KIHARA OTSIS

Otsatukka ei ole ensimmäinen asia mikä tulee mieleen kiharapäälle, joka haluaa jotain uutta hiuksiinsa. Ainakin omaan mieleeni hiipi kuva siitä, kun leikkasin teini-iässä salaa otsiksen kampaajaani kuuntelematta. Luulin saavani coolin, suoran ja särmikkään lookin, mutta näytinkin epätasaisen turkin omistavalta lampaalta. Kiharani olivat silloin muutenkin aika hirveät, koska suoristin hiuksiani koko ajan, jonka tuloksena ne olivat oikeastaan palaneet kokonaan.

Kuten mainitsin aikaisemmin, Kirsikka lähetteli minulle videoita ja kuvia ihanista kiharoista otsahiuksista päivittäin. Painostuksen alaisena suostuin leikkaamaan pikkuhiljaa otsahiuksiani lyhyemmiksi ja yhtäkkiä istuinkin Kirsikan kylpyammeen reunalla otsis otsalla. Ja nyt olen todella tyytyväinen!

1214

Aikaisemmin painin jakaus-ongelmien kanssa; kun jakaus oli keskellä, tuntui että hiukseni näyttivät super painavilta ja jos heitin jakauksen sivulle, toinen puoli näytti ohuelta ja toinen liian lennokkaalta. Otsatukalla jakausta ei tarvitse miettiä ja kulmakarvoja ei tarvitse kokoajan nyppiä, koska ne jäävät sen alle..

Suosittelen leikkaamaan otsatukan kuivana, koska silloin näkee paremmin miten kiharat asettuvat. Jätimme otsatukan aika pitkäksi, koska kun hiukseni kihartuvat joka päivä eri tavalla, niiden pituus lyhenee. Pitkän otsiksen saa myös siirrettyä sivulle ja sidottua treenikampaukseen helposti.

Kikkarapäät: 2017 on kiharan otsiksen vuosi!

30

OMAR SOULEYMAN

Olin viime torstaina syyrialaisen Omar Souleymanin keikalla Tavastialla. Alun perin häälaulajana aloittanut Souleymanin musiikki on dabkea, eli arabinkielistä todella pontevaa ja nopeaa, lähes teknomaista tanssimusaa, jota ei pysty olemaan tanssimatta. Ennen kansainvälistä läpimurtoa Souleyman kerkesi tehdä yli 500 häämusiikkitallennetta, jotka lähtivät leviämään Syyriassa ja lähialueilla. Nykyään Omar Souleyman onkin megastara Lähi-Idässä.

Lisäksi Souleyman saattaa olla yksi universumin cooleimmista tyypeistä. Miten pystyykin tanssittamaan koko Tavastiaa kahden tunnin ajan hämmentävän vähäeleisellä, mutta niin suurella läsnäolollaan?

Katsokaapa vaikka tämä musavideo Souleymanin suurimmasta hitistä. Olen myös vähän addiktoitunut näihin kurdilaisiin häävideoihin, joilla Souleyman tanssittaa tai pikemminkin hytkytyttää häävieraita.

Torstain mahtavan keikan takia olen ollut tällaisessa arabialaisessa överi-eyeliner-lookissani nyt kolme päivää putkeen. Oloni on ollut fantastinen – syy on sekä silmänrajausten että tanssintäyteisen keikan. Tein meikin laatikossani sata vuotta avaamattomana olleella intialaisella, jättipaksulla eyeliner-puikolla, jonka ostin Delhistä ollessani super inspiroitunut paikallisten naisten tavasta meikata. Kaikilla oli vain tosi paksut silmänrajaukset pelkästään alaluomissa, joka näytti fantastiselta.

Photo-on-05-03-17-at-02.30-#2artisti_omar

Omar Souleymanin keikka oli aivan sairaan hyvä, ja tunnelma oli erityisen mahtava paikalla olleiden lukuisten syyrialaisten/irakilaisten takia, jotka olivat aivan fiilareissa. Lavan eteen muodostui upea dabke-tanssirinki, jonka keskellä joku aina hyppelehti pyörittäen samalla liinaa kädessään. Niin siistiä. Oli myös siistiä, että Omar puhui keikalla pelkkää arabiaa.

Kuulin myöhemmin, että keikkajärjestäjä oli lahjoittanut 40 lippua vastaanottokeskuksiin. Herkistyin ja ilostuin, ja kerroin asiasta keikalla olleelle kaverilleni, joka reagoi näin:

“En kestä! Ihan parasta! Ei ihme et ne oli niin happy ja menossa mukana! Mietin myös toisaalta et jos olisin ite ollut siinä tilanteessa niin mä olisin ite varmaan vaan itkenyt jos Suomi ois pommitettu tuusan nuuskaks ja me oltais jossain evakossa Kiinassa ja tyyliin Antti Tuisku tulis sinne laulaa… Jotenkin super surullista myös tää kaikki… Tiesköhän Omar? Varmaan! Siks se lauloi niille erityisesti. Nyyh. Herkistyn.”

Niin…siis. Joo. Kaverini kommentti saa minut nauramaan, herkistymään, kauhistumaan ja hämmennyksen valtaan. Ei lisättävää.

54

TYÖPÖYTÄKASVI

Jonkin aikaa sitten hankin työpöydälleni henkilökohtaisen työpöytäkasvin. Freelancereista koostuvalla työhuoneellamme on tosi paljon kasveja jo entuudestaan, mutta halusin pienen ikioman puskan. Uusi kasvini tuo mulle niiiiin paljon positiivista energiaa ja zen-mieltä työpöydän aikana.

Tuijotan kasvia todella usein, etenkin silloin kun vituttaa. Tai silloin, kun tarvitsen lisää ideoita.

Suosittelen henkilökohtaisen työpöytäkasvin hankkimista ihan jokaiselle.

DSCF5240DSCF5243

Uskalsin ostaa herkän ja runsaasti kastelua vaativan huonekasvin, sillä tuijottaessani sitä muistan myös kastella sitä pari kertaa viikossa – himassa tappaisin vastaavan kasvin todella nopeasti. Työpöytäkasvini myös muistuttaa itseänikin juomaan enemmän vettä, ja nykyään lurautan vesilasistani samalla vähän vettä kasvillenikin. Pitäisi varmaan keksiä työpöytäkasvilleni joku nimi, niin voisin puhua siitä friikisti kolmannessa persoonassa.

Mutta oikeesti, jos teet työtä toimistolla, etkä omista työpöytäkasvia, niin usutan sinua menemään oitis kukkakauppaan hankkimaan lisää vihreää mielenrauhaa työpäiviisi. Rönsyilevistä kasveista, kuten saniaistyyppisistä kasveista, tulee huomattavasti enemmän viher-wow-efektiä esimerkiksi vähän kastelua ja valoa vaativiin mehikasveihin verrattuna. Mutta tärkeintä kasvin valinnassa on tietenkin se, että hankkii itselleen sellaisen kasvin, josta lähtee parhaimmat vibat.

Oma kasvini on Viheradiantumi: “Erittäin siro ja elegantti viherkasvi. Viihtyy puolivarjossa ja varjossa. Voidaan sijoittaa myös kauemmas ikkunasta. Kastellaan, kun multa on vielä hieman kosteaa.”

Yesssss more eleganza extavaganza to my workdays please!

DSCF5210 DSCF5235 DSCF5202

Kasvien kanssa työskentelyn lisäksi työhuoneemme luontaisetuihin kuuluu neljän eri toimistokoiran rapsuttelu. Tänään paikalla oli ystäväni ja kollegani Kuura-husky, jonka pörheä talviturkki on juuri hulvattomassa hardcore-karvanlähtövaiheessa. Sain kerran kävelyttää Kuuraa lounaalla ja se oli niin siistiä. Olen niin onnellinen, että voin työskennellä työyhteisössä, jossa voin koskettaa huskyä.

Huomatkaa työhuoneemme tärkeät säännöt. Ja kyllä, sisustuselementtinä on muovisorsa.

P.S. Mun työpöytäni ei ole yleensä ikinä noin siisti.

32

DEAR NOTEBOOK

Kirjoitan nykyään onnellisuusvihkoa, eli listaan iltaisin asioita joista olen erityisen onnellinen. Kirjoitan ylös mitkä olivat sen päivän parhaat biisit joita kuuntelin, ohjelmat ja leffat joita katsoin, ja jos joku ruoka oli sinä päivänä erityisen hyvää. Iloisten asioiden kirjaaminen saa tajuamaan entistäkin paremmin kuinka onnekas on, mutta sen lisäksi haluan säilyttää paperisen muistivihon elämäni kivoista asioista ja mikä tärkeintä: muistaa kuinka hyvää joku tietty suklaa on tai miten hyvän treenin tein.

Viimeaikoina listoilleni ovat päässeet lisäksi kookos-raakasuklaa ja ystävänpäiväkortti jotka sain parhaalta ystävältäni, vihreät omenat, uudet huonekasvit kotonani, kokoamani treenisoittolista ja se, että Frank Ocean tulee esiintymään Flow festareille.

onn3vihko-2
Iltojani on myös piristänyt Netflixin uusi dokkarisarja Abstract: The Art of DesignSarjan ensimmäisellä kaudella esitellään kahdeksan suunnittelijaa ja heidän töitään. Jokainen jakso on visuaalisesti hienosti toteutettu ja kiinnostava. Mukana sarjassa ovat esimerkiksi kenkäsuunnittelija Tinker Hatfield, joka on suunnitellut Niken monet legendaariset kengät (mm. monet Jordan mallit), kuvittaja Christoph Neumann, joka suunnittelee New Yorker-lehden kansia ja lavastaja Es Devlin, joka on lavastanut Beyoncèn Formation tourin ja monien Kanye Westin keikkojen esiintymislavat. Suosittelen sarjaa kaikille joita kiinnostaa design sen eri muodoissa. On myös super motivoivaa katsoa kuinka pitkälle voi päästä pienten sattumien ja kovan työn kautta.

Olen huomannut olevani entistä iloisempi, kun olen alkanut harrastamaan onnellisuusvihkoon kirjoittamista, koska sitä tehdessä keskityn pelkästään kivoihin asioihin ja muistan arvostaa niitä. Vihkon sivuilta löytyy myös unelmiani, koska äitini on aina neuvonut kirjaamaan ylös omat toiveeni ja tavoitteeni elämässä; kun ne ovat paperilla on helpompaa kulkea niitä kohti.

28

PRESSOPANNUSTA JA KAHVINPURUISTA

Pronssin värinen pressopannu on yksi kivoimmista asioista kotonani. Juon paljon kahvia joten yksi ongelma pressopannun kanssa ovat kuitenkin ne käytetyt kahvinpurut. Tuntuu oudolta huuhdella niitä viemäriin ja jos puruja heittää roskiin liian kosteina, roskis alkaa vuotaa. Tämän seurauksena roskis täytyy pestä joka päivä. Ja oikeastaan myös lattia, koska kuljettaessani roskapussia, jätän jälkeeni kahvivanan.

Osan puruista otan nykyään hyötykäyttöön. Olen nimittäin kokeillut paria erilaista kahvikuorintaa ja kahvinaamiota ja yllättynyt positiivisesti. Kotitekoiset ihonhoitotuotteet eivät ole aikaisemmin kuuluneet repertuaariini, koska olen luullut että niiden tekeminen olisi jotenkin haastavaa ja vaatisi jotain erikoisempia ainesosia. Inspiroiduin kuitenkin tästä Instagram tilistä ja päätin kokeilla omia versioitani kahvi-ihonhoitotuotteista.

kahvinaamiot
Kahvikuorintaan sekoitin purujen lisäksi mineraalisuolaa ja kookosöljyä ja kasvonaamioon laitoin kahvinpuruja, avocadoa ja hunajaa. Eli ei haastavaa ollenkaan! Kuorinta jättää ihon super pehmeäksi ja kasvonaamio kosteuttaa ja tuoksuu ihanalle.

Tiesittekö muuten, että pressopannulla on myös helppoa tehdä kylmäuutettua kahvia. Mittaa vain kahvi ja kylmä vesi pannuun, sekoita ja paina mäntää muutama sentti alaspäin. Siirrä pannu jääkaappiin ja seuraavana aamuna paina mäntä kokonaan alas, jolloin cold brew coffee on valmiina nautittavaksi. Laita joukkoon jääpaloja, maitoa ja vähän agavesiirappia. Ah!

PS. Olkaa onnellisia jos pressopannu mahtuu jääkaappiinne. T. Miniyksiön asukas.

14