KIRJA, JONKA ANSIOSTA LOPETIN KEHONI VIHAAMISEN

Muslassa on tällä viikolla vietetty sporttiviikkoa. Minulla ja urheilulla on monimutkainen suhde ja tämä juttu kertoo siitä. Siitä, miksi liikuin aikaisemmin vain laihtuakseni, inhosta vartaloani kohtaan. Ja siitä, miten pääsin eroon itseinhosta ja miksi on jopa poliittisesti tärkeää rakastaa kehoaan. Tai edes suhtautua siihen neutraalisti.

Jos olet joskus vihannut vartaloasi, tämä teksti saattaa muuttaa suhtautumistasi siihen.

5B1C6612

Olen laihduttanut noin seitsemän vuotta elämästäni. Seitsemän vuoden ajan inhosin kehoani. Jos ajan, jonka olen käyttänyt kehoni tarkkailuun ja vihaamiseen laskee yhteen… en halua edes tietää, kuinka monta vuotta elämästäni olen menettänyt puristellessani reisiäni kylppärin peilin edessä.

Olen perfektionisti ja tavoittelen aina täydellisyyttä kaikessa, mitä teen. Siksi olen tietysti aina myös halunnut olla “täydellisen” näköinen. Länsimaalaisessa yhteiskunnassa tämä tarkoittaa laihuutta. Jo yläasteella tutkin Suosikin mainoskuvia ja halusin näyttää yhtä hoikalta kuin Fornarina-vaatemerkin mallit. Tein joka ilta vatsalihasliikkeitä sängyssäni.

Täydellisyydentavoitteluni eskaloitui, kun minusta tuli malli. Halusin olla täydellinen malli, eli superlaiha. Laihdutin ja sain siitä kehuja. Laihduin vielä lisää ja ranskalainen mallitoimistoni oli haltioissaan. Kukaan ei ikinä sanonut minulle, että tämä on hyvä, nyt riittää, pysy tässä painossa. Tästä päättelin, ettei koskaan voi olla liian laiha ja jatkoin laihduttamista. En ikinä ollut tyytyväinen kehooni, en edes laihimmillani. Päinvastoin, se ällötti minua.

Syömiseni oli monta vuotta erittäin häiriintynyttä. Minua vainosi jatkuva itseinho ja itseni piiskaamisen tarve. Ruoan ja liikunnan miettiminen teki elämästä ilotonta, etäännyin kavereista ja tiuskin nälkäkiukussa poikaystävälleni.

Jossain vaiheessa tajusin onneksi, että olin heittämässä elämäni hukkaan täysin typerän asian takia. Ulkonäön takia.

Päätin, että tämän typeryyden on loputtava. En halua elämääni niin, että kontrolloin jokaista suupalaa ja valitsen ystävän ehdottaman spontaanin keskiviikkokaljan sijaan ankean aerobic-tunnin.

Helpommin sanottu kuin tehty. Jatkuva laihduttaminen oli raskasta, mutta sain kuitenkin valtavaa tyydytystä siitä, että litteä vatsani näytti yhteiskunnan asettamien kauneusihanteiden mukaiselta. Oli vaikea lopettaa, kun joka puolella vahvistettiin, että se kehotyppi, johon olin itseni piiskannut, oli täydellinen. Olin onneton, mutta ainakin näytin hyvältä.

Tarvitsin jonkun painavan syyn lopettaa itseni kiduttamisen.

Enter feminismi. Sain käsiini Naomi Wolfen The Beauty Myth -teoksen, joka mullisti maailmani. Se auttoi minua ymmärtämään, miksi inhosin kehoani ja miksi on poliittisesti tärkeää rakastaa kroppaansa.

Naisiin kohdistuvat kauneusihanteet ovat patriarkaatin keksintö, tapa alistaa ja kontrolloida naisia, argumentoi Wolfe kirjassaan. Kun nainen keskittyy oman peilikuvansa tuijottamiseen, hänellä ei ole aikaa muuttaa maailmaa. Hän ei ole uhka miehelle, eikä uhkaa nykyistä, patriarkaalista yhteiskuntarakennetta.

“Laihduttaminen on naisten historian tehokkain rauhoittava lääke. Se on pitänyt naiset poissa poliittisten aiheiden ääreltä”, kirjoittaa Wolf.

Makes sense, ajattelin. Äärimmäisen laihuuden tavoittelu vei todella paljon aikaa ja vaikeimpina aikoina ajatukseni pyörivät pitkälti oman napani ympärillä. Ei kauheasti kiinnostanut muuttaa maailmaa tai murskata patriarkaattia. Ja vaikka olisi kiinnostanut, en olisi jaksanut. Olin aina niin väsynyt ja nälkäinen, etten pystynyt keskittymään mihinkään aivokapasiteettia vaativaan.

Wolf kirjoitti kirjan vuonna 1991, ollessaan vain 26 vuotta vanha. Hän opiskeli tuolloin yliopistossa ja hän näki ympärillään useita fiksuja naisia, jotka näännyttivät itseään ja häipyivät lounaan jälkeen vessaan oksentamaan. Tuohon aikaan käytiin keskustelua feminismin tarpeellisuudesta – toisen aallon feminismihän oli jo vapauttanut naiset, joten feminismiä ei enää tarvita. Mutta miksi nämä vapaat naiset pelkäsivät ryppyjä ja rasvaa? Ja olivatko he oikesti vapaita?

Eivät, sanoo Wolf. Kun feminismi vapautti länsimaalaiset naiset kodin kahleista, patriarkaatin piti keksiä uusi tapa pitää naiset aisoissa. Feminismi oli romuttanut ajatuksen, että naisen tärkein rooli oli olla äiti, että hänen luontainen ympäristönsä oli koti ja että hänen tulee olla passiivinen ja pidättyväinen. Feminismi oli tehnyt naisista vaikeasti kontrolloitavia.

“Länsimaalainen talous on riippuvainen siitä, että naisille maksetaan vähemmän palkkaa. Tarvittiin kipeästi ideologia, joka saa naiset tuntemaan itsensä arvottomiksi, sillä feminismi oli saanut meidät tuntemaan itsemme arvokkaiksi”, kirjoittaa Wolf.

Ainoat asiat, jotka vielä kontrolloivat naisia, olivat kauneusihanteet. Mitä vapaampia naisista tuli, sitä useampi alkoi kärsiä syömishäiriöistä ja kauneusleikkausten suosio vain kasvoi. 90-luvulla joka kymmenes amerikkalaisnainen kärsi Wolfen mukaan jonkinlaisesta syömishäiriöstä. Suomessa 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan 69 000 suomalaisista 27–47-vuotiaista on jossain elämänsä vaiheessa sairastanut psykiatrisen häiriön kriteerit täyttävän syömishäiriön, kerrotaan Syömishäiriöliiton sivuilla.

“Naisilla on nyt enemmän rahaa ja valtaa kuin koskaan, mutta inhoamme kehojamme enemmän kuin isoäitimme”, toteaa Wolf. Kun heivasimme korsetit menemään, luulimme olevamme vapaita. Korsetin tilalle tuli kuitenkin laihduttaminen, joka pitää kehoa puristuksessa samalla tavalla kuin korsetti. Sitä ei vain voi riisua.

Patriarkaatin lisäksi myös kapitalistinen talousjärjestelmä hyötyy siitä, että naiset inhoavat kehojaa. Kauneusleikkausten, laihdutusvalmisteiden ja ryppyvoiteiden myynnissä liikkuu hurjasti rahaa. Kärjistetysti: itseinho makes the world go around.

Wolfen innoittamana aloitin oman pikku kapinani patriarkaattia vastaan. Aina, kun saan itseni kiinni kehoni vihaamisesta (kyllä, sitä tapahtuu vieläkin), muistutan itseäni siitä, että se on juuri sitä, mitä yhteiskunta minulta haluaa. Se haluaa, että vihaan itseäni, jotta ostaisin selluliittivoiteita, ryppyrasvoja ja uusia vaatteita tunteakseni itseni paremmaksi. Se haluaa, että keskityn oman perseeni tuijottamiseen sen sijaan, että keskittyisin vaatimaan tasa-arvoa.

Päätin, etten aio ruokkia kapitalismia itseinhollani. Aion yrittää olla tyytyväinen ulkomuotooni, sillä juuri nyt on vallankumouksellista pitää kehostaan. Tämä on todella vaikeaa, sillä naisille kaupataan joka tuutista ajatusta, ettemme kelpaa, ihan sama olemmeko hoikkia tai ylipainoisia.

Ja kyllä, tiedän nauttivani thin priviledge -etuoikeudesta, eli tiedostan, että kehoni on normatiivisen hyvännäköinen. Kamppailen siis vain pääni sisällä olevaa itseinhoa vastaan, enkä ole koskaan joutunut kohtamaan paheksuntaa ulkopuolelta. En voi edes kuvitella, kuinka pahalta se tuntuu. Tässä Hesarin jutussa oli hyviä pointteja siitä, miten paskamaisesti ylipainoisia ihmisiä kohdellaan yhteiskunnassa jopa lääkärin vastaanotolla.(Toisaalta olen mallina monta kertaa ollut muotikontekstissa liian isokokoinen, eli jollain tasolla olen kokenut, miltä tuntuu olla “vääränlainen”.)

Minua Wolfen kirja auttoi ymmärtämään, mistä kauneusihanteet kumpuavat ja mitä tarkoitusta ne palvelevat. Kun on tietoinen tästä, on helpompi taistella niitä vastaan.

Mitäköhän tapahtuisi, jos kaikki naiset (ja miehetkin) yhtäkkiä olisivat tyytyväisiä ulkonäköönsä?

84

KIHARA OTSIS

Otsatukka ei ole ensimmäinen asia mikä tulee mieleen kiharapäälle, joka haluaa jotain uutta hiuksiinsa. Ainakin omaan mieleeni hiipi kuva siitä, kun leikkasin teini-iässä salaa otsiksen kampaajaani kuuntelematta. Luulin saavani coolin, suoran ja särmikkään lookin, mutta näytinkin epätasaisen turkin omistavalta lampaalta. Kiharani olivat silloin muutenkin aika hirveät, koska suoristin hiuksiani koko ajan, jonka tuloksena ne olivat oikeastaan palaneet kokonaan.

Kuten mainitsin aikaisemmin, Kirsikka lähetteli minulle videoita ja kuvia ihanista kiharoista otsahiuksista päivittäin. Painostuksen alaisena suostuin leikkaamaan pikkuhiljaa otsahiuksiani lyhyemmiksi ja yhtäkkiä istuinkin Kirsikan kylpyammeen reunalla otsis otsalla. Ja nyt olen todella tyytyväinen!

1214

Aikaisemmin painin jakaus-ongelmien kanssa; kun jakaus oli keskellä, tuntui että hiukseni näyttivät super painavilta ja jos heitin jakauksen sivulle, toinen puoli näytti ohuelta ja toinen liian lennokkaalta. Otsatukalla jakausta ei tarvitse miettiä ja kulmakarvoja ei tarvitse kokoajan nyppiä, koska ne jäävät sen alle..

Suosittelen leikkaamaan otsatukan kuivana, koska silloin näkee paremmin miten kiharat asettuvat. Jätimme otsatukan aika pitkäksi, koska kun hiukseni kihartuvat joka päivä eri tavalla, niiden pituus lyhenee. Pitkän otsiksen saa myös siirrettyä sivulle ja sidottua treenikampaukseen helposti.

Kikkarapäät: 2017 on kiharan otsiksen vuosi!

29

NO-MAKEUP-MEIKKI

Yhteistyössä: Zuii

Jonkin aikaa sitten kirjoitin, että rakastan meikkivoidetta. Ärsytti julkkikset, jotka haastatteluissa väittävät, etteivät mukamas ikinä käytä meikkivoidetta ja silti heidän ihonsa näytti kuvissa aina täydelliseltä. Itse olen talvella ilman meikkiä aika harmaa, silmänaluseni ovat tummat ja nenänpielet ja leuka punoittavat. En-käytä-meikkiä julkkisnaiset aiheuttavat paineita. #wokeuplikethis. Niin varmaan.

En ikinä aio väittää, ettenkö meikkaisi. Tavoitteenani on kuitenkin näyttää #wokeuplikethis julkkikselta. Siksi suosin usein mahdollisimman luonnollista no-makeup-meikkiä, eli meikkiä, joka näyttää siltä, ettei naamassa ole kauheasti meikkiä. (Haluaisin olla ihminen, joka käyttää paljon kajaalia, mutta taidan viihtyä parhaiten no-makeup-meikissä.)

Olen koko meikkaavan ikäni yrittänyt aikaansaada täydellisen no-makeup-meikin. Mallina kuvauksissa olen imenyt itseeni meikkaajien viisautta ja vuosien mittaan minulle on kertynyt luottotuotteiden ja tekniikoiden arsenaali. Harmi vain, että tuotteet eivät ole luonnonkosmetiikkaa, sillä niitä käytettiin ainakin joitain vuosia sitten (silloin kun tein enemmän mallintöitä) kuvauksissa harvemmin.

Kun australialaisen luonnonkosmetiikkamerkki Zuiin maahantuoja ja meikkaaja Tiia Tyynysniemi ehdotti minulle meikkaussessiota, innostuin tietty. Ammattilaisen vinkkejä ja tutustumista minulle uuteen luonnonkosmetiikkaan? Kyllä kiitos!

Kuvissa näkyvä meikki on tehty täysin Zuiin tuotteilla, ja lopputulos on minusta todella kaunis. Sen lisäksi, että Zuiin meikeillä tulee näin upeaa jälkeä, hoitavat ne myös ihoa. Puuterimaiset tuotteet on esimerkiksi tehty kukkien terälehdistä. Zuiin irtopuuteri on valmistettu ruusun ja jasmiinin kukkien nupuista ja kamomillan terälehdistä, jotka on jauhettu samettiseksi puuteriksi. En kestä. Ehkä ihanin asia, johon olen kosmetiikkamaailmassa törmännyt!

zuii1zuii2

Yllä olevassa kuvassa lempiluomivärini ever: Sunset ja Starr -paletit. En ole vielä törmännyt luomiväreihin, joissa olisi paremmat pigmentiti kuin Zuiin paleteissa. Näitä ei voi hehkuttaa liikaa! Merkin luomiväritkin on valmistettu kukkapölystä ja tämän takia ne ovat ihanan kermaisia, eivätkä ärsyttävän kuivia ja jauhoisia.

Alla muut Zuii lempparit: Vegan Flora -ruskea ripsari, Flora Foundation Primer ja Liquid Foundation. Tämä meikkivoide on ihanan kevyt ja sopii siksi kuin täydellisesti no-makeup-meikkiin (jos tykkäät peittävämmästä meikkivoteesta, tämä saattaa olla liian ohut, vähän BB-voidemainen. Jos minulla on huono-iho-päivä turvaudun itsekin peittävämpään). Se tasoittaa ihon väriä mutta näyttää kasvoilla tosi luonnolliselta. Lisäksi se hoitaa ihoa: aloe vera rauhoittaa, E-vitamiini kosteuttaa ja antioksidanttinen C-vitamiini silottaa ihon hienoja juonteita.

5 kikkaa, joiden avulla no-makeup-meikki onnistuu: 

1. Pohjusta
Kostea ja hyväkuntoinen iho on meikittömän lookin A ja O. Panosta siis ihonhoitoon ja käytä aina meikinpohjustusvoidetta – se tasoittaa ihoa, häivyttää juonteita ja kosteuttaa. Flora Foundation Primer -meikinpohjustusvoide rauhoittaa ihoa ja on niin kosteuttava, että sitä voi käyttää lämpimällä säällä suoraan seerumin päälle.

2. Tuo valoa kasvoille peitevoiteella ja kuultotuotteella
Ihon pikkuvirheet peitettiin Concealer Pencil -peitekynällä. Peitevoidetta levitettiin ohuen ohut kerros myös silmäluomille luomivärin pohjustukseksi ja amorinkaarelle, nenänvarteen ja kulmaluun alle tuomaan valoa ja korostamaan. Vaalealla sävyllä voi myös kirkastaa otsaa ja leukaa.

Lisähohdetta saat levittämällä kuultotuotetta kasvojen korkeimpiin kohtiin – poskipäille, kulmaluille ja mahdollisesti nenänvarteen. Meikissä käytettiin Diamond Sparkle Blush -hohdepuuteria sävyssä Mango. Itse rakastan kuultotuotteita ja sudin niitä kasvoilleni reippaasti – kuulto tekee mielestäni ihosta hyvinvoivan hehkuvan.

3. Contouring ei ole vain Kardashian-klaania varten
Vieroksuin kauan contouring-villitystä, kunnes tajusin, että kasvot voi varjostaa myös kevyemmällä kädellä kuin mitä Kardashian-perheessä on tapana.

Varjostamalla saa kasvojen muodot kauniisti esiin – ja luot illuusion Gisele Bündchenin poskipäistä. Eikä siihen tarvita mitään erillisiä varjostuspaletteja, aurinkopuuteri toimii hyvin. Tätä meikkiä varten kasvot varjostettiin Zuiin tummimmalla meikkipuuterisävyllä Earth. Vaaleammat sävyt Hazelnut ja Pecan sopivat myös varjostamiseen. Tumman sävyn kanssa tulee olla varovainen ja lisätä sävyä vain vähän kerralla huolellisesti häivytellen.

Varjostus ei ole ihan helpointa hommaa. Tässä ohjeet: Varjostus levitetään poskiluun alle – korvasta kohti suupieliä. Paikan löytää tunnustelemalla. Varjosta kasvojen ulkoreunasta kohti suupieliä, sillä väriä jää eniten siihen kohtaan mihin sivellin ensin koskettaa. Varjostus ulottuu enintään kahden sormen leveyden päähän huulista. Varjostus on hyvä häivyttää ennemmin ylöspäin kuin alaspäin, jotta ilme on kohottava. Myös otsan rajaan, nenän sivuille ja leukaluulle voi lisätä varjostusta, vähän kasvojen muodosta riippuen

4. Älä peitä hehkua
Älä peitä ihon luonnollista hehkua liialla puuterilla. Jos ihosi ei ole kovin kiiltävää sorttia, puuteroi vain T-alue, eli otsa, nenä ja leuka. Myös meikkivoiteen voi levittää vain T-alueelle ja antaa poskien hohdon tulla kunnolla esiin. Zuiin meikkivoide sopii tähän tarkoitukseen hyvin, sillä se on niin kevyt, ettei siitä jää outoa rajaa, ellei sitä levitä koko naamaan. 

5. Vaihda musta ripsari ruskeaan
Avaa katse vaaleanruskealla luomivärillä ja taivuta ripset. Levitä sitten ohut kerros ruskeaa ripsaria. Näin saat aikaan paljon luonnollisemman ja pehmeämmän lookin – ja illuusion siitä, ettei ripsissäsi välttämättä ole meikkiä. Zuiin Vegan Flora –ruskea ripsari on vegaaninen. 

Kuvat minusta on ottanut ihana Tiia Ennala. Zuiita myy Suomessa mm. Jolie ja Sokos.

13

VAIHTOEHTO VANUTUPOILLE

5B1C6019

Olen miselliveden suurkuluttaja ja pesin kauan kasvoni pelkästään sillä. Kuvittelin, ettei prinsessaihoni kestä vettä ja pyyhin meikit pois vanutupolla, jonka marinoin misellivedellä. Iho näytti upealta ja tämä tarina olisi voinut päättyä tähän, ellen olisi alkanut kiinnittämään huomiota vessan roskikseen kerääntyvään pumpulijätevuoreen.

Jos käytän vain yhden pumpulitupon päivässä, tarkoittaa se 365 pumpulituppoa vuodessa. Usein käytin kyllä enemmän kuin yhden. En tiedä, paljon 365 pumpulityynyä painaa, mutta yhden puuvillakilon valmistaminen nielee 20 000 litraa vettä. Yhteen t-paitaan tarvitaan noin 1 kg puuvillaa.

Puuvilla on erittäin ongelmallinen raaka-aine, jonka kasvattamiseen käytetään järkyttäviä määriä vettä ja myrkkyjä. Hyönteismyrkyt sairastuttavat viljelijät ja leviävät maaperään ja vesistöihin. Lisäksi ne ovat terveysriski kuluttajalle. Tämän takia kannattaa ostaa luomupuuvilla – se on tuotettu ilman rajuja myrkkyjä.

Luontoa säästääkseni lopetin vesidiivailuni ja miselliveden käytön, mutta nyt tuote on palannut elämääni. Tajusin nimittäin, että vanun sijaan kasvot voi pyyhkiä musliiniliinalla.

Näin se toimii: lorauta pieni määrä misellivettä musliiniliinan kulmaan ja pyyhi kasvot liinalla. Bonuksena kasvosi saavat kevyen kuorinnan. Käytän tätä metodia aamuisin, kun kasvoillani ei ole meikkiä. Iltaisin käytän jotain tuhdimpaa putsaria. Tykkään välillä käyttää musliiniliinaa myös illalla. Näin:

  1. Ensin hieron putsaria naamaan. 
  2. Kostutan musliiniliinan kuumalla vedellä ja peitän kasvoni sillä. Kuuma höyry saa vaikuttaa hetken ja avata ihohuokosia. 
  3. Hieron kasvojani kevyesti liinalla, jotta meikki irtoaa.
  4. Kostutan liinan kylmällä vedellä ja pyyhin pois putsarin ja meikin. Kylmä vesi sulkee ihohuokoset. Lopuksi saatan pyyhkiä kasvot vielä misellivedellä.
  5. Pesen liinan nopeasti käsisaippualla ja kuivumaan. Pesen sen pyykkikoneessa kerran viikossa.

Suosittelen Pain valkaisemattomasta luomupuuvillasta valmistettua musliiniliinaa. Siinä on kaksi puolta – karkeampi ja hellempi. Ajattelin myös investoida näihin kestovanutuppoihin sillä luulen, että miselliveden käyttö on näiden kanssa vielä helpompaa. Juuri nyt käytän Suomeen äsken saapuneen luonnonkosmetiikkasarja Evolven misellivettä ja putsaria ja olen todella ihastunut niihin. Tyylikkäät pakkaukset ja huokea hinta on kombo, jota on vaikea vastustaa. Enkä näköjään ole ainoa, sillä huomasin, että moni Evolven tuotteista on tilapäisesti loppu Jolien verkkokaupasta.

20

PRESSOPANNUSTA JA KAHVINPURUISTA

Pronssin värinen pressopannu on yksi kivoimmista asioista kotonani. Juon paljon kahvia joten yksi ongelma pressopannun kanssa ovat kuitenkin ne käytetyt kahvinpurut. Tuntuu oudolta huuhdella niitä viemäriin ja jos puruja heittää roskiin liian kosteina, roskis alkaa vuotaa. Tämän seurauksena roskis täytyy pestä joka päivä. Ja oikeastaan myös lattia, koska kuljettaessani roskapussia, jätän jälkeeni kahvivanan.

Osan puruista otan nykyään hyötykäyttöön. Olen nimittäin kokeillut paria erilaista kahvikuorintaa ja kahvinaamiota ja yllättynyt positiivisesti. Kotitekoiset ihonhoitotuotteet eivät ole aikaisemmin kuuluneet repertuaariini, koska olen luullut että niiden tekeminen olisi jotenkin haastavaa ja vaatisi jotain erikoisempia ainesosia. Inspiroiduin kuitenkin tästä Instagram tilistä ja päätin kokeilla omia versioitani kahvi-ihonhoitotuotteista.

kahvinaamiot
Kahvikuorintaan sekoitin purujen lisäksi mineraalisuolaa ja kookosöljyä ja kasvonaamioon laitoin kahvinpuruja, avocadoa ja hunajaa. Eli ei haastavaa ollenkaan! Kuorinta jättää ihon super pehmeäksi ja kasvonaamio kosteuttaa ja tuoksuu ihanalle.

Tiesittekö muuten, että pressopannulla on myös helppoa tehdä kylmäuutettua kahvia. Mittaa vain kahvi ja kylmä vesi pannuun, sekoita ja paina mäntää muutama sentti alaspäin. Siirrä pannu jääkaappiin ja seuraavana aamuna paina mäntä kokonaan alas, jolloin cold brew coffee on valmiina nautittavaksi. Laita joukkoon jääpaloja, maitoa ja vähän agavesiirappia. Ah!

PS. Olkaa onnellisia jos pressopannu mahtuu jääkaappiinne. T. Miniyksiön asukas.

14