Ensinnäkin olen yrittänyt simuloida kotiimme tropiikkia hommaamalla kämppäämme banaanikasvin, palmun ja pari muuta jurassicparkmaista trooppista kasvia, koska minulla ei ole ollut yhtään rahaa lähteä minnekkään lomalle pitkään aikaan. Näin myös paljon vaivaa etsiessäni juuri oikeanlaiselta kookoselta tuoksuvan suihkugeelin, koska tuoksu tuo mieleen kaukomaiden kookoksiset aurinkorasvat (oikeanlaiselta, eli ei-liian-ällöltä tuoksuva kookos-suihkugeeli löytyi muuten Body Shopista). Väittäisin, että feikkitropiikkin luominen on auttanut matkavajeeseen voimakkaan lumelääkkeen tavoin. Seuraavaksi pitää ottaa haltuun Mian hotellilarppaus.

Toinen kotiparannuksemme liittyy kirjojen esillepanoon. Kotonamme on umpinainen kirjahylly, jonka sisällä on läjämäärin toinen toistaan ihanimpia kirjoja, joita ei enää sattumalta nää. Heti kirjahyllyn hankkimisen jälkeen en enää ottanutkaan kirjoja spontaaniin selailuun, sillä ne eivät enää osuneet silmiini. Kaikki inspiroivat kirjat jäivät hyllyyn.

Ostettiin hiljattain Ikeasta tauluhylly, johon nostan esille kirjahyllymme sen hetken inspiroivimmat kirjat. Bongasin ystäväni kämpästä tämän idiksen ja hankin samanlaisen hyllyn meidänkin seinälle. Haluan nähdä kirjojen kannet, enkä vain kirjapinoa. Asettelin hyllyn sekä hellehatun tahalleen epäsymmetrisesti sänkyyn nähden.

Aina kun edes vilkaisen seinälle päin, nään lempimaalari Paul Gauguinista kertovan kirjan kannen sekä toteemieläimeni Jari Sillanpään kuvan ja tsadaa – mieleni on hetkessä ruokittu ajatuksista Siltsubitchistä ja Gauguinista! Iltaisin otan kirjat tarkempaan käsittelyyn ennen nukkumaanmenoa.

Välillä hyllyn alle tulee hengaamaan tosielämän toteemieläin eli siskoni Tuisku-kissa (sori mä tuuttaan Tuiskua ulos nykyään joka kanavasta).

Olen lukenut viime aikoina normaalia enemmän, sillä olen pitänyt saikkua välilevyn pullistuman takia. Välihuomiona: en ole koskaan ollut yhtä itkuntuskaisissa kivuissa ja tämä on ihan perseestä. Välilevyn pullistuma tuli tanssitunnin jälkeen ja aloin jo spekuloimaan, että onkohan se saamani saamarin tanssikivi kirottu tai jotain (?!?). Ennen tanssiminen on pelkästään auttanut mietoihin selkäkipuihini.

Takaisin kirja-aiheeseen. Jari Sillanpään elämästä kertova Paljaana -kirja (Tammi, 2016) on oikeasti viihdyttävintä mitä olen lukenut pitkään aikaan. Olen liikuttunut, itkenyt ja etenkin nauranut erittäin avoimesti kirjoitettua kirjaa lukiessani. Fanitan Siltsua ihan oikeasti, en ehkä niinkään musan vaan henkilön takia. Kerran eksyin Jari Sillanpään keikalle ja se oli aivan fan-tas-ti-nen. Välispiikitkin olivat kuin hauskimmalta stand up-keikalta. Kirjakin on loistava. Ja olihan Sillanpää aivan paras ekalla Vain elämää -tuotantokaudella. Jari on ihana.

ASIOITA JOITA OPIN JARI SILLANPÄÄSTÄ KIRJAN LUETTUANI
Sori nää on vähän spoilereita, mutten malta olla kertomattakaan.

Siltsu on keksinyt salmarin ollessaan nuorena töissä ruotsinlaivan baarissa. Siltsu testaili Tax Freen erilaisia karkkeja viinan kanssa, joista salmiakkikarkit toimivat erinomaisesti.

Siltsu omistaa kuusi kotia (Vihdissä, Haaparannassa, Espanjan aurinkorannikoilla, Pattayalla ja kaksi kotia Helsingissä).

Kerran Siltsu oli parin kuukauden reissulla Atlantin toisella puolen ja surffaili menemään puhelimellaan netissä mobiilidata päällä. Tuloksena oli 30 000 euron puhelinlasku (?!?).

Nauhoittaessaan Satulinna -hittibiisiään Siltsu tuli aamulla studioon parin tunnin yöunien ja yöllisten jatkojen älkeen aivan kamalassa darrassa, joka toi ääneen yllättävän hyvää säröä.

Kirjassa on kokonainen luku Siltsun uudesta itseilmaisun muodosta eli drag-harrastuksesta. Harrastus alkoi Siltsun mentyä hupimielessä pornokauppa Keltaiseen ruusuun, josta piti aluksi ostaa vain lentoemännän asu Siltsun miesystävälle. Lopulta Jari päätyi ostamaan korikaupalla naistenvaatteita, korsetteja, piikkikorkokenkiä yms. Nykyään Siltsu ja Siim-poikaystävä hassuttelevat vaatekaapillaan dokaamisen sijaan. Joskus he olivat piipahtaneet tunnistamattomina Helsingin lähibaarissa täysissä naisten tamineissaan. Ollessaan lomalla jossain Etelä-Amerikan maassa Siltsu osti tyllimekkoja ja kasan ilmapalloja, vuokrasi limusiinin, palkkasi paikallisen maskeeraajan sekä valokuvaajan ja järjesti itselleen kehittelemänsä drag-hahmon, Rosa Peligrosan, glamourkuvaukset. Kirjassa on monta kuvaa photoshootista. Niin siistiä!!

Pari vuotta sitten Siltsu palkkasi kaksi superfaniaan assistenteikseen. Kaksi keski-ikäistä rouvaa hoitaa Jarin asiat pyykinpesusta laskujen maksamiseen ja keikkabuukkaamisesta keikkabussin ajamiseen. Toinen rouvista liikuttaa jopa spottivaloa Jaria kohti jokaisella keikalla.

Mistähän olin edes alunperin puhumassa? Ajauduin taas vauhkoamaan Jari Sillanpään kirjasta. Ainiin, palmut ja tauluhyllyt kirjahyllyinä on tosi jees.