Epät­ren­di­käs viinin­lit­ki­jä

Vastareaktio liian hienoille design-viinilaseille.

Tajusin hiljattain inhoavani vuosikausia omistamiani isoja, ohuita ja kömpelöitä design-viinilasejani, jotka toivoin ylioppilaslahjaksi vuosia sitten. Ne veivät ihan liikaa tilaa minikeittokomerossani sekä viinilasien tiskaus oli tehtävä ärsyttävän varovasti, ettei vaan tiskiharja kolahtanut lasiin rikkoen sen ohuen seinämän. Ja rikkihän ne menivät, todella usein.

En pidä astioiden vitriiniajattelusta, jolloin hienot lasit kaivetaan pari kertaa vuodessa esille spessutilanteissa. Tahdon käyttää spessulaseja- ja astioita arkenakin – on ihana juoda viikonloppuaamuna appelsiinimehua viinilaseista.

Olin jo pitkään miettinyt pienten ja erittäin ”epätrendikkäiden” viinilasien hankkimista. Sellaisten pyöreiden ja matalien viinilasien, joita näkee joka ikisellä kirpputorilla pilkkahintaan. Köksänluokkaviinilasit. Pariisilaisen kahvilan viinilasit. Niin kivat ja niin halvat, ettei niiden rikkoutuminen harmittaisi. Tuskin ne edes menevät rikki helposti, sillä lasi on jalkaa myöten paksua ja kestävän näköistä. Käytettiinköhän niitä eniten joskus 70- ja 80-luvuilla?

Viimeinen silaus kirppariviinilasien ostoon tuli Pariisissa eräässä todella kasarityylisessä bistrossa, jossa litkimme punaviiniä juuri tällaisista laseista vuorotellen täydellisesti paistettujen ranskisten kanssa.

Reissun jälkeen ostin kahdeksan lasin setin muutamalla eurolla jostain vantaalaisen Punaisen ristin kirpparimyymälästä. Niin hienot!

Taustalla 7-vuotiaana tekemäni auringonkukkamaalaus, jota puolisoni inhoaa ja minä rakastan. Se on niin kämänen, että on jo hieno.

Kahdeksan tällaisen lasin setti vie yhtä paljon tilaa kun kolme vanhaa jättimäistä-designviinilasia.

Pidän näistä kirpparilaseista myös siksi, että viinilasi on aina ”tarpeeksi täynnä”. Esimerkkinä: tykkään helsinkiläisestä ravintola Werneristä todella paljon (kannattaa käydä!), mutta ravintolan noin 1,5 litran vetoiset megalomaaniset viinilasit ylitti ärsytyskynnykseni: niissä perus 12 cl viiniannos näytti ehkä kahdelta ruokalusikalliselta ja viinilasin kallistaminen suuta kohti oli oma performanssinsa.

Nämä täysin vastakohtaiset, uudet viinilasini ovat niin epätrendikkäät, että ne ovat jo hienot.

Oispa ranskalaisia ja jotkut kahdeksan hengen illanistujaiset. Köksänluokassa.

More to read

Tuoksujuttuja

Mia Frilander

Ilmainen uusi tuoksu, olkaa hyvät!

Musla Abel

White Vetiver

Kirsikka Simberg

Syksy 2017 tuoksuu vetiveriltä, piparmintulta ja limetiltä.

Musla

Money Talk: Pihistelijä

Kirsikka Simberg

Mieleni tekee juuri nyt pihistellä. Lähdemme pian lomamatkalle ja haluan säästää roposeni hotelleja varten.

Ahvenanmaalla pyöräillen

Enni Koistinen

Ahvenanmaa on idyllinen pyöräilylomakohde, jonka saaristomaisemissa polkeminen on leppoisaa ja ihanaa.