Joskus ajattelin, että on aika junttia matkustaa kerta toisensa jälkeen aina samaan matkakohteeseen. En ajattele enää. Jotkut ovat hurahtaneet Thaikkuihin ja toiset Espanjan aurinkorannikkoon – minä olen vähän hurahtanut Ahvenanmaahan.

Ollaan oltu Mielitiettyni kanssa kahdesti pyöräreissulla Ahvenanmaalla. Olimme ekalla reissulla viisi päivää, joka oli oikein sopiva aika. Tokalle reissulla otettiin erittäin lungisti ja lomailtiin kymmenen päivää. Nyt haluaisin taas Ålandiin.

Veikkaan, että Ahvenanmaahan hurahtavat myös kaikki muutkin, jotka tykkäävät saaristosta, silokallioista, majakoista, seikkailuista, rantojen tutkiskelusta, merestä, luonnosta, linnoista, lähiruoasta, rauhallisesta matkustamisesta, pyöräilystä ja salaisten kallioiden välissä pusuttelusta. Ainiin ja pannukakusta.

Pyöräilylomailuun Ahvenanmaa (ja Turun saaristo) on erittäin idyllinen. Etäisyydet ovat lyhyitä, saarisomaisemat ovat superkauniita ja maasto on sopivan tasaista. Polkeminen Ahvenanmaan punertavilla asfalttiteillä on erittäin leppoisaa, joka onnistuu huonokuntoisimmiltakin. Lisäksi Ahvenanmaa on tietysti lähellä, mutta samalla riittävän eksoottinen.

Tykkään Ahvenanmaasta pyöräilykohteena etenkin siksi, että maisemat vaihtuvat usein. Olen ollut pyöräreissulla Saksassa ja Tanskassa, jolloin loputtomien peltojen vieressä pyöräily alkoi puuduttamaan ja joskus jopa vituttamaan. Parasta on polkea sellaisessa kohteissa, esimerkiksi juuri Ahvenanmaalla, jossa mutkaisten teiden varrelta löytyy aina jotain uutta ihasteltavaa.

Punkeista: minä näin kahdella Ahvenanmaan reissulla vain yhden punkin, joka käveli jalallani. Punkkeja ei kannata turhaan pelätä, sillä löytyyhän niitä runsain määrin myös manner-Suomesta. Kunhan muistaa tehdä iltaisin punkkitarkastuksen ja ehkä varautua etukäteen puutiaiskuume-rokotuksella.

Ekalla reissulla poljin täysin onnellisena megakämäisellä pyörällä (en tiennyt paremmasta) ja toisen reissun toteutin uudemmalla retkipyörällä. Eli käytännössä mikä tahansa pyörä kelpaa, mutta mukavammin matka taittuu kunnon pyörällä. Ahvenanmaalta löytyy myös lukuisia pyörävuokraamoja. Kannattaa myös hankkia tai lainata pyörään kiinnitettävät pyörälaukut, johon matkakamppeet pakataan. Reppu selässä ei kannata polkea – se on sairaan ärsyttävää ja hikistä pidemmillä reissuilla.

Mukaan pyöräreissulle tarvitsee pari vaatekertaa, mieluiten teknisiä urheiluvaatteita (ainakin pyöräilyhousut ja alusvaatteet kannattaa olla tekokuituisia), muutamat ylimääräiset pyörän sisäkumit ja pyöränkorjausvälineitä –  toisaalta apu ei ole kaukana jos pyörä hajoaa. Retkikeitin on myös kätevä, mikäli aikoo yöpyä teltassa maastossa.

Ahvenanmaalta löytyy hotelleja eri lähtöön, vuokramökkejä, Bed & Breakfasteja ja leirintäalueita. Reissun budjetti määräytyykin aikalailla yöpymisten mukaan. Meidän kummatkin Ålandin reissut olivat aika tiukalla budjetilla toteutetut, joten yövyimme teltassa. Pystytettiin telttamme leirintäalueille lähes joka yö – oli kiva päästä suihkuun ja kokata ruokaa sisätiloissa.

Ahvenanmaalla jokamiehenoikeudet eivät ole täysin samanlaiset kuin manner-Suomessa, mutta leiriytyminen ilman maanomistajan lupaa on sallittua yhdeksi vuorokaudeksi yksittäisessä teltassa. Kunhan vain muistaa säilyttää riittävän etäisyyden asutukseen ja muistaa, että avotulen teko on kiellettyä.

Mielestäni kivoin reitti on ajaa Turusta pyörällä Korppooseen (tai mennä sinne bussilla), josta pääsee kätevästi ihanalle Kökarin saarelle. Saarien välillä seilaa lauttoja ja losseja, joilla matkustaminen on erittäin edullista etenkin pyörällä. Myös Turun saaristossa sijaitseva Utö on ihana, vaikka jotkut paikalliset suhtautuivat tosi nihkeästi telttaileviin turisteihin. Itse painottaisin matkan idyllisiin pikkusaariin, joista kivoimpia ovat Kökar ja sen lähellä sijaitseva Källskärin upea pikkusaari, Jurmon lähös puuton saari, Sottunga, Kumlinge, Föglö ja Vårdö yms…

Pikkusaarien jälkeen kannattaa mennä Ahvenanmaan pääsaarelle Hummelvikin sataman kautta, josta polkaisee päivässä tai parissa kivan reitin kautta Maarianhaminaan. Reitin varrella kannattaa ehdottomasti tsekata Bomarsundin linnoitus, Kasteholman upea keskiaikainen linna ja sen vieressä oleva i-ha-na Smakbyn ravintola. Smakbytä isännöi Strömsöstä tuttu kokki Michael Björklund, joka tarjoaa nälkäisille Ahvenanmaan parhaimpia makuja. Smakbyssä tislataan myös Ålvadosta, eli paikallisista omenoista tehtyä omenabrandyä eli calvadosta.

Maarianhaminassa kannattaa käydä myös Merenkulkumuseossa (se oli supermielenkiintoinen!) sekä museon yhteydessä olevassa ikivanhassa ja jättisuuressa Pommarnin puisessa purjelaivassa.

Takaisin manner-Suomeen pääsee kätevästi Viking Linen ja Silja Linen ruotsinlaivoilla, joihin kannattaa varata reittimatka etukäteen etenkin kesäsesonkina. Toki ehdottamani reitin voi toteuttaa myös toisinpäin – ekalla reissulla mekin mentiin eka Helsingistä Maarianhaminaan ruotsinlaivalla, josta poljettiin pikkusaarille.

Ah, tätä juttua kirjoittaessa tuli niin kova Ahvenanmaa-matkakuume! Onko joku muukin hurahtanut Ahvenanmaahan? Jos tulee jotain kysymyksiä Ålandista tai pyörämatkailusta yleensäkin, niin vastaan mielelläni mihin kysymyksiin tahansa!