Buda­pest

Rennon kiilloittamaton Budapest.

Olimme pari viikkoa sitten mielitiettyni Ilarin kanssa kaupunkilomalla Unkarin pääkaupungissa Budapestissa. Ennen reissua mielikuvani Unkarista rajoittui lähinnä stereotypioihin, kuten paprikan yliannosteluun missä tahansa ruoassa ja gulassikeittoon. Muistan Unkarin myös maana, josta sikiää vuosi toisensa jälkeen aivan kammottavia Euroviisukappaleita (niin moni Euroviisubiiseistähän on todellisia sävellyksen laadunnäytteitä).

Budapestiin saavuttuamme pääkoppani sisälsi jo huomattavasti enemmän Unkari-infoa, sillä olin lukenut Mondon Budapest-opasta viikkokausia ennen matkan alkua. Rakastan matkojen suunnittelua; opaskirjojen sivujen hiirenkorville taittelua, ravintoloiden pöytävarausten tekemistä, netin pläräystä ja karttojen merkkaamista. Offtopic: kerran Ilari voitti jonkun tyhmän perheriidan erittäin hyvällä argumentilla; “oot niin hyvä järjestämään ja suunnittelemaan kaikkea matkoja ja muita, en tajuu mikset voi käyttää samanlaista energiaa kodin puhtaanapitoon”… Mutta kun…eihän se ole yhtään kivaa…

Vietimme Budapestissa neljä todella kivaa päivää. Täytyy kyllä myöntää, että vähän kyseenalaistin lomakohdevalintaamme ensimmäisenä päivänä; “okei, tämmöiseen paikkaan tultiin sitten lomalle”. Budapest on kaupunki, joka tarvitsee ehkä hieman aikaa hurmatakseen lomalaisen puolelleen (ehkä myös tammikuinen sää vaikutti asiaan hieman). Mutta jo viimeisenä päivänä olin ihan myyty – haluaisin Budapestiin jo uudelleen.

Budapestin hintataso on todella edullinen. Pariin kertaan jouduimmekin tarkistamaan lounaan hinnan valuutanvaihto-appilla, koska emme voineet uskoa kahden ruokalajin lounasmenuun maksavan kuutta euroa ihanassa pariisilaistyylisessä bistrossa, Gerlóczy Kávéházissa.

Neljän päivän käyttörahoiksi 250€ /hlö riitti enemmän kuin hyvin; summalla kustansi taksit lentokentälle kahteen suuntaan, metroliput, kaikki ruokailut tippeineen, kylpylät, viinilasilliset ja oluet tunnelmallisissa baareissa, ruokatuliaiset ja kakkukahvittelut. Vaihdoimme kummatkin siis saman verran käteistä yhteiseen matkakassaamme ja olimme ihan ihmeissämme kun summa riitti kaikkeen. Eikä me tietoisesti edes venytetty penniä.

Ehdottomasti parasta antia itselleni Budapestissa olivat kaupungin ihanat historialliset kylpylät. Tieto ei sinänsä ole yllättävää, sillä Muslaa seuranneet tietävät, kuinka kylpylähulluja me täällä ollaan.

Budapestin maan alta pulppuavissa mineraalipitoissa kuumissa lähteissä on kylvetty jo Rooman valtakunnan aikana. Kaupungin thermal bathien vesien sanotaan parantavan kaikenlaisia vaivoja nivelsäryistä hermosairauksiin, itseni kohdalla se paransi ainakin kaupunkiloman väsyttämät jalkapohjat. Kylpylöissä järjestetään myös paljon teknobileitä, joiden tamppaavilta bailaajilta se ei ainakaan paranna huonoa musamakua…..eikun…

Budapestista löytyy kahta eri tyylisuuntaa edustavia kylpylöitä; 1900-luvun alussa rakennettuja uskomattoman kauniita ja pröystäileviä kylpylöitä, sekä vieläkin vanhempia turkkilaisten valloittajien rakentamia, tunnelmallisia pikkukylpylöitä. Kaikki Budapestin kylpylät ovat rauhallisia aikuisten rentoutuspaikkoja, sillä thermal batheja ei suositella alle 14-vuotiaille niiden mineraalipitoisuuksien takia.

Kävimme ensiksi Budapestin kenties tunnetuimmassa (ja suurimmassa) kylpylässä, Széchenyissä, jossa on 18 erilaista enemmän tai vähemmän kananmunalta tuoksahtavaa tai Hart Sport-urheilujuomaa muistuttavaa kylpyä. Altaita löytyy sisältä ja ulkoa. Vuonna 1913 rakennettu jättimäinen kylpyläkompleksi on upea ja mahtipontinen, ja parhaiten se pääsee oikeuksiinsa illalla, kun ulkoaltaassa pulikoidessa voi katsella tähtitaivasta.

Kuulimme samaan aikaan Budapestissa vierailleelta tutulta, että samaa tyylisuuntaa edustava Gellértin kylpylä oli kuulemma paljon kivempi kuin Széchenyi. Sinne siis lillumaan ensi kerralla!

Ilari ja minä pidimme kummatkin paljon enemmän sympaattisesta Királyn turkkilaisajan kylpylästä. Ottomaanivalloittajat rakensivat Királyn kylpylän 1500-luvulla, ja kylpylän kuvissa näkyvä varsinainen allashuone on alkuperäinen (!!) kupoleineen kaikkineen. Kylpylä oli sympaattisella tavalla ränsistynyt, eikä sinne ollut tehty peruskorjausta kuin ehkä…kerran. 36 asteisen pääaltaan lisäksi kylpylästä löytyi viileämpiä, jääkylmiä, kuumempia ja ihan hiton kuumia pienempiä altaita. Lempparini oli kamomillalta tuoksuva höyrysauna, ah!

Kuten kuvista näkyy, lilluimme Királyssä rauhallisesti eläkeläisten kanssa, se oli ihanaa. Tunnelma oli juuri niin kiireetön kuin kylpylässä pitääkin olla. Tai vanhainkodissa.

Kuten muissakin Budapestin kylpylöissä, myös Királyssä on tarjolla kaikenlaisia hoitoja kuten esimerkiksi hierontaa, mutahoitoja ja manikyyrejä/pedikyyrejä. En tosin tiedä, mitä hoitoja kuvan menneen ajan välineistöllä tehdään. Haluanko edes tietää?

Jos Széchenyissä kannattaa vierailla illalla, niin Királyn kylpylässä kannattaa ehdottomasti vierailla päivällä, kun kattokupolin ikkuna-aukoista säihkyy allashuoneeseen upeita valopylväitä.

Pienen kävelymatkan päässä Királystä sijaitsee pieni huomaamaton unkarilainen ravintola, Roma Etelbar, jossa söimme reissun parasta unkarilaista ruokaa. Ravintolasta saa perinteistä, konstailematonta unkarilaista kotiruokaa, ja mikä parasta, ravintola ei ole suunnattu turisteille. Söimme erinomaista goulassikeittoa, sieni-goulassipataa smetanalla sekä aivan superhyvää ja mehevää ankankoipea. Pikkelöidyt vihannekset olivat myös erittäin jees!

Budapestin upea jättimäinen kauppahalli oli yksi pakollisista vierailukohteista. Ruokashoppailu ulkomailla on ihan parasta. Ostettiin kotiin todella maukkaita kuivattuja, paprikalla maustettuja makkaroita, gulassitahnaa tuubissa, aijvar-munakoiso-paprikalevitettä paprikajauhetta ja hunajaa. Kauppahallin ensimmäinen kerros on täynnä liha-, hedelmä-, sekä vihanneskojuja. Toisesta kerroksesta löytyy turisteille suunnattu krääsää, sekä muutamia unkarilaisia ruokakojuja.

Ruokakojuista voi ostaa unkarilaista snägäriruokaa, Lángos-lättyä. Se on uppopaistettu vehnälettu, jonka klassinen versio päällystetään valkosipulilla, smetanalla ja juustoraasteläjällä. Eli kaikin puolin epäterveellinen käntty. Mutta erittäin, erittäin herkullinen sellainen. Lettu uppopaistetaan vain asiakkaan tilauksesta, joten se on syötäessä ihanan rapsakka ja kuuma. Syntistä, mutta niin tyydyttävää.

Budapestista löytyy lukuisia rauniobaarejajotka on rakennettu vanhoihin tyhjiksi jääneisiin asuinkerrostaloihin. Rauniobaarit, eli kertit, ovat nimensä mukaisesti rähjäisiä, todella sekalaisen vanhan sisutuksen omaavia baareja. Ensimmäinen ja ehkä kuuluisin ruin pub on Szimpla, joka on jättimäinen ja sokkelomainen baarikompleksi trendikkäässä 7.kaupunginosassa. Szimpla on niin suuri, että aulassa jaetaan karttoja, jottei sisälle eksy.

Sisällä Szimplassa on baareja eri teemoilla: shisha-vesipiippubaareja, viinibaareja, craft beer-baareja, leipomo, puutarhabaari, livekeikkabaari jne. Rauniobaarit – ainakaan Szimpla – eivät ole mitään kreisibailu-klubiluolia, vaan rauhallisia seurustelubaareja. Ehkä yksi siisteimmistä asioista Szimplassa oli se, että eläkeläiset saavat sieltä alennusta. Siellä ne vanhat harmaat gubbet hengaili nuorison seassa, upeeta! (Miksi mä oon niin fiiliksissä eläkeläisistä?!?)

Kannattaa ehdottomasti suunnata Budapestiin! Se on lomakohteena rennon kiilloittamaton, jotain ihan muuta kun perus barcelonat tai pariisit. Budapest on ihana sekoitus rentouttavia kylpylöitä, cooleja baareja & ravintoloita, mielenkiintoista historiaa ja……paprikaa.

More to read

Jättivaatteissa ja miesten osastolla

Katri Mutikainen

Luulin, että vain pienikokoiset voivat pukeutua väljiin isokokoisiin vaatteisiin. Olin väärässä.

Hoitopas kiharille hiuksille

Katri Mutikainen

Kiharan tukan hoito-ohjeet.

Paras tahranpoistaja

Enni Koistinen

Kerron teille nyt hyödyllisen marttavinkin liittyen tekstiileihin ja tahranpoistoon.

Tofu Bahn Mi

Enni Koistinen

Kolonialismin lahja ruokamaailmalle.