Olimme Mielitiettyni kanssa saarihyppelyllä. Espoossa. Kyllä.

Saatiin idean minilomaan alkukesällä, kun ihan sattumalta vierailimme Espoon luontotalossa, jossa näimme kartan Espoon saaristoliikenteestä ja retkeilyyn tarkoitetuista saarista.

Espoon saaristoa kutsutaan myös nimellä Suvisaaristo. Nimi on mielestäni ihana.

Mutta heiiii, miksi espoolaiset eivät ole kertoneet saaristaan muille? Ehkä he ovat halunneet suojella upeita saariaan suurelta yleisöltä. Ajattelin tässä nyt kertoa pääkaupunkiseudun salatuista saarista suurelle yleisölle lainaten poikaystäväni sanoja: “Jos olisin tiennyt, että nää on näin lähellä ja täällä on näin upeeta, olisin tullut tänne jo monen monta kertaa”. Niih!

Tietty Helsingillä on vastaavia saaria, esim. Pihlajasaari, joka on kylläkin mielestäni aina ihan liian täynnä ihmisiä. Sitäpaitsi Pihlis on jo niin tuttu. Uudet saaristoseikkailut kiinnostaa.

Minilomamme pähkinänkuoressa:

Astuimme saaristoveneeseen Otaniemessä. Ekan yön vietimme Gåsgrundetilla. Saarella on muidenkin Espoon ulkoilusaarien tapaan monta ulkohuussia, venepaikkoja, useita nuotiopaikkoja ja polttopuitta notskin tekemiseen. Gåsgrundet on suosittu telttasaari, mutta jokaiselle löytyy kyllä oma suojainen telttapaikka. Ja tietty Espoon saaristoon voi tulla vain päiväretkelle, sillä saaristolauttoja kulkee usein.

Gåsgrundetin helmi on siellä sijaitseva pieni rantsauna, joka on kaikille avoin ympäri vuorokauden. Sauna on pystytetty saarelle joskus talkoovoimin (ehkä joskus 70-luvulla?) ja löylyt olivat ihan törrrrkeen hyvät! Eli kosteat, pehmeät ja kuumat. Me kävimme aamusaunassa telttayön jälkeen. Saunan edustalla on hiekkapohjainen ja ihanan kirkasvetinen uimaranta – kävin uimassa neljästi.

Huom: saaristossa vesi on huomattasti kirkkaampaa Helsingin uimarantoihin verrattuna, joiden vesi on aina (vähän ällön) sameaa. Siksi olin ihan fiililiksissä meressä uimisesta. Ah.

Saarea ympäröivät kalliot ovat upean ulkosaaristomaisia. Löysimme rannoilta kaikenlaisia aarteita, kuten joutsenen sulkia. Tehtiin ruokaa trangialla kallioilla, käytiin uimassa ilta-auringossa, Ilari heitteli uistinta, teimme nuotion, juotiin viiniä, paistettiin makkaraa, kömmittiin telttaan ja kuunneltiin radiota rätisevästä matkaradiosta.

Toisen yön vietimme Rövarenilla. Tykkäsimme Rövarenistä hieman enemmän, sillä se oli paljon dramaattisempi jylhine kallioineen. Saaren korkealle kohoava keskikohta oli ihanan satumetsän peitossa. Rövaren oli myös hiljaisempi saari – meidän lisäksi saarella yöpyi vain muutama telttailija. Mutta siellä ei ollut sitä ihanaa saunaa, buu!

Saaristoveneen lippu maksaa 5 euroa yhteen suuntaan (opiskelijat puoleen hintaan). Kymppi on aika halpa hinta ihanasta saarihyppelystä. Saarelta toiselle siirtyminen ei maksa mitään. Veneiden kyytiin voi hypätä useasta paikasta Espoosta. Saaristoveneillä pääsee kolmelle telttasaarelle, omalla veneellä useamalle.  Täältä näät saaristoveneiden aikataulut ja täältä voit lukea lisää Suvisaaristosta.

Aiomme ehdottomasti mennä Espoon suvisaaristoon uudelleen tänä kesänä. Otamme mukaan kourallisen kavereita (ja vähän enemmän viiniä).