Parii­sis­sa tuijo­tet­tua

Tuijotuksen kohteena: muotiväki, kahvilatuolit ja leipomotuotteet.

Kävin hiljattain Pariisissa siskoni kanssa. Juuri ennen lomaa olin infernaalisessa deadline-viidakossa, jonka takia halusin ranskalaisen lomani olevan mahdollisimman suunnittelematon ja rento. Ainoa etukäteen aikataulutettu tapahtuma oli First Aid Kitin keikka (keikka oli sairaan hyvä!). Ainoat pakolliset to do-listan asiat olivat syödä juustoja, juoda viiniä, polttaa tupakkaa kahvilan terassilla, syödä Croque Monsieur-leipää ja muutenkin olla hiilari/leipomo-painotteisella dietillä sekä käydä katsomassa meteoriiteista kertova näyttely. Kivet kiinnostavat. Avaruudesta tulleet kivet kiinnostavat.

Tiesittekö muuten, että käryävän ilmalennon jälkeen maahan asti päätyvät meteoriitit haisevat ihan pierulta (sulfiitilta)? Tai tiesittekö, että iso osa meteoriiteista on puhdasta rautaa?

Suorittaminen lomalla on ankeaa, siksi on ihanaa skipata pakolliset nähtävyydet (eli ahdistavat turistimassat, selfie-kepit ja rihkamamyyjät) ja keskittää päivän löysä aktiviteetti esimerkiksi päivän ravintolavalinnan ympärille.

Lomamme meni täysin suunnittelemattomien suunnitelmien mukaan. Kävelimme mummovauhtia, vietimme kahden tunnin lounaita tuijottaen pariisilaisia ja muotiviikkoväkeä, vaihdoimme kadunpuolta nähdäksemme jokaisen leipomon valikoiman kunkin boulangerien ikkunasta.

Minulla on fiksaatio pariisilaisten kahviloiden rottinkisiin terassituoleihin, joiden kuosit vaihtelevat kauniista hienonrumiin. Meinasin samantien tilata omat custom made ranskalaiset terassituolit, kun törmäsin internetissä tähän artikkeliin, jossa vierailtiin yhdessä Pariisin viimeisimmässä terassituolitehtaassa, jossa tuolit valmistetaan käsityönä asiakkaan toiveen mukaan. Miten hienoja! Miten upeta patterneja! Pää meinasi räjähtää, kunnes tajusin, etteivät tuolit sovi yhtään funkkis-skandikämppäämme.

Tuijotin kahvilatuoleja reissussa niin intensiivisesti, etten tajunnut ottaa niistä yhtäkään kuvaa. Itseasiassa olin koko reissun niin intensiivisessä tuijotusmoodissa, että tajusin ottaa ehkä 20 kuvaa koko reissun aikana. Ainoa kuvani Seine-joesta on kuva homehtuneesta paprikasta joen ylittävällä sillalla.

Nyt jälkikäteen olen tuijottanut minuuttikaupalla tätä kuvaa lounaastamme ja erityisesti siinä esiintyvää syntistä lounassalaattiani: sinappi-vinaigretella päällystetyn salaattivuoren päällä oli toinen vuori salamia, kinkkua, kahta erilaista juustoa ja perunaa. Siihen vielä päälle puolikas Croque Monsieur-juustoleipä, lasi viiniä ja yksi rööki. Ai että.

Vaikka lounassalaattini oli överi, vahvisti Pariisin visiitti jo pitkään miettimääni ruokafilosofiaa: keep it simple. Olen täysin kyllästynyt monimutkaisiin kikkailuruokalajeihin, joten tuntui ihanalta tilata ravintolassa yksinkertainen kinkkujuustoleipä, höyrytettyä purjoa vinaigretellä, syödä leipää ilman voita ja nautiskella simppeleistä quiche-piiraista.

Ainoa konkreettinen vinkkini Pariisiin on ravintolasuositus: kehutussa Au Passage -ravintolassa on ihana tunnelma ja upeaa ruokaa sesongin raaka-aineista.

Matkan jälkeen ajatukseni jäivät pyörimään ranskalaisen ruoan ympärille. Nyt haluaisin suorittaa ja kokkailla ainoastaan niitä ruokalajeja. Tein jo sitruuna-marenkipiirakkaa, seuraavaksi aion valmistaa kesäkurpitsa-tomaatti-quichen, Tarte Tanin ja Madeleine-pikkuleipiä.

Ei röökiä päälle, yäk. Nyt reissussa mukana olleet tupakalta haisevat vaatteet vain ällöttävät.

 

More to read

Tofu Bahn Mi

Enni Koistinen

Kolonialismin lahja ruokamaailmalle.

Musla kuinka ostaa taidetta Suvi Saloniemi

Taideostoksilla – How to do it?

Kirsikka Simberg

Taiteen ostaminen ja arvioiminen voi tuntua jotenkin mystiseltä, vaikkei sen todellisuudessa tarvitse sitä olla.

New Musla

Kirsikka Simberg

"Jos tää uusi Musla olis Disney-elokuva, niin millainen elokuva se olis?"

Pieni Istanbul opas

Mia Frilander

Opas ihanaan Istanbuliin.