Sohvan synty ja hupaisa matka

Kaupallinen yhteistyö: Hakola

Teimme matkan Hakolan huonekalutehtaalle Jurvaan (niin mielenkiintoista!) ja tapasimme Ennin uuden sohvan.

Saimme Kirsikan kanssa kutsun Etelä-Pohjanmaalle Jurvan kylään tutustumaan Hakolan huonekalujen valmistukseen heidän tehtalleen. Olimme heti innoissamme, sillä lähtökohtaisesti kiinnostaa miten kaikki valmistetaan – varsinkin jos kyseessä on käsityönä valmistetut tuotteet.

Kirsikka oli jännittyneen innoissaan yhden yön matkamme, sillä se oli ensimmäinen yö erossa vauvastaan. Tehdasvierailun lisäksi odotimme innoissamme Seinäjoen ja Jurvan kirpputoreja.

Tujotimme junassa ohikiitäviä maalaismaisemia ja pikkukyliä. Nauratti kun Kirsikka sanoi ”Suomessa olis niin helppo olla jossain witness protection-ohjelmassa – kukaan ei löytäis täältä ketään…kato tonnekin, voisit asuu tuolla, ajaa Volvolla ja sanoo että sun nimi on Markku. Kukaan ei löytäis.”

Itse tuijotin vanhojen pihapiirien waka wanhoja saunoja ja selasin jälleen kerran tori.fi:stä myytäviä vanhoja, siirrettäviä savusaunoja. Niitä oli myytävänä edelleen nolla kappaletta.

Tunnelma tehtaassa oli rauhallinen. Äänimaailmaan kuului Yle Radio Suomi, ompelukoneet ja satunnaiset sirkkelinäänet.

Yövyimme Seinäjoella ja ajoimme vuokra-autolla tunnin kohti määränpäätämme Jurvaa. Ihastelimme kauniita pohjalaistaloja ja samalla kuuntelimme suomalaista kansanmusiikkia aivan täysillä auton kajareista. Ihan liikutuimme maiseman ja musiikin kombinaatiosta. Ajoimme Koskenkorvan kylässä Koskenkorvan tehtaan ohi. Tehtaanmyymälä olisi kiinnostanut, mutta kai kossumyymälä olisi laiton.

Olin kartturina, enkä meinannut uskoa Googlen ohjeita saapuessamme määränpäähän. Olin aivan varma, että olisimme ajanut väärään paikkaan. Odotin Hakolan tehtaan sijaitsevan jossain raffilla teollisuusaluella, mutta käännyimmekin kylänraitilla vanhan idyllisen puutalon pihapiiriin, jonka ”takapihalla” tehdas oli.

Saimme lämpimän vastaanoton ja supermielenkiintoisen kierroksen. Näimme miten Hakolan huonekalut valmistetaan alusta saakka ja olin todella häkeltynyt, että sohvat ja muut tuotteet valmistetaan lähestulkoon kokonaan käsityönä. Olin ajatellut, että hommaan kuuluisi paljon enemmän laitteita ja robotteja. Ainut todellinen automatisoitu kone oli kangaspaloja leikkaava laserleikkuri, joka sekin tarvitsi ihmisen käsiä toimiakseen. Muuten huonekalut valmistuivat ihmisten käsissä vanhassa, laajentuneessa navetassa Ylen merisään kuuluessa taustalla.

Pääsin pussittamaan oman sohvani selkätyynyt. Tässä näen Lazy-sohvani ensimmästä kertaa valmiina.

Hakolan nykyisen luovan johtajan Annaleena Hämäläisen paappa Eero perusti Hakolan vuonna 1963 kotinsa pihapiirin navettaan, josta lehmät joutuivat lähtemään sohvien tieltä. Oman tulkintani mukaan navetan verstas oli alunperin todellinen man cave, joka lähti kasvamaan pisnesten kasvaessa. Vanhan verstaan kylkeen on rakennettu useampi laajennusosa.

Kierroksen aikana oli jotenkin liikuttavaa kuulla huonekalujen materiaalien ja osien valmistuspaikkoja. Hakolan tuotteiden saumoissa ei ole turhaan kankaista Suomen lippua. Sohvien puiset kehikot jousituksineen ”tulee Reijolta tuolta Kurikasta”. Reijooooooo!  Day-nojatuolin vaneriosat ”leikataan tuolla kylillä”. Vanut tulevat Kankaanpäästä ja selkätyynyjen täytteet tulevat Jalasjärveltä (untuvan tilalle voi valita 100% kierrätetyistä muovipulloista tehtyä ekologista Ecosupersoft-täytettä).

Olimme myös yllättyneitä, että puumateriaalit toimitetaan Hakolan tehtaalle jättimäisinä kokonaisina raakatukkeina, joista puuseppä veistää esimerkiksi Mama-tuolit from scrätch. Ihastelimme Kirsikan kanssa puuseppien tekemiä patsaita ja muita taidonnäytteitä.

"Hei tuu testaamaan mun sohvaa." Sohvani on lyhyempi versio Lazy-sohvasta, joka oli sopivan pieni pikkukämppäämme.
Sohvat toimitetaan asiakkaille kestokasseissa epäekologisen muovi- ja pahvijätteen sijaan. Jess!

Kierroksen lopuksi meille tarjoiltiin luovan johtajan Annaleena Hämäläisen äidin valmistamaa superhyvää lohipiirakkaa ja porkkanakakkua. Piirakoita santsatessa kuulimme, että eläkkeellä oleva äiti oli tänäänkin töissä tehtaan ompelimossa. Mietimme, että se kertoo aika paljon aika paljon Hakolan meiningistä työpaikkana, jos eläköitymisen jälkeenkin haluaa edelleen mennä ompelimoon hommiin.

Ennen kotimatkaa Kirsikka pumppasi itsestään maitoa parkkipaikalla ja minua harmitti, että maito meni hukkaan viemäriin. Tai no, tarkalleen ottaen se kaadettiin maahan Hakolan parkkipaikalle.

Paluumatkalla pysähdyimme Jurvan, Koskenkorvan ja Seinäjoen kirppareilla. Kaikki ihmiset kaikkialla oli niin mukavia ja leppoisia! Erään kirpparin kajareista kuului Lauri Tähkää, ja ajattelin, että nyt ollaan Etelä-Pohojammaalaisuuden ytimessä. Teimme niin hyviä kirpparilöytöjä: löysin kamelinvillaisen talvitakin, kippoja ja kuppeja, upean pullonavaajan, raitaiset tyynyliinat ja oliivipäiset cocktailtikut. Kirsikka löysi Yeezy-henkisen hupparin, talvilippiksen ja upean espressopannun. Meillä oli kaikin puolin niin hauska matka. Vaikka olimme reissussa vain puolitoista vuorokautta, huomasimme, että se on ihan riittävä aika tehdä virkistävä lähimatka.

Maaseutujen kirppikset ja U-PE-AT, suuret ja vanhat pohjalaistalot sytytti minussa kipinän palata Etelä-Pohjanmaalle uudelleen. Ehkä pitää lähteä sinne pidemmälle road tripille. Aloimme suunnittelemaan Kirsikan kanssa jo Hakola-seuramatkaa: iso bussi täynnä porukkaa, kierrämme kirppiksiä, kuuntelemme kansanmusiiikkia, vierailemme Hakolan tehtaalla ja syömme lohipiirakkaa. Se olisi hyvä ja toimiva konsepti.

Olen niin innoissani ensimmäisestä sohvastani ja kaikesta siinä vietetystä löhöajasta.

More to read

Kaaoksen kauneus

Mia Frilander

Tervetuloa vastoinkäymiset ja epävarmuus.

Marjaliköörit ja hillot

Kirsikka Simberg

Ajankohtaista loppukesästä: sadonkorjuu ja säilöminen. Osa marjoista kannattaa putsata ja pakastaa talvea varten sellaisinaan, toisista valmistaa hilloja ja terästettyä lämmikettä talven varalle.

Viikko lempivaatteissa

Mia Frilander

Pukeuduin samaan asuun viikon ajan.

Korut nyt

Mia Frilander

Kaksi lempiputiikkia: second hand -keidas ja voimakivikauppa.