Epät­ren­di­käs viinin­lit­ki­jä

Vastareaktio liian hienoille design-viinilaseille.

Tajusin hiljattain inhoavani vuosikausia omistamiani isoja, ohuita ja kömpelöitä design-viinilasejani, jotka toivoin ylioppilaslahjaksi vuosia sitten. Ne veivät ihan liikaa tilaa minikeittokomerossani sekä viinilasien tiskaus oli tehtävä ärsyttävän varovasti, ettei vaan tiskiharja kolahtanut lasiin rikkoen sen ohuen seinämän. Ja rikkihän ne menivät, todella usein.

En pidä astioiden vitriiniajattelusta, jolloin hienot lasit kaivetaan pari kertaa vuodessa esille spessutilanteissa. Tahdon käyttää spessulaseja- ja astioita arkenakin – on ihana juoda viikonloppuaamuna appelsiinimehua viinilaseista.

Olin jo pitkään miettinyt pienten ja erittäin ”epätrendikkäiden” viinilasien hankkimista. Sellaisten pyöreiden ja matalien viinilasien, joita näkee joka ikisellä kirpputorilla pilkkahintaan. Köksänluokkaviinilasit. Pariisilaisen kahvilan viinilasit. Niin kivat ja niin halvat, ettei niiden rikkoutuminen harmittaisi. Tuskin ne edes menevät rikki helposti, sillä lasi on jalkaa myöten paksua ja kestävän näköistä. Käytettiinköhän niitä eniten joskus 70- ja 80-luvuilla?

Viimeinen silaus kirppariviinilasien ostoon tuli Pariisissa eräässä todella kasarityylisessä bistrossa, jossa litkimme punaviiniä juuri tällaisista laseista vuorotellen täydellisesti paistettujen ranskisten kanssa.

Reissun jälkeen ostin kahdeksan lasin setin muutamalla eurolla jostain vantaalaisen Punaisen ristin kirpparimyymälästä. Niin hienot!

Taustalla 7-vuotiaana tekemäni auringonkukkamaalaus, jota puolisoni inhoaa ja minä rakastan. Se on niin kämänen, että on jo hieno.

Kahdeksan tällaisen lasin setti vie yhtä paljon tilaa kun kolme vanhaa jättimäistä-designviinilasia.

Pidän näistä kirpparilaseista myös siksi, että viinilasi on aina ”tarpeeksi täynnä”. Esimerkkinä: tykkään helsinkiläisestä ravintola Werneristä todella paljon (kannattaa käydä!), mutta ravintolan noin 1,5 litran vetoiset megalomaaniset viinilasit ylitti ärsytyskynnykseni: niissä perus 12 cl viiniannos näytti ehkä kahdelta ruokalusikalliselta ja viinilasin kallistaminen suuta kohti oli oma performanssinsa.

Nämä täysin vastakohtaiset, uudet viinilasini ovat niin epätrendikkäät, että ne ovat jo hienot.

Oispa ranskalaisia ja jotkut kahdeksan hengen illanistujaiset. Köksänluokassa.

More to read

Musla Marokko Marrakech

Marrakech – Tinkimisopas

Kirsikka Simberg

Tinkiminen voi tuntua vaikealta: Miksei vaan puhuta suoraan, tässä on hinta ja sillä sipuli?

Paremmat kotityöt

Kirsikka Simberg

Kolme marttavinkkiä kodinhoitohommiin.

Vihermehuniksi

Kirsikka Simberg

Life hack janoisille.

Second hand -sisustus

Mia Frilander

Tervetuloa kylään!