Epätrendikäs viininlitkijä

Enni Koistinen | 12 huhtikuun, 2018

Vastareaktio liian hienoille design-viinilaseille.

Tajusin hiljattain inhoavani vuosikausia omistamiani isoja, ohuita ja kömpelöitä design-viinilasejani, jotka toivoin ylioppilaslahjaksi vuosia sitten. Ne veivät ihan liikaa tilaa minikeittokomerossani sekä viinilasien tiskaus oli tehtävä ärsyttävän varovasti, ettei vaan tiskiharja kolahtanut lasiin rikkoen sen ohuen seinämän. Ja rikkihän ne menivät, todella usein.

En pidä astioiden vitriiniajattelusta, jolloin hienot lasit kaivetaan pari kertaa vuodessa esille spessutilanteissa. Tahdon käyttää spessulaseja- ja astioita arkenakin – on ihana juoda viikonloppuaamuna appelsiinimehua viinilaseista.

Olin jo pitkään miettinyt pienten ja erittäin ”epätrendikkäiden” viinilasien hankkimista. Sellaisten pyöreiden ja matalien viinilasien, joita näkee joka ikisellä kirpputorilla pilkkahintaan. Köksänluokkaviinilasit. Pariisilaisen kahvilan viinilasit. Niin kivat ja niin halvat, ettei niiden rikkoutuminen harmittaisi. Tuskin ne edes menevät rikki helposti, sillä lasi on jalkaa myöten paksua ja kestävän näköistä. Käytettiinköhän niitä eniten joskus 70- ja 80-luvuilla?

Viimeinen silaus kirppariviinilasien ostoon tuli Pariisissa eräässä todella kasarityylisessä bistrossa, jossa litkimme punaviiniä juuri tällaisista laseista vuorotellen täydellisesti paistettujen ranskisten kanssa.

Reissun jälkeen ostin kahdeksan lasin setin muutamalla eurolla jostain vantaalaisen Punaisen ristin kirpparimyymälästä. Niin hienot!

Taustalla 7-vuotiaana tekemäni auringonkukkamaalaus, jota puolisoni inhoaa ja minä rakastan. Se on niin kämänen, että on jo hieno.

Kahdeksan tällaisen lasin setti vie yhtä paljon tilaa kun kolme vanhaa jättimäistä-designviinilasia.

Pidän näistä kirpparilaseista myös siksi, että viinilasi on aina ”tarpeeksi täynnä”. Esimerkkinä: tykkään helsinkiläisestä ravintola Werneristä todella paljon (kannattaa käydä!), mutta ravintolan noin 1,5 litran vetoiset megalomaaniset viinilasit ylitti ärsytyskynnykseni: niissä perus 12 cl viiniannos näytti ehkä kahdelta ruokalusikalliselta ja viinilasin kallistaminen suuta kohti oli oma performanssinsa.

Nämä täysin vastakohtaiset, uudet viinilasini ovat niin epätrendikkäät, että ne ovat jo hienot.

Oispa ranskalaisia ja jotkut kahdeksan hengen illanistujaiset. Köksänluokassa.

Eveliina28 13 huhtikuun, 2018
Ihanat! Meillä on just tollaset mökillä ja jotenki kans tykkään niistä! Siellä kun viiniä juon valitsen aina tollasen vaik sielä on myös essenceä, paljon kivempi.
- Enni Koistinen 13 huhtikuun, 2018
  Etenkin mökkiestetiikkaan noi lasit sopii täydellisesti (ja varmaan kaikki tuollaiset viinilasit on mökeille varmaan roudattukin sen jälkeen kun ne ei ole kelvannut enää kotikäyttöön).
Tina 13 huhtikuun, 2018
Toi sun maalaus on HIENO! Oikeesti!
- Eija 13 huhtikuun, 2018
  Oon niin samaa mieltä!
- Enni Koistinen 13 huhtikuun, 2018
  Hahah kiitos! 😀
Hyy 13 huhtikuun, 2018
Tykkään teidän blogista tosi paljon!
Hienot lasit ja hyvä kirjoitus. Olen itsekin miettinyt, miten turhaa on seisottaa kalliita viinilaseja kaapissa joita ei uskalla edes käyttää, koska pelkää niiden menevän tiskatessa rikki. Ja miksi tosiaan pitäisi ostaa uutta, kun kirppikset on täynnä kelpoa tavaraa?
- Enni Koistinen 13 huhtikuun, 2018
  Sepäs se! Käytän nykyään jotain satavuotiaita Arabian astioita ihan arkiastioina. Jos ne menee rikki niin menkööt – se on sit niiden kohtalo.
sari 18 huhtikuun, 2018
Oli nyt pakko tulla kertomaan etta olen haalinut kirppikselta noin dollari/kipale samoja kristallilaseja joita Gilmoren isovanhemmilla oli alkupaan kausissa (huomasin taman myohemmin).
Nekin on pienivetoisia, eika haittaa jos sarkyvat (ja mahtuvat astianpesukoneeseen sinne minne lasit muutenkin)
http://vodzilla.co/wp-content/uploads/2016/11/gilmore-s2-e10.jpg
Laura 20 huhtikuun, 2018
Meillä on samat lasit, Pariisi-asumisen aikaista ihastusta (ja hankittu Kierrätyskeskuksesta 20 senttiä kappale!). Näistä tulee myös juotua paljon sopivampi määrä viiniä kuin isoista. Lasillinen on nimittäin aina lasillinen, olipa lasin koko mikä tahansa!
- Lennu 26 helmikuun, 2020
  Ah tämä postaus ilahdutti ja samaistutti! Oon niin samaa mieltä – hommasin just näistä syistä kirpparilta tukevat miniviiniliasit. Inspis tuli, kun tajusin, että vaikka meillä just on hienot Riedelit, niin kaivoin aina sen yhden eriparisen jostain meille päätyneen ja astianpesukoneessa kolhiintuneen Ikean omiin hörppäilyihini.