URHEILU OPETTI

Olen nyt harrastanut aktiivisesti liikuntaa neljä vuotta ja olen tajunnut, että se on opettanut minulle paljon myös muusta elämästä. Eri liikkeiden tekniikoiden opettelu on ihan toissijaista, eikä läheskään yhtä hauskaa ja mielenkiintoista.

PERIKSIANTAMATTOMUUS
Urheilu toi elämääni periksiantamattomuuden tunteen ja uutta itsevarmuutta. Tein realistisia tavoitteita ja saavutin ne. Menin salilla treenaamaan kovakuntoisten urheilijoiden viereen, jotta kehittyisin yhtä hyväksi. Haluan toimia samalla tyylillä myös töissä ja muissa harrastuksissa. Olen oppinut laittamaan itseni tilanteisiin joissa olen kaikista kokemattomin. Heitän itseni tahallaan kylmään veteen ja stressaan miten selviydyn ja sitä kautta opin. (Vaikka se onkin aika kauheaa.)

TAVOITTEET
Sana “tavoite” tuntuu olevan monelle mörkö, vaikka oikeasti tavoitteet ovat parasta mitä tiedän! Realistiset tavoitteet ja niiden saavuttaminen antaa motivaatiota treeniin ja kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Mielestäni tavoitteiden karttaminen siksi, ettei ole “kilpailijaluonne” on tyhmää. On vaikeaa kehittyä missään elämän osa-alueessa ilman selkeitä tavoitteita.

TULOKSET
Harrastuksen alussa tärkeimpänä asiana pidetty juttu. Oli kyse sitten mistä lajista tai tavoitteesta tahansa, on tuloksia saatava alkuun jotta motivaatio pysyy. Tulokset eivät kuitenkaan voi olla urheiluharrastuksen ainoa motiivi; jos ei nauti yhtään siitä mitä tekee, ei harrastus tule todennäköisesti olemaan pitkäaikainen. Tulosten tavoittelu opetti minut tavoittelemaan tuloksia myös muilla elämäni osa-alueilla, pyrin opiskeluissa ja töissä parhaaseen mahdolliseen.

urheilu

VAATTEET
Treenivaatteiden kautta pukeutumiseeni on noussut pääkriteeriksi mukavuus ja urheilullisuus. Hyödynnän treenivaatteita joskus myös arkipukeutumisessa ja jopa juhlissa; esimerkiksi nämä mustat treenilegginssit olivat päälläni karonkassa.

OPPIMINEN JA KYSELY
Kiinnostuessani treenaamisesta otin siitä selvää KAIKEN. Kysyin esimerkiksi “Onko tihkusateessa juokseminen hyväksi keuhkoille?” Googletin asioita jotka liittyivät intohimooni ja hankin mentoreita joilta kyselin heidän kyllästymiseensä asti kaiken. Silloin opin, että intohimot eivät tule niitä etsimällä, ja kun niitä tulee, niistä pitää ottaa kaikki irti. Jos haluaa oppia jotain, kannattaa etsiä ihmisiä jotka ovat ammattilaisia ja voivat auttaa kehittymään. Kannattaa mennä heidän mukaansa katsomaan kun he tekevät työtään ja kysyä kaikki mikä aiheessa kiinnostaa. Kirsikka kirjoitti mentoroinnista aikaisemmin täällä.

LEPO
Liikkuminen opetti minut myös lepäämään. Vaikka opinkin sen kantapään kautta, tunnen nykyään kroppani läpikotaisin ja tiedän mitä se milloinkin tarvitsee. Raskaiden töiden jälkeen kroppani kaipaa vain avocadoleipiä, Netflixiä ja unta.

KÄRSIVÄLLISYYS
Olin aikaisemmin super kärsimätön kaikessa. Tulokset urheilussa eivät kuitenkaan tule käskemällä tai toivomalla, vaan tekemällä ja ajan kanssa. Se opetti minut ottamaan rauhassa myös muut asiat.

Olen oppinut myös arvostamaan terveyttä ja raajojani. Loukkaantumisten takia en ota toimivaa kroppaa todellakaan itsestäänselvänä asiana.

On ihanaa olla terve!

26

KIRJA, JONKA ANSIOSTA LOPETIN KEHONI VIHAAMISEN

Muslassa on tällä viikolla vietetty sporttiviikkoa. Minulla ja urheilulla on monimutkainen suhde ja tämä juttu kertoo siitä. Siitä, miksi liikuin aikaisemmin vain laihtuakseni, inhosta vartaloani kohtaan. Ja siitä, miten pääsin eroon itseinhosta ja miksi on jopa poliittisesti tärkeää rakastaa kehoaan. Tai edes suhtautua siihen neutraalisti.

Jos olet joskus vihannut vartaloasi, tämä teksti saattaa muuttaa suhtautumistasi siihen.

5B1C6612

Olen laihduttanut noin seitsemän vuotta elämästäni. Seitsemän vuoden ajan inhosin kehoani. Jos ajan, jonka olen käyttänyt kehoni tarkkailuun ja vihaamiseen laskee yhteen… en halua edes tietää, kuinka monta vuotta elämästäni olen menettänyt puristellessani reisiäni kylppärin peilin edessä.

Olen perfektionisti ja tavoittelen aina täydellisyyttä kaikessa, mitä teen. Siksi olen tietysti aina myös halunnut olla “täydellisen” näköinen. Länsimaalaisessa yhteiskunnassa tämä tarkoittaa laihuutta. Jo yläasteella tutkin Suosikin mainoskuvia ja halusin näyttää yhtä hoikalta kuin Fornarina-vaatemerkin mallit. Tein joka ilta vatsalihasliikkeitä sängyssäni.

Täydellisyydentavoitteluni eskaloitui, kun minusta tuli malli. Halusin olla täydellinen malli, eli superlaiha. Laihdutin ja sain siitä kehuja. Laihduin vielä lisää ja ranskalainen mallitoimistoni oli haltioissaan. Kukaan ei ikinä sanonut minulle, että tämä on hyvä, nyt riittää, pysy tässä painossa. Tästä päättelin, ettei koskaan voi olla liian laiha ja jatkoin laihduttamista. En ikinä ollut tyytyväinen kehooni, en edes laihimmillani. Päinvastoin, se ällötti minua.

Syömiseni oli monta vuotta erittäin häiriintynyttä. Minua vainosi jatkuva itseinho ja itseni piiskaamisen tarve. Ruoan ja liikunnan miettiminen teki elämästä ilotonta, etäännyin kavereista ja tiuskin nälkäkiukussa poikaystävälleni.

Jossain vaiheessa tajusin onneksi, että olin heittämässä elämäni hukkaan täysin typerän asian takia. Ulkonäön takia.

Päätin, että tämän typeryyden on loputtava. En halua elämääni niin, että kontrolloin jokaista suupalaa ja valitsen ystävän ehdottaman spontaanin keskiviikkokaljan sijaan ankean aerobic-tunnin.

Helpommin sanottu kuin tehty. Jatkuva laihduttaminen oli raskasta, mutta sain kuitenkin valtavaa tyydytystä siitä, että litteä vatsani näytti yhteiskunnan asettamien kauneusihanteiden mukaiselta. Oli vaikea lopettaa, kun joka puolella vahvistettiin, että se kehotyppi, johon olin itseni piiskannut, oli täydellinen. Olin onneton, mutta ainakin näytin hyvältä.

Tarvitsin jonkun painavan syyn lopettaa itseni kiduttamisen.

Enter feminismi. Sain käsiini Naomi Wolfen The Beauty Myth -teoksen, joka mullisti maailmani. Se auttoi minua ymmärtämään, miksi inhosin kehoani ja miksi on poliittisesti tärkeää rakastaa kroppaansa.

Naisiin kohdistuvat kauneusihanteet ovat patriarkaatin keksintö, tapa alistaa ja kontrolloida naisia, argumentoi Wolfe kirjassaan. Kun nainen keskittyy oman peilikuvansa tuijottamiseen, hänellä ei ole aikaa muuttaa maailmaa. Hän ei ole uhka miehelle, eikä uhkaa nykyistä, patriarkaalista yhteiskuntarakennetta.

“Laihduttaminen on naisten historian tehokkain rauhoittava lääke. Se on pitänyt naiset poissa poliittisten aiheiden ääreltä”, kirjoittaa Wolf.

Makes sense, ajattelin. Äärimmäisen laihuuden tavoittelu vei todella paljon aikaa ja vaikeimpina aikoina ajatukseni pyörivät pitkälti oman napani ympärillä. Ei kauheasti kiinnostanut muuttaa maailmaa tai murskata patriarkaattia. Ja vaikka olisi kiinnostanut, en olisi jaksanut. Olin aina niin väsynyt ja nälkäinen, etten pystynyt keskittymään mihinkään aivokapasiteettia vaativaan.

Wolf kirjoitti kirjan vuonna 1991, ollessaan vain 26 vuotta vanha. Hän opiskeli tuolloin yliopistossa ja hän näki ympärillään useita fiksuja naisia, jotka näännyttivät itseään ja häipyivät lounaan jälkeen vessaan oksentamaan. Tuohon aikaan käytiin keskustelua feminismin tarpeellisuudesta – toisen aallon feminismihän oli jo vapauttanut naiset, joten feminismiä ei enää tarvita. Mutta miksi nämä vapaat naiset pelkäsivät ryppyjä ja rasvaa? Ja olivatko he oikesti vapaita?

Eivät, sanoo Wolf. Kun feminismi vapautti länsimaalaiset naiset kodin kahleista, patriarkaatin piti keksiä uusi tapa pitää naiset aisoissa. Feminismi oli romuttanut ajatuksen, että naisen tärkein rooli oli olla äiti, että hänen luontainen ympäristönsä oli koti ja että hänen tulee olla passiivinen ja pidättyväinen. Feminismi oli tehnyt naisista vaikeasti kontrolloitavia.

“Länsimaalainen talous on riippuvainen siitä, että naisille maksetaan vähemmän palkkaa. Tarvittiin kipeästi ideologia, joka saa naiset tuntemaan itsensä arvottomiksi, sillä feminismi oli saanut meidät tuntemaan itsemme arvokkaiksi”, kirjoittaa Wolf.

Ainoat asiat, jotka vielä kontrolloivat naisia, olivat kauneusihanteet. Mitä vapaampia naisista tuli, sitä useampi alkoi kärsiä syömishäiriöistä ja kauneusleikkausten suosio vain kasvoi. 90-luvulla joka kymmenes amerikkalaisnainen kärsi Wolfen mukaan jonkinlaisesta syömishäiriöstä. Suomessa 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan 69 000 suomalaisista 27–47-vuotiaista on jossain elämänsä vaiheessa sairastanut psykiatrisen häiriön kriteerit täyttävän syömishäiriön, kerrotaan Syömishäiriöliiton sivuilla.

“Naisilla on nyt enemmän rahaa ja valtaa kuin koskaan, mutta inhoamme kehojamme enemmän kuin isoäitimme”, toteaa Wolf. Kun heivasimme korsetit menemään, luulimme olevamme vapaita. Korsetin tilalle tuli kuitenkin laihduttaminen, joka pitää kehoa puristuksessa samalla tavalla kuin korsetti. Sitä ei vain voi riisua.

Patriarkaatin lisäksi myös kapitalistinen talousjärjestelmä hyötyy siitä, että naiset inhoavat kehojaa. Kauneusleikkausten, laihdutusvalmisteiden ja ryppyvoiteiden myynnissä liikkuu hurjasti rahaa. Kärjistetysti: itseinho makes the world go around.

Wolfen innoittamana aloitin oman pikku kapinani patriarkaattia vastaan. Aina, kun saan itseni kiinni kehoni vihaamisesta (kyllä, sitä tapahtuu vieläkin), muistutan itseäni siitä, että se on juuri sitä, mitä yhteiskunta minulta haluaa. Se haluaa, että vihaan itseäni, jotta ostaisin selluliittivoiteita, ryppyrasvoja ja uusia vaatteita tunteakseni itseni paremmaksi. Se haluaa, että keskityn oman perseeni tuijottamiseen sen sijaan, että keskittyisin vaatimaan tasa-arvoa.

Päätin, etten aio ruokkia kapitalismia itseinhollani. Aion yrittää olla tyytyväinen ulkomuotooni, sillä juuri nyt on vallankumouksellista pitää kehostaan. Tämä on todella vaikeaa, sillä naisille kaupataan joka tuutista ajatusta, ettemme kelpaa, ihan sama olemmeko hoikkia tai ylipainoisia.

Ja kyllä, tiedän nauttivani thin priviledge -etuoikeudesta, eli tiedostan, että kehoni on normatiivisen hyvännäköinen. Kamppailen siis vain pääni sisällä olevaa itseinhoa vastaan, enkä ole koskaan joutunut kohtamaan paheksuntaa ulkopuolelta. En voi edes kuvitella, kuinka pahalta se tuntuu. Tässä Hesarin jutussa oli hyviä pointteja siitä, miten paskamaisesti ylipainoisia ihmisiä kohdellaan yhteiskunnassa jopa lääkärin vastaanotolla.(Toisaalta olen mallina monta kertaa ollut muotikontekstissa liian isokokoinen, eli jollain tasolla olen kokenut, miltä tuntuu olla “vääränlainen”.)

Minua Wolfen kirja auttoi ymmärtämään, mistä kauneusihanteet kumpuavat ja mitä tarkoitusta ne palvelevat. Kun on tietoinen tästä, on helpompi taistella niitä vastaan.

Mitäköhän tapahtuisi, jos kaikki naiset (ja miehetkin) yhtäkkiä olisivat tyytyväisiä ulkonäköönsä?

96

UJON LIIKKUJAN ELEKTRONISET TREENIKAVERIT

Liikuntasovellukset eivät ole pelkästään urheiluhulluille, vaan niistä on apua myös kiireisille, ujoille, laiskimuksille ja budjettiurheilijoille.

Olen ujo liikkuja. Arastelen superurheilijoille tehtyjä kuntosaleja, koska päättäväisesti saleilla operoivat treenaajat saavat minut tuntemaan oloni oudoksi. Siksi olen panostanut löytääkseni itselleni mielekkäitä tapoja pysyä liikkeesä ja motivoida itseäni, samalla kun välttelen pelottavia himoliikkujia. Seuraavat sovellukset ja apuvälineet ovat osoittautuneet erityisen hyödyllisiksi.

musla_ujon_liikkuja_elektroniset_treenikaverit

POLAR SYKEMITTARI
Lenkkeily on ilmaista, tehokasta, sitä voi harrastaa missä vain. Ainoa pikku ongelmani oli, että vihasin juoksemista. Yritin pitkään innostua lenkkeilystä, mutta juokseminen oli aina pakonomaista ja tylsää, kunnes ostin Polarin sykemittarin. Luulin tämän kaltaisten urheiluvälineiden olevan vain himoliikkujille, mutta huomasin, että juuri kaltaiselleni lenkkivihaajalle ranneke avasi ihan uuden tavan juosta. Löysin mateluvauhdin.

Rannekkeeseen saa ladattua aloittelevalle juoksijalle tehdyn juoksuohjelman, joka perustuu juoksijan kuntotasoon, painoon, pituuteen ja sukupuoleen. Ranneke mittaa sykettä ja pitää huolta, että aloittelija juoksee alussa tarpeeksi hitaasti ja kunnon kehittyessä nostaa vaatimustasoa sopivan hitaasti. Ja todellakin oikeasti sopvan hitaasti. Ensimmäistä kertaa jaksoin harjoitella ja aika nopeasti juosta kokoajan pidempiä ja pidempiä lenkkejä. Myös itsetuntoni nousi, kun huomasin, että kehityin kokoajan. Ennen tätä tärkeää huomiota, olin kokenut lenkkeilyn jatkuvaksi epäonnistumiseksi, koska en kehittynyt lainkaan. Onnistumisen tunne oli tosi tärkeä kannustin.

Juoksutreenit koostuvat alkulämmittelystä, jossa sykettä pidetään ensin todella matalalla noin 10 minuuttia. Treenien määrä riippuu omista tavoitteista ja vauhti on täysin yksilöllistä, sillä ranneke ilmoittaa värisemällä, jos syke nousee tai laskee liikaa. Aloittaessani etenin aluksi todella hitaasti, välillä vain kävelyvauhtia ja lenkit kestivät yhteensä vain 25 minuuttia, josta todellista juoksemista oli vain 10 minuuttia. Nyt jaksan juosta jo tunnin lenkkejä ja käyn usein juoksemassa mieheni kanssa yhdessä. (Ihan uutta ujolle liikkujalle lenkkeillä jonkun seurassa, ennen se oli hyvin ykistyinen operaatio.)

SWEAT WITH KAYLA
Käyn salilla yleensä aamuisin, kun siellä on vielä hiljaista, koska jos sali on täynnä huomaan, että kuvittelen ihmisten toljottavan minua, enkä uskalla tehdä varsinkaan haastavia liikesarjoja loppuun, vaan lähden kotiin kesken burpee-sarjan. Koska olen kiireinen, treenin pitää olla tehokasta: sisään ja ulos salilta tunnissa on minulle optimaali.

Sweat with Kayla on Kayle Itsinesin treeniaplikaatio. Aplikaation instasivuilla jaellaan kokoajan jotain ennen- ja jälkeen kuvia ihmisistä, jotka appia käytettyään ovat muuttuneet bikinivartaloiksi. Se naurattaa, mutta olen siitä huolimatta hurahtanut tämän aplikaation käyttöön.

Ohjelmaan sisältyy kolme kertaa viikossa tehtävä voimatreeni, jossa käytetään kehonpainoa, hyppynarua, penkkiä ja muuta helpostilähestyttävää apuvälinettä (ei laitteita). Voimatreeni kestää 28 minuuttia, mikä on niin lyhyt aika, etten ikinä keksi järkeviä tekosyitä luistaa siitä.

Lisäksi Kayla suosittelee tekemään kolme kertaa viikossa 40 minuutin cardio-treenin. Kayla sanoo, että kaikista tehokkainta cardio-treeniä on HIIT-treeni, eli High Intensity Interval training ja että se on paras tapa kiihdyttää elimistön aineenvaihduntaa, joka alkaa ehkä 30-vuotta täyttäneellä jo vähän hidastua. HIIT-treenissä tehdään korkean ja matalan sykkeen intervalleja. Jaksan panostaa tähän en-koskaan, vaan olen tyytyväinen jo, jos selviydyn ihan tavalliselle lenkille pari kertaa viikossa.
(Kiitos tiedosta kuitenkin Kayla! Jos kehityn tässä ajan kuluessa, lupaan kokeilla.)

Aplikaatiota voi kokeilla ilmaseksi, mutta koeajan jälkeen sen käyttö muuttuu maksulliseksi. Halvempi vaihtoehto on ladata ohjelma e-kirjana, mutta aplikaation helppous on itselleni vielä toistaiseksi tosi olennaista.

IMG_2502

SPOTIFY RUNNING JA POD-CASTIT
Juostessani kuuntelen mieluiten suosikki podcastiani Dinnertable Downloadia, joka kestää juuri sopivasti melkein tunnin. Myös Stuff Mom Never Told you:n jaksot ovat hyviä. Joskus käytän myös Spotify Running -ohjelmaa, jossa Spotify sovittaa soittamansa musiikin juoksuaskelieni tahtiin.

LANGATTOMAT KUULOKKEET
Olen hankkinut kahdet langattomat kuulokkeet: nämä Sonyn Quietcomfort 35 -kuulokkeet, jotka blokkaavat kaiken äänen ja joita käytän myös usein kirjoitustyötä tehdessäni. Rakastan niitä ja käytän niitä myös salilla. Ne päässä tunnen voivani sulkea muut salilla kävijät korvistani ja mielestäni.

Juoksulenkeillä käytän näitä kevyempiä langattomia nappikuulokkeita. 

KOTIKONEELTA

Tämä video nousi korniudessaa vitsiksi ystäväpiirissäni muutama kesä sitten. Nauroimme videon tyylille, mutta havaitsimme myös pian, että 8 minute abs toimii! Hitto siitä tuli kipeät vatsalihakset! Koikeilkaa.

“Good job team!”

21

Q&A: STEFANIE HAGELSTAM, VALMENTAJA JA URHEILIJA

Stefanie Hagelstam aloitti kuntosalilla käymisen aluksi laihtuakseen ja näyttääkseen paremmalta. Nyt neljä vuotta myöhemmin hän kilpailee Crossfitissä ja painonnostossa ja treenaa 3-4 tuntia päivässä tavoitteenaan nousta Suomen huipulle. Stefanie syö myös suklaata lähes päivittäin ja haluaa näyttää nuorille ettei mihinkään muottiin pitäisi yrittää mukautua, vaan olla ylpeä siitä mitä on.

Joskus saattaa ahdistua kun seuraa sosiaalisessa mediassa super motivoituneita treenaajia, koska saattaa tuntua ettei liikuntaa voi harrastaa mitenkään muuten kuin täysillä ja syömällä pelkkää raejuustoa ja rahkaa. Vaikka Stefanie ottaa harjoitukset ja kilpailut vakavasti, on hänen asenteensa esimerkiksi ruokaan ja kehonkuvaan todella rento ja hän on aina kannustanut ihmisiä liikkumaan omalla tavallaan, oli se sitten crossfit tai jokapäiväinen hyötyliikunta. Hän toimii super tärkeänä esimerkkinä monille, varsinkin nuorille!

Sinusta on tullut yksi seuratuimpia naiscrossfittaajia Suomessa. Mistä sait inspiraation urheiluun?
Kiva kuulla. Minulla on muuttunut inspiraatio ja motivaatio vuosien aikana ja se vaihtelee edelleen. Alussa inspiraationi oli laihtua ja yksinkertaisesti näyttää paremmalta. Jossain vaiheessa halusin vain näyttää hyvältä tietyn pojan edessä. Nyt motivaatio on muuttunut täysin ja saan inspiraatiota siitä, että tiedän että voivani nousta Suomessa CrossFitin huipulle jos teen asioita oikein ja jatkan kovaa työntekoa. Selkeät voimatason- ja kuntotason tulosten nousu motivoi todella paljon. Pidän myös siitä, että sitä voi tehdä samanhenkisten ihmisten kanssa. Urheilijan arki on jotain mistä nyt nautin paljon ja mahdollisuus tällaiseen elämäntyyliin motivoi ja tekee iloiseksi.

Millaista Crossfit on ja kenelle se sopii?
CrossFitin idea on kehittää tasaisesti eri fyysisiä ominaisuuksia. Siihen kuuluu mm. lihasvoima-, kestävyys-, nopeus-, ja notkeusharjoittelua.

Helposti ajatellaan, että CF:ssä on ainostaan kilpailupuoli, jossa rääkätään itseään. Tämä on se puoli mikä näkyy lähinnä ulospäin. CF kuitenkin sopii ihan kaikille ja tarkoituksena on nostaa kuntoa monella eri tasolla. Yksi hienoimpia asioita CF:ssä on hyvä fiilis, jonka laji tuo mukanaan. Ilmapiiri on tunneilla kannustava ja ketään ei jätetä yksin. Suurin osa CF:n harrastajista ovat lajin parissa jotta yksinkertaisesti voisivat arjessa paremmin. CF:n hyvä puoli on myös se, että jos jokin liike on liian vaikea, voidaan se “skaalata” jokaiselle asiakkaalle sopivaksi. Idea on, että tunnilla jokainen saa samantyylisen ärsykkeen treenistä, vaikka osa tekee eri painoilla ja liikkeitä eri skaalauksilla. On myös olemassa CF Kids ja CF Seniors -ryhmiä.

Mikä on unelmasi urheilun saralla?
Tärkeintä on saada itsestään kaikki irti ja selvittää kuinka pitkälle voisi päästä. Tavoite on toki olla Suomen paras CF:ssä. Jos ei minulla olisi tavoitteena olla voittaja, niin en välttämättä löytäisi tällä hetkellä motivaatiota treenata 3-4 tuntia päivässä. Nähtäväksi tietenkin jää, mihin asti pääsee. Tärkeintä itselleni on, että lähden selvittämään mihin rahkeet riittää. Jos en sitä tekisi nyt, niin tiedän että olisin vanhempana hieman katkera siitä, etten laittanut itseäni likoon. Haluaisin myös pärjätä hyvin painonnostokisoissa. Tänä vuonna olin SM-kisoissa neljäs (alle 75kg luokassa). Tavoitteena on päästä ensi vuonna mitalisijoille. Minulle tärkeää on myös kehittää itseäni koko ajan ihmisenä, pitää mieli vahvana ja nauttia elämästä olemalla läsnä tässä hetkessä.

stefcfmusla2

Miten huollat kehoasi ja kuinka paljon käytät siihen aikaa?
Tässä olen melko tarkka. Käyn fysioterapeutilla kerran viikossa ja satunnaisesti hierojalla. Nukun yössä n. 9h ja lähes aina päiväunet. Päikkärit kestävät melkein aina 18min, jonka jälkeen herään automaattisesti kuin uutena ihmisenä, haha!

Käytän n. 30min aikaa lämmittelyihin ennen treeniä. Teen aina kevyen loppuverryttelyn, 5-10min. Jooga on erinomaista kehonhuoltoa, mutta sitä on tullut aika vähän tehtyä viime aikoina. Pyrin elämään mahdollisimman stressitöntä arkea, joka on lähinnä asennekysymys

Mikä motivoi sinua urheilijana?
Moni asia. Nautin urheilijan elämäntyylistä äärettömän paljon. Rutiinit ja säännöllisyys ovat arjen asioita, joista pidän. Minua motivoi myös hyvä treeniseura ja kiva ilmapiiri CF saleilla. Oma kehitys sekä muiden kehitys motivoi. Jos joku muu pystyy tekemään jonkun kovan tuloksen, miksi en minäkin pystyisi? Toivon, että näin ajateltaisiin myös minusta. Jos minä pystyn johonkin, niin pystyvät siihen muutkin. Näen valmentajan työssä asiakkaissa paljon potentiaalia kehitykselle, mutta usko itseensä on monella kadoksissa. Moni vähättelee omia taitojaan. Tykkään siksi kaivaa esiin itsevarmuutta asiakkaissa ja motivoidun siitä itse.

 Minua motivoi myös hurjan paljon se, että saan toimia joillekkin esikuvana. On niin siistiä, että varsinkin nuoret tytöt (ja pojat) katsovat minua ylöspäin. Se on tällä hetkellä yksi hienoimpia asioita, joita tiedän. On hienoa, että nuoret näkevät minun kauttani, että on olemassa erilaisia kehoja eikä mihinkään tiettyyn muottiin tulisi yrittää mukautua. Haluan näyttää, että pitää tehdä asioita joista nauttii ja olla ylpeä kehostaan sekä kaikkeen mihin se pystyy. “Unlock your potential” on hyvä iskulause.

Itseään ei kannata yrittää muuttaa joidenkin standardien tai muiden mieltymysten mukaan. Kannattaa olla itsensä paras kaveri!

Ketkä ovat esikuviasi?
Äitini on vahvin ihminen, jonka tiedän. Kouluratsastajasiskoni Stella on myös henkilö, jolla on uskomattoman vahva mieli. Uskon, että tulen oppimaan häneltä paljon urheilijan mielestä tulevien vuosien aikana.

CF-urheilijoita, joita ihailen ovat Sara Sigmundsdottir ja Samantha Briggs. Suomalaisista nimistä Emilia Leppänen, Paula Lehtinen, Henrik Haapalainen ja Valtteri Kallio ovat urheilijoita, joita arvostan erityisesti. Suomen painonnostajista Meri Ilmarinen on uskomaton.

Ulospäin sinulla näyttää olevan ihanan rento asenne syömiseen ja urheiluun, vaikka kilpailetkin. Miten tasapaino saavutetaan ja onko se haastavaa?
Asenteeni ruokaa kohtaan on hyvin rento. Mitään ei ole kieltolistalla, mutta koitan syödä paljon ja laadukkaasti. Kaloreita pitäisi saada reippaasti yli 3000 päivässä, joten tarpeellinen määrä ei ole aina helppo saavuttaa. Luulen, että ajatus että voin syödä paljon lihomatta on osasyy stressittömään asenteeseen. Viime vuonna tosin en syönyt tarpeeksi ja kärsin huonosta ruokahalusta, joten se itseasiassa toi jonkun verran stressiä. Tänä vuonna olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja ollut paljon aktiivisempi keittiössä ja ruokahalu on heti parempi. Viime vuonna söin hieman liian usein takeaway-ruokia, kuten pastaa ja pizzaa. Välillä olen arjessa nimittäin hieman liiankin laiska. Syön kyllä edelleen suklaata ja pekonia lähes päivittäin, mutta katson että tulee myös syötyä paljon kasviksia ja hedelmiä. Asenne urheiluun on tarkka ja melko joustamaton. Nautin äärettömästi kovasta työstä ja tykkään olla uupunut päivän jälkeen. Treenin aikana en tykkää liikaa jutella tai sosialisoida, vaan koko fokus tulisi olla päivän harjoituksessa. Treenin jälkeen on kiva jäädä salille hengailemaan, juomaan kahvia ja jutustelemaan.

stefcf2
Mitä mieltä olet bikinifitness villityksestä?
En ole ikinä ollut siitä niin hyvää mieltä, mutta siinä on joitakin hyviä puolia. Hyvät puolet ovat se, että laji motivoi muita liikkumaan ja moni saa urheilijoista puhtia omaan tekemiseen. Ulkonäkö on kuitenkin mielestäni liian keskeisessä roolissa. Matala rasvaprosentti, varsinkin naisilla, tuo myös omat riskinsä terveydelle. Tietenkin ymmärrän, että kaikissa kilpaurhelulajeissa on olemassa omat riskinsä, myös minun lajeissani. Näen fitnesslajit ehkä enemmän oman kehon taidelajina, kuin urheilulajina. Toivon nuorten ottavan oppia enemmänkin CrossFitistä, voimistelusta ja painonnostosta kuin fitnesslajeista. Lopuksi en kuitenkaan tiedä mitä kaikkea fitness vaatii, joten en väitä sanojen olevan faktoja, pelkästään tämänhetkinen mielipide. Voi olla, että se joskus muuttuu.

Mitä teet lepopäivinäsi?
Nukun, syön, käyn kaupoissa, näen ystäviä, kuuntelen klassista musiikkia ja vietän aikaa läheisten kanssa. Siivoan ja mietin tulevia treenejä.

Kohta kaikki lehdet ja netti täyttyvät taas kesäkuntovinkeistä. Mikä on mielestäsi hyvä kesäkunto? Ja miten sen saavuttaa?
Kesäkunto kuulostaa itsessään hieman hätäiseltä ja tilapäiseltä ratkaisulta. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että se yritetään saavuttaa nopeasti mikä myös tarkoittaa sitä, ettei se ole pysyvää. Lähes kaikki nopeasti saavutettava asia on nimittäin nopeasti katoavaa. Pikadieetit ja nopeat laihtumismetodit tulisi siis täysin unohtaa.

 Jos nyt aloittaa kuntoilun ja terveellisemmän elämäntyylin, niin tulee olemaan kesään mennessä paremmassa kunnossa, kuin tällä hetkellä. Ei kannattaisi kuitenkaan olla vastuuton ja yrittää löytää oikotietä onneen, vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa säännöllinen aktiivinen kuntoilu ja terveellinen ruokavalio. Terveellinen ruokavalio tarkoittaa säännöllistä, monipuolista ja puhdasta ravintoa. Näännyttäminen ja light-tuotteilla eläminen on oman kehon sabotointia ja loitontaa yhteyden omaan kehoon ja mieleen.

Mikä on lempi herkkusi?
Suklaa ja lakritsi (samaan aikaan), lasi maitoa, maapähkinävoi, irtokarkit… Mokkapalat, toffee, kahvi. Coca-cola!

stef3

Kumpaa tuhlaat mielummin: aikaa vai rahaa?
Tykkään viettää päiviä, jolloin en tee yhtikäs mitään ja vain olen. Nukkuminen ja lepääminen on silloin isossa roolissa. Siinä mielessä voisi sanoa, että tuhlaan mielummin aikaa, mutta se ei kuitenkaan tunnu tuhlaamiselta. Se itse asiassa tuntuu enemmän siltä, että laittaisin rahaa pankkiin. Pidän myös pitkistä ajomatkoista itsekseni, jolloin kuuntelen musiikkia ja metsästän uusia treenibiisejä soittolistaani. Tietyllä tavalla en siis yritä ujuttaa paljon tekemistä päivääni. Raha ei kuitenkaan tuo millään tavalla onnea ja se on tärkeä tiedostaa.

Viimeisin ostoksesi?
Ruoka-aineksia ja treenivaatteita.

Miten inspiroisit ihmisiä liikkumaan enemmän?
En voi kertoa ihmisille yksittäisiä syitä, miksi heidän tulisi pyrkiä liikkumaan. Kaikki tietävät jo, että urheilu tekee hyvää keholle ja mielelle ja vähentää riskejä sairastua. Ulkopuolisten syiden takia ihminen nimittäin liikkuu vain hetken, jonka jälkeen kuntoilu jää jos ei uutta motivaation lähdettä löydy. Tärkeintä kunnon saavuttamisessa on säännöllisyys ja siihen tulisi pyrkiä. Siksi kehottaisin ihmisiä miettimään henkilökohtaisia syitä liikkumiseen: Miten ajattelet paremman kunnon tuovan lisä-arvoa päivääsi? Miten näet voivasi paremmin, kun olet saavuttanut tavoitteesi? Miksi edes haluat liikkua? Mitkä ovat sinulle tärkeimmät syyt siihen, että olet paremmassa kunnossa? Saavutuksista tulee olla ylpeä ja urheilusaavutusten kautta voidaan myös ymmärtää pystyvämme saavuttaa elämässä muita asioita, kunhan olemme valmiita panostamaan aikaa niihin.

 Urheilusta voisi tulla se hetki viikosta, jolloin nollaamme ajatuksemme kaikesta arjen stressistä ja suomme itsellemme ajan jolloin ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Uudet treenivaatteet, treenimusiikki, treeni-idolien seuraaminen ja yhteistreenit kaverien kanssa voivat olla raktaisevia asioita, jotka saa liikkeelle.

Kuvat: Tuomas Hinkkanen ja Sandra Hagelstam
15

ELEGANTIT URHEILUVAATTEET

Heille, jotka tuntevat tyylini, ei varmasti tule yllätyksenä, että suosin mustia ja harmaita urheiluvaatteita. Omistan yhdet neonpinkit juoksulenkkarit, joita rakastan, mutta muuten treenivaatteeni ovat hyvin värittömiä. Simppelit, mustat treenivaatteet eivät myöskään kulahda niin nopeasti – osasyy, miksi pidän mustasta!

Alla vinkkejä minimalistisiin jumppavaatteisiin:

sporttimuoti_musla1

TANSSITARVIKELIIKKEET
Parhaita urheiluvaatteita ovat mielestäni ne, joissa on mahdollisimman vähän yksityiskohtia. Siksi ostan nykyään jumppavaatteeni tanssitarvikeliikkeistä. Niistä löytyy hyvälaatuisia, logottomia mustia trikoohousuja ja spagettiolkaintoppeja.

Olen juuri nyt todella heikkona jalkalenkillisiin jumppahousuihin (syytän Balenciagan syysnäytöksen hiihtohousuja). Ne soveltuvat erityisen hyvin joogaan, pilatekseen ja tanssitunnille.

Suosikkini tanssitarvikeliikkeistä on Piruetti, josta kuvassa näkyvät jalkalenkilliset trikoot ovat. Ostin housut äskettäin ja huomasin ilokseni, että ne on valmistettu Suomessa! Myyjä kertoi, että kaikki Piruetin oman merkin urehiluvaatteet valmistetaan Suomessa. Upea juttu! Hinta housuilla oli 42 euroa.

fa4b379bc6d32a69bd03c39b48a3f162

FILIPPA K SOFT SPORT
Luksus-urheiluvaatteista suosikkini on Filippa K:n Soft sport -merkki. Valikoimasta löytyy très chic jumppavaatteita, joissa ei ole mitään muuta vikaa kuin että hinta vain on välillä hieman suolainen. Toisaalta Filippa K:n urheiluvaatteet ovat todella laadukkaita. Viisi vuotta sitten ostamani mustat trikoot ovat vieläkin ihan kuin uudet, vaikka pesen ne vähintään joka toinen viikko. Eli siinä mielessä erittäin hyvä investointi.

Filippa K saa myös plus pisteitä siitä, että joka vaatteen kohdalta löytyy pieni Who made it? -osio, jota klikkaamalla saa tietää, missä maassa ja tehtaassa vaate on valmistettu. Itse löysin klikkailessani vain Portugalissa valmistettuja tuotteita.

 sporttimuoti2

A.P.C x OUTDOOR VOICES
Olen myös silmäillyt kiinnostuneena A.P.C:n ja Outdoor Voices -merkin yhteistyömallistoa. Vaatteet ovat ihanan linjakkaita ja arvostan väriskaalaa (harmaa, tummansininen, musta). Olen esimerkiksi todella heikkona tähän harmaaseen bodyyn ja olen alkanut miettimään, että tummansininen on itse asiassa todella tyylikäs jumppavaateväri!

PSST!
Urheiluvaatteissa on usein se ongelma, että tarjoilla olevat koot ovat aika pieniä. Siksi haluan vinkata Niken juuri lanseeraamasta plus size -mallistosta, josta löytyy ihania minimalistisia jumppavaatteita myös suuremmissa kooissa.

19