Q&A: STEFANIE HAGELSTAM, VALMENTAJA JA URHEILIJA

Stefanie Hagelstam aloitti kuntosalilla käymisen aluksi laihtuakseen ja näyttääkseen paremmalta. Nyt neljä vuotta myöhemmin hän kilpailee Crossfitissä ja painonnostossa ja treenaa 3-4 tuntia päivässä tavoitteenaan nousta Suomen huipulle. Stefanie syö myös suklaata lähes päivittäin ja haluaa näyttää nuorille ettei mihinkään muottiin pitäisi yrittää mukautua, vaan olla ylpeä siitä mitä on.

Joskus saattaa ahdistua kun seuraa sosiaalisessa mediassa super motivoituneita treenaajia, koska saattaa tuntua ettei liikuntaa voi harrastaa mitenkään muuten kuin täysillä ja syömällä pelkkää raejuustoa ja rahkaa. Vaikka Stefanie ottaa harjoitukset ja kilpailut vakavasti, on hänen asenteensa esimerkiksi ruokaan ja kehonkuvaan todella rento ja hän on aina kannustanut ihmisiä liikkumaan omalla tavallaan, oli se sitten crossfit tai jokapäiväinen hyötyliikunta. Hän toimii super tärkeänä esimerkkinä monille, varsinkin nuorille!

Sinusta on tullut yksi seuratuimpia naiscrossfittaajia Suomessa. Mistä sait inspiraation urheiluun?
Kiva kuulla. Minulla on muuttunut inspiraatio ja motivaatio vuosien aikana ja se vaihtelee edelleen. Alussa inspiraationi oli laihtua ja yksinkertaisesti näyttää paremmalta. Jossain vaiheessa halusin vain näyttää hyvältä tietyn pojan edessä. Nyt motivaatio on muuttunut täysin ja saan inspiraatiota siitä, että tiedän että voivani nousta Suomessa CrossFitin huipulle jos teen asioita oikein ja jatkan kovaa työntekoa. Selkeät voimatason- ja kuntotason tulosten nousu motivoi todella paljon. Pidän myös siitä, että sitä voi tehdä samanhenkisten ihmisten kanssa. Urheilijan arki on jotain mistä nyt nautin paljon ja mahdollisuus tällaiseen elämäntyyliin motivoi ja tekee iloiseksi.

Millaista Crossfit on ja kenelle se sopii?
CrossFitin idea on kehittää tasaisesti eri fyysisiä ominaisuuksia. Siihen kuuluu mm. lihasvoima-, kestävyys-, nopeus-, ja notkeusharjoittelua.

Helposti ajatellaan, että CF:ssä on ainostaan kilpailupuoli, jossa rääkätään itseään. Tämä on se puoli mikä näkyy lähinnä ulospäin. CF kuitenkin sopii ihan kaikille ja tarkoituksena on nostaa kuntoa monella eri tasolla. Yksi hienoimpia asioita CF:ssä on hyvä fiilis, jonka laji tuo mukanaan. Ilmapiiri on tunneilla kannustava ja ketään ei jätetä yksin. Suurin osa CF:n harrastajista ovat lajin parissa jotta yksinkertaisesti voisivat arjessa paremmin. CF:n hyvä puoli on myös se, että jos jokin liike on liian vaikea, voidaan se “skaalata” jokaiselle asiakkaalle sopivaksi. Idea on, että tunnilla jokainen saa samantyylisen ärsykkeen treenistä, vaikka osa tekee eri painoilla ja liikkeitä eri skaalauksilla. On myös olemassa CF Kids ja CF Seniors -ryhmiä.

Mikä on unelmasi urheilun saralla?
Tärkeintä on saada itsestään kaikki irti ja selvittää kuinka pitkälle voisi päästä. Tavoite on toki olla Suomen paras CF:ssä. Jos ei minulla olisi tavoitteena olla voittaja, niin en välttämättä löytäisi tällä hetkellä motivaatiota treenata 3-4 tuntia päivässä. Nähtäväksi tietenkin jää, mihin asti pääsee. Tärkeintä itselleni on, että lähden selvittämään mihin rahkeet riittää. Jos en sitä tekisi nyt, niin tiedän että olisin vanhempana hieman katkera siitä, etten laittanut itseäni likoon. Haluaisin myös pärjätä hyvin painonnostokisoissa. Tänä vuonna olin SM-kisoissa neljäs (alle 75kg luokassa). Tavoitteena on päästä ensi vuonna mitalisijoille. Minulle tärkeää on myös kehittää itseäni koko ajan ihmisenä, pitää mieli vahvana ja nauttia elämästä olemalla läsnä tässä hetkessä.

stefcfmusla2

Miten huollat kehoasi ja kuinka paljon käytät siihen aikaa?
Tässä olen melko tarkka. Käyn fysioterapeutilla kerran viikossa ja satunnaisesti hierojalla. Nukun yössä n. 9h ja lähes aina päiväunet. Päikkärit kestävät melkein aina 18min, jonka jälkeen herään automaattisesti kuin uutena ihmisenä, haha!

Käytän n. 30min aikaa lämmittelyihin ennen treeniä. Teen aina kevyen loppuverryttelyn, 5-10min. Jooga on erinomaista kehonhuoltoa, mutta sitä on tullut aika vähän tehtyä viime aikoina. Pyrin elämään mahdollisimman stressitöntä arkea, joka on lähinnä asennekysymys

Mikä motivoi sinua urheilijana?
Moni asia. Nautin urheilijan elämäntyylistä äärettömän paljon. Rutiinit ja säännöllisyys ovat arjen asioita, joista pidän. Minua motivoi myös hyvä treeniseura ja kiva ilmapiiri CF saleilla. Oma kehitys sekä muiden kehitys motivoi. Jos joku muu pystyy tekemään jonkun kovan tuloksen, miksi en minäkin pystyisi? Toivon, että näin ajateltaisiin myös minusta. Jos minä pystyn johonkin, niin pystyvät siihen muutkin. Näen valmentajan työssä asiakkaissa paljon potentiaalia kehitykselle, mutta usko itseensä on monella kadoksissa. Moni vähättelee omia taitojaan. Tykkään siksi kaivaa esiin itsevarmuutta asiakkaissa ja motivoidun siitä itse.

 Minua motivoi myös hurjan paljon se, että saan toimia joillekkin esikuvana. On niin siistiä, että varsinkin nuoret tytöt (ja pojat) katsovat minua ylöspäin. Se on tällä hetkellä yksi hienoimpia asioita, joita tiedän. On hienoa, että nuoret näkevät minun kauttani, että on olemassa erilaisia kehoja eikä mihinkään tiettyyn muottiin tulisi yrittää mukautua. Haluan näyttää, että pitää tehdä asioita joista nauttii ja olla ylpeä kehostaan sekä kaikkeen mihin se pystyy. “Unlock your potential” on hyvä iskulause.

Itseään ei kannata yrittää muuttaa joidenkin standardien tai muiden mieltymysten mukaan. Kannattaa olla itsensä paras kaveri!

Ketkä ovat esikuviasi?
Äitini on vahvin ihminen, jonka tiedän. Kouluratsastajasiskoni Stella on myös henkilö, jolla on uskomattoman vahva mieli. Uskon, että tulen oppimaan häneltä paljon urheilijan mielestä tulevien vuosien aikana.

CF-urheilijoita, joita ihailen ovat Sara Sigmundsdottir ja Samantha Briggs. Suomalaisista nimistä Emilia Leppänen, Paula Lehtinen, Henrik Haapalainen ja Valtteri Kallio ovat urheilijoita, joita arvostan erityisesti. Suomen painonnostajista Meri Ilmarinen on uskomaton.

Ulospäin sinulla näyttää olevan ihanan rento asenne syömiseen ja urheiluun, vaikka kilpailetkin. Miten tasapaino saavutetaan ja onko se haastavaa?
Asenteeni ruokaa kohtaan on hyvin rento. Mitään ei ole kieltolistalla, mutta koitan syödä paljon ja laadukkaasti. Kaloreita pitäisi saada reippaasti yli 3000 päivässä, joten tarpeellinen määrä ei ole aina helppo saavuttaa. Luulen, että ajatus että voin syödä paljon lihomatta on osasyy stressittömään asenteeseen. Viime vuonna tosin en syönyt tarpeeksi ja kärsin huonosta ruokahalusta, joten se itseasiassa toi jonkun verran stressiä. Tänä vuonna olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja ollut paljon aktiivisempi keittiössä ja ruokahalu on heti parempi. Viime vuonna söin hieman liian usein takeaway-ruokia, kuten pastaa ja pizzaa. Välillä olen arjessa nimittäin hieman liiankin laiska. Syön kyllä edelleen suklaata ja pekonia lähes päivittäin, mutta katson että tulee myös syötyä paljon kasviksia ja hedelmiä. Asenne urheiluun on tarkka ja melko joustamaton. Nautin äärettömästi kovasta työstä ja tykkään olla uupunut päivän jälkeen. Treenin aikana en tykkää liikaa jutella tai sosialisoida, vaan koko fokus tulisi olla päivän harjoituksessa. Treenin jälkeen on kiva jäädä salille hengailemaan, juomaan kahvia ja jutustelemaan.

stefcf2
Mitä mieltä olet bikinifitness villityksestä?
En ole ikinä ollut siitä niin hyvää mieltä, mutta siinä on joitakin hyviä puolia. Hyvät puolet ovat se, että laji motivoi muita liikkumaan ja moni saa urheilijoista puhtia omaan tekemiseen. Ulkonäkö on kuitenkin mielestäni liian keskeisessä roolissa. Matala rasvaprosentti, varsinkin naisilla, tuo myös omat riskinsä terveydelle. Tietenkin ymmärrän, että kaikissa kilpaurhelulajeissa on olemassa omat riskinsä, myös minun lajeissani. Näen fitnesslajit ehkä enemmän oman kehon taidelajina, kuin urheilulajina. Toivon nuorten ottavan oppia enemmänkin CrossFitistä, voimistelusta ja painonnostosta kuin fitnesslajeista. Lopuksi en kuitenkaan tiedä mitä kaikkea fitness vaatii, joten en väitä sanojen olevan faktoja, pelkästään tämänhetkinen mielipide. Voi olla, että se joskus muuttuu.

Mitä teet lepopäivinäsi?
Nukun, syön, käyn kaupoissa, näen ystäviä, kuuntelen klassista musiikkia ja vietän aikaa läheisten kanssa. Siivoan ja mietin tulevia treenejä.

Kohta kaikki lehdet ja netti täyttyvät taas kesäkuntovinkeistä. Mikä on mielestäsi hyvä kesäkunto? Ja miten sen saavuttaa?
Kesäkunto kuulostaa itsessään hieman hätäiseltä ja tilapäiseltä ratkaisulta. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että se yritetään saavuttaa nopeasti mikä myös tarkoittaa sitä, ettei se ole pysyvää. Lähes kaikki nopeasti saavutettava asia on nimittäin nopeasti katoavaa. Pikadieetit ja nopeat laihtumismetodit tulisi siis täysin unohtaa.

 Jos nyt aloittaa kuntoilun ja terveellisemmän elämäntyylin, niin tulee olemaan kesään mennessä paremmassa kunnossa, kuin tällä hetkellä. Ei kannattaisi kuitenkaan olla vastuuton ja yrittää löytää oikotietä onneen, vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa säännöllinen aktiivinen kuntoilu ja terveellinen ruokavalio. Terveellinen ruokavalio tarkoittaa säännöllistä, monipuolista ja puhdasta ravintoa. Näännyttäminen ja light-tuotteilla eläminen on oman kehon sabotointia ja loitontaa yhteyden omaan kehoon ja mieleen.

Mikä on lempi herkkusi?
Suklaa ja lakritsi (samaan aikaan), lasi maitoa, maapähkinävoi, irtokarkit… Mokkapalat, toffee, kahvi. Coca-cola!

stef3

Kumpaa tuhlaat mielummin: aikaa vai rahaa?
Tykkään viettää päiviä, jolloin en tee yhtikäs mitään ja vain olen. Nukkuminen ja lepääminen on silloin isossa roolissa. Siinä mielessä voisi sanoa, että tuhlaan mielummin aikaa, mutta se ei kuitenkaan tunnu tuhlaamiselta. Se itse asiassa tuntuu enemmän siltä, että laittaisin rahaa pankkiin. Pidän myös pitkistä ajomatkoista itsekseni, jolloin kuuntelen musiikkia ja metsästän uusia treenibiisejä soittolistaani. Tietyllä tavalla en siis yritä ujuttaa paljon tekemistä päivääni. Raha ei kuitenkaan tuo millään tavalla onnea ja se on tärkeä tiedostaa.

Viimeisin ostoksesi?
Ruoka-aineksia ja treenivaatteita.

Miten inspiroisit ihmisiä liikkumaan enemmän?
En voi kertoa ihmisille yksittäisiä syitä, miksi heidän tulisi pyrkiä liikkumaan. Kaikki tietävät jo, että urheilu tekee hyvää keholle ja mielelle ja vähentää riskejä sairastua. Ulkopuolisten syiden takia ihminen nimittäin liikkuu vain hetken, jonka jälkeen kuntoilu jää jos ei uutta motivaation lähdettä löydy. Tärkeintä kunnon saavuttamisessa on säännöllisyys ja siihen tulisi pyrkiä. Siksi kehottaisin ihmisiä miettimään henkilökohtaisia syitä liikkumiseen: Miten ajattelet paremman kunnon tuovan lisä-arvoa päivääsi? Miten näet voivasi paremmin, kun olet saavuttanut tavoitteesi? Miksi edes haluat liikkua? Mitkä ovat sinulle tärkeimmät syyt siihen, että olet paremmassa kunnossa? Saavutuksista tulee olla ylpeä ja urheilusaavutusten kautta voidaan myös ymmärtää pystyvämme saavuttaa elämässä muita asioita, kunhan olemme valmiita panostamaan aikaa niihin.

 Urheilusta voisi tulla se hetki viikosta, jolloin nollaamme ajatuksemme kaikesta arjen stressistä ja suomme itsellemme ajan jolloin ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Uudet treenivaatteet, treenimusiikki, treeni-idolien seuraaminen ja yhteistreenit kaverien kanssa voivat olla raktaisevia asioita, jotka saa liikkeelle.

Kuvat: Tuomas Hinkkanen ja Sandra Hagelstam
13

PIKKULAUANTAI: HOME MADE GATORADE

Usein arki-iltaisin, ollessani kotona työpäivän jälkeen, haluaisin juoda lasin viiniä tai cocktailin, mutta en välttämättä tahtoisi mitään alkoholipitoista. (Nyt, 31-vuotiaana voin saada epäilyttävästi krapulaa muistuttavan päänsäryn jo yhdestä lasista viiniä. Se on traagista.) Päinvastoin, joisin mielelläni jotain nesteyttävää, ihon hyvinvointia ja unenlaatuani edistävää. Jotain sokeritonta iltamocktailia.

Tein internetin uumenissa tutkimustyötä ja etsin erilaisia alkoholittomia cocktailinkorvikkeita. Hyvä cocktailinkorvike on jollain tapaa hapan tai kitkerä maultaan, ettei sitä ei voi kulauttaa kurkusta yhdellä huikalla, vaan sitä täytyy voida siemailla hitaasti. Sen pitää olla hyvää, mutta ei liian helppoa juotavaa.

Unelmieni “mocktail” ei myöskään sisällä paljon sokeria ja sen voi valmistaa helposti – kombuchat ja muut pitkään hapatettavat etikkajuomat eivät siis tule kysymykseen. Vastauksia etsiessäni törmäsin amerikkalaisiin terveysblogeihin, joissa superluomuperheenäidit jakavat parhaita reseptejään ja löysin etsimäni: itse valmistettava, sokeriton Gatorade!

Ajattelin ensin, että hyi hitto, miksi kukaan haluaisi juoda jotain Gatoradea. Sitten luin erilaisia reseptejä ja kiinnostuin pikkuhiljaa. Näissä resepteissä valmistettiin siis juomaa, jonka tarkoituksena on maksimaalinen nesteytys ja hivenaineiden kehoon tuominen nesteen muodossa.

Nesteenä resepteissä käytettiin kookosvettä tai vihreää teetä. Sekaan laitettiin suoloja ja magnesiumjauhetta, makeutusainetta tai hunajaa. Päätin testata.

musla_pikkulauantai_gatorade

Mustikkainen mango Gatorade

1 jauhettu magnesium kapseli
puolikas teelusikka hyvälaatuista suolaa
kaksi ruokalusikallista steviaa
2 ruokalusikallista vihreää mango sencha -teetä
veriappelsiinin mehu
puolikas sitruunan mehu
desilitra jäisiä mustikoita

Valmistin oman versioni vihreään mango sencha -teehen, koska se on ihanan makuista. Kiehautin kaksi desilitraa vettä ja sekoitin teelehdet kuumaan veteen. Lisäsin teelusikallisen suolaa ja ajattelin, että hyi, tästä tulee karsea litku. Annoin teen hautua sillä aikaa, kun puristin yhden pienen veriappelsiinin mehun ja yhden puolikkaan sitruunan mehun lasiin. Murskasin yhden magnesiumkapselin morttelissa ja ajattelin taas, että hyi ja sekoitin magnesiumjauheen sitruksien mehuun. Sitten siivilöin teevedestä teelehdet ja sekoitin joukkoon puolilitraa kylmää vettä, vähän steviaa makeutukseksi. Lopuksi sekoitin teehen myös sitruksisen magnesium-mehun.

Neste oli nyt lämpötilaltaan haaleaa ja väriltään vihertävän kellertevää. Olin kiehauttanut vain pienen määrän teevettä ja hauduttanut siinä runsaan määrän teetä, jotta seoksesta tulisi vahvaa, mutta saisin nesteen jäähtymään nopeasti. Laitoin cocktailsheikkeriin desilitran jäisiä mustikoita ja kaadoin kotitekoisen Gatorade-juomani sheikkeriin ja ravistelin juomaa voimakkaasti, kunnes sheikkeri tuntui kylmältä. Kun kaadoin lasiin valmista juomaa siivilän läpi, olivat mustikat värjänneet juoman punaiseksi ja kaikki magnesiumjauheen klimpit olivat sekoittuneet juomaan ja kadonneet.

Ennen juoman maistamista ajattelin, että tämä on varmasti tyhmin testi minkä olen ikinä tehnyt ja ettei ikinä pitäisi lukea mitään terveysblogeja. Mutta juoma oli oikeasti tosi hyvää! Se maistuu etäisesti joltain mineraaliporejuomalta, jota olen joskus maistanut, makealta ja suolaiselta. Tai oikeammin, suoloiselta, mutta myös mustikkaiselta ja mangoiselta ja vihreältä teeltä.

Alkuperäisen reseptin katsoin täältä. Siellä puhutaan elektrolyyteistä ja terveysvaikutuksista, mutta itse olen iloinen siitä, että keksin alkoholittoman ja sokerittoman keskiviikkoisen after work -juoman, jonka tekemiseen menee vain muutama minuutti.

13

ELEGANTIT URHEILUVAATTEET

Heille, jotka tuntevat tyylini, ei varmasti tule yllätyksenä, että suosin mustia ja harmaita urheiluvaatteita. Omistan yhdet neonpinkit juoksulenkkarit, joita rakastan, mutta muuten treenivaatteeni ovat hyvin värittömiä. Simppelit, mustat treenivaatteet eivät myöskään kulahda niin nopeasti – osasyy, miksi pidän mustasta!

Alla vinkkejä minimalistisiin jumppavaatteisiin:

sporttimuoti_musla1

TANSSITARVIKELIIKKEET
Parhaita urheiluvaatteita ovat mielestäni ne, joissa on mahdollisimman vähän yksityiskohtia. Siksi ostan nykyään jumppavaatteeni tanssitarvikeliikkeistä. Niistä löytyy hyvälaatuisia, logottomia mustia trikoohousuja ja spagettiolkaintoppeja.

Olen juuri nyt todella heikkona jalkalenkillisiin jumppahousuihin (syytän Balenciagan syysnäytöksen hiihtohousuja). Ne soveltuvat erityisen hyvin joogaan, pilatekseen ja tanssitunnille.

Suosikkini tanssitarvikeliikkeistä on Piruetti, josta kuvassa näkyvät jalkalenkilliset trikoot ovat. Ostin housut äskettäin ja huomasin ilokseni, että ne on valmistettu Suomessa! Myyjä kertoi, että kaikki Piruetin oman merkin urehiluvaatteet valmistetaan Suomessa. Upea juttu! Hinta housuilla oli 42 euroa.

fa4b379bc6d32a69bd03c39b48a3f162

FILIPPA K SOFT SPORT
Luksus-urheiluvaatteista suosikkini on Filippa K:n Soft sport -merkki. Valikoimasta löytyy très chic jumppavaatteita, joissa ei ole mitään muuta vikaa kuin että hinta vain on välillä hieman suolainen. Toisaalta Filippa K:n urheiluvaatteet ovat todella laadukkaita. Viisi vuotta sitten ostamani mustat trikoot ovat vieläkin ihan kuin uudet, vaikka pesen ne vähintään joka toinen viikko. Eli siinä mielessä erittäin hyvä investointi.

Filippa K saa myös plus pisteitä siitä, että joka vaatteen kohdalta löytyy pieni Who made it? -osio, jota klikkaamalla saa tietää, missä maassa ja tehtaassa vaate on valmistettu. Itse löysin klikkailessani vain Portugalissa valmistettuja tuotteita.

 sporttimuoti2

A.P.C x OUTDOOR VOICES
Olen myös silmäillyt kiinnostuneena A.P.C:n ja Outdoor Voices -merkin yhteistyömallistoa. Vaatteet ovat ihanan linjakkaita ja arvostan väriskaalaa (harmaa, tummansininen, musta). Olen esimerkiksi todella heikkona tähän harmaaseen bodyyn ja olen alkanut miettimään, että tummansininen on itse asiassa todella tyylikäs jumppavaateväri!

PSST!
Urheiluvaatteissa on usein se ongelma, että tarjoilla olevat koot ovat aika pieniä. Siksi haluan vinkata Niken juuri lanseeraamasta plus size -mallistosta, josta löytyy ihania minimalistisia jumppavaatteita myös suuremmissa kooissa.

18

SALAPOLIISI SALILLA: SALITYYPIT

Kuntosalilla saattaa törmätä monenlaiseen hahmoon. On bodaria, kävelijää, selfiejumppaajaa ja tuijottajaa. Viimeksi näin miehen, jonka päällä oli paita jossa luki: fuck loud, make noise! Olen lokeroinut nämä salihahmot.

TUIJOTTAJAT
Tuijottajia on itseasiassa kahta eri tyyppiä. On niitä jotka oikeasti tarkkailevat mitä toinen tekee ja niitä, jotka ajatuksissaan vaan jäätyvät pällistelemään johonkin suuntaan, eivätkä huomaa, jos joku odottaa painojen vapautumista tai laitteeseen pääsyä.

PALAUTTELIJAT
Palauttelijat ovat niitä, jotka jokaisen sarjan välissä kävelevät kuntosalin päästä päähän ja hierovat käsiään yhteen. Saattavat myös taputella itseään olkapäille ja tsempata seuraavaan sarjaan.

VOIMANNOSTAJAT
Esiintyvät yleensä 3-5 miehen ryhmänä, ja tekevät yhden noston vuorotellen, muuten istuvat ja pälpättävät. He usein myös valittavat kovaan ääneen kuntosalin musiikista ja heittävät läppää kovaan ääneen, mutta eivät hymyile, vaikka ovatkin hauskaa sakkia. Älä anna painoja nostaessa muodostuvan irvistyksen hämätä.

kuvitus_salityypit_final_katrille

PUHELINJUMPPAAJAT
Ne tyypit, jotka tekstaavat, puhuvat puhelimessa ja ottavat selfieitä jokaisella tauolla ja jopa treenin aikana. Snapchat on lisännyt puhelinjumppaajien määrää, sillä monet saattavat kuvata videolle kuinka esimerkiksi juoksevat juoksumatolla. Osa puhelinjumppaajista jättää juoksemisen sikseen saatuaan sen videolle ja menevät esimerkiksi istumaan johonkin kuntosalilaitteeseen loppuajaksi. Myös haukottelu kuuluu asiaan. Ihailen tyyppejä jotka ottavat selfieitä välittämättä muista. Itse yritän salaa kuvata jossain nurkassa ja sydän hyppää kurkkuuni jos joku kanssatreenaaja käveleekin samaan huoneeseen.

SYNNYTTÄJÄT
Ähkijät ja äänekkäät painoja nostelevat treenaajat. Tiedättehän, ne joiden ähkintä ja painojen tiputtelu kuuluu jopa korvakuulokkeiden läpi. En edes halua kuulla kuinka kovaa ääntä pidän, kuuntelen oman hengästymisähkintä-ääneni takia musiikkia täysillä.

VAKKARIT JA PERUSKUNTOTREENAAJAT
Menet sitten aamuseitsemältä, keskellä arkipäivää tai juhlapyhinä, he ovat siellä. Heidän takiaan kuntosali on kotoisa ja tuntuu tutulta. He hymyilevät ja saattavat jopa jutella toisilleen. Peruskuntotreenaajat ovat niitä, jotka tekevät tunnissa perustreenin ja lähtevät. He haluavat elää terveellisesti ja pysyä kunnossa, mutta eivät treenaa tavoitteellisesti.

PULLISTELIJAT
Tekevät pakkotoistoja ja pudotussarjoja suonet pullottaen. Peilin suurimmat ystävät. He, jotka parin sarjan jälkeen tarkistavat, että peppu tai hauis on vielä pyöreä. Useimmiten tunnistaa lippalakista tai vanhvoista meikeistä. Yleensä kantavat mukanaan vihkoa, johon he kirjaavat viimeisimmät tulokset ja pukeutuvat paljastavasti. Nämä ovat tyyppejä joita katsellessa saa uutta motivaatiota omaan rimpuiluun.

URHEILIJAT
Jänteikkäät tyypit, jotka ovat pukeutuneet harmaisiin collegehousuihin tai shortseihin, saattaa olla myös hikipanta otsalla. Heidän kuntosalitreeninsä saavat katseita sisältäessään outoja lämmittelysarjoja, koordinaatioliikkeitä ja sykkeenkohotuksia, joita peruspumppaaja ei tiedä.

ERIKOISTYYPIT
Ne jotka saapuvat salille flipflopeissa tai farkuissa ja tekevät ihan omia juttujaan; liikkeitä joita et ole koskaan ennen nähnyt. Useimmiten tämä painonnostajapilates-henkilö treenailee omassa rauhassaan jossain kauempana muista ja keskittyy täysillä omaan treenimetodiinsa. Usein liikkeet sisältävät vaarallisen nopeita riuhtomisia moneen eri ilmansuuntaan.

Kuten tekstistä saattaa paistaa läpi, olen tuijottaja.

Kuvituksen loihti Enni.

28

HAASTATTELUSSA KIRSIKAN JA KATRIN ÄITI

Olemme fiilistelleet naistenpäivää koko viikon juttelemalla omien äitiemme kanssa naiseudesta, äitydestä, feminismistä ja elämästä. Se on ollut antoisaa ja on ollut kiinnostavaa huomata miten hurjaa ja ainutlaatuista ihan tavallisen naisen elämä voi olla, hyvällä ja haastavallakin tavalla.

Nyt vuorossa on Hanna, Kirsikan ja Katrin äiti.

Kerro omasta äidistäsi ja lapsuudestasi?
Olin koko perheen päivänsäde koska olen kuopus. Minua hellittiin ja lellittiin. Äidilläni oli pehmeät kädet ja hän tuoksui aina hyvältä. Meillä oli kotona aina tosi kaunista, turvallista. Äiti oli todella hoivaava siihen saakka, kunnes menin kouluun 7-vuotiaana. Silloin äiti perusti oman firman, joten hän teki todella paljon töitä, eikä häntä sitten paljon näkynytkään. Olin paljon yksin kotona, mutta pelkäsin sitä, joten vietin paljon aikaa naapureilla ja ystävien luona.

(Editors note: Tämä firma oli Musla-niminen kauppa Helsingissä, jossa myytiin käsin tehtyjä koruja ja nahka-asusteita.) 

Millaiseksi äitisi kasvatti sinut ja onko se vaikuttanut siihen, miten itse halusit kasvattaa omia lapsiasi?
Äiti opetti hyviin tapoihin ja kannusti reippauteen. Minut opetettiin jo pienenä hoitamaan omat asiani itsenäisesti. Mielestäni oli tärkeää, että myös te opitte hoitamaan omat asianne reippaasti. Äitinä se tuntui joskus epämukavalta, koska tottakai olisin oikeasti halunnut aina auttaa teitä kaikessa.

musla_haastattelussa_kirsikan_ja_katrin_aiti_1

Miten äitisi on vaikuttanut siihen millainen sinusta tuli?
Esteettiset asiat olivat kotonamme tärkeitä, eikä meillä koskaan ollut sotkuista. Äitini oli myös aina todella huoliteltu ja kaunis. Arkena meillä odotettiin aina sitä, että isä tulee töistä kotiin ja silloin piti olla pöytä katettuna ja ruoka valmiina. Se on asia joka jäi minuun vahvasti ja jouduinkin myöhemmin elämässäni pohtimaan tuota asiaa ja työstämään sitä jonkin verran. Siihen liittyi aina pieni jännitys, koska isä tulee kotiin ja onko kaikki silloin valmiina ja täydellistä. Myöhemmin tajusin, että se johtui osaksi siitä, että äiti mietti tuleeko isä ollenkaan, koska joskus hän saattoikin jäädä baariin. Äitini halusi myös että kaikki oli aina todella hienoa. Minun mielestäni arki on siistimpää.

Sinulla on neljä vanhempaa siskoa. Millaista se oli?
He muuttivat kotoa aika aikaisessa vaiheessa elämääni, koska meillä on niin paljon ikäeroa. Ritva, vanhin siskoni oli kuitenkin suurin idolini. Ihailin häntä todella paljon ja ihailen kyllä vieläkin. Minusta tuntuu, että hän myös kasvatti minua aika paljon. Hän oli upeassa lahjatavaraliikkeessä töissä, ja kun minulla oli kavereita kylässä, hän teki meille kaakaota ja köyhiä ritareita. Hän osasi aivan kaiken. Ja osaa vieläkin.

Oliko kukaan perheessänne hippi tai feministi?
Hippeys oli muotia kun olin ihan pieni, en muista siitä paljoa. Kerran isosiskoni Sikke teki savesta sellaiset pitkät hippihelmet, puki päällensä tunikan ja leveälahkeiset housut ja lähti jonnekin bileisiin. Hän oli silloin ehkä 14-vuotias ja minä seitsemän.

Tuntuuko sinusta että naisena oleminen on muuttunut elämäsi aikana? Oletko koskaan ajatellut, että siinä olisi jokin ero olla tyttö tai poika?
En, mutta teini-iässä yritin aina ärsyttää isääni sanomalla hänelle, että: ”Sä olisit oikeasti halunnut, että olisin ollut poika”, koska olin neljäs tyttö joka syntyi perheeseemme.

Mutta aika jännittävää, että osasit kuitenkin vetää tosta narusta. Että jollain tasolla tajusit, että ton tyyppinen ajatus olisi mahdollista.
Joo, kyllä. Mutta oikeasti isäni oli todella ylpeä meistä ja siitä, että hänellä oli neljä tyttöä.

musla_haastattelussa_kirsikan_ja_katrin_aiti_2

Oletko koskaan kokenut mitään uhkaavia/ahdistavia tilanteita siksi, että olet nainen?
Kerran lapsena kimppuuni kävi vanhempi mies. Se oli hyvin vaarallista. En ole kertonut tästä kuin ehkä yhdelle ihmiselle aikaisemmin, koska tämä on niin epämiellyttävä tarina. Olin alle 10-vuotias ja olimme Hirvihaarassa sellaisessa täyshoitolassa siskoni Helenan ja hänen pienen vauvansa kanssa. Siskoni lähti bussilla käymään jossain ja minä jäin vahtimaan nukkuvaa vauvaa. Paikan omistaja tuli huoneeseen, kun olin yksin ja hyökkäsi kimppuuni. Hän yritti repiä housujani alas ja sanoi kaikkea kamalaa, en halua nyt vieläkään toistaa niitä asioita. Silloin pelkäsin kyllä henkeni edestä.

Ihan hirveää! Miten pääsit pakoon?
Revin vain housuja ylös kaikin voimin, rimpuilin ja tappelin. Taistelin irti hänen otteestaan, mutta en voinut huutaa, koska lapsi nukkui. Mies lähti lopulta luikkimaan pakoon ja silloin otin lapsen sängystä rattaisiin ja lähdin odottamaan siskoani ulos ison tien varteen. En kertonut asiasta ikinä kenellekään, koska minua hävetti ja pelotti. Tapahtuman jälkeen jouduin kuitenkin tulemaan takaisin ja syömään illallista niiden ihmisten kanssa. Se oli kauheaa.

Ja sitten kävi vielä sellainen asia, että siellä oli tarjolla jotain pahaa ruokaa ja minua ei koskaan pienenä oltu pakotettu syömään, jos ruoka ei maistunut tai en ollut nälkäinen. Mutta täällä pakotettiin. He eivät päästäneet minua ruokapöydästä, vaan pakottivat istumaan siinä yksin ja yrittivät pakottaa minut syömään. Ja sitä ennen oli tosiaan tapahtunut se kimppuun käyminenkin ja kaikki. Se oli ihan hirveää. Mutta en kyllä syönyt sitä ruokaa silti, osaan olla tosi itsepäinen, jos haluan.

Et koskaan kertonut kenellekään. Tuntuuko sinusta, että olet kantanut tätä asiaa sisälläsi?
Ei.

Mikä tämä paikka oikein on? Kuulostaa ihan joltain painajaisten kartanolta.
Siellä on eri omistajat nyt, se on kuulemma hieno paikka. Mutta ei kyllä kiinnosta mennä sinne enää koskaan.

Ihailet Jane Fondaa, miksi?
Hän on ollut niin uskomaton poliittinen aktiivi, upea näyttelijä ja on myös uskaltanut paljastaa heikkoutensa. Olen lukenut hänen elämänkertansa ja tavannut hänet. Hän on mielestäni upea tyyppi. Kadehdin sellaista poliittista ja yhteiskunnallista aktiivisuutta, mielestäni on super siistiä nousta barrikaadeille jonkin poliittisen asian puolesta, mutta minusta tuntuu, että oma keskittymiskykyni ei riitä siihen, koska täytyisi tuntea ja tietää siitä ajamastaan asiasta ihan kaikki, tuntea se läpikotaisin.

Mitä ajattelet feminismistä? Tuntuuko että olet elänyt tasa-arvon ilmapiirissä?
Vaikea kysymys. Sitä ei helposti huomaakkaan mitä kaikkea liittyy naisena olemiseen ja feminismiin. En ole kyllä koskaan merkittävästi huomannut joutuneeni kärsimään sellaisesta, etten voisi tehdä tai sanoa jotain siksi, että olen nainen. Meillä ei kuitenkaan kotona ollut koskaan sellaista, että miehet voisivat tehdä jotain enemmän kuin naiset.

Olet elänyt lapsuutesi naisten keskellä ja synnytit myös kolme tyttöä, miltä se on tuntunut?
Se on ihanaa. Huokaisin helpotuksesta, kun synnytin tyttöjä. En olisi ehkä osannut olla poikien kanssa.

Millaista oli olla ensimmäisen kerran raskaana?
Olin 27-vuotias, kun synnytin Kirsikan. Ensin olin hirveän väsynyt ja muunmuassa tupakan ja pölyn hajut tuntuivat aivan kamalilta. Söin joka päivä niin paljon porkkanoita ja persiljaa, että torilla ne myyjät pelkäsivät että minusta ja lapsestani tulee keltaisia. Ei tullut.

Sain raskausmyrkytyksen ja koko kroppani keräsi todella paljon nestettä ja housuni repesivät päivää ennen kuin Kirsikka syntyi.

Synnytit Katrin kymmenen vuotta myöhemmin, miten se erosi ensimmäisestä raskaudestasi?
Voin raskauden aikana todella hyvin, mutta sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen Katrin syntymän jälkeen. Se on kamalaa, kun iloinen ihminen ei yhtäkkiä näe mitään muuta kuin mustaa. Tein töitä samaan aikaan, kun hoidin kolmea lasta, teitä kahta ja keskimmäistäni Carolinaa, ja mieheni matkusti silloin paljon. Katri myös sairastui hinkuyskään silloin. Tuntui että kaikki kaatuu päälle.

Söin masennuslääkkeitä noin kolme kuukautta, jonka jälkeen luovuin niistä. Lääkkeissä oli paljon sivuvaikutuksia, kaikki tuntui tasapaksulta ja suu kuivui todella paljon, mikä on puhetyöläiselle aika huono juttu. Aina olisi parempi jos selviäisi ilman lääkkeitä, mutta minä en olisi selvinnyt, koska hoidin samalla kolmea lasta ja tein töitä. Lääkkeiden avulla olo helpottui ja opin käsittelemään asiaa niiden jälkeen. Hyvän psykiatrin avulla tajusin, että tunteeni ei ollut totuus, vaan kaikki oli oikeasti hyvin.

musla_haastattelussa_kirsikan_ja_katrin_aiti_3

Onko sinusta ihmisten suhtautuminen raskausaikaan muuttunut siitä, kun itse olit raskaana?
Nykyään ihmiset lukevat netistä raskauteen liittyviä juttuja. Kun minä olin raskaana ei ollut mitään nettiä tai vauva.fi -sivuja. Silloin oli vain neuvolan täti, joka sanoi aina, että kaikki menee hyvin. Sitten jos kysyi äidiltä, hänkin sanoi, että kaikki menee hyvin. Hirveästi on tullut rajoitteita sen jälkeen. Ei meillä ollut mitään ongelmia esimerkiksi kissojen ja raa’an kalan kanssa siihen aikaan. Nettiin ei pitäisi mennä katsomaan mitään sairauksiakaan, koska sieltä löytyy niin paljon vääristävää ja pelottavaa tietoa. Kannattaa mennä lääkäriin tai soittaa äidille.

Olet aina tehnyt paljon töitä, mitä työt merkitsevät sinulle?
Joo, teen todella paljon töitä ja ehkä ne merkitsevät vähän liikaakin. Pidän kuitenkin töiden tekemisestä ja haluan tehdä paljon. Minun myös täytyy, koska tykkään ostella kaikkea kivaa. Jos minulle ehdotetaan jotain työtä, sanon aina joo, siitä on tullut vähän sellainen läppäkin, että vastaan ”joo, jos siitä saa palkkaa”. Joskus sitä sitten onkin vähän liikaa kaikkea kun ei kieltäydy mistään.

Halusitko kasvattaa meidät jollain tietyllä tavalla?
Halusin, että teillä on täydellinen vapaus tehdä mitä ikinä haluatte, enkä halunnut ikinä puuttua esimerkiksi koulunkäyntiinne. Kävin kouluni jo kerran enkä pitänyt siitä, koska minulla on vaikea lukihäiriö. Tiedän, että pystytte itse ihan mihin vain.

Välillä teidän “partioleirit” ja ” salaiset” juontireissut ovat naurattaneet. Pitää olla sellainen ote lapseen, että tietää missä mennään, vaikka lapsi ei sitä itse huomaisi. Lapsille täytyy antaa tiukat rajat, joista täytyy pitää kiinni. Sitten voi välillä antaa heidän huvikseen rikkoa niitä rajoja ja naureskella heille salaa, mutta jos antaa siimaa tolkuttomasti, sitä on mahdoton saada takaisin.

Millainen olit nuorena?
Olin vähän koulun pahis. Olin kiltti sydämestä, mutta käytökseni oli aika villiä. Opettajat kuitenkin tykkäsivät minusta, vaikka heittivätkin ulos tunneilta, koska nauroin kokoajan ja nauratin muita. Tein ihan mitä vain. Ei minulta kielletty oikein mitään koska olin aina yksin kotona. Juhlin joka viikonloppu kavereiden kotibileissä ja minulla oli järjettömän kova viinapää. Tulin esimerkiksi penkkareista kotiin Karhu-viinapullon kanssa, jonka olin juonut melkein kokonaan. Faija oli kotona ja kysyin siltä haluaako se juoda jämät. Kotibileet olivat tosi jännittäviä. Jälkeenpäin kuulin, että siellä käytettiin paljon huumeita, mutta en minä sellaista huomannut. Äiti ei kuitenkaan tajunnut että juhlin joka viikonloppu. Kerran makasin sohvalla kauheassa krapulassa, kun äitini tuli halaamaan minua ja sanoi samalla ”voi kulta, sä tuoksutkin vielä ihan vauvalle.” Olin ihan, että alright. Enää en juo melkein ikinä. Ei kestä nuppi, eikä enää kiinnosta.

49