Ostimme mielitiettyni Ilarin kanssa ensimmäisen auton vuodenvaihteessa. Automme on kaikkea muuta kuin moderni menopeli. Se on koominen 17-vuotias Renault Kangoo eli Rellu, jonka nähdessäni alan edelleenkin aina nauramaan. Kirsikka kutsuu Relluamme postiautoksi.

Olen aina ollut – ja olen vieläkin – yksityisautoilua vastaan ja suosin edelleen julkista liikennettä ja etenkin pyöräilyä, mutta goddamnit, pakko sanoa: on niiiiin siistiä olla autonomistaja (etenkin kun en ole virallisesti auton omistaja a.k.a en ole vastuussa mistään vakuutus- ja verohösseleistä). Me kruisaillaan lähinnä viikonloppupainotteisesti, jolloin teemme retkiä uusiin mielenkiintoisiin paikkoihin.

Olemme Ilarin kanssa ahkeria retkeilijöitä ja tuntuu, että kahdeksan vuoden aikana olemme kolunneet läpi kaikki pääkaupunkiseudun kivat retkikohteet, jonne pääsee ilman autoa. Mutta nyt tuntuu kuin jotkut uudet portit olisivat auenneet, kun yhtäkkiä pääsemmekin kauemmas kaikkiin uusiin luontokohteisiin, ravintoloihin, kirppiksille ja ties minne.

Muutama viikko sitten päätimmekin lähteä ihmettelemään ”Suomen kauneinta puuta” eli Lohjalla sijaitsevaa waka-wanhaa ja jätti-isoa Paavolan tammea.

Keskellä metsää pönöttävä 400-vuotias puuvanhus oli upea ilmestys ja lyhyt luontopolku sen luokse oli ihana.

Olen niin fiiliksissä kotimaanmatkailusta! Tekee koko ajan mieli lentää vähemmän ja vähemmän, ja pienien kotimaan viikonloppureissujen jälkeen tuntuu yhtä virkistyneeltä kuin ulkomaanmatkojen jälkeenkin.

Miten upea tuo Paavolan tammikin ja kaikki Lohjansaaren luontopolut, kirppikset ja matkan varrelle tupsahtanut Alitalon siideri- ja viinitila kaikkine eläimineen. Olimme Suomen omenapääkaupungissa eli Lohjalla juuri omenapuiden kukkimisen aikoihin. Omenatarhojen ohi ajaessa ja viinitilalla talon omenalikööriä siemaillessa tuntui melkein siltä, kuin olisi nautiksellut Calvadosta Ranskan Bretagnessa. Kotiinviemiseksi ostimme pullon jokaista tilan siiderimakua (omena, vadelma, valkoherukka, mustaviiniherukka). Kotimaiset viinit ovat ehkä enemmänkin uhka kuin mahdollisuus (sorrayh).

Suomesta löytyy toinen toistaan tuntemattomampia matkakohteita, joista harmillisen moni tarvitsisi vähän uudelleenbrändäystä tai edes jonkinlaista uudistusta strategioihinsa. Iso osa matkailuyrityksistä ei ole tarpeeksi houkuttelevia, jotta niihin reissaisi pidemmänkin matkan päästä. Toisaalta pieni kämäisyys ja kotikutoisuus tekee kohteesta sympaattisen.

Kesälomalla lähdemme Rellureissulle Viroon, Latviaan ja Liettuaan. Kaikki vinkit Baltian maiden roatripistä ovat siis tervetulleita.

Tuut tuut!