KEVÄTKASSIT

5B1C6763 copy5B1C6775 copyMikä neuvoksi, kun tekee mieli haistattaa pitkät talvelle, muttei vielä uskalla vaihtaa kevätvaatteisiin?

Ota käyttöön kesäkassi. Kesäkassin ja talvitakin yhdistelmässä on jotain uhmakasta. Se on hienovarainen tapa näyttää kieltä talvelle: “Heitä vain sitä lunta niskaan vaikka kohta on huhtikuu, minun kevätintoilujani et pysty lannistamaan!” (Tai pystyt tietysti kastelemaan kesäkorini sisällön lumella…)

Ensimmäisen kuvan takki Acne, laukku Palmgrens. Toisen kuvan takki ja laukku second hand.

16

SUOSIKKIMERKKI: DEITAS

5B1C6321

Yhteistyössä: Gaudete

Rakastan silkkivaatteita. Kun pukeutuu silkkiin, tuntee heti olonsa todella yleelliseksi. Sellaiseksi Olsen-kaksosten The Row -luksusnaiseksi.

Parhaat silkkivaatteet ovat mielestäni simppeleitä ja antavat kauniin materiaalin loistaa pääosassa. Tällaisia vaatteita tekee ruotsalainen Deitas. Deitasta alettiin hypettämään ruotsalaisessa muotimediassa noin pari vuotta sitten ja olen siitä asti himoinnut merkin minimalistisia silkkiasuja. Deitas tekee kuitenkin ostamisesta vaikeaa, sillä heidän nettikauppansa on ollut jo pari vuotta under construction. Siksi huusin (ainakin melkein) hallelujaa, kun kuulin, että Gaudete alkaa myymään Deitasta! Ihanaa, että Helsinkiin saadaan vähän uusia merkkejä.

Deitaksen silkkivaatteissa parasta on se, että ne ovat niin iättömiä ja monikäyttöisiä. Valkoinen silkkitoppi tekee farkuista astetta juhlavammat, ja jos sen yhdistää mustiin housuihin saa täydellisen asun hienoimpiinkin juhliin. Pitkä mekko ja silkkihousut toimivat juhlavaatteina, mutta näyttävät ihanilta myös kuluneisiin lenkkareihin yhdistettynä. Lyhyesti: nämä ovat vaatekaapin monitoimivaatteita, jotka tekevät arjesta vähän yleellisemmän.

Ja mikä tärkeintä, voin nähdä itseni käyttävän näitä vaatteita vuosikymmenienkin päästä. Ostin eilen uuden Styleby-lehden, jossa oli juttu erään ranskalaisen laulajan ja biisintekijän, Clara Lucianin, vaatekaapista. Hänen tyylivinkkinsä oli: “Älä ikinä osta vaatteita, joista isoäitisi ei pitäisi.”

Tykkäsin tästä ajatuksesta ja se sopii ainakin omaan pukeutumisfilosofiaani. Isoäidit tajuavat yleensä hyvien materiaalien ja klassisten leikkausten päälle, sillä heidän aikanaan suurimmalla osalla ei ollut mahdollista ostaa vaatteita, jotka olivat liian trendikkäitä. Vaatteet maksoivat sen verran, että oli pakko miettiä, mikä kestäisi aikaa. Minun isoäitini kehuu usein vaatteideni väriskaalaa, joten olen oikeilla jäljillä.

Kuvissa näkyvät kaksi silkkitoppia, silkkihousut ja pitkä silkkimekko löytyvät nyt myymälästä ja ne ilmestyvät pian myös nettikauppaan.  

P.S. Kurkatkaa myös merkin perustajan Josephine Dahlinin eleganttiin Monte Carlo -kotiin. Très chic. Ottaisin mielelläni koko hänen vaatekaappinsa, kiitos.

deitas2deitas1deitas35B1C6394 copy

23

TYYLIMUUSA

frederikke_2frederikke_1

Tyylimuusani ovat usein ihmisiä, joiden habitusta ihailen. Muusa-asema ei niinkään liity siihen, mitä tyypin vaatekaapistaan löytyy, vaan siihen, minkälainen aura hänellä on. Useat muusani ovat sellaisia henkilöitä, jotka näyttävät siltä, etteivät he ole miettineet asuaan kovin pitkään. He näyttävät myös siltä, että heillä on hauskaa vaatteissaan. Siihen minäkin pyrin.

Viime aikoina ykkösmuusani on ollut ihana kikkarapää malli Frederikke Sofie. Hän ei vaikuta ottavan pukeutumista liian vakavasti ja hänet nähdään yleensä ihanan yksinkertaisissa asuissa, joissa on joku random juju. Tämä tuntuu raikkaalta erityisesti muotiviikkojen aikana, kun monien näytöksissä viilettävien tyyppien asut huutavat katsokaa-minua! Lisäksi hän omistaa kadehdittavan kokoelman vaaleanpunaisia aurinkolaseja.

Kun ihmettelen päivän asua vaatekaappini edessä, kysyn itseltäni: Mitä Frederikke Sofie pukisi? Olen suosinut ajattomia perusvaatteita, joissa on ripaus 70-lukua. Olen taas innostunut t-paidoista ja sinisistä perusfarkuista (miten bootcut-farkut voivatkin näyttää taas mielenkiintoisilta?) ja haluaisin kovasti jo pukeutua viime syksynä löytämääni pitkään nahkatakkiin. Suomen vuodenaikojen hyviä puolia on se, että kun kevät vihdoinkin tulee, tuntuu siltä, että saa aivan uuden vaatekaapin.

(Haluaisin myös permanentin. Kiharsin toiveikkaana tukkani viikonloppuan ja se pysyi kikkarana tasan 30 minuuttia.)

22

PÄIVÄN ASU

mia_musla5B1C6078

Viime aikojen ilonaiheita:

-Uusi talvitakki, joka löytyi Ruutu Rouvasta juuri sopivasti ennen pakkaspäiviä. Sen lisäksi, että kelsiturkki on todella lämmin, tunnen itseni elegantiksi Hermès-naiseksi siihen pukeutuessani: ihan sama fiilis kuin tässä lookissa!

-Päätimme poikaystäväni kanssa matkustaa kesällä Cornwalliin, Englantiin. Unelmoin jo jylhistä rantakallioista, kodikkaista Bed&Breakfast -majataloista, joissa on kokolattiamatto myös vessassa ja pubeista, joissa istuu vanhoja pappoja ja mummoja.

Strindbergin kuuden euron skumppa. Kiitos Strinkku, ettette nosta hintoja! Kaupungissa on jo ihan liikaa paikkoja, joissa skumppalasi kustantaa kympin. Riistohinta, sanon minä. Käyn usein Strindbergillä yksin lukemassa tai tekemässä töitä ja silloin on välillä kiva juoda lasi skumppaa.

Ateneumin kokoelmanäyttely. Liikutuin joistain syystä todella syvästi, kun kävin viime viikolla Ateneumissa katsomassa museon klassikkoteoksia. Suomen taiteen mestariteokset tuntuivat vanhoilta tutuilta vuosien takaa. Jotkut muistan lapsuudestani (esim. Edelfeltin Kuningatar Blanka), jotkut ovat syöpyneet verkkokalvoilleni siltä ajalta, kun opiskelin taidehistoriaa (Werner Holmbergin Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä)). Kokemus oli niin nostalginen, että meinasin alkaa pillittämään. Oli myös jotenkin hauska huomata, että olen niin kiintynyt näihin teoksiin, sillä monet niistä ovat totuuden nimissä aika kämäisesti toteutettuja. Anteeksi nyt vain Ferdinand von Wright, Taistelevat metsot oli ehkä aikanaan mestariteos Suomessa, mutta jos sitä tarkastelee kansainvälisestä näkökulmasta, ei se kyllä kummoinen ole. Naurattaa, sillä paikallaan pönöttävät metsot näyttävät pikemminkin täytetyiltä museo-objekteilta kuin tulisesti taistelevilta linnuilta. Silti, ja ehkä juuri siksi, rakastan sitä.

Takki second hand, laukku APC, kengät Stella McCartney, korvikset &Other Stories.

29

KOHTI MINIMALISTISEMPAA ELÄMÄÄ

musla

Minimalistisempi elämäntyyli on kiinnostanut jo jonkin aikaa ja tänä vuonna tuntuu siltä, että aika on kypsä pienimuotoiselle elämänmuutokselle. Aion tietoisesti pyrkiä kohti yksinkertaisempaa, selkeämpää ja rauhallisempaa elämää. Omani ja maapallon hyvinvoinnin vuoksi.

En nyt puhu sellaisesta minimalismista, jossa kaikki tavarat heivataan kerralla menemään ja sitten asutaan nykytaidegalleriaa muistuttavassa valkoisessa kuutiossa ja kuljetaan samoissa vaatteissa joka päivä.

Puhun pienistä muutoksista kuluttamisessa ja ajattelutavoissa.

Itse aloitin kysymällä itseltäni, mitä haluan elämääni enemmän. Haluan aikaa. Aikaa lukea ja nähdä ystäviä – aikaa pitää hauskaa. Tämä tarkoittaa ehkä vähemmän töitä, eli vähemmän rahaa. Siksi vähennän kuluttamista. Aika loogista.

Minimalistinen elämä tarkoittaa minulle elämää ilman turhaa tavaraa ja turhia ajatuksia.

Aloitetaan tavaroista. 

Haluan kuluttaa vähemmän kolmesta eri syystä. Suurin syy liittyy ympäristöön. Emme voi jatkaa kuluttamista samaan malliin kuin nyt. Ihan jokaisen on kysyttävä itseltään ostohetkellä “Tarvitsenko tätä todella?” Tämä pätee niin vaatteisiin kuin pahvimukissa myytävään take away -kahviin tai maailman toiselta puolelta lennätettyyn mangoon, joka on pakattu muovipakkaukseen. Kuten sanoin, en aio luopua kaikesta, enkä elää askeesissa, mutta ehkä voin mangon sijaan välillä käyttää aamupalajugurtissani pakkasessa olevia viime kesänä ostettuja suomalaisia mustikoita?

(Jos sinun pakkasestasi ei löydy suomalaisia mustikoita, haluan jakaa vinkin äidiltäni: hän ostaa joka kesä jäätävän määrän mansikoita ja mustikoita ja pakastaa ne. Näitä hän sitten jakelee minulle ja siskolleni pitkin talvea, joten pakkasessani on aina marjoja. Parasta! Jos minulla on joskus lapsia, jatkan tätä perinnettä. Pitää tietty olla aika iso pakastin käytössä.)

Kuluttamalla vähemmän säästää myös rahaa. Pyrin jatkossa tekemään arkisin ruokaa kaksi kertaa viikossa. Valitsen kaksi ruokalajia, joita teen sellaiset satsit, että niitä voi syödä kaksi päivää putkeen. Aina ei ole pakko syödä jotain uutta tai sitä, mitä juuri silloin eniten tekee mieli. Arkiruokailu saa olla yksinkertaista.

Hyviä vaihtoehtoja tällä hetkellä ovat erilaiset keitot ja uunivuoat, joissa voi hyödyntää esimerkiksi linssejä, papuja ja juureksia. Näin vältyt siltä, että juokset joka ilta lähikaupassa ja raahaat sieltä muoviin pakattuja salaatteja, tänne lennätettyjä avokadoja ja tomaatteja, jotka eivät maistu miltään. Terveellistä, halpaa ja ympäristöystävällistä!

Kolmas syy on se, että haluan päästä eroon himosta tavataa kohtaan. Haluan tulla toimeen vähemmällä, enkä halua, että tavara hallitsee elämääni. En halua koko ajan tuntea, että tarvitsen jotain uutta. En halua ajatella tavaroita ja kuluttamista – haluan enemmän aikaa lukemiselle ja kivojen asioiden tekemiseen.

Entä ne turhat ajatukset?

Tie kohti harmonisempaa ja rauhallisempaa elämää lähtee korvien välistä. Siksi pääkoppakin kannattaa KonMarittaa ja heittää menemään kaikki ajatukset, jotka eivät tuo iloa.

Kaikki ajatukset, jotka alkavat sanalla pitäisi, viskaan romukoppaan. Ai kenen mielestä pitäisi?

Kaikki negatiivinen itsekritiikki saa mennä, heippa vaan.

Päästän myös irti kaikista niistä ajatuksista, joille en voi mitään. Jos joku asia vaivaa, mutten pysty tekemään sille mitään, annan sen olla. En jää märehtimään, en stressaa, enkä aina ajattele pahinta kaikesta.

Haluan myös eliminoida turhat valinnat elämästäni. Nykyään meillä on ihan liikaa mahdollisuuksia. Jos aamulla tekee mieli vihersmoothieta voisi aina poiketa lähikauppaan sen sijaan, että söisi vaikka kotoa löytyvää puuroa (ja niitä mustikoita). Joka aterian ei tarvitse olla huippuunsa viritetty superfood-pläjäys tai kulinaristinen elämys. Yksinkertaisuus kunniaan.

En jaksa jatkuvasti tehdä valintoja: mihin pukeutua, mitä näistä viidestä suihkugeelistä käyttäisin, mitä syödä lounaaksi. Haluan vähemmän tavaraa, jotta arvostan sitä, mitä minulla on (esimerkiksi yksi tarkkaan valittu suihkugeeli). Pukeudun samaan asuun vaikka koko viikon, jos se tuntuu hyvältä. Vaatteiden ei aina tarvitse olla Instagram-kelvollisia täydellisiä kokonaisuuksia. Riittää ihan hyvin, ettei kulje kaupungilla nakuna.

Päätän, että ihonhoitorutiinini on minulle paras mahdollinen juuri nyt, enkä koko ajan etsi jotain uutta ja parempaa.

Tyydyn siihen, mitä minulla on, enkä etsi uutta. 

Tämä oli itselleni todella tärkeä oivallus. Meille kaupataan koko ajan uutta, uutta, uutta. Se, mitä meillä jo on kelpaa harvoin, koska se ei muuttanut meitä täydellisiksi versioiksi itsestämme. Ostimme uuden voiteen, mutta olemme vieläkin oma itsemme. Silti uskomme, että jos etsimme, saatamme törmätä tavaraan, joka muuttaa meidät “täydellisiksi”. Näin ei tule tapahtumaan, joten kannattaa vain päättää, että olemme jo täydellisiä.

Joogaopettajat sanovat välillä tunnin jälkeen, että “päätä, että tämä harjoitus oli juuri sitä, mitä tarvitsit tänään”. Tajusin juuri, että tämä on aika diippiä, ja että tätä oppia voi käyttää muuallakin kuin joogasalissa.

Olemme niin usein tyytymättömiä asioihin: ulkonäköömme, omistamiimme tavaroihin ja suorituksiimme. Jos joogatunti on ollut tahmea, enkä esimerkiksi ole pysynyt pystyssä tasapainoa vaativissa harjoituksissa, voin valita, sanonko itselleni, että olen surkea, vai sanonko, että tämä tunti oli paras mahdollinen minulle tänään. Aika paljon kivempi olla tyytyväinen ja kertoa itselleen jälkimmäinen asia.

Samoin voin päättää, että olen jo paras versio itsestäni, ja että minulla on jo kaikki, mitä tarvitsen. Tulipa heti zen olo!

Suitsukkeet: Kioton vanhin suitsukevalmistaja Kungyokudo. In business since 1594.

67