Parhaat seura­pe­lit

Illanistujaisissa tai mökkireissulla hauskinta möllöttämisen lisäksi on pelata seurapelejä. Monissa parhaimmissa peleissä välineeksi ei tarvitse mitään paperinpaloja kummempaa.

Hyvän seurapelin tunnistaa hervottomasta naurusta ja siitä, että kaikki pelaajat saavat osallistuvat aktiivisesti peliin koko sen keston ajan.

Kaikkien tietämä Alias toimii hyvin, mutta se menee välillä liian (aggressiiviseksi) huutamiseksi ja jossain vaiheessa osan porukan keskittyminen herppaantuu omaa vuoroa odotellessa. Klassikkopeli Trivial Pursuit on vähän liian tylsä tosikkopeli, jota ei kannata pelata isolla porukalla, ellei halua nimenomaan latistaa tunnelmaa.

Aliaksen kirjoittamaton sääntö: pariskunnat eivät saa pelata parina (näin muut välttyvät syyttävän marinan kuuntelulta).

Pelaamme kaveripiirissämme seurapelejä todella usein. Joskus jopa tuntikausia. Yleensä pelaamme pelejä mökkireissuilla viininlitkimisen ohella ja auringon porottaessa kasvoihin. Tai yön pikkutunteina, kun pelien ohessa polttaa röökiä ketjussa vahingossa ihan liikaa.

Näin kesäisten mökkireissujen lähestyessä tein koosteen parhaista seurapeleistä. Kaikki geimit on testattu erittäin toimiviksi.

BIISINTUNNISTUSPELI
Pelasimme tätä peliä kerran valehtelematta neljä (!) tuntia. Biisintunnistuspelin ideana on tunnistaa soivan biisin introsta kappaleen nimi ja esittäjä mahdollisimman nopeasti. Yhdestä tunnistuksesta saa aina yhden pisteen – eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa. Tein tätä varten Spotifyhin biisintunnistus-soittolistan, jossa on 100 kappaletta mahdollisimman monesta eri genrestä ja aikakaudesta – sata biisiä kuulostaa paljolta, mutta peli tulee menemään erittäin sutjakasti nopeimpien arvatessa biisin parissa sekunnissa. Allekirjoittanut oli tässä pelissä niin ylivoimaisen hyvä, että aloin epäilemään itseäni lievästi autistiseksi. Viimeksi vaadimme DJ:ltä aina vaan lisää ja lisää tunnistettavia biisejä. Niin koukuttavan hauskaa! DJ pitää kirjaa pelaajien pisteistä. Vinkki: jos soitat biisejä puhelimesta, niin laita puhelin isoon kulhoon, mukiin tai pahvitötteröön niin saat ”vahvistimesta” volat kovemmalle.

SELITYSPELI
Tämä on sata kertaa hauskempi versio Aliaksesta ja kaikki voivat osallistua peliin yhtä aikaa, eikä kenenkään keskittyminen herpaannu. Ideana on, että kukin pelaaja kirjoittaa paperilapuille kuuden eri kaikkien tunteman henkilön nimet – fiktiivisen tai fiktionaalisen, elävän tai kuolleen. Lapuissa voi lukea esim. Cher, Juha Sipilä, Mannerheim, Riitta Väisänen, Beyoncé, Pocahontas, Tiger Woods, Väinämöinen tai vaikka joku tyyppi omasta kaveripiiristä. Paperilaput laitetaan kulhoon sekaisin. Porukka jaetaan kahteen tai kolmeen joukkueeseen ja kukin yrittää selittää omalle joukkuelleen mahdollisimman monta lappua yhden minuutin ajan. Yhdestä oikein arvatusta lapusta saa yhden pisteen.

Pelissä on kolme kierrosta – kierros loppuu silloin, kun paperit loppuvat kulhosta. Ekalla kierroksella lapussa lukevia henkilöitä saa selittää sanoin, näytellen tai miten vaan (Aliaksen tyyliin). Ekan kierroksen jälkeen pelissä arvattavat sanat on käyty läpi ja haettavat vastaukset ovat kaikille tiedossa. Tokalla kierroksella selittään samoja lappuja, mutta tällä kertaa henkilö on selitettävä käyttäen ainoastaan yhtä sanaa. Esimerkiksi jos selitettävä henkilö on Juha Sipilä, voi sanoa esimerkiksi sanan ”pääministeri” tai vaikka ”suhmuroija”. Kolmannella kierroksella samoja henkilöitä selitetään ainoastaan pantomiimilla (lol miten Juha Sipilän näyttelisi pantomiimilla? Lentokone tekee dramaattisen U-käännöksen, jonka jälkeen olisi lehdistötilaisuus?)

Selityspeli on superhauska seurapeli, jossa repeillään paljon. Kaikkien pelaajien on seurattava peliä, koska muuten kysyttävät sanat saattavat mennä ohi ja pelistä tulee huomattavasti vaikeampaa. Selityspeliä voi myös hieman vaikeuttaa keksimällä papereihin nimien lisäksi mitä tahansa sanoja (verbejä, adjektiiviä, substantiivejä jne..). Mitä dorkempia sanat on, sen parempi. Selityspeli on ihan paras!

KUKA MINÄ OLEN?
Jokainen pelaaja kirjoittaa paperilapulle kaikkien tunteman fiktiivisen tai fiktionaalisen henkilön nimen. Lappu annetaan vierustoverille ja jokainen pelaaja kiinnittää ”nimilapun” otsaansa teipillä lukematta nimeä paperissa. Kaikki näkevät siis toistensa laput, muttei omaansa. Seuraavaksi aletaan arvuuttelemaan omassa paperissa lukevia henkilöitä kysymällä omalla vuorolla aina yksi kysymys, jonka vastaus on joko kyllä tai ei., esimerkiksi ”olenko mies?”, ”olenko näyttelijä”, ”rakastanko eläinkuoseja?”, ”olenko Riitta Väisänen?”. Kierrosten edetessä kaikille alkaa selkenemään kuva omasta henkilöllisyydestä ja se voittaa, joka arvaa paperinsa nimen ensimmäisenä. Peliä pelataan niin kauan kunnes kaikki ovat arvanneet henkilöllisyytensä. Vinkki: maalarinteippi pysyy ihossa parhaiten kiinni. Älä kulje peilien ohi tai mene vessaan lappu otsassasi – näät peilikuvassa vahingossa ”nimesi” paperilapussa (näin kävi minulle).

TIETOVISA
Unohda tylsä besserwisser-Trivial Pursuit. Meidän juhannuksen vietossa on muodostunut pieneksi perinteeksi kustomoidun tietovisan pitäminen. Yksi tyyppi porukasta tekee ennalta tietovisan kysymykset ja vastaukset mietitään tiimeissä. Joukkueille keksitään nimet ja vastaukset kirjoitetaan paperille. Tietty iltapäivälehtien tietovisakysymyksetkin kelpaavat, mutta paremman ja hauskemman visan saat keksimällä omat kysymykset. Paras kombo tulee klassisista tietovisakysymyksistä (sieltä Trivial Pursuitista tai iltapäivälehdestä löytyy kyllä tähän tarkoitukseen hyviä kysymyksiä), hömppäkysymyksistä (esim. nimeä kaikki Beckhamien lapset), ja viihdemaailman kysymyksistä. Mukaan kannattaa heittää myös pari todella out of the box-kysymystä, esim. ”nimetkää kaikki joukkueet uudelleen” tai ”keksikää neljän lainin räppi aiheesta vibraattori”. Lopuksi paperit vaihdetaan ja kunkin joukkueen vastaukset luetaan ääneen ja pisteytetään.

GUILTY PLEASURE-LEVYRAATI
Yleensä vihaan sitä, kun bileet tai illanistujaiset ajatuvat Youtube-bileiksi. Paitsi en silloin, kun kyseessä on Guilty Pleasure-levyraati. Mitkä ovat kaikkien synkimmät, noloimmat ja salaisimmat, mutta ah niin paljon mielihyvää tuottavat musiikkikappaleet? Musavideot soitetaan Youtubesta, mutta myös pelkkä biisin kuuntelu riittää. Usein video tuo kuitenkin lisähirvityksen ja extra-hauskuuden levyraatiin. Biisi pohjustetaan ja ihmiset antavat kappaleelle pisteet (arvosteluperusteet ja pisteytykset voivat tulla biisin karmaisevuudesta tai parhaudesta). Guilty Pleasure-levyraadissa yllättyy ihmisten salaisista musiikkimausta – on ihanaa saada kuulla korrektin bisnesmiehen rakastavan sitä Kaija Koon ”korkkarit kattoon”-biisiä. Oma biisivalintani oli eräs läpipaska Euroviisubiisi, mitä kuuntelen aina salaa repatilla.

LIMBOKISA
Klassikko! Aina vain madaltuva harjanvarsi, jonka ali kilpailijat limboavat musiikin tahtiin. Matalimmin limboaja on voittaja.

IKEBANA-KILPAILU
Ikebana on japanilaista kukkienasettelutaidetta, jota kuka tahansa voi harrastaa. Kesällä Suomen luonnosta löytyy loputtomasti materiaaleja mitä erikoisimpiin asetelmiin. Ikebana-asetelmat poikkeavat aika lailla länsimaisista kukka-asetelmista: japanilaiset tekevät hienoja, herkkiä, minimalistisia ja/tai innovatiivisia asetelmia mistä tahansa kepukasta tai yksittäisestä kukasta. Pidimme yhtenä kesänä Ikebana-kilpailun, josta Kirsikka teki postauksen. Kilpailijoilla on tunti aikaa kerätä materiaaleja ja rakentaa asetelmansa. Voittaja ratkeaa äänestyksellä. Joskus kaikki ei-luovat ihmiset ovat kaikista kauhuissaan Ikebana-kilpailusta, mutta yleensä juuri heidän asetelmansa on kaikista mielenkiintoisimpia.

 

Aina ajankohtainen!

KYMPPITONNI
Jos koskaan törmäät legendaarisen Kymppitonnin upeaan ysärilautapeliin kirpputorilla, niin älä kävele onnesi ohi vaan osta Kymppitonni ja markkoja heilutteleva Riitta Väisänen. Tiesittekö, että Spede Pasanen on kehittänyt Kymppitonnin? Tästä pelistä on tullut oma suosikkini – se ei mene ikinä huutamiseksi ja lisäksi Kymppitonnia on todella hauska pelata. Peli on sopivalla tavalla haastava ja se sopii täydellisesti illanviettoon. Ideana on siis selittää sanoja vihjeillä, jotka eivät ole liian helppoja eivätkä liian vaikeita. Parhaat pisteet saa, jos vain yksi pelaajista arvaa sanan oikein. Miinusta saa jos kukaan ei arvaa sanaa tai jos kaikki pelaajat arvaavat oikein liian helpon arvuutuksen. Kymppitonnia voi pelata myös ilman ”virallisia” kysymyskortteja – varsinaista pelilautaa pelissä ei edes ole. Joku ulkopuolinen tai peliin osallistumaton voi kirjoittaa paperille monta yleisnimeä, jotka jaetaan pelaajien kesken. Sanat saa katsoa kaikki heti alussa ja pohtia arvuutuksia pitkin peliä. Jokerikierros on extrakiva! Tsekkaa pisteytykset ja tarkemmat säännöt Kymppitonnin Wikipediasivulta.

Tiedätkö jonkun hauskan seurapelin? Kerro se kommenteissa, uusia pelejä ja leikkejä otetaan avosylin vastaan mökkireissuja varten!

More to read

Happy place -paikat

Mia Frilander

Paikat, joissa tunnen itseni onnelliseksi.

Lupaus vuodella 2017: Give less fucks

Mia Frilander

Kukaan ei synny kympin tytöksi – meidät kasvatetaan vaatimaan itseltämme mahdottomia, olemaan jatkuvasti tyytymättömiä itseemme ja asettamaan muiden edut omien intressiemme eteen.

Rusettitukka

Kirsikka Simberg

Tärkeää: sido rusetti huolimattomasti kampaamattomiin hiuksiin.

Musla Max Mara takki

Money Talk: Don’t hate it

Kirsikka Simberg

Puhutaan rahasta, koska se on kiva asia.