Siskoni adoptoi viime keväänä pikkuisen harmaan karvapallon, joka sai nimekseen Tuisku – tietenkin Antti Tuiskun mukaan, koska menimme katsomaan maatiaiskissan pentuja keväällä huomattavan kovassa lumituiskussa ja samana päivänä menimme katsomaan myös Antti Tuiskun isoa areenakeikkaa.

Seitsemän kuukauden iässä Tuisku alkoi törmäillä seiniin ja huonekaluihin huomattavan usein. Eläinten silmälääkäri totesi Tuiskun sokeaksi, syyksi diagnosoitiin geneettinen verkkokalvon rappeuma.

Sokeus suretti meitä ihmisiä alussa kovinkin paljon, mutta nyt lähes vuoden ikäinen perheemme lellipoika ei voisi elää onnellisempaa kissan elämää. Tai no voisi varmaan omasta mielestään, jos hän pääsisi kulkemaan ulkona vapaana mielensä mukaan. Kaupunkikissa Tuisku vaatii ulospääsyä joka päivä maukumalla eteisessä kovaan ääneen, jolloin hänet viedään valjaissa lähipuistoon Alppilassa. Välillä kissanpentu laitetaan huvittavaan kissareppuun, jolloin Tuipero lähtee pidemmille seikkailuille esimerkiksi meille Töölöön, Lauttasaareen rannoille tai Keskuspuiston metsiin.

Sokeudestaan huolimatta Tuipero on överirohkea kissa, joka kiipeää joka toiseen vastaan tulevaan puuhuun ja kapuaa rohkeasti jokaisen kiven ja kallion päälle. Ja välillä törmää niihin vahingossa. Siksi Tuisku on inspiratonal cat, jonka asenteesta voisi oppia yksi jos toinenkin kaksijalkainen. Vaikka välillä törmää elämässään erilaisiin esteisiin – metaforisesti tai konkreettisesti – kannattaa vaan jatkaa matkaa pää ylhäällä reippain mielin. Koska muutaman metrin päässä saatta tulla vastaan parhain kiipeilypuu ikinä!

Tuiskun nimi taisi olla enne, sillä hän rakastaa (puuteri)lunta. Lumisateen jälkeen hän saa ulkona reuhatessaan ilontäyteiset hepulit.

Vaikka Tuisku on selkästi näkövammainen, äitini ja minä ollaan siskoni kanssa hieman eri mieltä sokeuden levelistä. Siskoni ja eläinlääkärin mielestä Tuisku ei nää mitään (verkkokalvot olivat kuulemma todella huonossa kunnossa), mutta minun ja äidimme mielestä Tuipero näkee joitakin valoja, varjoja ja isoja objekteja. Oli miten oli, ainakin Tuiskun kaikki muut petoeläimen aistit ovat virittäytyneet huippuunsa. Tuisku onkin saanut saalistettua valjaissa ollessaan (!?!) jo kolme myyrää ja kerran hän onnistui nappaamaan pikkulinnun suuhunsa puistoretkellään. Onneksi lintu pääsi lentämään vapauteen, huh.

Perustimme Tuiskulle oman instagram-tilin, sillä monella muullakin internetin adventure cateilla on oma profiili. Voit seurata Tuiskun seikkailuja instasta nimellä @tuisku_the_blind_adventure_cat. Tämä on minun ja siskoni uusi vakava harrastus.

Miau.

P.S. Voiko kissalla olla opaskoiraa?