GEORGIAN VAATEKAAPILLA

Jos olisin tänä keväänä New Yorkissa, menisin heti Brooklyn Museumin Georgia O’Keeffe -näyttelyyn. Onneksi kävin sentään Ateneumissa, josta löysin näyttelyn kirjan, Georgia O’Keeffe: Living Modern. (FYI: Niitä oli valitettavasti tilattu sinne vain kaksi ja ostin vikan.)

Näyttely on erityinen siksi, että se ei keskity O’Keeffen taiteeseen – se keskittyy hänen vaatekaappiinsa, New Mexicon kotiinsa ja hänestä otettuihin valokuviin. Eli siihen, joka on tehnyt hänestä aikamme tyyli-ikonin.

Kirjaa selatessa tulee fiilis, että haluaa muuttaa askeettiseen erämaakotiin ja pukeutua loppuikänsä pelkistettyihin vaatteisiin. Kun katselen kuvia O’Keeffestä minun tekee sitäpaitsi mieli heivata kaikki anti age -voiteet roskikseen, jotta saisin jo pian ryppyjä ja yhtä karismaattiset kasvot kuin hänellä!

georgia1 georgia2

Ei ole sattumaa, että O’Keeffe on nykyään kaikkien cooli ryppyikoni. Hän oli tyyli-ikoni jo omana aikanaan, kirjan mukaan “oman vuosisatansa valokuvatuin amerikkalaistaiteilija”. O’Keeffe oli  äärimmäisen tietoinen ja tarkka siitä, miten häntä kuvattiin. Hän tiesi, miltä hän halusin näyttää ja henkilöbrändäsi jossain mielessä itsensä jo ennen kuin käsite oli keksitty. Hän hymyili harvoin potrettikuvissa ja pukeutui niissä aina mustavalkoiseen asuun.

O’Keeffe halusi, että hänen koko elämänsä olisi kokonaistaideteos, jossa pukeutuminen ja asuinympäristö olivat yhtä tärkeässä roolissa kuin taide. Hän käytti vaatteita ja kotiaan viestiäkseen kuka hän oli: moderni nainen.

En siis ollut niin yllättynyt, kun huomasin. että O’Keeffen vaatekaapista löytyy neljä Marimekon mekkoa! Hän hankki ne 60-luvun alussa, jolloin Marimekko tunnettiin “intellektuellien univormuna”. Se oli modernin naisen vaatemerkki, sellaisen naisen, joka haluaa pukeutua väljiin ja mukaviin – mutta näyttäviin – vaatteisiin. Tätä Marimekko merkitsee minulle edelleen ja siksi pidän merkistä niin paljon. Siinä ja esimerkiksi Célinessä on samaa älykkö-vibaa. Olin tosi fiiliksissä siitä, miten Anna Teurnell aikanaan onnistuneesti korosti tätä osaa Marimekon historiasta.

Marimekolla oltiin muuten ehkä tietoisia O’Keeffen omistamasta Piccolo-raidallisesta mekosta ja tästä näyttelystä, sillä tuo ruskea raitakuosi nähdään tänä syksynä Jokapoika-paidassa.

O’Keeffe diggasi myös muusta Suomi-designista: hänen kotoaan löytyi Arabian posliinia ja alla olevasta kuvasta voi bongata Eero Saarisen pöydän.

5B1C6804georgia4

Kirjan mukaan O’Keeffe säästi lähes kaikki ikinä omistamansa vaatteet. Ne olivat tärkeitä hänelle, sillä hän oli tehnyt tai teettänyt monia niistä itse. Ne olivat osa hänen identiteettiään ja vanhana hän halusi, että ne säilytettäisiin jälkipolville.

O’Keeffe korjasi vaatteitaan, mutta piti myös siitä, että ne kuluivat ja olivat vähän “elämää nähneitä”. Hän tykkäsi kuulemma ikonisista hatuistaan eniten silloin, kun ne olivat reikäiset ja muodottomat. Tämä on oppi, joka meidän kaikkien pitäisi sisäistää: nuhjuinen on just jees.

georgia35B1C6798

Georgia O’Keeffe: Living Modern näyttely on auki Brooklyn Museumissa 23 heinäkuuta asti.

42

TAIDESAARI NAOSHIMA

naoshima1

Noin kolmekymmentä vuotta sitten eräs japanilainen bisnesmies ja Naoshima-saaren pormestari saivat idean: Kuinka hienoa olisi, jos tämä pikkuruinen, Seton sisämerellä sijaitseva saari, jossa ei oikein koskaan tapahdu mitään, täytettäisiin taidemuseoilla? Metsissä ja rannoilla voisi olla julkisia veistoksia, joita voisi ihailla ilmaiseksi. Japanin suurkaupungeissa asuvat lapset voisivat tulla saarelle viettämään kesää kulttuurin ja luonnon ympäröiminä. Ja Mongoliasta hankittaisiin jurttia, jossa he voisivat nukkua.

Idea toteutui ja vietettyäni yön saarella voin vakuuttaa, että lopputulos on yhtä uskomaton kuin miltä se kuulostaa. Yövyimme Benesse Art House -hotellissa, joka on yksi upeimmista rakennuksista, jossa olen majaillut. (Jurtissa on kuulemma myös tosi kiva nukkua. Ensi kerralla yövyn jurtassa – jep, olen todellakin tulossa takaisin, sillä haluan vierailla myös Teshiman ja Inujiman saarilla, jonne taidesaari-konsepti on levittäytynyt. Tällä kertaa ei ehditty.)

Hotellimme, ja kaikki muut Naoshiman museorakennukset, on suunnitellut japanilainen Tadao Ando, jota fanitan juuri nyt suunnattomasti. Itseoppinut Ando käyttää betonirakennuksissaan luonnonvaloa ja luontoa mestarillisella tavalla. Rakennukset ovat minimalistisia ja rauhallisia ja saaren museorakennukset olivatkin mielestäni paljon zenmäisempiä kuin kaikki temppelit ja muut pyhäköt, joissa matkan aikana vierailimme.

Benesse Art Housessa voi asua neljässä eri rakennuksessa. Kun buukkasin hotellia minua vähän harmitti, että Museum-niminen rakennus oli täynnä – siinä asuu nimittäin itse museossa ja voi yöllä hiippailla pyjamassa taideteosten keskellä. Päädyimme Oval-rakennukseen, joka osoittautuikin ihan parhaaksi paikaksi. Se sijaitsee luonnon keskellä, pienen kukkulan laella, ja sieltä on varmaan saaren parhaat näkymät Seton sisämerelle. Rakennuksen yllä liiteli kotkia ja kaskaiden siritys oli korvia huumaava. (Sori vaan Cy Twombly, Bruce Naumann ja muut – luonto oli tällä kertaa taideteoksianne vaikuttavampaa.)

Huoneessamme oli jätti-ikkuna, jonka pystyi kaiken lisäksi avaamaan – jos olisin rikas pohatta rakennuttaisin heti itselleni tällaisen kämpän Suomeen!

naoshima65B1C2766naoshima3naoshima2

Upein kaikista rakennuksista oli kuitenkin Chichu Art Museum. Mietittyäni asiaa kauan olen tullut siihen tulokseen, että se on lempimuseoni koko maailmassa.

Syitä on useita: museossa ei saanut valokuvata ja vierailijoita kehotettiin olemaan hiljaa. Ei selfie-keppejä tai rääkyviä turistilaumoja, ah.

Museossa oli teoksia vain kolmelta taiteilijalta: yksi Walter de Marian installaatio, kolme James Turrellin teosta ja viisi Monet’n maalausta. Tämä oli erittäin rauhoittavaa: harvoin annan jokaiselle teokselle näin paljon aikaa – on aina vähän kiire seuravaan huoneeseen tai kerrokseen, jotta ehtisi nähdä kaiken.

Teokset koetaan niille varta vasten suunnitelluissa tiloissa – huone ja teos täydentävät toisiaan ja muodostavat kokonaistaideteoksen. Huoneisiin päästetään vain pieni määrä ihmisiä kerrallaan, joten tungosta ei ole. Turrellin suurimpaan installaatioon astuttaessa pitää riisua kengät ja Monet-huoneeseen mennessä kengät vaihdetaan tohveleihin. Arvostan näitä pieniä rituaaleja, jotka valmistavat kävijän taidekokemukseen.

Koko rakennuksessa oli todella meditatiivinen fiilis, vähän kuin olisi jossain sekulaarisessa temppelissä. Harmaan betonin vastakohtina rakennuksessa oli pieniä sisäpihoja, joihin oli istutettu kaislaa tai aseteltu kiviä – nämä tilat olivat itsessään kuin maataidetta ja pysähdyimme ihailemaan niitä pitkäksi aikaa.

Työntekijöillä oli seesteiset valkoiset univormut, joissa he sulautuivat ympäristöön liikkuessaan museossa. Kahvilassa ruoka ja juomat aseteltiin tarjottimen sijaan nättiin pieneen piknik-koriin, jonka pystyi näppärästi vielä ulos terassille (mistä oli muuten taas upea merinäköala!). Kaikki nämä yksityiskohdat tekivät kokemuksesta ainutlaatuisen.

Ja ai niin, kaiken lisäksi museon edustalla oli fantastinen kukkiva puutarha. Kastelupuuhissa oleva mukava puutarhuri kertoi meille ylpeästi, että kukat vaihdetaan viisi kertaa vuodessa, jotta puutarhassa ei ikinä olisi kasveja, jotka eivät kuki. Niin japanilaista. Such dedication. Rakastan.

5B1C2706naoshima45B1C28525B1C28575B1C2715

26

TAIDEOSTOKSILLA, HOW TO DO IT?

Taiteen ostaminen ja arvioiminen voi tuntua jotenkin mystiseltä, vaikkei sen todellisuudessa tarvitse sitä olla. Olen lähestynyt taiteen ostamista ja siihen liittyviä etikettejä uteliaisuudella, sillä etsin juuri nyt teosta omaan kotiini. Vaikeinta on löytää “se oikea”.

Jos tauluja voisi etsiä treffi-ilmoituksella, omani kuuluisi näin: Etsin elämänkumppania tositarkoituksella. Olet moderni ja raikas, luonteeltasi rauhallinen, mutta et yksioikoinen tai tylsä. Et pelkää rohkeita ratkaisuja, tulet toimeen mieheni kanssa ja inspiroidut ehkä merestä, kuten minäkin. 

Helpottaakseni taideostoksien tekemistä ja oppiakseni aiheesta lisää, juttelin Suvi Saloniemen kanssa siitä, mitä taide maksaa, kenen sitä kannattaa ostaa ja miten kokematon shoppailija voi tehdä laatuostoksia ja löytää oman tyylinsä. Suvi on Helsingissä asuva art-advisor ja kuraattori ja toimii Design Museossa näyttelyintendenttinä.

IMG_8915

Aloitetaan sinusta! Ostatko itse taidetta?
Minulla on joitakin töitä suomalaisilta nykytaiteilijoita, mm. yksi teos suursuosikiltani Jouko Lehtolalta.

Ketä suomalaisia taitelijoita kannattaisi mielestäsi seurata juuri nyt?
Heitä on paljon, mutta ”nuoret” – taidemaailmassa yleensä alle 35-vuotias on nuori – värimaalarit: Karoliina HellbergSami Havia, Daniel Palillo, Toni Halonen, Jussi Goman tekevät tuoreen tuntuista jälkeä juuri nyt. Heitä voi seurata Instagramissa. Kaikki suomalaistaitelijat eivät kuitenkaan ole löytäneet sosiaalisenmedian etuja vieläkään, mikä on harmi, sillä sitä kautta eteen avautuu globaali ostaja-, galleristi- ja yhteistyömarkkina.

Sami Havia
Jussi Goman
Daniel Palillo
Toni Halonen
Sami Havia
Karoliina Hellberg

Miksi ja kenen kannattaa ostaa taidetta?
Jos tunnet vetoa aitoa taidetta kohtaan, etkä ole kertakäyttökulttuurin ystävä, suosittelen ostamaan “oikeaa taidetta”. Loppujen lopuksi kuka tahansa voi ostaa taidetta, mutta liitän siihen olennaisena edellytyksenä arvostuksen ja ihailun taiteilijuutta kohtaan.

Mitä se tarkoittaa?
Taiteilijuus on kykyä synnyttää vahvoja tuntemuksia taidokkaan ilmaisun avulla. Taidokas ilmaisu voi olla kaikkea loistavan värienkäyttötaidon ja koskettavan yhteiskuntakritiikin väliltä.

Mistä taidetta voi ostaa? Gallerioista tai suoraan taiteilijalta ainakin, mutta miten se toimii? Prosessi voi tuntua vähän jännittävältä. 
Taiteen ostaminen voi tuntua salatieteeltä ja siihen voi tuntua liittyvän koodistoja ja etäisyyden tunnetta. Asia ei kuitenkaan tarvitse olla sen kummempi kuin minkään muunkaan arvokkaamman asian, vaikkapa laatuhuonekalun, ostaminen. Toki siihen liittyy tiettyä isompiin ostoihin kuuluvaa jännitystä, sillä parhaimmassa tapauksessa tuhatlappuset vaihtavat omistajaa. Lupaan kuitenkin, että ensioston jälkeen asia tuntuu luonnolliselta ja todennäköisesti iskee himo alkaa katsella seuraavaa ostosta tai ryhtyä säästämään sitä varten.
Käytännössä taidetta voi ostaa gallerian kautta. Tällöin gallerian henkilökunta auttaa tekemään valinnan esillä olevasta näyttelystä tai näyttää gallerian säilytystiloissa olevia teoksia. Heitä voi myös pyytää lähettämään kuvia sähköisesti, jos se tuntuu helpommalta. Mikä jännittävintä, he saattavat myös viedä sinut työhuonekäynnille taiteilijan luokse valitsemaan teoksia! Teoksen voi varata galleriasta muutamaksi päiväksi ja harkita ostosta kotona rauhassa. Nykyään mm. Helsinki Contemporary tarjoaa mobiiliaplikaatiota, jonka avulla teoksen sopivuutta voi demota oman kodin sisustukseen ja ostopäätöksen voi tehdä digitaalisesti. Tämä on kätevää, jos galleria sijaitsee eri maassa kuin sinä itse.
Jos taiteilijalla ei ole gallerian edustusta, kannattaa häneen olla yhteydessä suoraan. Joillekin taiteilijoille voi olla epämukavaa hieroa kauppoja suoraan ostajan kanssa. Tarvitaan siis ripaus rohkeutta molemmin puolin. Tarvittaessa voi käyttää art advisoreiden ja managerien palveluita.
Voi myös käydä niin, että taiteilijan näyttely myydään loppuun alta aikayksikön. Näin kävi esimerkiksi Karolina Hellbergin näyttelyssä HAMin galleriassa tänä keväänä. Näppejään nuolemaan jääneille antaisin vinkin olla rohkeasti yhteydessä taiteilijaan tai hänen edustajaansa ja tiedustelemaan ennakkotilausmahdollisuutta tuleville teoksille.

Onko jotain muita paikkoja taideostoksille?
Erilaiset myyntitapahtumat, kuten teosvälitykset. Myös taidelainaamoista saattaisi löytää ostettavaa. Tosin itse en ole ollut koskaan järin vaikuttunut heidän valikoimastaan. Nyt keväällä ajankohtainen paikka ostaa taidetta on Kuvataideakatemian lopputyönäyttely ja jouluisin joulumyyjäiset. Lisäksi kerran kahdessa vuodessa järjestettävä Nuortennäyttely, sekä Taidehallin muut myyntinäyttelyt.
Valokuvaa voi ostaa Hippolyte-galleriasta, grafiikkaa Taidegraafikoiden galleriasta.
Kärkigallerioista ostamalla varmistaa ostamalleen teoksille eräänlaisen statuksen ja arvon. Se, että taiteilija on otettu jonkin gallerian edustettavaksi on lupaus arvon säilymisestä ja korkeasta, tasaisesta laadusta. Galleriat ovat tehneet tutkimustyötä ennen taiteilijan ottamista listoilleen. Toisinaan taiteenostajat haluavat valita taiteilijan, jonka teoksia alkavat kerätä. Tällöin on hyvä varmistua tekijän tuotannon tasalaatuisuudesta (vrt. musiikin one-hit wonderit).

Mistä taideshoppailusta kiinnostunut rookie voi saada tietoa taiteilijoista ja näyttelyistä?
Itse pidän EDIT-taidemediasta, joka on hyvin kärryillä siitä, mitä kotimaisessa taidenäyttelykentässä tapahtuu. Seuraan heitä Instagramissa. EDIT tuottaa sisältöä myös muista kuin gallerianäyttelyistä ja säännöllisesti myös ulkomailta.
Artsy.net on yhdysvaltalainen verkkosivusto gallerioille, jotka voivat esitellä siellä sisältöjään laadukkaiden kuvien avulla. Artsyssa on esillä maailman huippugalleriat ja huipputaiteilijat ja reportaaseja tulevista kuumista nimistä, joita juuri nyt kannattaa ostaa. Artsyn kautta gallerioihin voi olla suoraan yhteydessä, jos jokin teos alkaa kiinnostamaan. Harmillisesti monisssa teoksessa ei ole hintaa julkisesti esillä, jolloin kynnys kaupantekoon kasvaa.
Lisäksi kannattaa liittyä eri gallerioiden, kuten Helsinki Contemporaryn, Anhavan, Galerie Forsblomin, Galleria Huudon, SIC-gallerian ja ARTag-gallerian facebook-sivuille. Niiden kautta saa usein infoa avajaisista tai mahdollisista keskustelutilaisuuksista. Keskutelutilaisuuksissa ja taiteilijatapaamisissa on kätevä tutustua pintaa syvemmin itse taiteilijaan ja hänen ajatteluunsa – tarkastaa resonoiko taiteilija myös ”sisäisesti” ajattelumaailmasi kanssa.

Erityisen ihana ajatus. Se tekee teoksesta varmasti myös entistä rakkaamman. Mistä muusta tietää, millaista taidetta kannattaa ostaa?
Kannattaa ostaa sellaista taidetta joka hurmaa sinut. Keräilyn edetessä vakavammaksi, kun kotona loppuu tila laiittaa niitä esille, on hyvä miettiä kokoelman luonnetta – syventyykö esim. saman tekijän tuotantoon eri aikoina, vai kerääkö visuaalisuudeltaan jotakin tietyntyyppistä lajia. Silloin, kun teokset ostetaan kotiin esille ja niitä katselee päivittäin, on niitä hyvä miettiä ikäänkuin perheenjäseninä, jotka ovat arjessasi joka päivä läsnä.

Muhun vetoaa selvästi kaikki nämä sentimentaaliset ajatukset, taideteos perheejäsenenä, tuntuu myös tosi hyvältä ohjenuoralta. Etsin juuri meille kotiin olohuoneen seinälle jotain ja pidän tämän mielessä. Olen miettinyt omaa tyyliäni sisustajana, pukeutujana ja nyt taiteen ostajana. Vaateostoksia tehdessä, jotkut luottavat personal shoppereiden tai stylistien apuun, lukevat muotilehtiä tai seuraavat blogeja. Miten art rookie voi löytää oman tyylinsä?
Taiteenostamiseen pätee varmasti samat niksit kuin klassikkovaatekaappiin. Vähemmän, laadukkaampaa ja harkiten – mutta omalle tyylille uskollisesti. Valkoinen kauluspaita voi olla Burberryn klassikko tai se voi olla Comme de Garconsin dekonsturoitu avantgardepaita, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Taideostossa kannattaa luottaa omaan makuun ja siihen että teos vetoaa intuitivisella ja alitajuntaisella tavalla. Galleristit ja taiteenasiantuntijat, art advisorit, antavat maksutta tai maksua vastaan neuvoja hyvistä valinnoista, ja tarvittaessa kuiskaavat bubbling under nimiä, joita nyt kannattaa ostaa tulevaisuuden kuumina niminä.

Taiteen arvon arvioiminen kiinnostaa. Miten “uutena” ostettavan taiteen, vaikkapa taulun hinta määrittyy? Päättääkö taiteilija hinnnan ja mihin se perustuu?
Taiteen hinta määrittyy ennen kaikkea taiteilijan statuksen, sekä teoksen tekniikan ja koon mukaan. Statukseen liittyvät kysymykset, kuten: kuinka tunnettu taiteilija on, kohdistuuko häneen tavallista suurempaa kiinnostusta, pitävätkö ammattilaiset häntä poikkeuksellisen lahjakkaana, onko hän erityinen saman ikäluokan tai genren muihin tekijöihin nähden, edustaako häntä korkealuokkainen galleria.
Tekniikkaan liittyy tekemiseen käytetty aika ja vaiva, sekä tekniikan hinta, jotka sitten korreloivat luonnollisesti teoksen koon kanssa. Nämä ovat nyrkkisääntöjä, mutta koska taiteeseen liittyy aina spekulatiivisuus, illuusiot ja keinottelu, ei mitään varmaa reseptiä ole. Kannattaa luottaa ammattilaisiin. Myös alaa niin Suomessa kuin kansainvälisesti seuramalla oppii sen lainalaisuudet, kuten missä tahansa pelissä.

Entäpä miksi joidenkin teosten arvo säilyy tai jopa kasvaa ja toisten ei? Onko taideostoksen tarkoitus aina olla pysyvä sijoitus?
Mielestäni nykytaidetta ei tulisi ostaa sijoitusmielessä. Se, että teoksen arvo hiljalleen kasvaa on bonus, mutta ensisijaisesti taidetta tulisi ostaa siksi, että haluat tuntea taiteen läsnäolon joka päivä kodissasi – laatutaiteella on hämästyttävä energia. Vanha arvotaide onkin sitten asia erikseen, koska sillä on sekundäärimarkkinat, eli paikka jossa sen voi tarvittaessa kaupata eteenpäin. Sekundäärimarkkinapaikkoja ovat korkeatasoiset huutokauppakamarit.

Mitä tällaisia paikkoja Suomessa on?
Uuden taiteen toimiva jälleenmyyntikauppa puuttuu Suomesta, ja se on varmasti yksi syy miksi monet tuntevat epävarmuutta ostaa taidetta, sillä teosten laittaminen kiertoon on hankalaa. Olen kuitenkin varma, että tähän tulee muutos tulevaisuudessa.

Mainitsit aikaisemmin, että taidetta voi toisinaan hankkia myös osamaksulla. Kuulostaa kätevältä. Kerro miten se toimii?
[Tämä kannattaa tarkastaa esim. galleriakohtaisesti, mutta…] Teoksia on mahdollista hankkia korottomalla osamaksulla, eikä asian tiedustelua kannata mitenkään nolostella. Myös kokeneemmat keräilijät hyödyntävät tätä mahdollisuutta. Riippuu myyjästä, onko kyseessä galleria vai taiteilija itse, miten moniin osiin summan voi jakaa. Erilaisista vaihtoehdoista kannattaa rohkeasti neuvotella. Joskus säännöllisesti taiteilijan tilille tippuva osamaksu voi olla jopa hänelle edullinen vaihtoehto, sillä tuo maksu voi varmistaa esimerkiksi työhuoneen kuukausivuokranmaksun.

***

Art advisorin apuun voi turvautua kuka tahansa isommista tai pienemmistä taidehankinnoista kiinnostunut.
Suvin yhteystiedot löydät täältä.

24

SAMUJIN VUOSIHUIVI

muslaIMG_8427

Kävimme HAM:issa katsomassa taidemaalari Karoliina Hellbergin taidenäyttelyn. Seinällä roikkuvien taulujen lisäksi ihastelin taulujen viereen kiinnitettyjä vihreitä tarratäpliä: melkein kaikki taulut oli myyty! Fantastista!

HAM vuokraa tilaa, jossa Hellbergin työt ovat vielä esillä, uusille ja kiinnostaville kotimaisille tekijöille. Tilan voi saada käyttöönsä ilmaiseksi hakuprosessin kautta. Hellberg on vuonna 1987 syntynyt helsinkiläinen taiteilija ja mielestäni oli niin mahtavaa, että this young gun oli saanut tilan käyttöönsä  ja sitten vielä kaupannut lähes kaikki työt! Bravo! Nyt viikkoa myöhemmin ehkä jo kaikki?
(Olisin halunnyt yhden pienikokoisen myös meidän seinälle kotiin.)

Olin niin fiiliksistä nuoren taidemaalarin menestyksestä, että ostin Samujin vuosihuivin heti kun kuulin, että myös huivin printin on tänä vuonna kuvittanut Hellberg. Huivi muuten ratkaisee omalta osaltaan tämän talvisen ongelman, josta olen jaaritellut jo pariin otteeseen. (Myös venäläisellä  Olga Karputilla oli muutamia hyviä huivi-hattu yhdistelmiä. Kurkkaa täältä.)

Kesällä aion sitoa huvin päähäni mummo-style ja käyttää isoja aurinkolaseja.

KAROLIINA HELLBERGIN MAALAUKSIA JA PIIRROKSIA

En saanut taulua, vaikka aina haaveilen taide-mesenaattiudesta (tuhlaan kaikki mun vähäiset roposet millon mihinkin – niinkun kaikki tätä blogia lukevat varmaan on huomanneet, kröhöm –  enkä siksi voi mitenkään tukea oikein mitään muuta, kun mun omia itsetuhoisia finanssienhoito tottumuksia), mutta koin jotenkin huivin kautta saavani pienen palan sitä jotain kivaa, mistä tulin niin iloiseksi Hellbergin näyttelyssä.

Psst: tsekkaa myös Toven juuri avautunut näyttelytila Hamissa!

19