Teemu Keisteri on taiteilija ja mies esimerkiksi Windows95manin ja Ukkeli-hahmon takana.

Keisteri sattuu olemaan myös samalla työhuoneella kanssani. Onneksi on, sillä Teemun megapositiiviset energiat ja meiningit tarttuu aina myös muihin työhuoneella työskenteleviin.

Monet ovat saatteet bongata Teemun maalaamia Ukkeli-paitoja esimerkiksi Antti Tuiskun, Sannin tai Maria Veitolan päältä. Monet ovat varmasti törmänneet netissä joihinkin Teemun performanssivideoista, esim. mahtavaan Finnish Guy Dancing-videoon.

Keisteri DJ-keikkailee Windows95man-hahmona, esimerkiksi viime kesän Flow Festivaleilla Windows95manin kreisibailauskeikka oli monen mielestä koko festareiden paras keikka. Myös minun mielestä – en olisi uskonut Daruden Sandstorm kuulostavan ja näyttävän niin hyvältä parinsadan hipsterin pomppiessa hikisenä Suvilahden samppanjabaarissa. Naurattaa vieläkin Teemun spiikkaukset biisin ja koko keikan aikana: “Jaksaa, jaksaa, jaksaa, jaksaa!” sekä tilanteeseen hyvin sopivnut kannustushuuto “Espoo! Espoo!”

Keisteri on lähdössä pian Japaniin kolmannelle Windows95man DJ-kiertueelleen vuoden sisällä – japanilaiset ottavat kuulemma avosylin vastaan (tämänkin) hulluuden. Keisterin PEU-bändi esiintyy kesällä esimerkiksi Turku Modern-festareilla. Keisteriltä on myös juuri ilmestymässä History of Ukkeli-kirja (Khaos Publishing), joka kertoo suositun Ukkeli-hahmon tarinan.

Laskeuduimme alas työhuoneemme kellarikerrokseen eli Teemun työhuonetilaan, jossa pommitin Teemua kysymyksillä.

Mitä teet ja miksi?
Teen taidetta, koska en voi tehdä mitään muuta.

Millaisena näet itsesi?
Näen itseni energisenä ihmisenä, jolla on vähän keskittymisvaikeuksia, mutta paljon potentiaalia luoda paljon materiaalia. Hyödynnän energisyyttäni ja tuotteliaisuuttani taiteessani. Teen kaiken luonnosmaisesti ja toivon, että ihmiset pystyy samaistumaan tähän mun No Rules -asenteeseni, että se on ihan ookoo tehdä pieniä virheitä – se on sympaattista. Mulla on paljon energiaa ja enkä mä en voi tehdä mitään muuta kun käyttää sitä energiaa taiteeseen. En osaa tehdä mitään muuta.

Mikä on ollut elämäsi suurin käännekohta?
Varmaan kun pääsin opiskelemaan valokuvausta Lahden muotoiluinstituuttiin vuonna 2007. Sitä ennen luulin, etten tuu olemaan yhtään mitään. Pääsin toiselta varasijalta kouluun, kun olin niin huono keskittymään ja ihan törkeen huono lukiossa. Oli aika heikko itsetunto siitä. Löysin koulussa oman itseni täysillä.

Mitä söit viimeksi?
Pee-hoo-oo -keiton (Pho-keitto) tuolla Hämeentiellä, joka on myös Kari Tapiirin lempi Pee-hoo-oo-paikka. Siellä vietnamilaisessa ravintolassa on tosi hyvä ja tasalaatuinen keitto.

Oletko hyvä vai huono häviäjä?
Hyvä. En oo kauheen sellainen urheiluhenkinen enkä halua kilpailla ihmisten kanssa. Mä en oikeen tajuu kilpailua.

Mikä on palkitsevinta työssäsi?
Palkitsevinta on se, että pystyn tekemään niinkin outoja juttuja mitä mäkin nyt teen ja silti löytyy ihmisiä, jotka fanittaa sitä tosi aidosti. Että ne pitää just siitä miten mä teen tätä kaikkee. Se on tosi palkitsevaa kun joku ostaa multa Ukkeli-taulun jonnekkin Eiraan tai Punavuoreen johonkin niiden makuuhuoneeseen tai olkkariin. Siitä tulee tosi lämmin fiilis. Raha kiinnostaa vaan siinä mielessä, että saan ostettua syntikoita ja maksettua vuokran.

Mikä on haastavinta työssäsi?
Haastavinta on se, että mä oon tosi huono sanomaan “ei” – tai no nykyään oon parempi, mutta mä en osaa lomailla ja teen ihan liikaa töitä. Haastavinta on löytää balanssi työlle ja vapaa-ajalle. Tuntuu, että teen koko ajan töitä.

Oletko aina tykännyt olla esillä?
Oon. Kyl mä oon aina lapsesta asti jossain vappubileissä halunnut tehdä jotain Michael Jacksonin moonwalkia, pistää peruukin päähän ja tehdä esityksiä. Kyl mä oon aina siitä tykännyt.

Miten Windows95man sai alkunsa?
Vuonna 2013 teetin Windows95-paidan, kun mun mielestä se oli hauska idea pistää Flow festareille jotain mahdollisimman typerää päälle. Mulla oli ihan normaalit Leviksen 501:set, mutta ajattelin, että nää ei oo tarpeeks hurjat, että haluan erottautua näillä festareilla ja jotenkin herättää ihmiset siitä Flow-kuplasta. Sit mä laitoin nää hotpantsit, avaimet roikkumaan vyöltä ja kävin vielä lainaamassa faijan sandaalit. Siitä se lähti laajentumaan.

Millainen on suhteesi Ukkeli-hahmoon?
Ukkeli on sellainen, mitä mun pitää vaan koko ajan tehdä. Ukkelin hyvä ja huono puoli on se, että sitä on niin helppo tehdä ja se taipuu kaikkeen, mutta siihen on vaikee saada tosi taiteellista syvällisyyttä verrattuna siihen kun teen videotaidetta. Videotaiteesta saan paljon moniulotteisempaa ja pystyn olemaan siinä enemmän läsnä. Ukkelilla pystyn rahoittamaan mun muuta taidetta, musiikkia ja videotaidetta. Kyl mä Ukkelista tykkään vielä, tässä sitä on jo kahdeksan vuotta tehty jo. Ei ole ollut mitään sellaista, että “pistetääs pillit pussiin”. Sit jos kyllästyy niin sit loppuu. Mä voin muokkaa sitä mihin suuntaan vaan, et jos haluun tehdä Ukkeli-öljyvärimaalauksia tulevaisuudessa ja tehdä vaikka yhtä maalausta vuoden niin se on mahdollista.

Kumpaa tuhlaat mielummin: aikaa vai rahaa?
Aikaa.

Koska viimeksi pyysit anteeksi?
Ööö..Mä pyydän liikaa anteeksi…tai…mä haluun olla jotenkin niin hyvä poikaystävä. Vaikkei mitään oo tapahtunut ja pyydän anteeks…ehkä turhaan.

Mistä tai kenestä inspiroidut?
Princestä. Se Princen asenne, no rules-asenne, että tekee täysin niin miten itte haluu, tuhat prosenttia plus kaikki se fiilis mikä sillä oli varsinkin alkutuotannon keikoilla. Prince on inspiroinut mua olemaan maximum no rules. Aina kun on ollut paskin olo tai hirvein krapula, niin ainut mikä on auttanut on ollut Princen videot Youtubessa tai sen musa. Se on ollut ainoa toivo. Sit Princen kuolemasta tuli vähän tyhjä olo.

Mikä se paitajuttu oli siellä Lissabonissa?
Ainiin! Mä olin just eronnut mun tyttöystävästä kesällä 2010 ja mulla oli hirveet sydänsurut. Kaksi mun kaveria vingutti niiden Visat tappiin ja alle viikon varoitusajalla ostettiin ihan sairaan kalliit liput Lissaboniin ja mentiin kattoon Princeä jonnekkin festareille. Olin tehnyt Prince Ukkelipaidan ja haaveilin, että pääsisin niin eteen, että pystyisin heittämään sen lavalle. Mutta siinä oli joku VIP-loossi edessä, mihin yritin päästä monta tuntia. Mä en päässyt, mutta heilutin sitä paitaa ja luulin että se näki, mutta en tiiä näkikö se ikinä. Se oli ainakin neonvärinen. Ehkä se näki.

Jos johtaisit kulttia, mitä kolmea sääntöä kaikkien kultin jäsenten tulisi noudattaa?
No rules-sääntöä, Why not-sääntöä ja Maximum-sääntöä.

Jos saisit kolme toivomusta, mitä toivoisit?
Aika paha. Täältä tulee nyt tällanen pikkupojan vastaus, hahaha. Oman saaren, ison talon ja kaikki maailman syntikat.

Mitä ostit viimeksi?
Varmaan jonkun uuden syntikkalaitteen.

Minkä neuvon antaisit jollekin joka haluaa tehdä samaa kuin sinä?
Tekee vaan.

Paras neuvo jonka olet saanut?
Lahden muotoiluinstituutissa oli vierailevana opettajana valokuvaaja Stefan Bremer ja se sanoi, että “Teemu, ei sun tarvii olla valokuvaaja, et sä oo valokuvaaja, sä oot taiteilija. Tee vaan tota omaa juttuu”. Ja kun tommonen tyyppi ketä itse fanittaa sanoo noin. Ja kaikki ne tyypit, jotka on ihan alussa kannustanut, että “tosi hyvä meininki, sä voit tehdä just noin kämäsesti!”.

Mitä toivot saavuttavasi?
Kunhan vaan…Että ihmiset tilaa multa töitä, saisin tehdä mun omaa musiikkia ja soittaa sitä keikoilla ja tulla toimeen sillä. Että voi kehittyy tässä mitä tekee ja haastaa itseään vielä enemmän. Haluan tehdä puuveistoksia ja jääveistoksia moottorisahalla farkkuhaalareissa, niinku Celinen Dionin musiikkivideossa. Siinä on semmonen perus Kauniit ja Rohkeat-mies hikisenä jossain autotallissa, joka tekee moottorisahalla jääveistoksia farkkuhaalareissa. Se on tosi inspiroiva. Ihan vitun hyvä.