Syksyn tullessa muutun himomartaksi. Säilön, hilloan, leivon, pikkelöin, kuivaan. Olen opetellut eroon suurtalouskokin ruokamääristä – kahden ihmisen talouteen nähden 0len vetänyt usein vähän överiksi hillotarpeet ja muut. Nyt olen viimeinkin tajunnut, että muutaman hillopurkin tekeminen per sortti riittää talveksi oikein hyvin. Hillopurkkien menekki kun ei ole kovin suurta (tai ehkä pitäisi alkaa syömään lettuja kerran viikossa).

Säilykkeistä suolakurkuilla on suurin menekki huushollissamme. Rakastan niitä ja metsästän jatkuvasti täydellistä suolakurkkua. Tarkalleen ottaen syömme maustekurkkuja/etikkakurkkuja, vaikka kutsunkin niitä aina virheellisesti suolakurkuiksi. Todellinen suolakurkku on maitohappokäymisteitse hapatettu erittäin suolainen avomaankurkku, kun taas maustekurkku on makeampi, etikka-sokeri-mausteliemeen pikkelöity avomaankurkku. Maustekurkut ovat rapeampia ja etikkaisia, kun taas suolakurkut ovat pehmeitä (ja joskus omaan makuuni vähän tunkkaisia sekä liian suolaisia).

Suolakurkut hapatetaan suolaliemessä ilman kuumennusta avonaisissa astioissa, jonka pinnalta kuoritaan parin päivän välein vaahtoa pois. Maustekurkut säilötään umpioimalla kuumaan etikkaliemeen, jonka jälkeen kansi suljetaan visusti kiinni.

Yksi parhaimmista maustekurkuista on Myrttisen valmistama (huom. hekin tekevät sekä mauste- että suolakurkkuja). Fiilistelen niin paljon Myrttisen brändiä ja saan ehkä raivarit, jos joku bränditoimisto menee koskemaan Myrttisen logoon taikka niihin käsistä toisiaan piteleviin porkkana- ja punajuurimaskotteihin.

Täydellinen säilötty kurkku on rapsakka, etikkainen, aavistuksen makea ja mutta samalla suolainen. Liian makeat etikkakurkut ovat kamalia.

Mitä rapeampi kurkku, sen parempi. Avomaankurkkujen kannattaa olla mahdollisimman pieniä ja röpelöisiä. Sileäpintainen kurkku on kuulemma merkki lössöstä kurkusta. Liotin kurkkuja aluksi suolavedessä, sillä monessa jenkkireseptissä käskettiin poistamaan kurkuista päädyt ja liottamaan kurkkuja yön yli suolavedessä maksimaalisen rapeuden aikaansaamiseksi. Rap rap!

Mielestäni parhaat kurkut ovat säilötty kokonaisina. Valmiiksi viipaloidut kurkut ovat rakenteeltaan vähän liian lötköjä ja vetisiä.

Odotan vielä pari kuukautta, kunnes avaan ensimmäisen maustekurkkupurkin. Laitan kurkkuja leivän päälle, syön niitä pelmenien kera, heitän pari kurkkua pataruokaan tai syön ne ihan sellaisenaan.

Rapeat etikkakurkut

3 kg pieniä avomaankurkkuja
2 l vettä
4 dl sokeria
1 rkl suolaa
2 rkl kokonaisia maustepippureita
2 rkl sinapinsiemeniä
6 dl väkiviinaetikkaa
80 g pala piparjuurta ohuina lastuina
tilliä
(pilkottua sipulia)
(mustaherukanlehtiä)

Pese kurkut ja leikkaa pois kurkkujen päät. Liota kurkkuja yön yli eli noin 8 tuntia suolavedessä (1 litra vettä per 1dl merisuolaa). Desifioi lasipurkit keittämällä tai uunissa. Kuumenna vesi, etikka, sokeri ja suola kattilassa. Lado kurkut lasipurkkeihin ja jaa mausteet purkkeihin. Kaada kuuma liemi varovasti purkkeihin niin, että nestettä on aivan reunaan asti (näin pienelijöille ja muille pöpöille ei jää happea ja elintilaa purkiin). Sulje purkit kannella samantien – kannattaa käyttää patahanskoja, ettei sormet pala kuumia purkkeja koskettaessa. Tiedät säilömisen onnistuneen, kun peltikansi napsahtaa jäähtyessään keskeltä alas.