Musla Flow Festival 2017

Flow-festariraportti

Flow on ollut kesäni loppuhuipennus jo yhdentoista vuoden ajan. Seuraava kertomus on vuoden 2017 viikonlopusta.

Outfitit mietitty valmiiksi, piilopullot valmiina, etkosuunnitelmat tehty, Youtube-hiustutoriaalit katsottu. Flo-Flo-Flowwwuinnggg 2017!

PERJANTAI

Olin tosi innoissani Flowsta. Pelisuunnitelmaani kuului ottaa (kerrankin) perjantain festaripäivä tosi iisisti, sillä muuten olisin puolikuollut sunnuntaina. Ei sitä vaan jaksa enää vetää kolmea päivää täysillä.

Juotiin bisset työhuoneella ja mentiin alueelle puoli viideksi. Ihan ekana huomasin festarikansan olevan aika nuorta…tai sitten vanhempi väki oli vielä toimiston vankeina siihen aikaan.

Mentiin katsomaan PEU:n keikkaa uudelle Red Garden-alueelle. Ihana keikka, Teemu Keisteri vetää aina niin tunteella.

Joka ikisenä vuonna (14v) Flow’ssa olleita Flow-konkarikavereitani haastateltiin YLE:n uutisiin. Join kulauksen verorahoilla ostettua skumppaa.

Flow’ssa yksi parhaista asioista on ihmisten salainen tuijottaminen aurinkolasien takaa. On ihanaa tarkkailla mitä ihmisillä on päällä viikonloppuna, jolloin suurin osa miettii harkiten viikonlopun festariasukokonaisuuttaan. Näkyi paljon kukkaseppeleitä, vekkihameita, metallinhohtoisia vekkihameita.

Siirryttiin uudelle Bright Balloon 360 Stagen alueelle, joka sijaitsi omalla pläntillään pienen kävelymatkan päässä muusta alueesta. Samppanjabaari oli myös myös siirtynyt uudelle alueelle, eikä uusi teltan alla nököttävä samppisbaari näyttänyt kovin houkuttelevalta. Hyvä mulle, sillä se esti tehokkaasti hatkahtamaan samppanjapullon ostamiseen (johon minulla ei olisi kuitenkaan ollut varaa). Muuten uusi alue oli tosi kiva, ehkä vähän liian kaukana pääalueesta.

Heiii missä Kabukin ruokapiste ja viime vuoden ykkösannos, Takoyaki-mustekalapallurat? Ei missään.

Söin Ondan Chicharron-briossisämpylän rapealla possulla, lime-minttusoosilla, savuchilikastikkeella ja aivan törkeen hyvillä bataattiranskalaisilla. Se maistui ihan edellisvuosien New York Ninjan hittiburgerin ja Farangin karamellipossun risteytykseltä. Niin hyvää.

Kaveri söi Ravintola Grönin punajuuriannoksen: Paahdettua ja raakaa punajuurta, viljaa, pinaattia ja säilöttyjä koivunlehtiä. ”Siis tää maistuu vaan ihan liikaa pelkältä punajuurelta ja parilta pinaatinlehdeltä. Ei jatkoon. Plus että mulle jäi kauhee nälkäkin.”

Balloon Stagella esiintyvä jazzlegenda Roy Ayers veti hyvän setin, eikä antanut 76-vuoden iän häiritä innokasta esiintymistä. Kahden biisin jälkeen kaverini totesi keikan ihan liian rauhalliseksi hyvin alkaneen bailuvaihteen jälkeen. Hän otti hatkat. Rauhallisten biisien aikana bongattiin pari ihan liian innoissana joraavaa ja hurraavaa nuorta kundia – todennäköisesti olivat vetäneet jotain alkoholia vahvempaa. Lopulta kaikki hurrasivat Everybody Loves The Sunshine -hitin alkaessa.

Haahuiltiin alueella, törmäiltiin kavereihin, jäin suustani kiinni. Missasin liian monta keikkaa, monesta katsoin vaan pari biisiä. Perus Flowmeno.

Kaveri 1: ”Aphex Twin oli ihan vitun paska.”
Kaveri 2: ”Aphex Twin oli ihan sairaan hyvä, niin hyvä meno, kelaa siel oli screeneillä photoshopattu oudosti kaikkii suomalaisii hahmoja, muumeja, Rölli, Johanna Tukiainen, Ransu.”

Normaalit ristiriitaiset Flow keikka-arviot.

Illan pääesiintyjä Lana Del Rey tuli lavalle Adidaksen kolmiraita paidassa, -minihameessa ja piikkikorkkareissa. Seurasin keikkaa kaukaa, jonne kantautui lavan edestä mieletöntä yleisön kuorolaulua ja kirkumista. Lana Del Reyn liikehdintä oli vähäeleistä nykimistä, mutta kai se sopis siihen musiikkiin. Kaverini kuvaili Lanan laulua: ”se lauloi pelkkiä vokaaleja” – NIIIN totta!

Katsoin hetken Ibibio Sound Machinen afrikkalaisrytmejä ja lähdin väsyneenä kotiin Mielitietyn kanssa. Onnistuin tavoitteessani ja otin perjantain festaripäivän todella iisisti.

Musla Flow 2017 Kuva: Flow Festival © Jussi Hellsten

LAUANTAI

Mentiin etkoilemaan kavereiden sekä Pallo-kissan luokse. Vietiin tuomiseksi kolme pakettia jäätelöpuikkoja. Järkyttävän matalapaineen takia olimme kaikki infernaalisessa hiessä, eikä norottamisesta meinannut tulla loppua. Skumppaa ja jäätelöä naamariin.

Piilotin Jägermeister-pullon tissien väliini.

Mentiin alueelle ja muut meni kuuntelemaan japanilaista Soichi Teradaa. En jaksanut änkeä Front Yardin väentungokseen, vaikka olisi ehkä pitänyt kavereiden ”oli paras keikka ikinä”-hehkutusten jälkeen. Sen sijaan istuin penkillä yksin, poltin ketjussa tupakkaa ja tuijotin ihmisiä.

Yääähhh miten voi olla niin kuuma!

Yritin bongata mimmien tämän vuoden Flow-muotitukkaa. Joitakin vuosia sitten se oli Pikku Myy-nuttura, pari vuotta sitten löysä ja sekainen Kööpenhamina-puoliponnarinuttura. Veikkasin etukäteen, että hiustrendi olisi ollut Skam Nooran polkkatukka, mutta ei niitä näkynytkään. Ei hiustrendiä tänä vuonna. Tai no ehkä vaan aukiolevat luonnolliset hiukset.

Sitten alkoi the myrsky, kaksi minuuttia megamustien pilvien saavuttua festarialueen päälle. Juoksin isoon telttaan sadetta piiloon massan mukana ja törmäsin kavereihin. Pian telttaa ruvettiin tyhjentämään sortumisvaaran takia ja juoksimme sateessa muualle. Söin sushia.

Uusi Red Arena oli täydellinen sadesuoja, jossa pystyi joraamaan samalla. Näin vihreiden kansanedustaja Ozan Yanarin ja tuli pakottava tarve mennä ilmoittautumaan hänelle. Kop kop kop – koputin Ozania olkapäälle. ”Piti vaan tulla sanomaan, että äänestin sua vaaleissa”. Ozan kiitteli paljon ja jatkoin matkaani. Hashtag vaalisalaisuus.

Lisää vettä taivaalta. Onneksi mulla oli jo valmiiksi Wet Look-geelitukka. Menin bajamajaan pitämään sadetta ainakin puoleksi tunniksi (ja ottamaan selfieitä).

Lapin Kulta Red Arenan katto repeytyi myrskyssä. Kolmen miestä korjasi teltan kattoa sateessa. Jengi keräänty teltan läheisyyteen ja odottamaan Alman keikan alkua. Lopulta katto saatiin korjattua ja teltta avattiin yleisölle. Ihmiset ryntäsivät telttaan ja pian Alma jo aloitti yleisön hurratessa. Kahden biisin jälkeen Alma huusi mikkiin: ”Vittu mua jännittää vieläkin!”. Ajatella, että Alma oli kaksi vuotta sitten vapaaehtoisena Flow’ssa keräämässä roskia. Missä Alma on seuraavan kahden vuoden kuluttua? Keikka oli ihana! Tuli kyynel silmään Alman fiiliksistä ja siitä, että jengi osasi hittibiisien sanat ulkoa.

Musla Cyber Alma @ Flow 2017 Kuva: Flow Festival © Petri Anttila

Myrskyn jäljiltä päälavan toinen jättiscreeni ja suurin osa valaistuksesta ei ollut käytössä. Vasta sitten huomasi, kuinka hiton tärkeä valaistus on festarikeikkaa katsoessa. The xx:n ja etenkin Goldfrappin keikat näytti niin ankealta lähes mustalla lavalla muutamalla valolla valaistuna. Ei tehnyt mieli katsoa keikkaa, mutta valaistulla lavalla tilanne olisi varmaan ollut toinen. Paitsi henkilökohtaisen inhokkibändini eli The xx:n keikkaa en muutenkaan olisi jaksanut katsoa. Oli kotiinlähdön aika.

Jäin lauantainakin suustani kiinni ja näin tosi vähän bändejä.

Unohdin juoda piilopulloni.

 

SUNNUNTAI

Pääpäivä! Mutta taas se iski, kolmannen päivän väsymys, joka meni onneksi ohi aamupalan syötyä. Flow’n soittolista päälle, geeliä taas kilokaupalla tukkaan ja lasi viiniä.

Piilotin piilopullon uudelleen tissien väliin ja laitoin vielä toisen pikkuhousuihinkin.

Mentiin alueelle katsomaan Ceebrolistiksia. Haluaisin tykätä uudemmasta matskusta, mutta apua mitä mölyä. Korvatulpat korviin.

Söin taas Ondan ihanan briossileipähässäkän ja bataattiranut.

Katsoin Monsp Recordsin 20v. juhlakeikan päälavalta. Kuinka monta räppäriä mahtuu yhdelle lavalle? Lavalla puhelauloi Ruudolf, Karri Koira, Atomirotta, Eevil Stöö, JVG, Kube, Loost Koos, Kemmuru, DJ Kridlokk, Ritarikunta, Likanen Etelä, SMC Lähiörotat, Memmy Posse, Stepa sekä Tuuttimörkö.

Jumahdan Red Gardeniin tanssimaan moneksi tunniksi. Kaksi tuntia ysäri RnB’tä, jonka jälkeen DJ koppiin hyppäsi D.R.E.A.M eli ihanat Taika Mannila ja Lina Schiffer, jotka näyttivät upeilta poppitähdiltä. Red Areenan meno oli tämän vuoden Flown paras. Aika monet keikat meni ohi siellä tanssiessani.

Näin Alman siskoineen Red Gardenissa ja tuli pakottava tarve mennä ilmoittautumaan hänelle(kin). Kop kop kop – koputin Almaa olkapäälle. ”Mun vaan piti tulla sanomaan, että sä oot ihan vitun ihana”. Alma kiitteli hämmentyneenä (ja näytti siltä, etten ollut päivän eka tyyppi, joka kävi koputtelemassa häntä olkapäälle).

Musla Flow 2017 D.R.E.A.M DJ-kaksikon Taika Mannila Kuva: Flow Festival © Andrew Taylor
Musla Enni Koistinen Flow 2017 Näyttää kyykkypissalta mutta todellisuudessa yritän poseerata kuten huippumallit.

Odotin Frank Oceania, mutta tein virheen kuunnellessa Mielitiettyäni: ”Frank Ocean kuulosti ihan tosi tylsältä”. Skippasin melkein koko keikan ja nyt harmittaa. Näin pari vikaa biisiä kaukaa ja se vaikutti kyllä todella hyvältä.

Keikan loputtua valuttiin pois alueelta ihmismassan mukana. Suunnattiin Kuudennelle Linjalle, missä D.R.E.A.M soitti Flow’n jatkobileissä. Nähtiin järkyttävän pitkä jono. Ei pysty.

Mentiin kotiin ja katsoin Instagramista ainakin tunnin ihmisten Flow-videoita ja -kuvia. Ihanaa.

Oli niin kiva viikonloppu ja maailman isoin väsy pari päivää sen jälkeenkin.

Kiitos muuten kaikille, jotka tuli koputtelemaan mun olkapäähän. Oli ihana tavata kaikkia, pusipusi.

More to read

Porvoossa

Mia Frilander

Jokavuotinen talvitraditio: hotelliyö Porvoossa.

Parhaat pihistelyvinkit

Katri Mutikainen

7 parasta pihistelyvinkkiä, jotka olen oppinut ystävältäni, joka saa kiksejä kaikista maailman bonuksista.

Negroni

Musla

Americanon vahvempi kaveri.

Alvar Aallon jalanjäljissä Noormarkussa

Enni Koistinen

Matkustimme katsomaan kuuluisaa Villa Maireaa ja saimme matkalla Artek-hepulit. Lisää tällaisia retkiä!