitness vaatii, joten en väitä sanojen olevan faktoja, pelkästään tämänhetkinen mielipide. Voi olla, että se joskus muuttuu.

Mitä teet lepopäivinäsi?
Nukun, syön, käyn kaupoissa, näen ystäviä, kuuntelen klassista musiikkia ja vietän aikaa läheisten kanssa. Siivoan ja mietin tulevia treenejä.

Kohta kaikki lehdet ja netti täyttyvät taas kesäkuntovinkeistä. Mikä on mielestäsi hyvä kesäkunto? Ja miten sen saavuttaa?
Kesäkunto kuulostaa itsessään hieman hätäiseltä ja tilapäiseltä ratkaisulta. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että se yritetään saavuttaa nopeasti mikä myös tarkoittaa sitä, ettei se ole pysyvää. Lähes kaikki nopeasti saavutettava asia on nimittäin nopeasti katoavaa. Pikadieetit ja nopeat laihtumismetodit tulisi siis täysin unohtaa.

 Jos nyt aloittaa kuntoilun ja terveellisemmän elämäntyylin, niin tulee olemaan kesään mennessä paremmassa kunnossa, kuin tällä hetkellä. Ei kannattaisi kuitenkaan olla vastuuton ja yrittää löytää oikotietä onneen, vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa säännöllinen aktiivinen kuntoilu ja terveellinen ruokavalio. Terveellinen ruokavalio tarkoittaa säännöllistä, monipuolista ja puhdasta ravintoa. Näännyttäminen ja light-tuotteilla eläminen on oman kehon sabotointia ja loitontaa yhteyden omaan kehoon ja mieleen.

Mikä on lempi herkkusi?
Suklaa ja lakritsi (samaan aikaan), lasi maitoa, maapähkinävoi, irtokarkit… Mokkapalat, toffee, kahvi. Coca-cola!

stef3

Kumpaa tuhlaat mielummin: aikaa vai rahaa?
Tykkään viettää päiviä, jolloin en tee yhtikäs mitään ja vain olen. Nukkuminen ja lepääminen on silloin isossa roolissa. Siinä mielessä voisi sanoa, että tuhlaan mielummin aikaa, mutta se ei kuitenkaan tunnu tuhlaamiselta. Se itse asiassa tuntuu enemmän siltä, että laittaisin rahaa pankkiin. Pidän myös pitkistä ajomatkoista itsekseni, jolloin kuuntelen musiikkia ja metsästän uusia treenibiisejä soittolistaani. Tietyllä tavalla en siis yritä ujuttaa paljon tekemistä päivääni. Raha ei kuitenkaan tuo millään tavalla onnea ja se on tärkeä tiedostaa.

Viimeisin ostoksesi?
Ruoka-aineksia ja treenivaatteita.

Miten inspiroisit ihmisiä liikkumaan enemmän?
En voi kertoa ihmisille yksittäisiä syitä, miksi heidän tulisi pyrkiä liikkumaan. Kaikki tietävät jo, että urheilu tekee hyvää keholle ja mielelle ja vähentää riskejä sairastua. Ulkopuolisten syiden takia ihminen nimittäin liikkuu vain hetken, jonka jälkeen kuntoilu jää jos ei uutta motivaation lähdettä löydy. Tärkeintä kunnon saavuttamisessa on säännöllisyys ja siihen tulisi pyrkiä. Siksi kehottaisin ihmisiä miettimään henkilökohtaisia syitä liikkumiseen: Miten ajattelet paremman kunnon tuovan lisä-arvoa päivääsi? Miten näet voivasi paremmin, kun olet saavuttanut tavoitteesi? Miksi edes haluat liikkua? Mitkä ovat sinulle tärkeimmät syyt siihen, että olet paremmassa kunnossa? Saavutuksista tulee olla ylpeä ja urheilusaavutusten kautta voidaan myös ymmärtää pystyvämme saavuttaa elämässä muita asioita, kunhan olemme valmiita panostamaan aikaa niihin.

 Urheilusta voisi tulla se hetki viikosta, jolloin nollaamme ajatuksemme kaikesta arjen stressistä ja suomme itsellemme ajan jolloin ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Uudet treenivaatteet, treenimusiikki, treeni-idolien seuraaminen ja yhteistreenit kaverien kanssa voivat olla raktaisevia asioita, jotka saa liikkeelle.

Kuvat: Tuomas Hinkkanen ja Sandra Hagelstam
15