Lahja­vink­ki ja Istanbul

Annan nykyään useasti loistavia, mutta hieman itsekkäitä lahjoja.

Nimittäin silloin tällöin ostan lähimmäsilleni (ja itselleni) synttäri/joululahjaksi nykyään lentoja. Kyttään megaedullisia lentotarjouksia ja buukkaan lennot. Silloin lahjan saaja JA MINÄ pääsemme yhdessä reissuun. On vaan pakko lähteä, koska lennot on jo hankittu. Sitten tietty ehdotan, että voidaanko pliis maksaa hotellit puoliksi, sillä eihän mulla nyt niin paljon rahaa ole. Tosi reilua lahjameininkiä.

Siskoni täytti talvella pyöreitä ja ostin synttärisankarille lennot Istanbuliin. Teimme reissun jo alkukesästä, mutta akuutin matkakuumeen takia kaivoin reissukuvat esiin fiilistelyä varten.

Saan harvoin matkustaessa “pakko päästä tänne heti uudelleen”-fiiliksiä, mutta Istanbul oli niin ihana, että aion kyllä tänäkin talvella kytätä haukkana tarjouslentoja. Kaupunki on sekoitus Eurooppaa ja Aasiaa, uutta ja vanhaa, trendikkäitä kahviloita ja ränsistyneitä taloja, rukouskutsuja ja selfietikkuja.

Ja kissojen pieniä tassujälkiä ja betonia.

Istanbulin hintataso on edullinen ja matkabudjetti pysyy pienenä – ellei sitten eksy kultaostoksille bazaarien lukuisiin korukauppoihon. Me eksyttiin. Oopsie. Ka-ching.

Toinen tuhlaritesti koettiin ihanassa Amorfin puusepän liikkeessä, jossa myytiin aivan mielettömiä oliivi- ja saksanpähkinäpuusta valmistettuja leikkuulautoja, marmorimortteleita ja muita puutuotteita. Toisaalta visiitti kaupassa ei ollut todellinen tuhlaritesti, sillä tuotteet olivat ihan naurettavan halpoja. Jos joku muukin kärsii R.K.S-syndroomasta, eli Rustiikkisten Käsintehtyjen Leikkuulautojen-syndroomasta, niin onnea sinullekkin siihen, kun roudaat uutta painavaa leikkuulautaasi ja kivestä tehtyä morttelia pitkin Istanbulin katuja.

Meille Istanbulin tärkeimmät nähtävyydet olivat ruoka, ruoka, kissat ja ruoka. Sekopäisten leikkuulautoja, kissoja ja syömistä rakastavien siskojen unelmamatka siis.

Ennen matkaa törmäsin netissä Culinary Backstreets-yritykseen, joka järjestää erilaisia ruokakierroksia Istanbulissa ja ympäri maailmaa. Menimme “Hidden Beyoğlu Culinary Walk”-kävelylle, jonka aikana kiersimme kuuden tunnin ajan ihanassa Beyoğlun kaupunginosassa ja pysähdyimme noin kahdessatoista (!!) eri ravintolassa ja ruokakojussa maistelemassa herkkuja Turkin eri kolkista. Kierros oli ihan mahtava, oppaamme (ja me) oltiin ihan fiiliksissä kaikesta ja kaikki maistui niin hyvältä (myös lampaanaivot). Kierros maksoi 100€ ja se sisältää kaiken maisteltavan – hintava, mutta jokaisen euron arvoinen ruokataivas. Ylistyssanoja.

Parhaimmat jutut, mitä maistettiin koko Istanbulin reissun aikana:

Paikallisten mukaan kaupungin parhaat kebabit löytyvät Dürumzadessa. Nyt ei puhuta mistään peruskebbestä, vaan pienissä vartaissa paistetusta mausteisesta lammaskebabista, joka kääritään ohueen leipään salaisen mausteseoksen kanssa. Huuhdotaan alas kirpeänhappamalla fermentoidulla naurismehulla tai jogurttijuomalla. Anthony Bourdainin lempparipaikka.

Baklava, tietenkin. Mistä tahansa paikasta ostettuna.

Pistaasikebab ja täytetyt munakoisot Ciyassa Aasian puolella.

Euron maksavat jättikokoiset kalaleivät sataman pikkukojuista. Supertuoretta kalaa.

Kaikki leipomotuotteet.

Turkkilainen “pizza” eli Lachmacun, joka on ohut lampaanlihalla täytetty lätty, joka syödään lehtipersiljan ja sitruunamehun kera.

Kaymak eli rasvaisesta puhvelimaidosta tehtyä paksua kermahässäkkää, jota syödään aamupalalla hunajan ja leivän kera. Tuoretuote, joka säilyy vain saman päivän ajan. Aivan törkeän hyvää.

Kävimme myös useilla markkinoilla fiilistelemässä torien tarjontaa. Esimerkiksi ylläolevia valmiiksi kuorittuja artisokansydämiä ja mielettömän hyviä erilaisia rusinoita.

Viimeisenä matkapäivänä istuimme katukahvilaan levähtämään ja juomaan viimeiset kupit turkkilaista teetä. Yhtäkkiä tunsimme jonkun tuijottavan meitä. Huomasimme tyypin lähestyvän meitä hiljattain, hän siirtyi lähemmäs aina pöytä kerrallaan. Sitten seuraamme lyöttäytyi tämä tuntematon ja erittäin karvainen paikallinen herra, joka ei sanonut mitään. Tuijotti vain. Tosi creepy. Vietimme yhteisen, hiljaisen mutta hihittelyntäyteisen teehetken tämän turkkilaisen söpön herramiehen kanssa.

More to read

Musla sadonkorjuu Gasum

Sadonkorjuu

Kirsikka Simberg

Meidän kesämökillä kasvaa villiintyneitä omenapuita, kahta erilaista laatua: toisessa on vaaleat ja kiinteät omput, toisesta tulee punaisia, pienikokoisia hedelmiä.

2 x samettinen keitto

Enni Koistinen

New Yorkin Ritz-Carlton hotellissa kehitetty Vichyssoise-keitto ja savuinen paprika-tomaattikeitto ovat kaukana tylsästä sosekeitosta.

Parhaat meikkivoiteet

Mia Frilander

Kirsikka kysyi, minä vastasin.

Alopecia Awareness Month

Vieraskynä

Miltä tuntuu, kun vieraat ihmiset tarjoutuvat rukoilemaan puolestasi uimahallissa?