PARAS VAPPUSIMA

En voi käsittää, että ensi viikolla on jo vappu. Kreisiä.

Ajattelin pistää tänäkin vuonna simatehtaan pyörimään. Lisäksi aion ostaa vapputorilta silkkipaperista tehdyn vappuhuiskan. Ehkä punaisen. Ostettiin Mian kanssa sellaiset viime vuonna kahdella eurolla kappale, ja se oli sairaan hyvä päätös. Huiskat toivat meille niin paljon iloa – lisäksi se on fäbylös vappu-accessoire. 

Munkkien sijaan ajattelin tänä vuonna valmistaa espanjalaisia churroja, eli uppopaistettuja ja sokerissa ja kanelissa pyöriteltyjä pitkulamunkkeja, jotka voi halutessaan dipata suklaakastikkeeseen. Löysä munkkitaikina pursotetaan öljyyn pursotuspussista – lähtökohtaisesti rakastan kaikenlaista leivontaa, mihin liittyy pursotinpussit. Tämä on outo fiksaationi jostain kondiittori-fantasioistani.

Tein viime vuonna vappusimaa Yrjönkadun uimahallin reseptillä, josta tuli parasta simaa koskaan. Reseptin salaisuus taitaa piileä ykkösoluessa, jonka takia lopputuloksesta ei tule yhtään ällömakeaa. Yrjönkadun uimahallin Cafe Yrjössä on siis tarjoiltu simaa ympäri vuoden jo vuosikymmenien ajan. Tilaan pulikoinnin lomassa aina tuopillisen simaa – se toimii vappujuhlien lisäksi myös mainiona saunajuomana.

Hot tip: vuosien varrella olen oppinut, että siman teko kannattaa aloittaa reilu viikko ennen vappua. Rusinani ovat nousseet pinnalle yleensä seitsemäntenä päivänä valmistuspäivästä. Pinnalle nousevat rusinat ovat merkki siitä, että sima on valmista juotavaksi. Ajattelin pistää siman tulemaan nyt lauantaina, niin se ehtii varmasti valmistua sunnuntaiksi/maanantaiksi.

Hot tip nro 2: siman valmistukseen ei tarvitse sankoa tai ämpäriä – viime vuonna laitoin siman käymään isoon kannelliseen kattilaan.

Hot tip nro 3: siman valmistus on megahelppoa.

Tein vappukuvituksen aiheesta sima ja serpentiinit, joskin en ole varma tykkäänkö vai vihaanko lopputulosta. Joko vihaan serpentiinin värejä tai noita rusinoita. Tai sitten tykkään. En osaa päättää.

vappu-01

YRJÖNKADUN SIMA

5 l vettä
250 g sokeria
250 g fariinisokeria
1/2 pulloa I-olutta
1 (luomu) sitruuna
1 pieni siru tuorehiivaa
Lisäksi sokeria ja rusinoita pullotukseen

(valmista simaa tulee noin 4,5 litraa)

Kiehauta vesi suuressa kattilassa. Lisää sokerit ja sekoita kunnes sokerit ovat liuenneet veteen. Pese sitruuna ja kuori keltainen kuoriosa. Poista sitruunan valkoinen kuoriosa, sillä se antaa simalle kitkerän maun. Laita sitruunankuoret ja sitruuna kattilaan. Anna sokeriveden jäähtyä hitusen kädenlämpöä lämpimämmäksi. Ota kattilasta tilkka nestettä, esimerkiksi kahvikuppiin ja liota hiiva siihen, ja laita takaisin kattilaan.

Kaada neste kannelliseen sankoon. Lorauta ykkösolut sekaan. Anna siman käydä kansi raollaan tasalämpöisessä ja vedottomassa paikassa 2 vrk. Vältä astian liikuttelua, jotta siman sielu saa kehittyä rauhassa.

Ennen pullotusta kuori varovasti siman pinnalle nouseva vaahto ja kuoren osat pois. Laita muutama rusina ja ripaus sokeria puhtaisiin pulloihin (1/4 tl sokeria/puolen litran pullo). Siirrä viileään 2 vuorokaudeksi. Helmeilevä, kevyesti kupliva sima on valmista nautittavaksi.

Resepti on julkaistu alunperin Glorian ruoka&viini -lehdessä, numero 3/2012

20

SANO SILAKKA JA PAISTETUT MUIKUT

Käväsin Hakaniemen kauppahallissa viime viikolla. Tsekkailin läpi hallin tarjontaa, jolloin taas kerran muistin järkyttyneenä silakoiden ja muikkujen lähes naurettavan kilohinnan. Miten ne voikin olla niin halpoja? Näin kalatiskillä kyltin “Kitkajärven muikut 12 euroa/kg” – OMG, Kitkan viisaita myynnissä Helsingissä, ja vieläpä samalla kilohinnalla millä silakoitakin!

Kitkan viisailla tarkoitetaan Lapissa lähellä Venäjän rajaa sijaitsevan Kitkajärven pienikokoisia muikkuja. Viisaita ne ovat kuulemma siksi, etteivät muikkuset lähde uimaan alajuoksuun Venäjän puolelle ulottuvaan jokeen. Viisaita tai ei, niin ainakin pikkupikkumuikut ovat aivan sairaan herkullisia ruisjauhoissa pyöriteltynä ja voissa rapsakaksi paistettuna.

Ainiin, opin taannoin mielenkiintoisen faktan silakan ja sillin eroista. Ne ovat biologisesti samaa lajia, mutta Itämeressä kasvava silakka on sillin alalaji. Silakkaraja menee jossain Tanskan kohdalla, eli siellä missä Pohjanmeri alkaa. Sillit syövät Pohjanmeressä ja Atlantissa rasvaisempaa ravintoa, jolloin ne kasvavat huomattavasti isommaksi ja fäteimmiksi pieniin ja vähärasvaisiin silakoihin verrattuna. Muikku taas on sisävesissä elävä lohikaloihin kuuluva kalalaji, vaikka hyvin samanlaiselta muikut ja silakat maistuvatkin.

Hitsi, pitäis muistaa syödä enemmän muikkuja ja silakoita. Nytkin ostin reilut 400 gramma perattuja muikkuja, jotka maksoivat pöyristyttävät 4,5 euroa. Satsista riitti fisuja kolmelle tosi nälkäiselle syöjälle. Suomalaisten edullisten ja elinvoimaisten kalojen suosiminen kannattaa, sillä etenkin norjalaisen lohen kilohinnat ovat olleet viimeaikoina järkyttävän kalliita: kalakauppiaani kertoi Chilen jättimäisiin lohikasvattamoihin iskeneistä levälautoista, jotka ovat tappaneet kasvattamoiden kaikki kalat. Tästä syystä Norjan merilohen kysyntä on huipussaan ja hinnat ovat nousseet huomasti, sillä norjalaisia lohia toimitetaan nyt etenkin Pohjois-Amerikkaan.

DSCF4986DSCF5073_2DSCF5012

Toinen asia, jonka unohtaa aina olevan niin halpaa, helppoa ja herkullista: perunamuussin. Miten se voikin olla niin hyvää? Kuka ei tykkäisi perunamuusista? Perunasose- ja peruna yleensäkin – on ihan best. Eikä muussin tekemiseen tarvita edes mitään perunansurvojaa, ghettotyyppi survoo perunansa viinipullolla (niin mäkin tein aikaisemmin). Viinipullo on muuten myös oikein oiva kaulin.

Sitten hehkutan vielä yhtä asiaa, nimittäin mummonkurkkuja/hölskytyskurkkuja, jotka on ehkä paras ja nopein lisäke koskaan. Etikkaiset kurkut leikkaavat hyvin rasvaisten ja suolaisten ruokien makua ja maistuvat ihanalta kesäpäivältä. Käytän lähes aina kurkkuihin kuivattua tilliä, koska sitä löytyy aina kuivakaapistani. Se toimii loistavasti tuoreen tillin korvikkeena ja mausteena kermaviilikastikkeissa.

Perunamuussiin valmistin tällä ohjeella ja mummonkurkut tällä (kurkkuja ei kyllä tarvitse kuoria ja 15 minuutin maustuminen riittää).

PAISTETUT MUIKUT
n. 400g perattuja muikkuja
1 dl ruisjauhoja
suolaa
2 rkl voita

Huuhtaise kalat nopeasti ja valuta. Kääntele kalat jauhoissa. Heitä voi paistinpannulle ja lado kalat limittäin kuumalle pannulle, suolaa kevyesti ja paista kohtalaisella lämmöllä kauniin ruskeiksi molemmin puolin.

Tarjoa paistetut muikut perunamuusin, kermaviilikastikkeen ja mummonkurkkujen kera.

Muikut ovat parhaita paistettuina. Kiinnostaisi tehdä myös dijon-sinappiin tehtyjä oopperasilakoita (mikä mahtava nimi ruokalajille!), näitä sitruunasilakoita tai piparjuurella maustettua silakkalaatikkoa. Pitäisi tehdä myös pitkästä aikaa boqueroneseja silakoista. Etikassa kypsytetyt espanjalaiset valkosipulisilakat vaativat ehkä oman postauksensa – se on ehkä kaikista kysytyin resepti, minkä joudun aina jakamaan kavereille vietyäni boqueroneseja johonkin illanistujaisiin tai mökkireissuille.

Oonkohan ollut edellisessä elämässäni silakkakalastaja?

26

PARAS TAHRANPOISTAJA

Yo, people of the interwebz.
Kerron teille nyt hyödyllisen marttavinkin liittyen tekstiileihin ja tahroihin.

Maailman paras tahranpoistoaine on sappisaippua, joka tehoaa ihan käsittämättömän hyvin öljy-, rasva-, väri-, muste-, ruoho-, marja-, hedelmä- ja veritahroihin.

Sappisaippuan raaka-aineita ovat rasvat (esim. kookosrasva), naudan sappi ja klorofylli (lehtivihreä eli luonnosta löytyvä orgaaninen molekyyli). Lehmistä saadun sapen takia sappisaippua saattaa olla esimerkiksi vegaaneille tiukka nou-nou, mutta jos pitää valita biohajoavan sappisaippuan ja jonkun synteettisen, luontoon päätyvän kemikaalipommi-tahranpoistajan välillä, niin itse ainakin valitsen eläinperäisen, mutta luontoystävällisen sappisaippuan. Syönhän muutenkin lihaa.

Kuvassa meidän vuosikausia vanha sappisaippuapakkaus ja jäljellä oleva pieni palanen megariittoisaa sappisaippuaa. En tiedä saako kyseisen valmistajan saippuaa enää mistään, mutta ekokaupoissa (ja ehkä normikaupoissa?) myydään myös muiden valmistajien sappisaippuoita.

sappisaippua2

DSCF9463

Olen putsannut sappisaippualla muun muassa kuvassa näkyvän Saint Jamesin raitaiseen seiloripaitaan jämähtäneen rasvatahran, joka oli todistusaineistoa jonkun kännisen illan rasvaisesta burgerista. Hinkkasin saippuaa kostutettuun tahrakohtaan viiden minuutin ajan ja tahra lähti käsinpesulla kokonaan pois. Välillä sappisaippualla putsatut tahrat kannattaa heittää käsinpesun jälkeen vielä pesukoneeseen.

Olen putsannut sappisaippualla myös polkupyörästä irronneet mustat öljytahrat, vaatteiden meikkivoidetahrat, ällöt keltaiset hikiläikät valkoisista paidoista sekä puhdistanut pinttyneet likaiset kengät. Kaverini sai putsattua sappisaippualla valkoisesta collegepaidasta ison keltaisen rasvatahran.

Poikaystäväni kertoi myös valkoisesta takistaan, jonka putsaamisesta useat pesulatkin kieltäytyivät, koska takki oli epäonnisen skeitti-äksidentin jäljiltä kauttaaltaan kuivuneessa veressä. Noh, sappisaippualla veret lähti veke ja takista tuli kuin uusi.

Ainiin ja kerran sain poistettua sappisaippualla ja rapsuttamalla remonttihousuihin kuivahtaneet maalitahrat, se oli jo vähän liian mindblowing.

Löysin netistä hyödyllisiä lisävinkkejä sappisaippuan käyttöön:
– Jos tahrat ovat pinttyneet, toista toimenpide ja anna vaikuttaa kauemmin.
– Aseta betakaroteenitahroja (esim. porkkanasta, paprikasta, kirsikoista, aprikooseista) sisältävät tekstiilit päivänvaloon. Päivänvalon UV-säteily saa nämä jäljet haihtumaan.

Itse olen ainakin sellainen sottapytty, jolla kaikki safka ja juoma tippuu rinnuksille. Sappisaippuasta on sen takia tullut tärkeä must have-tuotteeni, josta olisin halunnut kuulla jo vuosia sitten, ennen kun heitin lukuisia “ikipinttyneitä” vaatteita menemään. Sappisaippualla nekin olisi saletisti saatu pelastettua.

Tsekkaa myös kirjoittamani vaatehuoltoon liittyvä postaus, aiheesta kutistuneet (viskoosi)vaatteet ja niiden elvytys takaisin entisiin mittoihin.

31