Vietimme Mian ja meidän puolisoidemme kanssa niin rentouttavan miniloman Hanasaaressa. Miksei sitä useammin mene vain hotelliin möllöttämään rentoutuakseen? Staycation on ihan loistokäsite – lentämisen sijaan on niin parasta nauttia minilomailusta omassa kotikaupungissa.

Mielestäni paras tapa viettää staycationia on pakata hotelliin mukaan karkkia, lautapeli ja viinipullo. Eikä sitten poistua hotellista minnekään.

Kävimme pari vuotta sitten Mian kanssa drinkeillä Hanasaaressa/Hanaholmenissa ja olemme siitä lähtien halunneet päästä yöpymään hotellissa sen arkkitehtuurin takia, koska rakennus edustaa ehtaa 70-lukua. In a awesome way! Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus sijaitsee pienellä saarella Espoossa – saaristomerellisissä maisemissa heti Lauttasaaren vieressä.

Jos nyt totta puhutaan, niin Hanasaari näyttää ulkopuolelta aikamoisen järkyltä betonimöhkäleeltä. Mutta sisätilat ovat niin hienot! Designia, taidetta, Svenskt Tenniä ja riemastuttavia 70-luvun ratkaisuja joka puolella. Kivimurskasta ja betonista tehdyt seinät! Kokolattiamatot! Olimme aivan fiiliksissä.

Ensimmäisen kerroksen hotellihuoneemme olivat hieman kolkot ja kongressihotellimaiset, mutta viihdyimme sielläkin. Kuulemma 2.kerroksesta löytyy kivoja Svenkt Tennin jutuilla sisustettuja hotellihuoneita (saakohan niitä toivoa huoneeksi majoittuessa?). Iso plussa kuitenkin sängyn asettelusta huoneessa – se oli sijoitettu vasten isoa ikkunaa, josta oli niin rentouttavaa katsoa lumimaisemia ja lukea kirjaa luonnonvalossa.

Minilomamme kohokohta oli ehdottomasti hotellin hieno saunaosasto ja uima-allas, jotka ovat kaikkien hotellivieraiden käytössä aina aamuisin. Kuulemma miesten puolen saunan löylyissä on istunut Urho Kekkonen yhdessä Kaarle XVI Kustaan kanssa hotellin vihkijäisissä vuonna 1975. Kekkosen kuninkaalliset saunabileet olivat kuulemma jatkuneet railakkaana aamuun asti.

Mutta siis katsokaa miten hieno Hanasaaren uima-allasosasto on!

Me yövyimme Hanasaaressa Art & Wine-viikonloppuna, jolloin polskimaan pääsi myös illallakin. Teemaviikonlopun ohjemaan kuului muun muassa opastettu kierros hotellin taidekokoelmaan (skumppalasi kädessä tietenkin!) ja pre-dinner suupala viinibaarissa.

Me jatkoimme iltaa hotellin kehuttuun Johannes-ravintolaan, jossa söimme ruotsalaisia ruokia pitkän kaavan mukaan. Västkust-maistelumenuussa oli teemana Ruotsin länsirannikko, joka tarkoittaa tietty paljon mereneläviä – hummerikeitto oli niin hyvää! Meidän oli pakko tilata listalta myös legendaarinen ruotsalaisklassikko Pelle Janzon, sillä sitä tuskin saa Suomesta muualta. Pelle Janzon on saanut nimensä ruotsalaisen oopperalaulajan mukaan, joka kuulemma loihti ruokalajin kasaan jääkaapin jämä-aineksista juhlien pikkutunneilla. Pelle Janzoniin tulee ohutta carpacciolihaa, mätiä, punasipulia ja kananmunankeltuaista. Yhdistelmä kuulostaa oudolta, mutta se toimii.

Loppuillaksi vetäydyimme huoneeseen pelaamaan lautapelejä ja juomaan viiniä. Pelaaminen kuitenkin keskeytyi totaalisesti, kun huomasimme telkkarissa näkyvän SVT-kanava, josta tuli Ruotsin Vain Elämää eli Så mycket bättre -ohjelma. Pelle Janzonia ja ruotsalaista viihdettä, aivan kuin olisi ollut Ruotsissa!

Kävimme rauhallisella zen-aamu-uinnilla ja haaveilimme Mian kanssa omasta uima-altaasta, jossa voisi uida aina aamuisin ilman sitä uimahallien kakofonista äänimaailmaa. Minä aloin taas haaveilemaan myös 70-luvun kämpästä.

Hotellin aamupala oli todella hyvä. Olenhan sentään self proclaimed hotelliaamupala-asiantuntija (vietin kerran synttärijuhlanikin hotelliaamiaisella). Tarjolla oli freesiä aamupalasettiä todella laadukkaista raaka-aineista valmistettuna. Iso plussa ruotsalaisesta Västerbotten-juustosta, mums! Munakokkeli oli myös oikein oivallisesti valmistettu.

Suurensuuri plussa myös sunnuntain myöhäisestä check outista, joka oli Art & Wine viikonloppuna vasta klo 14. Ihan nerokasta! Miksei kaikissa hotelleissa ole tämä käytössä?

Lähtiessä babuskat kävelivät saaren ympäri raikkaassa pakkassäässä. Minilomalle oli todellakin så mycket bättre verrattuna tavalliseen viikonloppuun kotikaupungissa. Tuntui kun olisimme olleet pidemmälläkin reissulla 70-luvun Ruotsissa, vaikka olimmekin vain viiden kilometrin päässä kotoa. Fantastisk!