KUULTOA IHOLLE

Kjaer Weis on lanseerannut ensimmäisen ihonhoitotuotteensa, The Beautiful oil -nimisen luomukuivaöljyn, joka on valmistettu ruusunmarja-, oliivi-, manteli- ja jojobaöljystä. Tuote myydään kasvoöljyille epätyypillisen jättimäisessä 65ml pullossa ja se on todella riittoisaa. Omani on varmaan puolillaan vielä silloin, kun minusta aika jättää.

Sain Joliesta ensin pienen pullon testiin, jotta saatoin kokeilla, onko tuote minusta hintalappunsa väärtti. Testattuani tuotetta kävin lopulta hakemassa myös ison pullon ja voin suositella sitä sen tyyriistä per pullo -hinnasta huolimatta. Beautiful oil:in litrahinta ei nimittäin lopulta eroa esim Essen öljyseerumin hinnasta hirveästi. Toki myös ihana luksuspullo varmaan lisää öljyn hintaa jonkin verran.

IMG_3275

Kasvojeni iho on ohut, kalpea ja pintakuiva. Ohut ja kalpea iho ei välttämättä ole huono juttu ja se on itseasiassa ominainen aika monelle suomalaiselle. Kalpea ja ohut iho näyttää parhaimmilaan (ja hyvin hoidettuna) mielestäni kuulaan raikkaalta. Siksi keväällä kuorin ihoani ahkerasti vähintään kerran viikossa ja kosteutan sitä aamuin ja illoin kasvovedellä ja seerumilla. Kuorinta suositellaan yleensä tehtäväksi vain kerran viikossa, mutta omalla kohdallani olen huomannut, ettei hellävaraisella hedelmähappokuorinalla ole kuuriluontoisesti pari kertaa viikossa toteutettuna mitään haitallisia vaikutuksia. Tehokkaan ihonhoidon lisäksi hehkua voi kuitenkin myös vähän feikata ja se sopii erityisesti talvin jälkeen kalpealle iholle. 

Aiheeseen löyhästi liittyvä Kääk-juoru: Näin kerran Lontoossa Natalie Imbruglian ja hänellä oli kaunein koskaan näkemäni iho. Oikeesti se oli kuin posliinia, täydellisen valkoinen ja virheetön. Sen ääriviivatkin piirtyivät jotenkin yli-luonnollisen terävästi ja poskipäät hehkuivat kuultavina. Jäin tuijottamaan sitä haltioituneena ja sitten paparazzit jyräsivät ylitseni. Ainiin ja Losissa näin kerran kahvilla sen punatukkaisen Täydelliset Naiset -näyttelijän ja myös hänellä oli niin valkoinen ja virheetön iho, että häikäistyin sokeaksi. He olivat oikeasti molemmat niin kauniita luonnossa, että kuvat ja TV eivät lainkaan välitä sitä.  

Takaisin asiaan: Hehkuvaa ihoa tavoitellessani suosin ihon kiiltäväksi jättäviä voidemaisia ja ohuita meikkivoiteita ja poskipunia, mattapintaisten ja puuteristen sijaan. Kjaer Weis:in beautiful oil, on valoöljy (sen sanotaan tuovan kasvoille valoa), joka neuvotaan levittämään iholle ennen meikkivoidetta, tuomaan iholle hehkua. Kaksi tippaa öljyä riittää koko kasvoille ja varsinkin peittävämmät meikkivoiteet levittyvät öljyn päälle erityisen ihanasti, jättäen ihon vähän kiiltäväksi. Olen sipaissut öljyisillä sormilla myös pörröisiä hiuksien latvoja niitä siloittaakseni ja kesällä levitän sitä varmasti myös dekolteelle ja käsivarsille.

Nyt seuraa neroutta tihkuva vinkkini: Käytän itse KW:n Beautiful -öljyä myös meikin päällä. Omat tehokosteuttavat seerumini toimivat hyvin meikin alla, sillä käytän tosi ohutta meikkivoidetta, mutta taputtelemalla öljyä varovaisesti poskipäilleni meikkivoiteen päälle, saan kuivalle iholleni hieman extra-kiiltoa. Levitän öljyn kasvoille hieromalla muutaman tipan öljyä kämmenien välissä ja painelemalla poskipäitä öljyisillä kämmenilläni. (Sama levitystekniikka toimii, jos öljy levitetään puhtaalle iholle ennen meikkivoidetta.) Koska kyseessä on kuivaöljy, se kuivahtaa iholle, eikä jätä sitä klähmäiseksi.

musla_kuultava_iho_1musla_kuultava_iho

Suosikkihuulirasvani on kulttimaineeseen noussut australialainen LUCAS’ PAWPAW OINTMENT, joka tehdään fermentoidusta papaijasta. Koitan aina pitää sitä mukanani, koska kuivat korppuhuulet eivät sovi tavoittelemaani freessiin kevät-freessiyteen.

Kjaer Weis -meikkivoide on voidemaista ja peittävää. Se sopii erinomaisesti tummille silmänalusilleni ja punoittaviin (kevät)nenänpieliin. Perusmeikkivoiteena käytän (apua, synteettistä!) MAC:in Face and body -meikkivoidetta. Se on ohutta, eikä kovin peittävää, mutta se jättää ihon kuultavaksi ja on iholla erittäin huomaamaton.

Öljyn kanssa maltti on valttia, koska kuulto kiinnostaa – rasvaisuus ei.

IMG_3287

Vinkki: Jos käytät meikin levittämiseen siveltimiä, muistathan pestä siveltimet aina käytön jälkeen! Siveltimessä vanha meikki härskiintyy ja kerää bakteereja, joita et halua ihollesi muhimaan. Jolie myy siveltimien puhdistamiseen tarkoitettuja saippuoita, jotka on pakattu kätevästi peltirasiaan. (Kätevästi, koska sitten saippuaa voi kantaa mukana esim. meikkipussissa.)

Öljy saatu Joliesta! 

12

HAASTATTELUSSA ENNIN ÄITI

Naistenpäivän kunniaksi haastattelimme äitejämme tällä viikolla. Millaista oli olla nainen, kun he olivat nuoria? Ensimmäisenä haastatteluvuorossa oli Mian äiti, jonka haastattelun löydät täältä. Myöhemmin ääneen pääsee myös Kirsikan ja Katrin äiti.

Nyt vuoroon pääsee minun äitini Asta.

Kerro omasta äidistäsi ja lapsuudestasi.
Asuimme Oulussa omakotitalossa. Minulla oli isosisko ja pikkuveli, myöhemmin perheeseen syntyi vielä iltatähti. Meidän äiti oli kyllä aika ankara. Meillä lapsillakin oli paljon tehtäviä ja töitä. Meille kuului ihan pienestä saakka iso viikkosiivous joka lauantai. Pölyt piti pyyhkiä, tavarat järjestellä, lattia piti lakaista sekä luututa ja matot pudistella. Minä ja siskoni se yleensä tehtiin, eikä veljen tarvinnut osallistua siivoukseen, koska hän oli vähän pienempi ja poika.

Vaikuttiko se kasvatukseen paljon, että yksi teistä oli poika?
Vaikutti. Ei poikien tarvinnut tehdä silloin tehdä samanlaisia hommia. Nykyaikana varmasti poikalapset tekisi samat asiat mitä tytötkin. Kolme vuotta nuoremman veljeni Pekan ei ikinä tarvinnut selitellä menojansa teininäkään, kun hän oli menossa kavereidensa kanssa jonnekkin. Meitä tyttöjä vahdittiin ihan eri tavalla. Kyllä meidän piti hyvin tarkkaan selittää mihin me mennään kenenkin kanssa. Meillähän oli vielä sellainen juttu, että kahden tyttölapsen jälkeen veljeni Pekka syntyi varmasti tosi odotettuna poikalapsena. Isäni äiti, eli meidän mummo, oli se joka sitä poikalasta oli eniten odottanut. Hän oli tämmöinen Pekan varjelija ja suojelija, joka piti hänen puolia ihan kaikessa. Mummon mielestä pojan ei tarvinnut tehdä samoja asioita kuin tyttöjen. Jos Pekka vaikka kaatui ja alkoi itkemään – ehkäpä saattoi olla, että minä vähän tönäisin – niin minähän sain sellaiset löylytykset, että olin sellaista saattanut tehdä Pekalle. Ja Pekkahan osasi sitä käyttää hyväkseen. Eikä Pekka saanut ikinä rangaistusta, jos hän tönäisi minua.

DSCF5648

Suunnittelitko kasvattavasi minut ja isosiskoni jollain tietyllä tavalla? 
En oikeastaan suunnitellut. Kasvatusasiat tuli vasta sitten mukaan, kun itse aikuistuin. Sain ekan lapseni 24-vuotiaana, joka oli silloin ihan normaali ikä saada lapsia. Halusin kasvattaa lapset sellaiseksi ihmisiksi, että toisia ihmisiä pitää arvostaa, erilaisia ihmiset pitää hyväksyä ja vanhoja ihmisiä täytyy kunnioittaa. Halusin myös kasvattaa teitä itsenäisiksi, että osasitte tehdä käytännön asioita, kun lähditte kotoa pois. Ettei tarvitse jäädä sormi suuhun ruoanlaitossa ja kodinhoidossa. Ja näinhän kävi. En tiedä, oonkohan ollut itsekin aika ankara.

No et kyllä ollut ankara. Kyllähän me osattiin ja osataan, mutta mä en aina noudata kaikkia kotitalousoppeja kotona. Ilarihan meillä siivoaa pääasiassa, hahahah.
Niin.. no joo…

Teit pitkään töitä ravintola-alalla. Kohdeltiinko siellä naisia ja miehiä eri tavalla?
En muista kyllä saaneeni mitään huonompaa kohtelua. Olen kyllä ollut luonteeltani aina tosi itsenäinen ja vahva, etten ole välttämättä osannut edes ajatella asioita sillä tavalla, että olisin ollut jotenkin heikompi, koska olen naisena. Mutta kyllä ravintola-alalla oli paljon tasa-arvoisempaa kuin muilla aloilla. Olen itse tutustunut seksuaalivähemmistöihin eli homoihin hirveän paljon aikaisemmin kuin moni muu tuttuni aikanaan. Ravintola-alalla oli heitä todella paljon. Eikä se ollut sillä alalla mitenkään ihmeellistä tai omituista. Moni muu kaverini oli asiasta aika ihmeissään.

Pakko vielä kertoa sellainen juttu, mitä on nykynuorten varmaan vähän vaikea ymmärttää. Silloin, kun aloitin ravintola-alan työt 70-luvun lopulla, ravintolassa ei saanut kävellä lasi kädessä. Jos halusi vaihtaa pöytää, niin hovimestari tai salinvalvoja piti kutsua paikalle, joka pisti lasin tarjottimelle. Sitten mentiin peräkkäin ja ilmoitettiin mihin pöytään halusi istua. Itse ei saanut kantaa juomalasiaan, koska alkoholilainsäädäntö sanoi niin.

Häh, miksi?
Se olisi varmaan aiheuttanut liikaa vallattomuutta siellä ravintolassa. Ja baaritiskillä sai tarjoilla alkoholia vain tuolipaikalla istuvalle, ei kenellekkään joka seisoi.

Minkä cocktailin osaisit tehdä unissasi?
Sinisen enkelin. Se oli hittidrinkki silloin 18-vuotiaana.

aiti_ja_tuisku2

Millä tavalla naisena oleminen on muuttunut verrattuna nuoruuteesi?
Nykyään on tasa-arvoisempaa. Naiset ovat huomattavasti vapaampia tekemään omia päätöksiään. Naiset ovat nykyään itsenäisempiä ja etenkin rohkeampia kuin aikaisemmin.

Oletko nykyään rohkeampi kuin nuorena?
Olen, mutta ikähän sen tekee.

Perustit ystäviesi kanssa Naisforumin. Kerro siitä.
Naisforum perustettiin vuonna 1995. Kaikki me kahdeksan naista oltiin aikoinaan töissä samassa työpaikassa, kunnes se firma lopetti toimintansa. Halusimme säilyttäää meidän naisten välisen ystävyyden, koska tiedettiin, että jatkossa tullaan työskentelemään erillään. Naisforumin tarkoitus olikin saada näistä toisista saman alan naisista tukiverkosto. Sellaisen verkoston on tärkeä olla olemassa niin työ- kuin henkilökohtaisessa elämässä. Näemme useita kertoja vuodessa ja reissaamme yhdessä. Maksamme kuukaudessa aina 50€/hlö yhteiselle tilille, josta kustannamme Naisforumin reissujen kaikki kustannukset. Kaksi henkilöä on aina järjestystoimikunnassa omalla vuorollaan. Kymmenvuotisjuhlan kunniaksi vuokrattiin huvila Toscanasta viikoksi, lisäksi olemme olleet yhdessä New Yorkissa ja Kööpenhaminassa. 25-vuotis juhlamatka on jo suunnitteilla. Käydään kerran vuodessa “rasvaimumatkalla” Tallinnassa eli käydään kauneushoidoissa ja syömässä hyvin. Pidetään myös joka vuosi aina rapujuhlat ja joulubanquette. Tämän lisäksi käymme yhdessä myös kulttuuririennoissa.

Kiitos äiti <3

P.S. Mäkin haluan perustaa vastaavanlaisen Naisforumin omien kavereiden kanssa.

44

TUPLAKÄÄK, NELJÄS JAKSO

Kaikkien ajankohtaisohjelmien äiti on täällä taas! 

Tuplakääkin neljäs jakso käsittelee viihdemaailman lukuisia salattuja feikkisuhteita. Feikkisuhde tarkoittaa huomionkipeiden julkkisten PR-mielessä solmittuja “suhteita”, joista kummatkin osapuolet hyötyvät – oli kyse sitten julkkis-statuksen nostamisesta, uuden leffan markkinoinnista tai oman seksuaalisen suuntautumisen piilottelusta (miksei kaikki voi vaan tulla ulos kaapista?).

episode4

Lisäksi olemme keränneet toivottuja faktoja ja analyysejä mm. Lady Gagan ja Bradley Cooperin suhdekiemuroista (major feikkisuhde alert!!!). 

Jakso sisältää myös karmaisevia paljatuksia Gossipmopseista sekä pallikeskustelun.

Tuplakääkin sisältämästä finglish-kielestä olemme tätä mieltä.

Voit kuunnella Tuplakääkin uusimman jakson alla olevasta soittimesta, lisäksi jaksot 1-4 löytyvät Muslan Soundcloud-tililtä.

P.S. Meiltä tulee pian podcasteja fiksummistakin aiheista, mutta ennen sitä voidaan täyttää aivoimme ja korvamme tällä hömpällä.

23

SUOSIKKIMERKKI: DEITAS

5B1C6321

Yhteistyössä: Gaudete

Rakastan silkkivaatteita. Kun pukeutuu silkkiin, tuntee heti olonsa todella yleelliseksi. Sellaiseksi Olsen-kaksosten The Row -luksusnaiseksi.

Parhaat silkkivaatteet ovat mielestäni simppeleitä ja antavat kauniin materiaalin loistaa pääosassa. Tällaisia vaatteita tekee ruotsalainen Deitas. Deitasta alettiin hypettämään ruotsalaisessa muotimediassa noin pari vuotta sitten ja olen siitä asti himoinnut merkin minimalistisia silkkiasuja. Deitas tekee kuitenkin ostamisesta vaikeaa, sillä heidän nettikauppansa on ollut jo pari vuotta under construction. Siksi huusin (ainakin melkein) hallelujaa, kun kuulin, että Gaudete alkaa myymään Deitasta! Ihanaa, että Helsinkiin saadaan vähän uusia merkkejä.

Deitaksen silkkivaatteissa parasta on se, että ne ovat niin iättömiä ja monikäyttöisiä. Valkoinen silkkitoppi tekee farkuista astetta juhlavammat, ja jos sen yhdistää mustiin housuihin saa täydellisen asun hienoimpiinkin juhliin. Pitkä mekko ja silkkihousut toimivat juhlavaatteina, mutta näyttävät ihanilta myös kuluneisiin lenkkareihin yhdistettynä. Lyhyesti: nämä ovat vaatekaapin monitoimivaatteita, jotka tekevät arjesta vähän yleellisemmän.

Ja mikä tärkeintä, voin nähdä itseni käyttävän näitä vaatteita vuosikymmenienkin päästä. Ostin eilen uuden Styleby-lehden, jossa oli juttu erään ranskalaisen laulajan ja biisintekijän, Clara Lucianin, vaatekaapista. Hänen tyylivinkkinsä oli: “Älä ikinä osta vaatteita, joista isoäitisi ei pitäisi.”

Tykkäsin tästä ajatuksesta ja se sopii ainakin omaan pukeutumisfilosofiaani. Isoäidit tajuavat yleensä hyvien materiaalien ja klassisten leikkausten päälle, sillä heidän aikanaan suurimmalla osalla ei ollut mahdollista ostaa vaatteita, jotka olivat liian trendikkäitä. Vaatteet maksoivat sen verran, että oli pakko miettiä, mikä kestäisi aikaa. Minun isoäitini kehuu usein vaatteideni väriskaalaa, joten olen oikeilla jäljillä.

Kuvissa näkyvät kaksi silkkitoppia, silkkihousut ja pitkä silkkimekko löytyvät nyt myymälästä ja ne ilmestyvät pian myös nettikauppaan.  

P.S. Kurkatkaa myös merkin perustajan Josephine Dahlinin eleganttiin Monte Carlo -kotiin. Très chic. Ottaisin mielelläni koko hänen vaatekaappinsa, kiitos.

deitas2deitas1deitas35B1C6394 copy

23

TOM OF FINLAND JA ROKKIKIRKA

Käytiin Mian kanssa katsomassa kauan odotettu Tom of Finland-elokuva. Viihdyimme elokuvan parissa kovasti, mutta ainakin itse jäin kaipaamaan elokuvaan enemmän imua sanan kaikissa muodoissa. Kuuntelin juuri Yle Puheen mielenkiintoisen haastattelun, jossa elokuvan ohjaajan Dome Karukoski ja pääroolin esittäjän Pekka Strang kertovat elokuvan taustoista. Karukoski perusteli elokuvan “kiltteyttä” sillä, että he tekivät elokuvan Touko Laaksosesta eivätkä hänen piirustuksistaan, joiden maailman Touko itse kuvitteli ja kuvitti. Ehkä itse isona Tom of Finland-fanina olisin juuri halunnut nähdä enemmän fiilistelyä piirustuksista ja juuri siitä “kuvitellusta” maailmasta. Tomppaleffa kannattaa mennä katsomaan, sillä aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen. Roolisuoritukset ja elokuvan visuaalisuus olivat erittäin hienot.

Ainiin, elokuvan ensi-illassa oli paikalla myös Jean-Paul Gaultier herrasmies-seurueineen pukeutuniena upeisiin kokonahka-asuihin ja koppalakkeihin. Fantastista.

DSCF2113

Kävin taannoin katsomassa myös Kirka-musikaalin Helsingin Kaupunginteatterissa. Se oli todella hauska ja hyvä – oikeasti! Myös vähän skeptinen poikaystäväni piti musikaalista paljon. Mia nauroi innostuneena, kun fiilistelin musikaalia ja Kirkaa yleensäkin. Pakkokuunnellutan aina Kirkaa meidän työhuoneellakin omalla DJ-vuorollani (etenkin vanhoja soul-biisejä), sillä Kirkan lauluäänessä oli ihan mieletön saundi. Tiesittekö muuten, että Kirka oli Suomen ensimmäisiä (ellei ensimmäinen) heavylaulaja? Kirka olisi muutenkin halunnut laulaa rockia ja soulia, mutta silloin iskelmä oli ainut musatyyli, joka myi. Musikaalissa on mukana myös tämä Neidonryöstö-biisi, joka on ihan mieletön! Mikä letkeä tulkinta ja upeat, seksiin viittaavat hevospainotteiset sanat:

Koivikkometsään
Laukkaavat hevoset
Kaksi hahmoa halki aamun ratsastaa
Ehtiikö turvaan
Matkaajat milloinkaan
Virran polveen ratsut kiiruhtaa!

Kaksi ratsua yli virran käy
Raukeina kaksi ratsastajaa
Neidon käsi koskettaa naurahtaa sanaton mies
Kaksi ratsua yli virran käy
Yksi on matka, yksi on aamu
Virran vesi helkähtää kimmeltää suvinen maa

Isot suosittelut siis näiden kummankin nahkaan pukeutuneiden taiteilijoiden tarinoille.

20