Q&A: STEFANIE HAGELSTAM, VALMENTAJA JA URHEILIJA

Stefanie Hagelstam aloitti kuntosalilla käymisen aluksi laihtuakseen ja näyttääkseen paremmalta. Nyt neljä vuotta myöhemmin hän kilpailee Crossfitissä ja painonnostossa ja treenaa 3-4 tuntia päivässä tavoitteenaan nousta Suomen huipulle. Stefanie syö myös suklaata lähes päivittäin ja haluaa näyttää nuorille ettei mihinkään muottiin pitäisi yrittää mukautua, vaan olla ylpeä siitä mitä on.

Joskus saattaa ahdistua kun seuraa sosiaalisessa mediassa super motivoituneita treenaajia, koska saattaa tuntua ettei liikuntaa voi harrastaa mitenkään muuten kuin täysillä ja syömällä pelkkää raejuustoa ja rahkaa. Vaikka Stefanie ottaa harjoitukset ja kilpailut vakavasti, on hänen asenteensa esimerkiksi ruokaan ja kehonkuvaan todella rento ja hän on aina kannustanut ihmisiä liikkumaan omalla tavallaan, oli se sitten crossfit tai jokapäiväinen hyötyliikunta. Hän toimii super tärkeänä esimerkkinä monille, varsinkin nuorille!

Sinusta on tullut yksi seuratuimpia naiscrossfittaajia Suomessa. Mistä sait inspiraation urheiluun?
Kiva kuulla. Minulla on muuttunut inspiraatio ja motivaatio vuosien aikana ja se vaihtelee edelleen. Alussa inspiraationi oli laihtua ja yksinkertaisesti näyttää paremmalta. Jossain vaiheessa halusin vain näyttää hyvältä tietyn pojan edessä. Nyt motivaatio on muuttunut täysin ja saan inspiraatiota siitä, että tiedän että voivani nousta Suomessa CrossFitin huipulle jos teen asioita oikein ja jatkan kovaa työntekoa. Selkeät voimatason- ja kuntotason tulosten nousu motivoi todella paljon. Pidän myös siitä, että sitä voi tehdä samanhenkisten ihmisten kanssa. Urheilijan arki on jotain mistä nyt nautin paljon ja mahdollisuus tällaiseen elämäntyyliin motivoi ja tekee iloiseksi.

Millaista Crossfit on ja kenelle se sopii?
CrossFitin idea on kehittää tasaisesti eri fyysisiä ominaisuuksia. Siihen kuuluu mm. lihasvoima-, kestävyys-, nopeus-, ja notkeusharjoittelua.

Helposti ajatellaan, että CF:ssä on ainostaan kilpailupuoli, jossa rääkätään itseään. Tämä on se puoli mikä näkyy lähinnä ulospäin. CF kuitenkin sopii ihan kaikille ja tarkoituksena on nostaa kuntoa monella eri tasolla. Yksi hienoimpia asioita CF:ssä on hyvä fiilis, jonka laji tuo mukanaan. Ilmapiiri on tunneilla kannustava ja ketään ei jätetä yksin. Suurin osa CF:n harrastajista ovat lajin parissa jotta yksinkertaisesti voisivat arjessa paremmin. CF:n hyvä puoli on myös se, että jos jokin liike on liian vaikea, voidaan se “skaalata” jokaiselle asiakkaalle sopivaksi. Idea on, että tunnilla jokainen saa samantyylisen ärsykkeen treenistä, vaikka osa tekee eri painoilla ja liikkeitä eri skaalauksilla. On myös olemassa CF Kids ja CF Seniors -ryhmiä.

Mikä on unelmasi urheilun saralla?
Tärkeintä on saada itsestään kaikki irti ja selvittää kuinka pitkälle voisi päästä. Tavoite on toki olla Suomen paras CF:ssä. Jos ei minulla olisi tavoitteena olla voittaja, niin en välttämättä löytäisi tällä hetkellä motivaatiota treenata 3-4 tuntia päivässä. Nähtäväksi tietenkin jää, mihin asti pääsee. Tärkeintä itselleni on, että lähden selvittämään mihin rahkeet riittää. Jos en sitä tekisi nyt, niin tiedän että olisin vanhempana hieman katkera siitä, etten laittanut itseäni likoon. Haluaisin myös pärjätä hyvin painonnostokisoissa. Tänä vuonna olin SM-kisoissa neljäs (alle 75kg luokassa). Tavoitteena on päästä ensi vuonna mitalisijoille. Minulle tärkeää on myös kehittää itseäni koko ajan ihmisenä, pitää mieli vahvana ja nauttia elämästä olemalla läsnä tässä hetkessä.

stefcfmusla2

Miten huollat kehoasi ja kuinka paljon käytät siihen aikaa?
Tässä olen melko tarkka. Käyn fysioterapeutilla kerran viikossa ja satunnaisesti hierojalla. Nukun yössä n. 9h ja lähes aina päiväunet. Päikkärit kestävät melkein aina 18min, jonka jälkeen herään automaattisesti kuin uutena ihmisenä, haha!

Käytän n. 30min aikaa lämmittelyihin ennen treeniä. Teen aina kevyen loppuverryttelyn, 5-10min. Jooga on erinomaista kehonhuoltoa, mutta sitä on tullut aika vähän tehtyä viime aikoina. Pyrin elämään mahdollisimman stressitöntä arkea, joka on lähinnä asennekysymys

Mikä motivoi sinua urheilijana?
Moni asia. Nautin urheilijan elämäntyylistä äärettömän paljon. Rutiinit ja säännöllisyys ovat arjen asioita, joista pidän. Minua motivoi myös hyvä treeniseura ja kiva ilmapiiri CF saleilla. Oma kehitys sekä muiden kehitys motivoi. Jos joku muu pystyy tekemään jonkun kovan tuloksen, miksi en minäkin pystyisi? Toivon, että näin ajateltaisiin myös minusta. Jos minä pystyn johonkin, niin pystyvät siihen muutkin. Näen valmentajan työssä asiakkaissa paljon potentiaalia kehitykselle, mutta usko itseensä on monella kadoksissa. Moni vähättelee omia taitojaan. Tykkään siksi kaivaa esiin itsevarmuutta asiakkaissa ja motivoidun siitä itse.

 Minua motivoi myös hurjan paljon se, että saan toimia joillekkin esikuvana. On niin siistiä, että varsinkin nuoret tytöt (ja pojat) katsovat minua ylöspäin. Se on tällä hetkellä yksi hienoimpia asioita, joita tiedän. On hienoa, että nuoret näkevät minun kauttani, että on olemassa erilaisia kehoja eikä mihinkään tiettyyn muottiin tulisi yrittää mukautua. Haluan näyttää, että pitää tehdä asioita joista nauttii ja olla ylpeä kehostaan sekä kaikkeen mihin se pystyy. “Unlock your potential” on hyvä iskulause.

Itseään ei kannata yrittää muuttaa joidenkin standardien tai muiden mieltymysten mukaan. Kannattaa olla itsensä paras kaveri!

Ketkä ovat esikuviasi?
Äitini on vahvin ihminen, jonka tiedän. Kouluratsastajasiskoni Stella on myös henkilö, jolla on uskomattoman vahva mieli. Uskon, että tulen oppimaan häneltä paljon urheilijan mielestä tulevien vuosien aikana.

CF-urheilijoita, joita ihailen ovat Sara Sigmundsdottir ja Samantha Briggs. Suomalaisista nimistä Emilia Leppänen, Paula Lehtinen, Henrik Haapalainen ja Valtteri Kallio ovat urheilijoita, joita arvostan erityisesti. Suomen painonnostajista Meri Ilmarinen on uskomaton.

Ulospäin sinulla näyttää olevan ihanan rento asenne syömiseen ja urheiluun, vaikka kilpailetkin. Miten tasapaino saavutetaan ja onko se haastavaa?
Asenteeni ruokaa kohtaan on hyvin rento. Mitään ei ole kieltolistalla, mutta koitan syödä paljon ja laadukkaasti. Kaloreita pitäisi saada reippaasti yli 3000 päivässä, joten tarpeellinen määrä ei ole aina helppo saavuttaa. Luulen, että ajatus että voin syödä paljon lihomatta on osasyy stressittömään asenteeseen. Viime vuonna tosin en syönyt tarpeeksi ja kärsin huonosta ruokahalusta, joten se itseasiassa toi jonkun verran stressiä. Tänä vuonna olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja ollut paljon aktiivisempi keittiössä ja ruokahalu on heti parempi. Viime vuonna söin hieman liian usein takeaway-ruokia, kuten pastaa ja pizzaa. Välillä olen arjessa nimittäin hieman liiankin laiska. Syön kyllä edelleen suklaata ja pekonia lähes päivittäin, mutta katson että tulee myös syötyä paljon kasviksia ja hedelmiä. Asenne urheiluun on tarkka ja melko joustamaton. Nautin äärettömästi kovasta työstä ja tykkään olla uupunut päivän jälkeen. Treenin aikana en tykkää liikaa jutella tai sosialisoida, vaan koko fokus tulisi olla päivän harjoituksessa. Treenin jälkeen on kiva jäädä salille hengailemaan, juomaan kahvia ja jutustelemaan.

stefcf2
Mitä mieltä olet bikinifitness villityksestä?
En ole ikinä ollut siitä niin hyvää mieltä, mutta siinä on joitakin hyviä puolia. Hyvät puolet ovat se, että laji motivoi muita liikkumaan ja moni saa urheilijoista puhtia omaan tekemiseen. Ulkonäkö on kuitenkin mielestäni liian keskeisessä roolissa. Matala rasvaprosentti, varsinkin naisilla, tuo myös omat riskinsä terveydelle. Tietenkin ymmärrän, että kaikissa kilpaurhelulajeissa on olemassa omat riskinsä, myös minun lajeissani. Näen fitnesslajit ehkä enemmän oman kehon taidelajina, kuin urheilulajina. Toivon nuorten ottavan oppia enemmänkin CrossFitistä, voimistelusta ja painonnostosta kuin fitnesslajeista. Lopuksi en kuitenkaan tiedä mitä kaikkea fitness vaatii, joten en väitä sanojen olevan faktoja, pelkästään tämänhetkinen mielipide. Voi olla, että se joskus muuttuu.

Mitä teet lepopäivinäsi?
Nukun, syön, käyn kaupoissa, näen ystäviä, kuuntelen klassista musiikkia ja vietän aikaa läheisten kanssa. Siivoan ja mietin tulevia treenejä.

Kohta kaikki lehdet ja netti täyttyvät taas kesäkuntovinkeistä. Mikä on mielestäsi hyvä kesäkunto? Ja miten sen saavuttaa?
Kesäkunto kuulostaa itsessään hieman hätäiseltä ja tilapäiseltä ratkaisulta. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että se yritetään saavuttaa nopeasti mikä myös tarkoittaa sitä, ettei se ole pysyvää. Lähes kaikki nopeasti saavutettava asia on nimittäin nopeasti katoavaa. Pikadieetit ja nopeat laihtumismetodit tulisi siis täysin unohtaa.

 Jos nyt aloittaa kuntoilun ja terveellisemmän elämäntyylin, niin tulee olemaan kesään mennessä paremmassa kunnossa, kuin tällä hetkellä. Ei kannattaisi kuitenkaan olla vastuuton ja yrittää löytää oikotietä onneen, vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa säännöllinen aktiivinen kuntoilu ja terveellinen ruokavalio. Terveellinen ruokavalio tarkoittaa säännöllistä, monipuolista ja puhdasta ravintoa. Näännyttäminen ja light-tuotteilla eläminen on oman kehon sabotointia ja loitontaa yhteyden omaan kehoon ja mieleen.

Mikä on lempi herkkusi?
Suklaa ja lakritsi (samaan aikaan), lasi maitoa, maapähkinävoi, irtokarkit… Mokkapalat, toffee, kahvi. Coca-cola!

stef3

Kumpaa tuhlaat mielummin: aikaa vai rahaa?
Tykkään viettää päiviä, jolloin en tee yhtikäs mitään ja vain olen. Nukkuminen ja lepääminen on silloin isossa roolissa. Siinä mielessä voisi sanoa, että tuhlaan mielummin aikaa, mutta se ei kuitenkaan tunnu tuhlaamiselta. Se itse asiassa tuntuu enemmän siltä, että laittaisin rahaa pankkiin. Pidän myös pitkistä ajomatkoista itsekseni, jolloin kuuntelen musiikkia ja metsästän uusia treenibiisejä soittolistaani. Tietyllä tavalla en siis yritä ujuttaa paljon tekemistä päivääni. Raha ei kuitenkaan tuo millään tavalla onnea ja se on tärkeä tiedostaa.

Viimeisin ostoksesi?
Ruoka-aineksia ja treenivaatteita.

Miten inspiroisit ihmisiä liikkumaan enemmän?
En voi kertoa ihmisille yksittäisiä syitä, miksi heidän tulisi pyrkiä liikkumaan. Kaikki tietävät jo, että urheilu tekee hyvää keholle ja mielelle ja vähentää riskejä sairastua. Ulkopuolisten syiden takia ihminen nimittäin liikkuu vain hetken, jonka jälkeen kuntoilu jää jos ei uutta motivaation lähdettä löydy. Tärkeintä kunnon saavuttamisessa on säännöllisyys ja siihen tulisi pyrkiä. Siksi kehottaisin ihmisiä miettimään henkilökohtaisia syitä liikkumiseen: Miten ajattelet paremman kunnon tuovan lisä-arvoa päivääsi? Miten näet voivasi paremmin, kun olet saavuttanut tavoitteesi? Miksi edes haluat liikkua? Mitkä ovat sinulle tärkeimmät syyt siihen, että olet paremmassa kunnossa? Saavutuksista tulee olla ylpeä ja urheilusaavutusten kautta voidaan myös ymmärtää pystyvämme saavuttaa elämässä muita asioita, kunhan olemme valmiita panostamaan aikaa niihin.

 Urheilusta voisi tulla se hetki viikosta, jolloin nollaamme ajatuksemme kaikesta arjen stressistä ja suomme itsellemme ajan jolloin ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Uudet treenivaatteet, treenimusiikki, treeni-idolien seuraaminen ja yhteistreenit kaverien kanssa voivat olla raktaisevia asioita, jotka saa liikkeelle.

Kuvat: Tuomas Hinkkanen ja Sandra Hagelstam
13

Q&A: TARA & WIA , KAHVILA KUUMAN PERUSTAJAT

Albertinkadun Kahvila Kuuman pyörittäjät Tara ja Wia Nyman ovat ihailtavan rohkeasti perustaneet yhden Helsingin suosituimmista kahviloista ilman aikaisempaa kokemusta yrittäjyydestä. Siskokset ottivat itse selvää perustamiseen liittyvistä asioista ja molemmat löysivät myös rakkauden ollessaan töissä.

Joskus super trendikkäisiin kahviloihin meneminen voi tuntua vaivaannuttavalta jos huomaa, että kaikki tuntevat toisensa ja ei ikään kuin kuulu joukkoon uutena asiakkaana. Kuumassa on todella rento tunnelma ja hyvä palvelu, eikä sisään astuessa tunnu yhtään uudelta kummajaiselta, vaikka kahvilaa pyörittävät omistajat tuntevatkin suurimman osan asiakkaista. Hyvää tunnelmaa kuvaa hyvin se, että kun lähdin kahvilasta, tuli vanhempi nainen kanssani ulos samalla ovenavauksella ja huokaisi: “Tämä paikka on niin ihana. Täällä on hyvä energia ja hyvä olla; jopa meidän vanhempienkin.”

Halusin haastatella perustajia, sillä paikka on tehnyt minuun vaikutuksen ja halusin tietää, millaista on perustaa yritys nuorella iällä ja millä tavoin kahvilan pyörittäminen on yllättänyt. Oli todella inspiroivaa kuulla kahden nuoren lahjakkaan naisen kertomuksia yrittäjyydestä ja  heidän intohimoisesta tavoitteistaan perustaa imperiumi! Syömäni super hyvän All day breakfastin jälkeen toivon vielä enemmän, että tämä tavoite toteutuu.

Kahvila Kuuma perustettiin aluksi kolme vuotta sitten Pursimiehenkadulle Helsingin Punavuoreen. Tara Nyman oli kahvilaa perustaessaan 25-vuotias ja hänen pikkusiskonsa Wia 19. Viime elokuussa Kuuma avattiin uusiin tiloihin ja nykyinen osoite on Albertinkatu 6.

kuuma2
Miten idea Kuumasta syntyi?

Tara: Idea syntyi oikeastaan mahdollisuudesta. Mulla oli juuri loppumassa pidempiaikainen teatteriproggis, eikä seuraavia isoja duuneja ollut tiedossa. Olin tehnyt tanssijan töiden ohella baristan hommia, ja juuri sopivalla hetkellä mulle tarjottiin tutun kautta tyhjää tilaa johon voisi perustaa pienen kahvilan. Ajattelin että se olisi hauskaa, lainasin silloiselta poikaystävältä muutaman tonnin, ja pari kuukautta myöhemmin pidettiin Kuuman avajaiset. Viime vuoden elokuussa avattua uutta Kuumaa oli suunniteltu pitkään, ja se perustettiin heti kun meidän väijymä tila vapautui vanhan kahvilan naapurista.

Wia: Menin alunperin mukaan siskon bisneksiin. Aika pian jäin kuitenkin yksin pyörittämään kahvilaa kun Tara aloitti koulun, mutta koko ajan ajatuksena oli yhteisen isomman kiskan avaaminen. Meillähän on vaatimaton suunnitelma perustaa imperiumi!

Mistä saitte motivaation toteuttaa idean? Oliko perustaminen pelottavaa?
 
Tara: Olin tosi innostunut. Kun vuokrasoppari oli tehty, niin ei ollut paljon muita vaihtoehtoja kun pistää asioita tapahtumaan! Yllättävän vähän pelotti, kun ottaa huomioon miten vähillä tiedoilla ja rahoilla lähdin alunperin liikenteeseen. Sain hirveästi apua vanhemmilta, ystäviltä ja silloisilta vuokranantajilta Isalta ja Henkalta. Oli tavallaan hyvä etten oikein tajunnut mistään mitään, vaan ajattelin esimerkiksi että yrityksen logon voi ihan hyvin askarrella valotauluista ja kontaktimuovista! 

Wia: Motivaatio uuden Kuuman perustamiseen lähti ihan rakkaudesta lajiin. Pelotti kyllä hitosti, koska otettiin iso riski.


Millaista on työskennellä siskon kanssa?

Tara: Parasta! En tekisi tätä kenenkään muun kanssa. Meillä on sääntö että jos alkaa riidellä töissä eikä lopeta vartin kuluessa, saa potkut.

Wia: Tara on maailman paras työkaveri vaikka kiukutteleekin koko maailmalle aamuisin. 12 tunnin työpäivän jälkeen mietitään aina, että mitäs sit tehtäisiin yhdessä. Kuuden vuoden ikäerosta huolimatta epäilen että ollaan siamilaiset kaksoset.

kuuma1kuuma12kuuma3
Millaista oli ryhtyä yrittäjäksi nuorena? Olitteko opiskelleet jotain siihen liittyvää aikaisemmin vai saitteko apua jostain?

Tara: Olin 25 vuotias eli nuori joo, mutta en ihan teini. Olin opiskellut tanssijaksi, eikä yrittäjyydestä ollut mitään hajua. Siinä sai googlailla ja kysellä aika paljon. Sain kullan arvoisia neuvoja muilta yrittäjiltä, esimerkiksi mun senseiltä kahvila Kokon Pasilta jolla olin ollut töissä aikaisemmin. Kuuman perustamisen jälkeen olen opiskellut tuottamista ja käynyt koulussa paljon kursseja joista on bisneksen pyörittämisessä hyötyä: yrittäjyyttä, viestintää, markkinointia ja taloushallintoa. Nyt vasta tajuan miten clueless olin kun alunperin perustin kahvilan! 
 
Wia: Tosi jännittävää. Olin ollut aikaisemmin töissä mainostoimistossa, eikä baristan hommista ollut mitään kokemusta – saatika yrittäjyydestä. Tätä kahvilaa ei olisi olemassa ilman koko meidän perheen työpanosta –  nuorena on helppo aloittaa, kun ei ole vielä niin paljon vastuuta ja vanhemmille voi soittaa aina kun tulee hermoromahdus. Meidän äitihän on Kuuman virallinen office manageri ja iskä johtaa kuljetusosastoa.

Mikä on ollut mieleenpainuvin hetki urallanne?
 
Tara: No mieleen on painunut ainakin kaikki alun kauhunhetket. Esimerkiksi kun tehtiin uutta tilaa varten määräaikainen vuokrasopimus, vaikka meillä ei ollut vielä penniäkään rahaa.

Wia:
Voitin 2016 Helsingin ruokakulttuuripalkinnon tulevaisuuden toivo -sarjassa. Siitä tuli tosi hyvä mieli!

Kahvilan perustaminen kuulostaa unelmatyöltä; saa suunnitella kaiken itse ruokalistasta sisustukseen ja työskennellä päivittäin ihanassa ympäristössä. Millaista työ on todellisuudessa?

Se on oikeestikkin kaikkea tota, mutta arkeen kuuluu myös monia vähemmän seksikkäitä juttuja, kuten paperihommia, vaatteille läikkyneitä kahveja, stressiä, kiirettä ja tietty ollaan jatkuvasti vakuuttuneita siitä että joudutaan vankilaan, kun ollaan unohdettu täyttää joku lomake…


Onko joku asia yllättänyt teidät kahvilan pyörittäjinä?

Se että tää on tosi kivaa ja meidän unelma ammatti – kahvilayrittäjäksi ryhtyminen ei kuulunut alunperin kummankaan suunnitelmiin.

Mieleenpainuvin asiakaskohtaamisenne?

Tara: Tää on helppo: tapasin töissä mun nykyisen poikaystävän, joka kulutti epäilyttävän paljon kahvia ja pyysi lopulta treffeille.

Wia: Sama juttu.


Kuka hoitaa instagram-tiliänne?

Me hoidetaan yhdessä.

kuum


Jos menisitte asiakkaana Kuumaan, mitä tilaisitte ja missä pöydässä istuisitte?
 

Tara: Menisin istumaan Nest Factory putiikin puolelle sohvalle chia bowlin ja aeropressin kanssa.

Wia: Tilaisin all day brekun avocado toastilla, luomu scramblella, viher smoothiella ja kaura cappuccinolla. Istuisin tiskille että voisin kertoa Taralle kaikki mun parhaat vitsit.

Mistä saitte inspiraation sisustukseen ja resepteihin?

Onneksi meillä oli aika yhteinen sävel sisustuksen ja menun suhteen. Selattiin pinterestiä, blogeja ja lehtiä, ja läheteltiin toisillemme kuvia kivoista paikoista. Tarjoillaan kaikkea mistä itsekin pidetään.

Kumpaa tuhlaatte mielummin: aikaa vai rahaa?

Tara: Aikaa jos se tarkoittaa sängyssä lorvailua, mutta toisaalta eniten ärsyttää jos aikaa tuhlaantuu johonkin typerään. Rahan tuhlaaminen on kyllä ihanaa!

Wia: Aikaa. Vapaapäivät on niin harvinaista herkkua, että niistä haluaa ottaa kaiken irti.

Milloin pyysitte viimeksi anteeksi?

Tara: Tänään asiakkaalta että anteeks kun unohdin sen kahvin. Ja viikonloppuna poikaystävältä kun kiukuttelin.

Wia: Eilen. Anteeks Simo <3

Viimeisin ostoksenne?

Tara: Vaateostoksista R/H:n ihanat housut ja toppi. Eilen ostin liput Rivieraan katsomaan Nocturnal Animals leffaa.

Wia: Ostin just neljä jakkaraa kotiin Fasaanista, seuraavaksi haaveilen Acnen nahkarotsista.

Mitä sanoisitte muille jotka unelmoivat kahvilan perustamisesta?

Sanoisimme että mieti tarkkaan, koska kahvilan perustaminen on ihan eri asia kuin kahvilan pyörittäminen. Me tehdään ainakin tosi pitkiä päiviä ja päivittäinen duuni on aika rutiininomaista ja myös super sosiaalista, mikä ei välttämättä sovi kaikille. Toisaalta yrittäjänä saa käyttää luovuutta ja olla boss lady. Me ei vaihdettais päivääkään pois. Tai no vaihdettais me pari. Eli oikeesti sanoisimme että go for it!
37

Q&A: ANNA TEURNELL, CREATIVE DIRECTOR OF MARIMEKKO

Anna Teurnell is the incredibly nice, interesting and smart creative director of Marimekko, and I’m a self confessed fan girl of her style, career and way of interacting with people. (She often leaves little blue heart emojis on Instagram pictures of people wearing Marimekko, and I heard she sends thank you messages to people after meetings and interviews – like modern day thank you notes.) 

Before Marimekko she worked at H&M for years and as the head of design at &Other Stories. Now, she splits her time between Helsinki and Stockholm, and was somehow able to find the time to chat to us about work, fashion and fancy pants.

We met at the Marimekko head quarter in Herttoniemi. Anna’s office was filled with green plants, she looked mega stylish, laughed a lot and made the talk feel like a nice dinner table conversation.

anna2

It’s so nice to meet you! You have a very impressive career.

Ah! Thank you for saying that!

And Marimekko seems so interesting again. Do you think that because of your experience at &OtherStories and H&M, you have a good commercial eye, maybe a point of view that you can now apply to Marimekko?

Hmm, what do you mean?

I feel like the collections feels so relevant now. For example, I now buy all my black trousers from Marimekko.

Tha’s nice to hear! I’ve done so many different things. I worked for the trend department at H&M for six years. And I’ve done everything from underwear to accessories. At &Other Stories I was a part of launching and building that brand. I’ve also worked with prints when I was studying, and some fashion houses as well. So my experience is a mix of all that. To me, coming to Marimekko was so great, because I understood the brand – I loved the brand. The colours, the cuts, the unisex touch, the way they collaborate with artists. 

I love that too. 

They dress your life, so to speak! A real authentic life. But when I started, I felt like we had too many products and too many printed items. And I love print. But I think it can be toned down, not everything has to be print. Often I look like this. (Anna points at her outfit: She’s wearing a black over-sized Celine shirt over a black Marimekko turtle neck and a pair of printed Marimekko pants.)
I thought it would be nice to have more combination with the materials and more variety in the colors. It makes me very happy to hear you found the black pants from us.

I think it makes sense to buy something so versatile and have it be something of nice quality. I can wear them for a long time.

Here we can do things that are affordable but great quality. You can find nice basic trousers from Prada or Marni, or some other luxury brand too, but then it’s very expensive. Then it’s only a very few people who can buy them. 

Do you feel like for Marimekko, big fashion houses are a reference point? 

I think they are, in a sense that it’s not only about a great product. You want something more as a customer: you want the vibe, the whole thing, the experience when you go into the store. It can be so much more than just needing a product. And at Marimekko’s level – we can have that. We can develop the service and the stores to be more and more great.

I think you have done that.

We have! But we can still do much, much more! And this kind of thing I lacked, a little bit, earlier in my career. H&M was great to me, but working at this level was something that I longed for. For example this idea, that Marimekko is so timeless. We can have things that are very modern, that look relevant, but that are timeless at the same time. (She points at her trousers again) These are very fancy pants, but you can wear them again and again, next year and the year after that. Maybe you get tired of them for a moment, and perhaps you store them away for a little bit, but then you pick them up again. And I love that. 

anna6 musla_anna_2anna5anna

Who would you say has been your biggest mentor?

I have plenty of people I look up to, but the one who has made the most difference for me, is Margareta van den Bosch, the former head of design at H&M. Because at first I worked as a visualist, but I wanted to become a designer. So I met with Margareta, and she saw the interest and the talent in me, even without the proper education. I showed her some of my sketches – and now I feel a bit embarrassed when I think about it, but when I went to the interview, I showed her some jewellery I’d made my self. She was like, ok here you come, with something like 200 necklaces with you.

But now, when I meet people who want to work with me, I kind of like that in certain parts of your career, you have done certain kinds of things. And you can actually measure talent and passion from that. So Margareta brought me in and I still consult her in everything I do. I consulted her, when I got offered this job. 

Were you nervous about taking the job at Marimekko?

When I first got approached by the head hunter, they couldn’t tell me what brand the job was for. They only said it was an important Finnish brand. 

..and that gave it all away immediately!

Yes, well I knew that if it was Marimekko, and they wanted change.. I would know exactly what I wanted to do. So, I wasn’t nervous. I knew exactly what we should stand for. And it’s all linked to the heritage, as the intention was never to change too much, we have so much we should keep. And with this you have to be very careful, you have to be delicate in deciding what goes in and what goes out. You need to respect the heritage.

It’s a big responsibility. 

It is. And you don’t want to change the character of the brand. You just want to make it relevant. And I’m very interested in this question of how to be attractive to a grown up, busy woman. 

When you accepted the job here, do you feel like that was a risk that paid off? Or has there maybe been some other time in your career, when you took a risk that turned our to be worth it?

I don’t think I live my life like that, thinking: should I take this risk or not? I just have a lot of energy and passion – if I have the passion. Do you know what I mean? If I enjoy something, then I have the energy and stubbornness to take things very far. But I must have the heart involved. I must get inspired. If something triggers that feeling that I’m inspired, then I get confident and I know what I’m doing. And then, it’s not a risk, because I know exactly what to do.

But then it’s also about, not making compromises, but…  let me give you an example: I had my three boys before I was thirty. And I wouldn’t say that that was a risk – it was a great thing – but at the time, I was thinking that, ok, my dream of moving abroad and working at fashion houses can now be a bit complicated, because I also want to be a mother who is available for her family. So I understood that I can’t do everything at the same time. At the time I had a great job at H&M, it worked out great, but it was very hard work sometimes, it wasn’t all easy. So I learned that you can’t always have everything if you want to do things well.

To me it seems like you had everything. 

Thank you for saying that. But I did all these things later, when the kids were grown up. You have to be realistic. Not everything is possible. 

How old are your kids now?

The youngest is 19, so they are big now.

Are they into creative things?

One of them is into music. And sometimes he thinks maybe he could be into design as well. 

Are you trying to persuade him into design?

Not really, but somehow you do affect the people around you, even if you aren’t trying. They see what I do, I take work home. They see the passion. 

When you were growing up, did you know you wanted to be a designer?

No, not really. I recall wanting to be a doctor. But I’m afraid of everything sick and blood. I could not stand it.

That’s not a good quality in a doctor. 

No, its not! But I remember wanting to do something important and wanting to be surrounded by people.  And I was always into design and creating things. I drew, knitted, sew and when I was very young, I tried to make my own high heeled shoes out of planks and thread. So the interest was there very early.

I believe in doing things that are fun and nice – because then you do those things better. But sometimes success and nice things won’t come exactly when you want them to. Like when my kids were small, I had to wait and get educated and take things step by step. And I also learned to say yes to things. When something feels right, say yes. See where it takes you. 

What do you think is the most rewarding part of your job? 

I love to work with people. I want to have a great team, lots of people. People inspire me. But it’s like an orchestra: everyone needs to know what way we are going. 

What about the most challenging?

I’m not so patient. I think everything could go faster, faster!

That’s another good reason to have a great team. 

And it’s very powerful too. When you have a common goal and you get the feeling that you can make a difference and do the things you want to do together. 

What is a normal work day for you? And some things you can’t work without?

I’m usually very social but in the morning I really need my coffee before I can stand… well, anything. 

I’m the same. 

Are you? It’s terrible actually. It’s like we lack fuel. But after coffee it’s all ok again. 

I agree. I think it’s the ritual too, of having the coffee. You need a bit of time in the morning to adjust.

Yes it’s something like that!  You have to contemplate a little. It’s a slow process. I like to end my day the a same way. Arrange things, contemplate, make sure everything is in order and e-mails answered.

During the work day, sometimes there is very little design. But on my best days, I do something creative. Fittings for example, when all the designers and pattern makes come together and the design comes to life and suddenly you see the prototype: It’s the most wonderful part of the process, when the collaboration and efforts of many people come together in a product. And this same feeling comes back to me when I see the customer wearing something. It’s wonderful. I can’t get enough of that, it really gives me energy. Because that really is the point. I’m not doing these things for my self, we are doing them for someone else, someone out there. 

What’s you favourite piece from the last collection? 

I love the work shirts we do. (Stiina poplin shirt) I love those. We did one in black and grey, I wanted to wear it today, but it’s in Stockholm. I bought it for my self in a big size, so it’s oversized. It’s something I wear all the time. I have like seven of those shirts. So many! But it’s very high quality. I just love them. I also love the printed dresses we do. 

What other brands you wear in addition to Marimekko?

I spend a lot of time in vintage shops. A lot. It’s a constant search. I like to look for something that isn’t so familiar on the street. Something that’s perhaps a bit odd. I tried explaining this idea to someone before, and they thought I meant that I like things that are a bit ugly. But that’s not the case at all. I just find it interesting when there is a contrast. Something that makes you wonder and explore. It can lead to fabulous things and fresh ideas. But I don’t shop much. I have some Marimekko things, of course.The last thing I bought were these black Margiela Tabi boots. That was perhaps eight years ago.

I love those boots. 

I love them too. And I already had one pair, but I felt like maybe its good to have another pair. I’m also a bit like that, if I find something I like, I stick to it. Just like with the Stiina shirts I mentioned. And I have those shoes you are wearing. I have them in white leather and wool. (She points at my Céline trainers)
Sometimes when I sense I have found something I love to wear, I invest in multiple pieces of the same thing.

It’s a bit like a uniform?

Yes. It feels efficient. 

anna4

Would you rather waste time or money?

I don’t think so much about time. I like to do things. I’m very active. Sometimes I’m a bit tired on the weekends, and then I might sit an read a book for example, but usually I like to do something. I want to use my time, then I feel the most alive. With money… I try to use it in a good way. I mean, we live in a big apartment and that costs something. But thats worthy, because then it’s lovely to be home. I try to buy fewer but better things. I want to be smart. But I do also want to invest in a quality of life. And that you can do with good design. I feel like I have not answered you question. 

I think you did. 

I like to be smart when it comes to  the choices I’m making. And I like to be in control, to know what I’m doing. I have a big family and I have to think about them too, you know. 

What were your own parents like?

My mother is a bit like me, she also has a lot of energy. She is a psychiatrist. And in a way, she was my Marimekko role model, strutting around in her Marimekko shirt. And fox fur. When she was the age I’m now, you could still wear fox fur, you know! She values good design. I think I took that from her. My father is an engineer. He isn’t so interested in design, I guess. But his favourite colour is yellow. He wears yellow. I think that’s an interesting choice, for a man.
I also have many siblings, and I’m used to a lot of people around me. Teams, people, different wills: it’s a mess. People come and they go. I love it. That’s how I feel relaxed.

Do you look for that kind of dynamic in your work place too?

It seems so: People, team. big mission. 

What qualities make a good creative director in your opinion?

I  think it’s very important to have passion and to know what you want, to not doubt what you want to do. And you have to have stubbornness. That has been a good combination for me. But also, I really think that you are nothing without good people around you. If you have super people around you, you can do super things. When my team is on top, then we can succeed. I also like being around people who challenge me.

What advice would you give someone who wants to do what you do?

I think the most important thing, whatever you do in life.. is to do it. To start doing what you want to do. Many people have dreams, but the trick is to stop thinking about it too much, and start doing it. Take a course. Work in a clothing store. Observe how people dress. Take sewing classes. Educate your self: learn. Everything is useful.

At one point, when I was younger, I thought about becoming an artist. I have a relative, who is an artist, and whenever she has a minute to spear, she is always drawing. Always. All the time! If I have a minute to spear, I read, or maybe I cook. So I realised that the desire to do something and make things happen, has to come from the heart. It’s important to start doing the things you think about. Someone asked me awhile ago, how they could become a photographer. I suggested that they start taking lots of pictures. It’s a good start. That way you can also see if you really like it. Do you agree?

Yes I do.

And sometimes what you don’t like, can lead to something too. I worked in a kiosk, and I think I was able to do it for one week. It was so boring for me to sell cigarettes and candy. So from that I learned, that this kind of thing is not for me. 

Pictures by the wonderful Arez Metta

39

Q&A: TERHI PÖLKKI

terhi_polkki_musla3

Sen lisäksi, että rakastan Terhi Pölkin kenkiä (olen erityisen heikkona 70s vibaisiin puukenkiin ja suunnittelen vihdoinkin investoivani niihin ensi kesänä), ihailen myös suuresti sitä, miten Pölkki pyörittää bisnestään: kengät valmistetaan Portugalissa ja Suomessa ekologisesta kasviparkitusta nahasta. Arvostan myös sitä, että Pölkillä on kenkiä, jotka löytyvät aina mallistosta, kuten klassikoiksi muodostuneet puukengät. Jos minulla olisi vaatemerkki, se valmistaisi vuodesta toiseen vain samoja perusvaatteita. Joka sesonki tekisin tyyliin yhden erikoisemman sesonkivaatteen. Pidän siitä, että asiakas voi miettiä ostostaan huolella – vaikka pari vuotta!

Mutta asiaan. Tapasin ihanan Pölkin ja haastattelin häntä kengistä, kenkäsuunnittelijan työstä ja siitä, miksi kaikilla yrittäjillä kannattaisi olla mentori.

Mitä teet ja miksi?
Olen kenkäsuunnittelija ja suunnittelen omaa nimeäni kantavaa naisten kenkämerkkiä. Yrittäjänä toiminen sopii luonteelleni tosi hyvin ja tykkään vaihtelevista päivistä, yrittäjän vapaudesta ja vastuusta. Oma kenkämerkki oli pitkään haave niinkuin monen muunkin suunnittelijan. Perustin merkkini tasan 5 vuotta sitten.

Miksi ja miten sinusta tuli kenkäsuunnittelija?
Halusin jo 12-vuotiaasta saakka muotisuunnittelijaksi. Kenkäsuunnittelijan työ alkoi kiinnostaa, kun toimin 18-vuotiaana kesän kenkämyyjänä. Ensin suoritin Wetterhoffilla Hämeenlinnassa kenkäalan artenomin tutkinnon, jonka jälkeen muutin Lontooseen opiskelemaan maisteriksi London College of Fashion -kouluun. LCF:ään haluisin opiskelemaan koska luin, että Jimmy Choo oli opiskellut samassa koulussa – se oli oikeastaan tärkein syy! Myöhemmin onnistuin myös tapaamaan Jimmyn. Lontoo on oikeastaan ollut tärkein asia urallani. Sain työskennellä isoissa yrityksissä ja opin paljon muilta työkavereilta ja pomoiltani.

Olet kertonut, että teit urasi alussa töitä isolle suunnittelutoimistolle, mutta se alkoi ahdistamaan. Miksi? Koitko jonkun eettisen ja ekologisen heräämisen? 
Ensimmäinen työpaikkani Lontoossa oli suunnittelutoimisto, jonka kautta pääsin matkustamaan Brasiliaan, Kiinaan ja messuille Milanoon, Dusseldorfiin ja Pariisiin. Asiakkaina oli tunnettuja high street -brändejä ja sain tehdä töitä mahtavien tyyppien kanssa. Näin hyvin läheltä, miten isoa organisaatiota pyöritetään ja tästä on ollut todella paljon hyötyä.

Kun Kiinassa käydessäni näin, kuinka 2$ hinnasta väännettiin pitkään kättä ja kuinka tehtaan työntekijät tekivät 12h tunnin työpäiviä kuumuudessa päätin, että jos voin joskus itse päättää missä kenkäni valmistetaan ja ketkä niitä valmistavat, haluan tehdä ne Euroopassa. Samalla halusin vaikuttaa materiaaleihin ja valmistukseen. Tällä hetkellä tunnen Portugalin tehtaani ompelijat nimeltä ja tehtaassa seurataan EU:n asettamia lakeja. Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että tiedän mistä suunnittelemani kengät tulevat.

Missä ja miten kenkäsi valmistetaan? Minkälaisia materiaaleja käytät?
Nahkakengät valmistetaan Sao Joao da Madeira kaupungissa Porton lähellä Portugalissa pienessä perheomisteisessa kenkätehtaassa, jossa on noin 15 työntekijää. Puukenkämallisto valmistetaan Suomen ainoalla puukenkäpajalla Myrskylässä. Molemmissa mallistoissa on päämateriaalina kasviparkittua nahkaa. Vierailen pääosin neljä kertaa vuodessa Portugalin tehtaalla. Seuraavan kerran lähden viikon päästä valitsemaan materiaaleja ja komponentteja ensi talven 2017-2018 mallistoon ja tarkistamaan kesän tuotantoa.

terhi_polkki_musla4 terhi_polkki_musla5

Yllä Pölkin sympaattinen koira Coco. Alla kengät, jotka saavat polveni tutisemaan: superhienot röyhelöpistokkaat ensi kevään mallistosta. 

Missä ja miten shoppailet? 
Ostan eniten ystävien merkeiltä kuten Month of Sundays, Arela, Micaela Greg, Ali Golden ja Heikki Salonen. Tykkään ostaa vaatteita matkoilta ja Rachel Comey on yksi lempimerkkini. Käytän lisäksi nettikauppoja niiden valikoimien takia. Muuten yritän ostaa vähemmän ja enemmän laatua.

Mikä on työssäsi haastavinta?
Aikataulut.

Entä palkitsevinta?
Asiakkaat.

Paras stressinhallintavinkkisi?
Sienimetsä. Viikonloppu kotona Pohjanmaalla.

Mitä söit viimeksi?
Anton&Antonin aamupuuron.

Mitä ostit viimeksi?
Ostin Other Storiesista mekon Elle Style Awards Gaalaan.

Minkä neuvon antaisit jollekin, joka haluaa tehdä samaa kuin sinä?
Hae kokemusta muilta merkeiltä työskentelemällä isoissa firmoissa. Kokemus auttaa soveltamaan oppeja omaan toimintaan. Lisäksi suosittelen hankkimaan mentorin. Omasta mentoristani on ollut todella paljon hyötyä itseni kehittämisessä.

Kerro tästä mentorista!
Aloitin Naisyrittäjyyskeskuksen järjestämän luovan alan yrittäjäkurssin muutama vuosi sitten. Kurssiin kuului ohjattuja mentori-tapaamisia ja siellä tapasin nykyisen mentorini Torfinnin. Kun kurssi päättyi, halusin jatkaa hyvin alkanutta mentorisuhdetta. Tapaamme noin parin kuukauden välein – kutsun näitä tapaamisia yritysterapiaksi. On helpottavaa jutella ulkopuolisen ihmisen kanssa, sillä hän katsoo yleensä asioita yrityksen ja yrittäjän näkökulmasta. Itse saatan välillä antaa tunteille liikaa valtaa, sillä yritykseni on niin läheinen minulle. Monet yrittäjän lainalaisuudet ovat universaaleja, ja saan Torfinniltä paljon rakentavaa palautetta, vaikkei hän ole samalta alalta. Joskus kipuilen joidenkin ongelmien kanssa ja saan vahvistusta tai helpotusta mentoriltani. Auttaa, kun saa puhua ongelmista ääneen. Joskus en malta odottaa, että pääsen kertomaan hyviä uutisia ensimmäisenä mentorilleni!

Paras neuvo, jonka olet saanut mentoriltasi?
Ole oma itsesi – se riittää.

Jos voisit lähettää viestin 20-vuotiaalle itsellesi, mitä sanoisit?
Asioilla on AINA tapana järjestyä

Riski, jonka ottaminen kannatti?
Lähteä USA:n markkinoille toisen malliston kanssa ystäväni Jaclynin houkuttelemana.

Mitä haluaisit vielä saavuttaa työssäsi?
Koen olevani vasta matkan alussa. Haluan merkistä kansainvälisesti menestyvän ja tietysti haluan olla onnellinen.

Parhaat kengänhoitovinkkisi? Onko sinulla luottosuutaria?
Wolyn Perfect Gel sopii lähes kaikkien nahkakenkien hoitoon. Lisäksi ei kannattaisi käyttää kahta päivää peräkkäin samoja kenkiä vaan antaa niiden levetä ja tuulettua. Luottosuutarini on Mariankadulla sijaitsevan studioni vieressä oleva Kruununhaan suutari.

15

Q&A: MONIKA NARS, BOSS LADY

Monika Nars on Agency Leroyn toimitusjohtaja. Tapasin Monikan ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten, kun olin vielä Samujilla töissä ja Leroy suunnitteli ja toteutti Samujin uudet nettisivut. Sen jälkeen olen käynyt Leroylla monta kertaa ja tehnyt toimiston kanssa töitä mm. Iittalalle, Matrille ja Nansolle. Leroy on keskikokoinen suunnittelutoimisto, jolla on erittäin vaikuttava ja sexy-cool portfolio. Leroy on myös viime vuonna ensimmäistä kertaa ilmestyneen luovasti kulinaristisen Leon-lehden liikkeellepaneva voima.

Monika puolestaan näyttää ihan House Of Cardsin Clairen kaksoisolennolta, vaikka siinä missä Claire on kylmä ja laskelmoiva, Monika on lämmin ja suoraan sanottuna säteilevä.

Se jo sinänsä herättää tietenkin ihailua, mutta vielä enemmän kiinnostaa Monikan ura ja boss-leideys. En erityisemmin haluaisi puhua naisjohtajuudesta, mutta ihailen silti nimenomaan johtavia naisolentoja ja työssään menestyviä naisia. Siksi kiinnosti jutella yhden kanssa, joka esimerkillään inspiroi.

monika_QA-kuvitus_005

Mitä teet ja miksi?
Olen Agency Leroyn toimitusjohtaja. Haluan rakentaa toimistoa, joka tekee päräyttävän hienoja ja kauniita ratkaisuja laajalle joukolle asiakkaita ympäri maailmaa. Toimistoa, jossa työntekijät nauttivat tekemisen meinigistä, ovat ylpeitä saavutuksistaan ja omalla asenteellaan ylittävät asiakkaiden odotukset joka päivä.

Mikä on työssäsi haastavinta?
Aika. Miten jakaa rajoitettu määrä tunteja kaikkien asioiden välillä.

Entä palkitsevinta?
Rakentaminen ja tyytyväiset asiakkaat. On uskomattoman hienoa nähdä tuloksia ja huomata mihin kaikkeen tiimi pystyy, kunhan sille antaa oikeat edellytykset.

Onko työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen vaikeaa?
Onhan se. Varsinkin kun lapset olivat pieniä oli jatkuvasti tunne, että ikinä ei ollut riittävästi aikaa – ei kotona, eikä töissä. Vaikka teen pitkiä päiviä, vietämme illat ja viikonloput yhdessä ja matkustamme aina, kun siihen on mahdollisuus. Rakastan olla perheeni kanssa. Mutta rakastan myös työtäni. Mielestäni on tervettä hyväksyä se, että nauttii työnteosta. Joku viisas työmyyrä ystäväni sanoi kerran, että hänen lapsensa ovat aikuisena todenneet, että heistä on tullut paljon itsenäisempiä, kun äiti ei aina ollut kotona.

Rosabeth M Kanter on sanonut, että naisille on organisaatiossa neljä mahdollista roolia: äiti (mother), lemmikki tai maskotti (pet), viettelijätär (seductress) tai teräsnainen (ironmaiden). Mitä ajattelet tällaisesta ajatuksesta?
Hmm. On varmasti aika totta. Tosin kaikilla organisaatiossa on oma roolinsa, joko otettu tai annettu. Jos näistä pitäisi valita, olisin kyllä teräsäiti.

Millaista on olla naisjohtaja? Joudutko ikinä ajattelemaan asiaa?
Itse en näe naisjohtajia tai miesjohtajia. Näen johtajia. Näen huonoja johtajia ja hyviä johtajia. Mielestäni kaikki on kiinni omasta asenteesta ja siitä minkälainen johtaja haluaa olla, mitä arvoja painottaa. En siis niinkään mieti sitä, olenko hyvä naisjohtaja, mutta mietin usein olenko riittävän hyvä johtaja. Olen toki ylpeä kaikista naisista jotka menestyvät. Ja jollain tavalla tiedän, että heidän menestyksensä on henkisellä tasolla vaatinut enemmän, kuin sama ponnistus mieheltä. Me naiset pärjäämme tilanteessa kuin tilanteessa yhtä hyvin kuin miehet, kunhan näemme asiat sellaisina kuin ne ovat.

monika_QA-kuvitus_001

Suurin idolisi / mentori joka on vaikuttanut elämääsi?
Mun isoveli, Tomas, joka kuoli 20 vuotta sitten. Minulle hän oli universumin viisain henkilö, idoli ja mentori. Kaipaan hänen sarkastista huumorintajuaan joka päivä.

Mitä toivot vielä saavuttavasi?
Oi, vaikka mitä! Minulla on kova halu oppia uutta, kehittyä ja löytää uusia polkuja. Minussa asuu avaramielinen yrittäjä ja uskon että jokainen kohtaaminen johtaa johonkin uuteen mielenkiintoiseen asiaan.

Mitä söit viimeksi?
Nektariinin, vaikka olisin oikeasti halunnut syödä jäätelön.

Oletko hyvä vai huono häviäjä?
Aika hyvä häviäjä. Minussa ei ole niin kovaa kilpailuviettiä, että murjottaisin, jos joku muu löytää Afrikan tähden. Mutta lähden kyllä peliin kuin peliin asenteella, että tämähän voitetaan.

Kumpaa tuhlaat mielummin: aikaa vai rahaa? Miksi?
Ehdottomasti aikaa. Haluaisin tuhlata enemmän aikaa kirjojen parissa ja vanhojen rakkaiden ystävien seurassa.

Koska viimeksi pyysit anteeksi?
Eilen tyttäreltäni. Olemme todella hyviä ystäviä, mutta varhaisteiniperheessä on paljon asioita, mistä voi kinastella ja mielipiteitä on monia. Kun tilanteet tasaantuvat, pitää muistaa pyytää anteeksi.

monika_QA-kuvitus_004

Viimeisin ostoksesi?
Uusi koulukirja muksulle, joka oli onnistunut hävittämään vanhan.

Minkä neuvon antaisit jollekin, joka haluaa tehdä samaa kuin sinä?
Usko itseesi ja pidä silmät auki. Ole tarkka, mutta anna asioiden tapahtua. Verkostoidu ja myy vain sellaista tuotetta tai palvelua, johon itse aidosti uskot. Käyttäydy aina hyvin ja kohtele kaikkia ihmisiä hyvin – et ikinä tiedä missä kohtaamasi tyypit tulevat seuraavan kerran vastaan. Kuuntele ja muista nauraa. Kukaan ei innostu murjottavista ihmisistä.

Paras neuvo jonka olet itse saanut?
Eräs rahoitusalan konkari opetti minulle kauan aikaa sitten johtajuudesta ja vastuunkantamisesta tärkeän asian: Hyvä johtaja antaa aina kehujen valua organisaatiossa alaspäin, mutta ottaa aina loan omaan niskaansa. 

Salainen paheesi?
Irtokarkit ja salmiakki. Ne ovat olleet paheeni aina sitten lapsuuteni puukiskan pennikarkkien.

Screen saver -kuvasi tällä hetkellä?
Peruskuva. En ole tyyppinä screen saver-kuvan vaihtaja.

Aamurutiinisi?
Yritän joka aamu keksiä ratkaisua siihen, miten saisin nukkua vielä 5 minuuttia, sitten nousen, käyn suihkussa, puen ja fiksaan hiukset ja meikit ja olen autossa kahdessakymmenessä minuutissa. Katson, että lapset, jotka samalla intensiteetillä yrittävät saada itsensä kouluun, saavat vielä jotain syötävää. Oikeasti mieheni on se joka laittaa heille aamupalaa. En ole parhaimmillani aamulla, sanotaan näin. 

Mitä naiset voisivat oppia miehiltä?
Miettimään vähemmän, mitä muut ajattelevat.

Mitä miehet voisivat oppia naisilta?
Miettimään enemmän, mitä muut ajattelevat.

Jatka lauseita: “Menestys on…” asenne.

“Epäonnistuminen on..” arkipäivää ja ihan normaalia.

Jos voisit lähettää viestin 20-vuotiaalle itsellesi, mitä sanoisit?
Ota iisisti – kaikki järjestyy.

Riski, jonka ottaminen kannatti?
Olen asunut koko elämäni Helsingissä. Muutimme Espooseen 5 vuotta sitten. Huikea riski! Nyt voin jo todeta, että kannatti. Vaikka eihän Espoo ole ikinä Helsinki.

***

Kuvat Monikasta otti Leroyn hovikuvaaja Staffan Sundström. Kiitos Staffan!

24