URHEILU OPETTI

Olen nyt harrastanut aktiivisesti liikuntaa neljä vuotta ja olen tajunnut, että se on opettanut minulle paljon myös muusta elämästä. Eri liikkeiden tekniikoiden opettelu on ihan toissijaista, eikä läheskään yhtä hauskaa ja mielenkiintoista.

PERIKSIANTAMATTOMUUS
Urheilu toi elämääni periksiantamattomuuden tunteen ja uutta itsevarmuutta. Tein realistisia tavoitteita ja saavutin ne. Menin salilla treenaamaan kovakuntoisten urheilijoiden viereen, jotta kehittyisin yhtä hyväksi. Haluan toimia samalla tyylillä myös töissä ja muissa harrastuksissa. Olen oppinut laittamaan itseni tilanteisiin joissa olen kaikista kokemattomin. Heitän itseni tahallaan kylmään veteen ja stressaan miten selviydyn ja sitä kautta opin. (Vaikka se onkin aika kauheaa.)

TAVOITTEET
Sana “tavoite” tuntuu olevan monelle mörkö, vaikka oikeasti tavoitteet ovat parasta mitä tiedän! Realistiset tavoitteet ja niiden saavuttaminen antaa motivaatiota treeniin ja kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Mielestäni tavoitteiden karttaminen siksi, ettei ole “kilpailijaluonne” on tyhmää. On vaikeaa kehittyä missään elämän osa-alueessa ilman selkeitä tavoitteita.

TULOKSET
Harrastuksen alussa tärkeimpänä asiana pidetty juttu. Oli kyse sitten mistä lajista tai tavoitteesta tahansa, on tuloksia saatava alkuun jotta motivaatio pysyy. Tulokset eivät kuitenkaan voi olla urheiluharrastuksen ainoa motiivi; jos ei nauti yhtään siitä mitä tekee, ei harrastus tule todennäköisesti olemaan pitkäaikainen. Tulosten tavoittelu opetti minut tavoittelemaan tuloksia myös muilla elämäni osa-alueilla, pyrin opiskeluissa ja töissä parhaaseen mahdolliseen.

urheilu

VAATTEET
Treenivaatteiden kautta pukeutumiseeni on noussut pääkriteeriksi mukavuus ja urheilullisuus. Hyödynnän treenivaatteita joskus myös arkipukeutumisessa ja jopa juhlissa; esimerkiksi nämä mustat treenilegginssit olivat päälläni karonkassa.

OPPIMINEN JA KYSELY
Kiinnostuessani treenaamisesta otin siitä selvää KAIKEN. Kysyin esimerkiksi “Onko tihkusateessa juokseminen hyväksi keuhkoille?” Googletin asioita jotka liittyivät intohimooni ja hankin mentoreita joilta kyselin heidän kyllästymiseensä asti kaiken. Silloin opin, että intohimot eivät tule niitä etsimällä, ja kun niitä tulee, niistä pitää ottaa kaikki irti. Jos haluaa oppia jotain, kannattaa etsiä ihmisiä jotka ovat ammattilaisia ja voivat auttaa kehittymään. Kannattaa mennä heidän mukaansa katsomaan kun he tekevät työtään ja kysyä kaikki mikä aiheessa kiinnostaa. Kirsikka kirjoitti mentoroinnista aikaisemmin täällä.

LEPO
Liikkuminen opetti minut myös lepäämään. Vaikka opinkin sen kantapään kautta, tunnen nykyään kroppani läpikotaisin ja tiedän mitä se milloinkin tarvitsee. Raskaiden töiden jälkeen kroppani kaipaa vain avocadoleipiä, Netflixiä ja unta.

KÄRSIVÄLLISYYS
Olin aikaisemmin super kärsimätön kaikessa. Tulokset urheilussa eivät kuitenkaan tule käskemällä tai toivomalla, vaan tekemällä ja ajan kanssa. Se opetti minut ottamaan rauhassa myös muut asiat.

Olen oppinut myös arvostamaan terveyttä ja raajojani. Loukkaantumisten takia en ota toimivaa kroppaa todellakaan itsestäänselvänä asiana.

On ihanaa olla terve!

26

YOLO MEDITAATIO

Ajattelen kuolemaa epäilyttävän usein. Joskus neuroottisesti, kuten lentokoneissa, kun visualisoin vahingossa mielessäni sen, miten lentokone napsahtaa keskeltä kahtia kuin Twix-patukka ja ihmiset sinkoilevat ilmassa.

Näin sellaisen kohtauksen telkkarissa kerran, enkä sen jälkeen ole voinut lakata ajattelemasta näkyä kun lennän. Se on erityisen epämiellyttävää siksi, että uskon myös kaikenlaiseen mielen ja kohtalon voimaan ja pelkään kutsuvani lentoturmia visualisoimalla lentokoneen kahtia napsahduksen mielessäni.

Musla_Yolo1

Joskus ajattelen kuolemaa, kun kaikki on päin helvettiä. Esim. kerran, kun olin töissä venehuoltoasemalla (olin ehkä 16-vuotias) ja tehtäväni oli tankata asemalle bensaa hakemaan tulleet veneet. En tiennyt veneistä mitään, mutta tein työtä käskettyä. Kerran tuli tankattavaksi erityisen isokokoinen vene ja aloin heti tomerasti lorottelemaan bensaa sen tankkiin. Tai sellaiseen reikään, jonka luulin johtavan sen veneen tankkiin. Siinä kun sitten rupattelimme veneen omistajan kanssa, alkoi ilmassa leijailla aika voimakas bensan tuoksu. Se johtui siitä, että olin tankannut varmaan monta kymmentä (siis ehkä sata) litraa bensaa veneen pilssireikään, josta bensa valui mereen. Se oli ihan hirveää ja nöyryyttävää ja säälin tietenkin merta ja luontoa, mutta lähinnä itseäni koska se tilanne oli niin kamala ja olin 16-vuotias. Siinä hetkessä ajattelin: “Toisaalta, kohta me kaikki kuollaan, eikä kukaan toivottavasti muista tätä”.

Viimeksi tänään ajattelin kuolemaa, kun tapasin erään työtuttavani, joka sanoi, että viimeisimmästä yhteisestä duunikeikastamme oli neljä viikkoa. Voisin vannoa, että siitä on viikko. Tarkistin ja siitä on melkein viisi viikkoa. Ihan sponttaanisti ajattelin taas, että kohta me ollaan kaikki kuolleita kun aika menee näin nopeasti.

Musla_Yolo2IMG_3331

Vietin erittäin maadoittavan pääsiäisviikonlopun Saarenmaalla. Ostimme jokaista tuorepuristettua mehulaatua, jota kaupasta sai ja joimme niitä paikallisesta antiikkikaupasta löytämistämme skumppalaseista. Voin kertoa teille, että hapankaalimehu (vasemmalla) on ihan karseeta ja elämä on ihan liian lyhyt sen juomiseen. 

En pelkää kuolemista (paitsi lentokoneissa tai jos alan googlaamaan jotain sairauksia) mutta aloin tänään miettimään, että nyt 31-vuotiaana, olen elänyt noin kolmanneksen elämästäni. Toivottavasti siis. Voi myös olla että enemmän (lennän huomenna Pariisiin, toivotaan ettei kone napsahda!!) mutta jokatapauksessa ihan hyvän tovin! Ja kaikki on mennyt ihan kivasti, sitä yhtä pilssihommaa lukuunottamatta.

Tein tänään meditaatioharjoituksen (tavallaan, makoilin silmät kiinni ja ajattelin asioita ja se lasketaan) ja kuvittelin ihanteellista elämää. Mietin, millaista arkea haluan elää. Aloitin yksinkertaisista asioista.

Millaista ruokaa haluan syöda?
Millaisia aamuja toivon?
Mihin aikaan haluan herätä aamulla? Mihin aikaan haluan mennä nukkumaan?
Kenen kanssa haluaisin viettää aikaa?

Ja jatkoin haastavmpiin:

Millaisesta työstä nautin juuri nyt? Miksi? 
Milloin olin viimeksi tosi onnellinen? Miksi?
Millaisiin asioihin haluaisin käyttää rahaa?
Paljonko rahaa tarvitsen?
Millaista liikuntaa haluan harrastaa? Kuinka usein?

Se oli ihan jännittävä harjoitus! Mitä yksinkertaisempiin perusasioihin sain elämäni purettua, sitä tyydyttävämmältä tuntui. Kaipaan kaikenlaista helppoa ja mutkatonta ja tavallista. Haluan syödä yksinkertaista ruokaa, haluan liikkua ja venytellä, olla hiljaa ja tehdä töitä. (Siis oikeesti, “olla hiljaa ja tehdä töitä?!”. Kyllä. Noi sanat tuli mun mieleen,)

Koska musta tuli näin yksinkertainen?

En keksinyt mitään isoja pröystäileviä ideoita (okei, haluaisin kyllä talon meren rannalta) vaan pelkästään kaikkea maadoittavaa ja rauhallista. Tekee mieli mennä nukkumaan aikaisin ja herätä varhain ja syödä vain kasviksia, eikä tee yhtään mieli edes ajatella vappua! Haluaisin vaan olla kotona, lukea kirjaa sohvalla ja tuulettaa, niin että ulkoota tulee sisälle kylmää kevätilmaa. Miten jollain ihmisellä voi olla niin yksinkertaisia mielihaluja? Olenko jotenkin todella tylsämielinen? Vai jotenkin stressaantunut, niin etten edes keksi mitään jännittävämpää, kuin kevätilman haistelu kotona?

(Joskus elämä kyllä tuntuu tosi kiireiseltä ja silloin aina välillä mietin myös sitä miten ihmeessä sellaiset ihmiset, joilla on lapsia, ehtii tehdä mitään? Mun pakka hajoaisi ihan täysin, jos joutuisin huolehtimaan vielä jonkun ylimääräisen ihmisen asioista tässä kaiken muun ohella.)

IMG_3335

Yks mun unelma on, että ehtisin joka aamu tehdä jotain terveellistä ihanaa kasvishedelmämehua mehukoneella, enkä vaan joskus harvoin viikonloppuisin tai muina erityishetkinä.

Oli miten oli, ajattelin järjestää aikaa näille mun yksinkertaisille mielihaluille. Tehdä kaikkea kivaa, koska kohtahan se kuolema korjaa ja on parempi olla tarkkana, että ehtii tehdä niitä asioista, mistä milloinkin nauttii.

Tänään heti harjoituksen jälkeen kävin kylvyssä suihkun sijaan ja luin dekkaria (en mitään tietokirjaa tai muuta sivistävää) sohvalla ja palkkasin assarin yhdelle keikalle, jonka olin ajatellut tekeväni yksin. Koska ne oli kaikki asioita, joita mun teki mieli tehdä, mutta vaistomaisesti ensin olin ajatellut ettei mulla olis tavalla tai toisella varaa tai aikaa niihin asioihin.

En varmasti jaksa viettää myöskään vappua tänä vuonna, mutta juon kyllä simaa ja haluan Ennille syömään churroja, koska omg, mä rakastan niitä.

Suosittelen tätä pikku harjoitusta ja omien mielihalujen seurailua muillekkin! Koska: Y O L O. 

57

PARAS VAPPUSIMA

En voi käsittää, että ensi viikolla on jo vappu. Kreisiä.

Ajattelin pistää tänäkin vuonna simatehtaan pyörimään. Lisäksi aion ostaa vapputorilta silkkipaperista tehdyn vappuhuiskan. Ehkä punaisen. Ostettiin Mian kanssa sellaiset viime vuonna kahdella eurolla kappale, ja se oli sairaan hyvä päätös. Huiskat toivat meille niin paljon iloa – lisäksi se on fäbylös vappu-accessoire. 

Munkkien sijaan ajattelin tänä vuonna valmistaa espanjalaisia churroja, eli uppopaistettuja ja sokerissa ja kanelissa pyöriteltyjä pitkulamunkkeja, jotka voi halutessaan dipata suklaakastikkeeseen. Löysä munkkitaikina pursotetaan öljyyn pursotuspussista – lähtökohtaisesti rakastan kaikenlaista leivontaa, mihin liittyy pursotinpussit. Tämä on outo fiksaationi jostain kondiittori-fantasioistani.

Tein viime vuonna vappusimaa Yrjönkadun uimahallin reseptillä, josta tuli parasta simaa koskaan. Reseptin salaisuus taitaa piileä ykkösoluessa, jonka takia lopputuloksesta ei tule yhtään ällömakeaa. Yrjönkadun uimahallin Cafe Yrjössä on siis tarjoiltu simaa ympäri vuoden jo vuosikymmenien ajan. Tilaan pulikoinnin lomassa aina tuopillisen simaa – se toimii vappujuhlien lisäksi myös mainiona saunajuomana.

Hot tip: vuosien varrella olen oppinut, että siman teko kannattaa aloittaa reilu viikko ennen vappua. Rusinani ovat nousseet pinnalle yleensä seitsemäntenä päivänä valmistuspäivästä. Pinnalle nousevat rusinat ovat merkki siitä, että sima on valmista juotavaksi. Ajattelin pistää siman tulemaan nyt lauantaina, niin se ehtii varmasti valmistua sunnuntaiksi/maanantaiksi.

Hot tip nro 2: siman valmistukseen ei tarvitse sankoa tai ämpäriä – viime vuonna laitoin siman käymään isoon kannelliseen kattilaan.

Hot tip nro 3: siman valmistus on megahelppoa.

Tein vappukuvituksen aiheesta sima ja serpentiinit, joskin en ole varma tykkäänkö vai vihaanko lopputulosta. Joko vihaan serpentiinin värejä tai noita rusinoita. Tai sitten tykkään. En osaa päättää.

vappu-01

YRJÖNKADUN SIMA

5 l vettä
250 g sokeria
250 g fariinisokeria
1/2 pulloa I-olutta
1 (luomu) sitruuna
1 pieni siru tuorehiivaa
Lisäksi sokeria ja rusinoita pullotukseen

(valmista simaa tulee noin 4,5 litraa)

Kiehauta vesi suuressa kattilassa. Lisää sokerit ja sekoita kunnes sokerit ovat liuenneet veteen. Pese sitruuna ja kuori keltainen kuoriosa. Poista sitruunan valkoinen kuoriosa, sillä se antaa simalle kitkerän maun. Laita sitruunankuoret ja sitruuna kattilaan. Anna sokeriveden jäähtyä hitusen kädenlämpöä lämpimämmäksi. Ota kattilasta tilkka nestettä, esimerkiksi kahvikuppiin ja liota hiiva siihen, ja laita takaisin kattilaan.

Kaada neste kannelliseen sankoon. Lorauta ykkösolut sekaan. Anna siman käydä kansi raollaan tasalämpöisessä ja vedottomassa paikassa 2 vrk. Vältä astian liikuttelua, jotta siman sielu saa kehittyä rauhassa.

Ennen pullotusta kuori varovasti siman pinnalle nouseva vaahto ja kuoren osat pois. Laita muutama rusina ja ripaus sokeria puhtaisiin pulloihin (1/4 tl sokeria/puolen litran pullo). Siirrä viileään 2 vuorokaudeksi. Helmeilevä, kevyesti kupliva sima on valmista nautittavaksi.

Resepti on julkaistu alunperin Glorian ruoka&viini -lehdessä, numero 3/2012

20

MARYAM NASSIR ZADEH & MARTINIANO

5B1C6990 copy

Sarjassa asioita, jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin: kohta sukat saa heivata talviunille ja lempikenkämerkkini saapuivat Suomeen!

Kyllä! Maryam Nassir Zadehin ja Martinianon kenkiä saa nyt Galleri Esplanadin Minimal Nordic, eli MI.NO -liikkeestä ja verkkokaupasta. Ihana putiikki uudisti juuri ilmeensä, remppasi liiketilan (superlahjakas Joanna Laajisto vastasi tästä) ja otti valikoimaansa useita uusia merkkejä. Kahden edellämainitun lisäksi MI.NO myy nykyään myös Robert Clergerien, Del Rion ja Pedro Garcian kenkiä.

Uudistuksen kunniaksi lainasin MI.NO:n valikoimasta kaksi lempparikenkääni Martinianolta ja Maryam Nassir Zadehilta ja kerron nyt, miksi juuri nämä merkit ovat niin lähellä sydäntäni.

mino_musla1 5B1C6977 copy

MARTINIANO

Argentiinalaisen Martiniano-merkin kengät valmistetaan käsin Buenos Airesissa paikallisten käsityöläisten toimesta.

Merkin perustaja Martiniano Lopez Crozet opiskeli nuorena taidetta Kaliforniassa ja teki 16 vuotta töitä performanssitaiteilijana – hän oli Los Super Elegantes -nimisen duon toinen osapuoli – ennen kuin hän vaihtoi alaa. Martiniano palasi kotimaahansa ja opiskeli kenkäsuunnittelijaksi buenosairesilaisten käsityöläisten oppipoikana.

Kuvassa näkyvä Glove-malli on yksi Martinianon ensimmäisistä kengistä. Toinen on tämä Leone Boot -malli. Martiniano oli inspiroitunut keskiajan jalkinemuodista, jolloin käytettiin jalkoja nuolevia, sukkamaisia kenkiä. Myös 1600- ja 1700-luvuilla Euroopan hoveissa suositut ballerinamaiset kengät toimivat inspiraationa. 

Enpä olisi uskonut innostuvani keskiaikatyylistä, mutta niin siinä kävi. Etenkin Glove-kengät ovat mielestäni aivan ihastuttavat. Hankin itse kuvan puuterinvärisen version, mutta tossuja myydään MI.NO:ssa myös mustana. Nämä kengät ovat mukavimmat, jotka olen ikinä omistanut. Nahka on ohuen ohutta ja varpaiden muoto näkyy ihanasti – vähän kuin kulkisi sukkasillaan!

mino_musla2musla_maryam_nassir_zadeh5B1C7053 copy

MARYAM NASSIR ZADEH

Iranissa syntynyt ja Kaliforniassa varttunut Maryam Nassir Zadeh on stailisti, vaatesuunnitteilja ja New Yorkissa sijaitsevan putiikin omistaja. Lisäksi hän on tyylimuusani (ja tukkamuusani, mutta sen voisin kyllä unohtaa heti – katsokaa nyt tätä tuheaa harjaa!) sekä elämäni johtotähti. Salainen unelmani, joka tämän jälkeen ei enää ole kovin salainen, on nimittäin oma vaatekauppa ja ehkä joku pienimuotoinen oma merkki. Kaupassa myytäisiin erikoisia pikkumerkkejä ja matkustaisin joka vuosi ympäri maailmaa haalimaan kauppaani tavaraa. Ah! Dream life! (Pliis, älkää kertoko minulle vielä tässä vaiheessa, kuinka vaikeaa yrittäjän elämä on.)

Haluaisin siis ihan samanlaisen elämän kuin Maryamilla, ja jos minulta kysytään niin kaikki, mihin muusani Maryam koskee, muuttuu kullaksi. Tämän ylistyksen jälkeen ei liene yllätys, että olen hulluna hänen kenkiinsä.

Maryam aloitti kenkien valmistamisen vuonna 2012 ja nykyään hänellä on myös oma vaatemallisto. Kengistä Roberta-ballerinat ja kuvassa näkyvät Sophie-sandaalit ovat ajattomia, elegantteja ja käytännöllisiä klassikoita (joita eri vaateketjut ovat viime vuoden aikana kopioinneet innokkaasti).

Käytännöllisyys on asia, jota arvostan molemmissa merkeissä ja MI.NO:n koko valikoimassa. Suurin osa kengistä on matalia tai niissä on maltillinen korko, jossa jaksaa kävellä koko päivän ja tanssia koko yön. Nämä kengät tekevät juhlasta hauskemman ja arjesta vähän kauniimman.

Toinen asia, jota arvostan, on se, että merkkien mallistot pysyvät melko samanlaisina vuodesta toiseen. Tietyt mallit ovat aina saatavilla ja uusia tulee maltillisesti. Näitäkin kenkiä on myyty vuosikausia ja niistä on muodostunut klassikoita. Se, että koko valikoima pistetään uusiksi joka sesonki, on vanhanaikaista ajattelua – hitaus ja pysyvyys on modernia.

Tervetuloa Suomeen Maryam Nassir Zadeh ja Martiniano. Teitä on kaivattu!

24

MUISTOTILAISUUS KERMAJÄÄTELÖLLE

Kermajäätelö on mielestäni maailman paras herkku.

Jätski on ihanaa: raikasta, makeaa ja viileää. Se sopii mihin tahansa tilaisuuteen juhlista darrapäivään ja makuja on miljoonia. Siitä ei myöskään tule irtokarkkien tavoin äklöä fiilistä, vaikka sitä söisi litrankin.

Tämän hehkutuksen jälkeen joudun toteamaan, että maitotuotteet eivät enää sovi minulle, joten ihana kermajäätelö on nyt jätettävä pois ruokavaliostani. Surun murtamana jätin hyvästit tälle ihanalle herkulle ja tein muistotilaisuuteen valokuvanäyttelyn meistä. Siis minusta ja kermajäätelöstä eri tilaisuuksissa vanhoilta ajoiltamme. Kirsikka kirjoitti juuri Ingmanin uusista vegaanisista jäätelöistä, jotka onneksi helpottavat tuskaani hieman. Ehkä ensi kesänä vegaanijätskejä saa myös jätskikiskoilta?

Kuvien katselun lisäksi muistotilaisuuteeni kuului maidottoman banaanijätskin syöminen. Se on ihanan pehmismäisyytensä lisäksi myös sokeriton herkku.

jatski jade
MINTTU-PUNAVIINIMARJA BANAANIPEHMIS

1 pakastettu banaani
n. 2dl jäisiä punaviinimarjoja
nippu minttua

Pyöritä blenderissä, kauho lautaselle, koristele mintulla ja nauti.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että elin vauvana jäätelöllä. Vanhoista valokuva-albumeista ei nimittäin löydy kuvia missä söisin jotain muuta. Kuulin myös siskoltani Carolinalta huhun, että äidinmaidon jälkeen mansikkajätski oli ensimmäinen “oikea ruoka” mitä suuhuni laitettiin.

20