Pöllö­ret­ki öisessä metsäs­sä

Annoin poikaystävälleni joululahjaksi öisen pöllöretken Nuuksion kansallispuistoon.

Retken aika koitti vihdoin toissaviikonloppuna, nyt kun pöllöjen keväthuhuilu on voimakkaimmillaan sekä sopivasti pöllön ollessa maaliskuun voimaeläin.

Pöllöretken järjesti Espoon työväenopisto ja retkellä oli eräoppaan lisäksi 12 pöllöfania. Yövyimme Nuuksion metsässä ikivanhassa, tunnelmallisessa metsänhoitajien erämökissä. Teimme ensimmäisen pöllökävelyn auringon laskettua, eli kun ensimmäiset pöllöt heräilivät yövuoroon päiväuniltaan. Toiselle havaintoretkelle heräsimme kahdelta yöllä ja palasimme tuvalle vasta aamuseitsemän aikoihin.

Oli niiiiin siistiä olla metsässä yöllä ja nähdä metsän muuttuvan pilkkopimeästä pakkasmetsästä siniseen hämärään ja lämmittävään aamuaurinkoon.

Varpuspöllö lensi päämme ylitse tällä korkealla kallionkielekkeellä.

Oppaamme oli hardcore lintuguru, joka osasi nimetä jokaisen linnunpiipityksen ja kertoa, mistä lajista on kyse. Käytin todellakin tilaisuutta hyväksi ja pommitin opasta kaikenlaisilla lintuaiheisilla kysymyksillä.

Kuulimme metsässä varpuspöllön, helmipöllön ja viirupöllön äänet. Jostain syystä muut pöllöt pysyivät aivan hiljaa, vaikka opas tiesi tarkkaan eri pöllöjen reviirit. Nuuksion pöllöretki perustui siis lähinnä pöllöjen laulamisen kuunteluun, sillä pimeässä metsässä pöllöjä on todella vaikea nähdä. Siksi piirsin musteella (todella biologisesti tarkat) piirrustukset varpuspöllöstä ja huuhkajasta.

Onnekas visuaalinen havaintomme pöllöstä oli pienenpienen varpuspöllön näkeminen, kun lauluserenadin jälkeen lintu lensi aivan päämme yläpuolella. En muuten tiennyt, että pöllöt voivat olla niin pieniä – Suomen pienin pöllö, eli varpuspöllö onkin vain nyrkinkokoinen.

Eivätkä kaikki pöllöt edes huhuile, mitä hämmästelin. Varpuspöllö viheltelee kimakasti todella epäpöllömäisesti (voit kunnella varpuspöllön äänen täällä).

Helmipöllö “puputtaa” (voit kuunnella sen puputusta täällä) ja opas kertoikin, että jäniksiä kutsutaan pupuiksi sen takia, koska muinoin ihmiset luulivat puputtavan äänen lähtevän jäniksistä, koska pimeästä metsästä kuului pu-pu-pu-pup-pup ja aamulla hangelta löytyi todisteena ainoastaan jäniksen jäljet.

Lisää mielenkiintoisia faktoja: pöllöt eivät pelkää ihmistä, paitsi ainoana poikkeuksena Suomen suurin pöllö eli huuhkaja, joka on nykyään todella arka lintu ja siten hyvin vaikea nähdä. Mutta huuhkaja ei ole ollut aina arkajalka. Huuhkajaa pidettiin muinoin onnettumuuksia ja kuolemaa enteilevänä lintuna, eli todellisena pahanilmanlintuna, joka metsästettiin lähes sukupuuttoon. Huuhkaja rauhoitettiin kokonaan vasta 80-luvulla. Lintuguru-oppaamme kertoi, että huuhkajan massametsästyksen jälkeen vain kaikista arimmat linnut selvisivät elossa, jonka takia nykyinen huuhkajakanta on erittäin ujo. Viime vuosina asiaan on tullut pienoinen muutos erittäin rohkeiden yksilöiden takia, hyvänä esimerkkinä Bubi-cityhuuhkaja sekä Forumin katolla pesinyt huuhjakapari.

Sellainen oli öinen ja faktantäyteinen pöllöretkemme Nuuksion kansallispuistossa.

Pu-pu-pu-pup-pup.

More to read

Syysbuutsit

Mia Frilander

Lempivaatteeni nyt.

Vesimeloni x 2

Katri Mutikainen

Melonista valmistettu gazpacho-keitto on yllättävä ja ihana kesäherkku.

Urheilu opetti

Katri Mutikainen

Olen nyt harrastanut aktiivisesti liikuntaa neljä vuotta ja olen tajunnut, että se on opettanut minulle paljon myös muusta elämästä.

Flow Festival – Nautin ja tanssin

Enni Koistinen

Kolme päivää festarointia. Mikä väsymys, mutta mikä ylen onnellinen fiilis.