Pitkien kesän to do-listojen tekeminen on ihanaa. Tärkeintä on fiilistellä menemään ja päästä sen avulla kesämoodiin.

Olimme Kirsikan kanssa viime viikolla Stadikalla vesijuoksemassa ja koin siellä ensimmäisen kesäsekoamisen. Altaan vieressä leikattiin nurmikkoa ja hullaannuimme täysin vastaleikatun nurtsin tuoksusta. Siihen vielä päälle auringonsäteet, uima-altaan liplatus ja kloorin tuoksu: taisin huutaa ÄÄÄÄÄ KESÄÄÄ.

Vastoin kaikkien coolien ihmisten mielipiteitä tykkään muuten siitä takavuosien Mikä kesä-renkutuksesta. Hyvä fiilis ja sitä rataa. Tästä kesä voi alkaaaa, nosta tanssija jalkaa, kohta pääsee rytmiin, hypnoosiin ja transsiin…

Tämän kesän to do-listallani on transsin lisäksi kaikkia muitakin yhtä geneerisiä kesäjuttuja: Aion uida Stadikalla usein. Meressäkin. Aion tehdä läheisestä puistosta asuntomme jatkeen, sillä kolmenkymmenen neliön minikaksiossamme ei ole olohuonetta eikä sohvaa. Suurin osa oleskelusta tapahtuu sängyllä ja se ärsyttää. Lisäksi kämpämme on pakko päästä pois iltapäivällä kuumuuden takia.

Aion käyttää puistoa olohuoneena ja lukea siellä kirjoja, tehdä töitä, kuunnella podcasteja ja syödä eväitä.

Olen taas haalinut itselleni vinon pinon kirjoja, jotka aion lukea kesällä. Lähden purkamaan kirjapinoa aloittamalla Tove Janssonin Kesäkirjasta.

En voi olla pitkiä aikoja pois Helsingistä Muslan radio-ohjelman takia (ei haittaa yhtäääään, koska paras kesätyö ikinä!), joten pitkien kesäreissujen sijaan meinaan tehdä paljon minireissuja, kuten telttailla Helsingin ja Espoon saaristossa. Polkaisen pyöräretkelle ainakin Tuusulanjärven taiteilijakoteihin.

Ylipäätänsä aion pyöräillä kaikkialle ja jättää matkakortin lataamatta.

Aion syödä ihan sairaasti jäätelöä. Ainiin ja mansikoita. Onko mansikkakuume muuten joku ihan oikea juttu?

En pidä kuumuudesta, mutta olin taas aivan fiiliksissä kun haimme vintiltä tuulettimen. Kuivattelen ja viilennän itseäni tuulettimen edessä kuin oman elämäni euroviisuedustaja tai Beyoncé. Paras asia kuumuudessa.

Kesähaaveiden lisäksi minulla on myös pari kesäpainajaista. Ne kummatkin liittyvät lintuihin, joita kaikkia kammoksun tasapuolisesti sen jälkeen, kun jouduin variksen ilmahyökkäyksen ja takaa-ajon kohteeksi muutama vuosi sitten. Lisäksi en ole vieläkään unohtanut yhtä lapsuuden traumatisoivaa kanahyökkäystä. Linnut eivät ole ystäviäni.

Yksi kesäkauhuskenaarioistani kävi toteen kaverilleni viime vuonna: avonaisesta ikkunasta asteli sisään järkyttävän suuri merilokki. Kaverini oli vaan maannut sängyssä kauhusta kankeana ja katsonut merilokin tepastelua mm. sohvan selkänojalla. Lokki oli onneksi tajunnut lähteä itsenäisesti samaa reittiä mitä tulikin. Kuuro lintukoira oli nukkunut autuaasti koko lokin vierailun ajan. Kar-mai-se-vaa.

Toinen kesäpainajaiseni on pulut ja alikulkusillat. Pyöräilen usein aurinkolasit päässä, joten pimeiden alikulkusiltojen läpi suhahtaminen tapahtuu aikalailla sokkona. Aloin kammota alikulkusiltoja eli oululaisittain aliskoja sen jälkeen, kun kuulin siskoni kaverin tarinan: hän oli pyöräillyt sokkona aliskan läpi ja tuntenut tömäyksen pyörässään ja jalassaan. Tultuaan ulos alikulkusillasta hän huomasi jalkansa olevan kauttaaltaan pulujen höyhenissä ja veressä. RIP itsetuhoinen pulu. Kamalaa. Yh.

Miksikä kesäksi vuoden 2017 kesän nimeäisi? Rakkauden kesä on liian geneerinen. Spontaniuden kesä 2017? Tosi tyhmä nimi, mutta haluaisin suhtautua tähän kesään samalla spontaniudella kuten lapsuuden kesiin. Silloin oli koko päivä aikaa tehdä ihan mitä mieleen vaan juolahti – sen jälkeen kun oli ensin herännyt väkipakolla klo 8:00 katsomaan Klaania.

Nykyään aikuisuuden työvelvoitteet estävät sataprosenttista spontaniutta, mutta aion silti viettää Spontaniuden kesää 2017. Tai no katsotaan sitten syyskuussa miten kesä meni – ainakin osa tulee vierähtämään sisällä kuumassa pätsikämpässä katsoen putkeen sata jaksoa Skamia kirjapinon pölyttyessä. C’est la vie. C’est la summer life.