SS 2017

Pieni beach escape keskellä talvea tekee hyvää monesta eri syystä. Yksi on se, että saa käyttää kesävaatteita etukäteen. Tässä ajatuksia ensi kesän tyylistäni:

-Ensi kesänä tulen pukeutumaan tuubitoppeihin ja varvassandaaleihin. Rakastan Havaianaksen klassisia muovisandaaleja – kivat surfer girl -vibat – mutta jos joku kaipaa jotain elegantimpaa voin suositella Tkeesin nahkaisia varvassandaaleja.

-Ostin Issey Miyaken mustat housut viime kesänä Japanista, enkä usko, että maailmasta löytyy matkustamiseen paremmin soveltuvia housuja. Ne ovat järjettömän mukavat ja niin leveät, että niissä voi istua vaikka minkälaisessa solmussa, eivätkä ne kiristä mistään (lentokoneessa muistutan ainakin itse ihmis-pretzeliä, jonka raajat ovat kietoutuneet toistensa ympäri mitä kummallisimmilla tavoilla). Housut eivät ikinä ryppyynny, eikä niitä tarvitse pestä kovin usein. Lisäksi ne sopivat ihan joka tilanteeseen: matkustamisesta elegantteihin iltamenoihin.

-Jos voittaisin lotossa, ostaisin kaikki Sophie Buhain korut. Juuri nyt säästän yhteen koruun, jonka ajattelin ostaa itselleni synttärilahjaksi syksyllä, mutta Buhai-päissäni tilasin viime vuonna kaulakorun singaporelaiselta Common Muse -merkiltä, joka valmistaa erittäin Buhai-henkisiä koruja huokeaan hintaan.

Sitä kesää odotellessa.

mia_thaimaa2mia_thaimaa1IMG_0921mia_musla_thaimaa

Topit Wolford, housut Issey Miyake, hattu Japanista, korut Common Muse ja Pernille Corydon pimped with shell found at the beach.
Lokaatio: Koh Lipe, Thaimaa.

19

LOMAKUVIA ESPANJASTA

espanja25B1C1423

Kun olimme Espanjassa, kirjoitin matkapäiväkirjaa. Tai aloitin kirjoittamisen tosi kunnianhimoisesti. Istuin matkan tokana iltana Baezan hotellimme poolin äärellä, siemailin ilahduttavan halpaa valkkaria ja kirjoitin kuumeisesti monta sivua muun muassa espanjalaisten kiinnostavasta puheripulista – he puhuvat koko ajan ihan mistä turhanpäiväisestä asiasta tahansa. Tärkeintä vaikuttaa olevan se, että saa kuunnella omaa ja muiden ääntä.

Lentokoneessa vieressäni istui vanhempi espanjalainen mies, jonka eläkeläis-crew istui hänen takanaan olevassa rivissä. Tämä sympaattinen pappa seurasi koko matkan tiedotteita lennon kulusta siltä pieneltä screeniltä ja raportoin niistä äänekkäästi (=korvaani huutaen) takarivin kavereilleen. “Nyt ulkona on näin ja näin kylmä, nyt lennämme Tanskan yli, Tanskan pääkaupunki on Kööpenhamina…” Kaikkien mielestä papan raportiti olivat erittäin mielenkiintoisia ja he puhuivat koko matkan ajan taukoamatta matkan kulusta.

Suomalainen hiljasiuutta rakastava sieluni ärsyyntyi tietysti aluksi jatkuvasta hölötyksestä. Mutta toisaalta, puhuminen on kivaa ajanvietettä, eikä kenelläkään vaikuttanut olevan matkan aikana tylsää, eikä kukaan valittanut mistään. Mieleen tuli hiusstailisti Sanni Sydin viisaat sanat: ”Rakastan pientä small talkia, mutta tutuille ja tuntemattomille jutustelu ei ole Suomessa aina itsestäänselvyys – tai edes se, että tervehditään. Jos itse puhuisin aina vain silloin kun on asiaa, en paljon puhuisi.

Matkapäiväkirjalle kävi kuitenkin vähän niin kuin tälle näille blogikirjoitukselle – niistä muodostui liian kunianhimoisia projekteja, jotka alkoivat uuvuttaa. Aloin koota tänne eeppistä matkapostausta heti palattuani Suomeen, mutta juttu kasvoi liian suureksi (tekstin piti olla vähintään Finlandia-palkinto tasoa) ja siihen tarttuminen tuntui päivä päivältä vaivalloisemmalta.

Koska olen panttaillut näitä kuvia jo viikkoja, päätin tehdä asiat kerrankin itselleni helpoiksi. Se tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että esittelen teille lomakuvia the old school way. Kuvitelkaa siis, että olen istuttanut teidät sohvalleni ja edessäni on diaprojektori, josta klikkailen kuvia lakanalle ja kerron niistä sen, mikä juuri nyt tuntuu oleelliselta (jos tylsistyttää ja olet silleen et “joo, joo moving on”, niin se on osa kokemusta):

espanja15B1C1376

“Tässä me ollaan Alhambran palatsissa Grandassa. Se on ehkä hienoin paikka, jossa olen ikinä käynyt. Herättiin kuudelta aamulla jonottamaan sisäänpääsylippuja. Palatsi sijaitsee pienen kukkulan laella ja sinne piti kiivetä vehreän metsän läpi. Oli pilkkopimeää ja ajattelin, että me ollaan ihan hulluja – lippuluukku aukeaisi vasta 8.30. Mutta sisään päästetään päivittäin vain rajattu määrä tyyppejä, joten et halua olla jonon päädyssä kun lipunmyynti alkaa. Perillä huomasimme, että paikalla oli jo ainakin sata muuta hullua. Seisoskeltiin jonossa noin tunti, luettiin kirjojamme ja juotiin kahvia. Ja päästiin sisään – muuten näitä kuvia ei olisi.”

 5B1C1638espanja5espanja7

“Nää kuvat on Córdobasta, eli viimeisestä kaupungista jossa kävimme, ennen kuin ajoimme takaisin Madridiin. Oli todella kuuma ja hikoilin vuolaasti mustissa housuissani, mutten jostain syystä tajunnut riisua niitä vaikka olisin hyvin voinut. Pidin ehkä pants + dress -lookistani niin paljon. Kävimme Córdoban upeassa moskeijassa, La Mezquitassa, joka rakenettiin 900-luvulla. Nuo raidalliset kaksoisholivkaaret keksittiin, jotta järjettömän kokoisen rakennuksen katto pysyisi pystyssä.

Córdobassa meillä oli ihana hotelli, jota pyöritti maailman mukavin parrakas mies. Saimme hotellin hienoimman huoneen, jossa oli iso parveke. Tässä ei ollut kyse mistään luksusmatkailusta ja yövyimme melko halvoissa paikoissa, mutta kaikki majapaikkamme olivat todella sympaattisia. Estetiikka oli more is more ja tuli koko ajan sellainen tunne, että olisi ollut Almodóvar-elokuvan kulisseissa. Mikä sopii minulle.”

5B1C13855B1C1514espanja6

“Välillä pysähdyimme autolla tienreunaan ja söimme juustoa, hedelmiä ja espanjalaisia säilykkeitä oliivipuiden varjossa. Espanjasta saa parhaita säilöttyjä mereneläviä: berberechos-simpukoita, chipirones-pikkumustekaloja ja Albo merkin mejillones en escabeche, eli sinisimpukoita mausteisessa kastikkeessa. Ei uskoisi, mutta kalasäilykkeet ovat oikea kulinaristinen makuelämys. Säilykkeitä saa kyllä Suomestakin, esimerkiksi Stokkalta, ne ovat vain paljon kalliimpia. Olen myös heikkona friteerattuihin chipirones-mustekaloihin, jotka maistuvat parhailta oluen kanssa nautittuina. Niitä ei tietääkseni saa mistään Suomesta? Harmi.”

5B1C1244

“Suosikkikaupunkini oli pieni vuoristokylä Baeza. Hotellilla meidät ohjattiin parkkeeraamaan automme eräälle pellolle, jossa laidunsi lauma vuohia. Osalla vuohista oli kaulassaan kello ja niiden kalkatus kuulosti ihan tuulikellojen kilinältä. Ehkä maailman kaunein ääni – haluaisin meditaationauhan, jossa olisi vain vuohikellojen harmonista kilinää. Kuunnelkaa vaikka itse: IMG_6797!”

Loppu.

28

ULTRAMARINE

hermes2

Parasta kesäinspiraatiota juuri nyt: Zoë Ghertnerin kuvaama Hermés’n viime vuoden kesämalliston video. Viimeinen mallisto, jonka Christophe Lemaire suunnitteli Hermés’lle.  Ah.

Paljaita varpaita hiekassa, rapeaa puuvillaa, leveitä kangasvöitä ja meri. Kaikki näyttää niin helpolta: tarvitset vain uikkarit, sandaalit ja yhden rapsakan mekon (Suomessa lisää listalle vielä yksi muhkea neule). Rusketus korvaa meikin ja merivesi tekee hiuksista mukavan karheat.

Ihaninta on, etten katsele tätä videota keskellä talvea ja unelmoi kesästä – kesä on nyt! Olen käyttänyt vain sandaaleja viimeisen viikon ja silitin eilen kaikki puuvillapaitani ja mekkoni. Naama on täynnä pisamia ja elämä on helppoa.

hermes4hermes3hermes6

10

KESÄ16 MARIMEKKKO

yhteistyössä Marimekko

musla_marimekkomusla_marimekko6 musla_marimekko1 musla_marimekko2 IMG_0145 musla_marimekko4 IMG_0255musla_marimekko5

Pitkähihainen, pitkähelmainen printtivaate – maximekko tai kaftaani – on alkukesällä nerokas, koska auringossa ilma tuntuu lämpimältä, mutta varjossa tai pienessäkin merituulessa paljassäärinen kevätintoilija jäätyy nopeasti ja menehtyy pois.

Omat Marimekko suosikkini ovat nämä kaksi: Mustavalkoinen Ramona-kaftaani – jossa on taskut!! – ja creisi, pitkähihainen Kresta, jonka Chili-niminen printti sointuu täydellisesti lempi jätskeihini Soleroon ja Twisteriin.
(Myös minttu Puffetti on paras, mutta Mechelininkadun Siwassa ei myydä niitä.)

Yritin pitkään päättää, kummasta mekosta pidän enemmän.

Mustavalkoinen kaftaani on tavallaan no-brainer, se on helppo pukea päälle mihin vaan. Lisäksi skandinaavisen skarppi ja huljuva vaate sopii hyvin yhteen rakastamieni Marimekon nahkatossukoiden kanssa. (Kaupoissa ei-ihan-vielä, mutta pian!) Mustavalkoiseen vaatteeseen on muutenkin helppo yhdistää asusteita, koska kaikki käy. Ja kaikki mekot, joissa on taskut on parhaita, koska niihin voi laittaa levottomien käsien lisäksi secret snacks.

Chili-kuosi puolestaan kiinnosti, mutta jännitti aluksi, siillä sehän on ihana, mutta melko värikäs. Olin kuitenkin nähnyt Marimekon Instagrammissa tämän kuvan, jossa vähän vastaava mekko on tämän Ruotsalaisen bloggaajan päällä. Sain pienen päähänpinttymän lookista, hän näyttää niin ihanalta.
Sitten muistin, että olen inspiroitunut Vetements-merkin ideologiasta yhdistää vaatteita ennakkoluulottomasti ja asiaa liikaa ajattelematta, joten päätin, että en jaksa jännittää tätä väriasiaa nyt sen enempää, vaan pukeudun välittömästi vähän rohkeammin. Todelliset Vetements-klaanilaiset varmaan kyllä kuolisivat nauruun, jos kuulisivat, että tulkintani rohkeasta kokonaisuudesta on värikäs printtimekko ja vähän reilunkokoinen farkkutakki.

Yllättävää myös, miten kivalta Chili-printti näyttää ruskean (käsilaukun) kanssa. Siitäkin voi varmaan kiittää Marimekon lisäksi Guccia, jonka  viimeaikainen meininki on ollut vähintäänkin yllättävän hauskaa. Myös Arelan uudessa mallistossa nimenomaan ruskeat värit kiinnostivat. Seuraan tilanteen kehittymistä – syksyllä ehkä tavataan.

Huomaan, että minimalismi on ollut normi nyt jo niin pitkään, että pikkuhiljaa ja salakavalasti myös maximaalisuus ihastuttaa. Omaan kaappiini siitä tietenkin suodattuu lopulta vain pikkuinen osa, niinkun nyt vaikka melko värikäs kesämekko. Univormu-ajattelu helpottaa usein arkeani, mutta en kuitenkaan haluaisi kangistua tylsäksi. Muodin tarkoitus on kuitenkin inspiroida, ihastuttaa, herättää ajatuksia ja tunteita. Ja olla hauskaa.

Marimekolla on huomenna Esplanadin puistossa muotinäytös klo 11.30.
Menkää ihastelemaan ja ilmoitelkaa kumpaan tiimiin kuulutte: mustavalkoiseen vai värikkäisiin kuoseihin!

18