Meillä kylässä

Enni Koistinen | 4 maaliskuun, 2019

Tervetuloa kylään meidän minikaksioomme!

Asumme mielitiettyni Ilarin kanssa 34:n neliön kaksiossa Töölössä. Olen asunut samassa kämpässä jo 12 vuotta (!!) – kahdeksan niistä Ilarin kanssa.

Välillä joku paljon tilavimmissa asunnoissa asuva ystävä tulee meille kylään ja ihmettelee kuinka me pystytään asumaan kahdestaan näin ahtaasti. Noh, me ei tiedetä paremmasta. Eikä meistä vuokrakotimme tunnu niin ahtaalta. Onneksi meillä on kaksi huonetta, niin saadaan välillä omaa rauhaa. Jos oltaisiin asuttu kahdeksan vuotta 34 neliön yksiössä, olisimme varmaan tulleet seinähulluiksi kummatkin.

Mutta täällä me viihdymme.

Paitsi yhden-kahden neliömetrin keittokomeromme on kyllä kertakaikkisen ahdas. Ruokaharrastajana keittiömme pursuaa kaikenlaisia raaka-aineita ja keittiövälineitä, jotka ei oikein mahdu minnekkään. Välillä nolottaa kun joku vieras kurkkaa keittokomeroomme, mutta jostain syystä he pitävät sitä todella kiehtovana (hävettää vähän jakaa kuviakin siitä). Kodissamme on myös kyllä monta kaunista kohtaa, joista pidän paljon.

Toin hanhilampun Japanista. Nykyään vähän inhoan sitä, mutten halua hankkiutua siitä eroonkaan. Mia, sun joululahja eli hirvensarvisaniainen on edelleen täällä.

Seinällä roikkuva kuivattu puska on jokin turkkilainen yrtti, jota polttaessa suitsukkeen tapaan kodin pahat henget katoavat. Se tuoksuu hyvältä.

Olen muutenkin aina vähän hävennyt kotiamme. Se on aina tuntunut vähän tilapäisratkaisulta (kuinka tilapäinen on kaksitoista vuotta?), eikä sitä ole siksi jaksanut laittaa niin pieteetillä. Kodissamme näkyy vielä vahvasti opiskelijabudjetilla tehdyt sisustusratkaisut (helloouuu lastulevy!). Näkykööt. Eikä kotimme ole kuten monien ystäviemme megakauniit, triplasti isommat unelmakämpät, joita on näkynyt sisutuslehtien sivuilla.

Siksi olen aina todella hämmentynyt, kun juuri nämä ystävät pitävät pikkukotiamme kotoisana paikkana, jossa on aina lämmin ja ihana tunnelma. Vaikka siellä täällä on kasoja, piirustusroinaa tai musavälineitä. Ehkä tunnelmaan auttaa myös aina kotonamme soiva musiikki, oli se sitten jazzia, japanilaista iskelmää, millennium-hittejä tai tämä repeatilla soiva turkkipoppibiisi, jonka kuulimme Istanbulissa.

Tätäkään juttua varten ei stailattu mitään, Kirsikka vain päätti alkaa ottamaan kotikuvia meillä ollessaan. Vessapaperirullaa ei ole siis stailattu, vaikka saatoit luulla niin.

Maalasin auringonkukkataulun seitsemänvuotiaana. Pidän siitä edelleen. 3D-hahmotuskykyni ei ole sittemmin kehittynyt ollenkaan. Se onkin se juttuni.

I love big cocks.

Aloe vera-kasvit on kaivettu maasta Kroatiasta, sininen purkki on Tanskasta joltain maalaiskeraamikolta pyöräreissumme varrelta. Pyllymallina toimi Ilari.

Isadora 4 maaliskuun, 2019
Hurmaavan näköistä! Kaikkea mielenkiintoista vilahtaa kuvissa, joita haluaisi päästä katsomaan ja koskemaan lähempää 🙂 Hyvä tunnelma välittyy tänne saakka <3
Eveliina28 4 maaliskuun, 2019
Aivan ihana koti ja juttu kaikkineen!
- Sini 4 maaliskuun, 2019
  Ihana tunnelma! Teidän koti vie ajatukset heti Pariisiin. Tulee pikkukeittiöstä mieleen sellainen ohjelma, jossa brittikokki Rachel Khoo kokkasi Pariisilaisessa minikeittiössään ruokaa illallisvieraille. Erittäin inspiroiva!
Anneli 4 maaliskuun, 2019
Aivan Ihana koti!!! Tämä voittaa tunnelmaltaan mennen tullen kaikki stailatut ja suuremmat kodit! Haluan nähdä lisää kuvia tällaisista aidoista kodeista!!! 🌷🌷🌷
Enni Koistinen 4 maaliskuun, 2019
Kiitos kaikille kivoista viesteistä! Lämmittää mieltä <3
saara 4 maaliskuun, 2019
Ihana koti <3
Nyy 4 maaliskuun, 2019
Ihana, lämmin ja kodikas koti. <3
kyllä! 5 maaliskuun, 2019
tätä kaipaan NIIIIN kovasti myös tuonne ”sisustuslehtimaailmaan.” paljaiden jalkojen ja ”joogamattotilojen” rinnalle mahtuisi paljon muutakin. vaikka en juo kahvia, tää koti herättää halun vetästä kunnon italialaiset espressot, nostaa jalat pöydälle ja sanoo, että minä piirrän nyt. check!
MIE 5 maaliskuun, 2019
Ihana, ihana ihana ja mielenkiintoinen pikkukoti!! Makuja on moneksi, itse fiilistelen tällaisia kodikkaita ja pieniä anti-sisustuslehtikoteja!! Tässä on elämän makua ja persoonallisuutta, jota ei saa rahalla.
Lou 5 maaliskuun, 2019
Oo äm gee mikä hanhilamppu!! <3 <3 <3 Teillä on uskomattoman viihtyisä koti, mutta hanhilamppu on tämän kirjoituksen tähti. Jos minun pitäisi valita ainoastaan yksin esine kaikista kuvissa näkyvistä kuvailemaan kotinne tunnelmaa, valitsin ehdottomasti tuon hanhilampun. Kiitos, ihanista kirjoittamistasi jutuista!
mustikkaviili 5 maaliskuun, 2019
Upea koti! Tuhannesti parempi, kodikkaampi ja persoonallisempi kuin mitkään kokovalkoiset ja minimalistiset kämpät. Tässä kodissa asuu oikeita ihmisiä eikä tyhjiä kuoria.
- viilimustikka 7 maaliskuun, 2019
  Hei onpa masentava kommentti! Ei se, että haluaa kodin olevan simppeli ja vähäeleinen meinaa että siellä asuisi tyhjä kuori. Jokainen saa asua juuri kuten haluaa – itse esim. alkoholistiperheessä kasvamisen myötä vihaan sotkuisuutta, pimeyttä ja tummia pintoja, ja siksi kodissani on vaaleaa ja selkeää, eli minulle kotoisaa ja turvallista <3
Kati 7 maaliskuun, 2019
Tykkään tosi paljon! Tiedän ton tunteen että jotenkin vähän jopa häpeää omia nurkkia jos on ahdasta tai ei niin toimivaa jne. Mutta se on TYHMÄÄ, yritän muistaa. Meilläkin on kaiken maailman ”ratkaisuja” kodissa joita huomaan joidenkin katsovan vähän sillain että ai jaa, noinkin sitä voi…Meillä on tilaa enemmän mutta monia sellaisia juttuja joita varsinkin suomalaiset kävijät ihmettelevät (kyllä Suomessa vaan tääkin olisi niiiin paljon paremmin) eivätkä omassa kodissaan kestäisi.
Me ollaan kans oltu n 12 v väliaikaisesti!
Veera 7 maaliskuun, 2019
Ihana koti <3

(Ja kodinhan täytyy näyttää tai siis lähinnä tuntua omalta, ja vaikka ei sillä hetkellä tuntuisikaan niin koskaan ei saa hävetä <3)
- Maicci 20 maaliskuun, 2019
  Teetttehön vastaavat jutut muistakin muslalaisista, pliis! Mian upea keittiösnapshot sai kiinnostuksen heräämään!

Kesämuistio

Kirsikka Simberg

Kesä 2017 – be gone! Tervetuloa syksy, suosikki sesonkini.

Sienet ja marjat timjamilla

Kirsikka Simberg

Se oli tosiystävyyttä, kun ystäväni Jaakko löysi kaikki sienet, mutta antoi minun poimia ne ja kantaa niitä. What a friend. (Lopuksi se vielä putsasi ne ja teki niistä risottoa.)