Tule joulu

Tekee vaan mieli tonttuilla! Silloin minut teljetään usein toiseen huoneeseen suljetun oven taakse.

Aaaaah, olen niin joulumielellä! Olen himmaillut joulufiilistelyn alottamista jo joidenkin viikkojen ajan. Vaikka voisihan sitä aloittaa koristelemaan kämppää jo vaikka marraskuun alussa, mutta joulun odottaminenkin on kivaa ja kutkuttavaa. Ensimmäisen adventin jälkeen pamahti heti! Jouluvalot meni ikkunaan, glögit liedelle ja Last Christmas soi useaan otteeseen. Silloin minut myös suljettiin toiseen huoneeseen fiilistelemään joulua aivan yksikseni. Kaikki kahden hengen taloudessamme eivät ole jouluihmisiä.

Nautin joulussa myös siitä, että jouluisin vedän asiat ihan överiksi.

Joka vuosi on niin ihanaa hakea vintiltä joululaatikko, eli joka vuosi hieman painavampi loota täynnä joulukoristeita, joulunauhoja ja valoja. Availen laatikon aarteita aivan haltioissani ja ihastelen ääneen omia joulukoristeitani, joita en ole nähnyt vuoteen. Hullu joulunainen täällä moi! ”Ainiin tää lasinen suolakurkku, ah!” tai ”Oi ihana tää kuu-ukko” (joka Ilarin mielestä näyttää todella pelottavalta vauvan päältä). Joka vuosi ostan yhden tai kaksi uutta kuusenkoristetta. Tänä vuonna ostin lasisen, käsinmaalatun perunan Proloquesta. Rakkaita ovat myös matkoilta ostetut joulukoristeet, kuten islantilainen pullea lammas ja Pohjois-Islannissa sijaitsevan pikkukylän asukkaan käsintekemä tonttu, joka oli veistetty rannoille ajautuneista puunpalasista (muutenhan Islannissa ei ole puita oikein nimeksikään).

Ostin kukkakaupasta sammalmöntin ja ilmoitin Ilarille sen päällä tapahtuvasta vaihtuvasta joulukoristenäyttelystä (ennen kuin koristeet pääsevät kuuseen). Sain reaktioksi lähinnä naurua ja sanan ”ookoo”.

Kuuseen latvaan laitan taas Pablo Picasson piirtämän rauhankyyhkyn, jonka printtasin netistä ja liimasin paksulle kartongille.

Nuorempana minulla oli usean vuoden kausi, etten juurikaan tykännyt joulusta. Se johtui varmaan vanhempien erosta ja vakiintuneiden jouluperinteiden katkeamisesta, kauppakeskuksessa työskentelystä ja altistumisesta ällöttävälle kaupalliselle jouluhässäkälle. Sitten löysin omia tapoja viettää joulua, omat jouluhässäkkäni.

Tänä vuonna aloin suunnittelemaan joulun kattausta ja menuta jo lokakuun puolella. Haluaisin tehdä ainakin kulebjakaa eli venäläistä lohipiirakkaa ja Waldorfin salaattia. Olen hankkinut jo kolme erilaista joulupöytäliinaa, koska why not!

Joka syksy haluaisin liittyä johonkin kuoroon, että pääsisin kailottamaan joululauluja sieluni kyllyydestä ja olemaan osana vellovaa jouluäänimassaa, jossa iho menisi kananlihalle. Tajuan kuorohaaveeni joka vuosi aivan liian myöhään ja missaan kaikkien kuorojen pääsykokeet. Pitääkö muuten kuorolaulajana osata lukea nuotteja?

Aion suunnitella ja printata pieniä joululauluvihkoja joulupöytään snapsilaulujen tapaan. Eräs ystäväni kertoi heidän perheensä laulavan joulupöydässä aina joululauluja ja olin luonnollisesti ideasta aivan myyty. Minäkin haluan! Laitan printattavat joululauluvihkot pian Muslaan ladattavaksi kaikille hoilailuhaluisille.

Huomasin vasta äsken, että olen kerännyt kokoelman kummallisia jouluhahmoja. Muun muassa tämän vintage-oravan sekä kikkelinmuotoisen pakkasukon.

Luin eräästä suomalaisista joululauluista kertovasta kirjasta Jean Sibeliuksen perheen joulunvietosta Ainolassa. Säveltäjämestarin talossa piti olla aina muulloin hiirenhiljaa, mutta jouluna laulaminen ja soittaminen oli sallittu. Jouluaattona Sibelius soitti itse pianolla säveltämiään joululauluja. Sibeliuksen tyttärentytär on kertonut, että ”pappa soitti On hanget korkeat, nietokset -kappaleen kovaa ja pedaali alhaalla, kuin uruilla.” En etsi valtaa loistoa -kappaleen säesti aina Aino Sibelius. Kuulemma jokaiseen jouluun kuului myös Johann Straussin Radetzkyn marssi Sibeliuksen soittamana.

Kuulin hauskasta tanskalaisesta jouluperinteestä pitkään Tanskassa työskennelleeltä kollegalta. Isossa firmassa leikittiin joka vuosi Nisse-joululeikkiä, jossa jokaiselle työntekijälle arvottiin oma salainen Nisse-tonttu (vähän kuten Secret Santassa). Myös yrityksen pomotkin olivat myös leikissä mukana – kuka tahansa saattoi joutua ison kansainvälisen yrityksen toimitusjohtajan Nisseksi. Mysteerinen Nisse-tonttu teki joulukuun ajan kohteelleen piristäviä jouluyllätyksiä, kuten jätti työpöydälle suklaata tai muita jouluherkkuja löydettäväksi. Joskus kotiinlähtiessä huomasi omaan takkiin kiinnitetetyn joulupallon. Yllätyyyys! Jonkun työpöydälle oltiin printtailtu salaisesti paljon erilaisia kuvia koirista. Nisse-tontut tekivät iloisten yllätysten lisäksi myös enemmän tai vähemmän raivostuttavia jekkuja: joskus töihin tullessa kaikki työpöydällä olleet tavarat oli paketoitu joulupaperiin tai kaikki tavarat tietokonetta myöten olivat poissa, jolloin tilalle oli rakennettu aivan överi joulumaailma tekolumineen, taloineen ja jouluvaloineen. Työntekijät panostivat Nisse-jekkuihin toden teolla ja niitä jäätiin väsäämään työajan loputtua. Kuulemma joskus aamulla jonkun työpöydällä oli odottanut ylösalasin käännetyt täpötäydet vesilasit ja karahvi, joita ei tietysti saanut poistettua ilman vedenpaisumusta omalla työpöydällään (täyden vesilasin saa ylösalasin pöydälle postikortin avulla). Lopulta kaikkien Nisset paljastettiin joulujuhlassa. Oi tanskalaiset, jeg elsker dig.

Olen kuunnellut koko viikonlopun pelkkiä joululauluja. Tykkään jouluradion nettisivujen eri kanavista, en niinkään jouluradion ”pääkanavasta”, jonka biiseistä saan monesti vain jouluallergian. Lempparikanaviani ovat jazzjoulu, kauneimmat joululaulut ja ruotsinkielinen julradion (josta muuten tuli äsken aika järkky, mutta piristävä ruotsinkielinen versio Whamin Last Christmasista). Kaverini oli muuten tavannut Jouluradion henkilökuntaa, jotka olivat kertoneet, että jouluradiota kuuntelee yllättävän moni ihminen ympäri vuoden. Jos esimerkiksi kesällä radiolähetykseen tulee tekninen vika eikä musiikkia kuuluu, laittavat joulufanit äkkiä viestiä studioon. Niin kreisiä, naurattaa.

Onhan tämä oma joulutoimintakin aika pöljää.

 

More to read

Maailman paras tiskiharja

Mia Frilander

Se on tietenkin japanilainen.

Kevätpuuro

Katri Mutikainen

Resepti raikkaaseen smoothie-tuorepuuroon.

Muslan ompelukerho

Mia Frilander

Muslan ompelukerhossa inspiroidumme muodikkaista jutuista, joihin meillä ei ole varaa ja teemme ne itse.

Kaikki irti syysmasennuksesta

Kirsikka Simberg

Syksy on ihanaa ja joskus hieman masentavaa aikaa. Seitsemän vinkkiä astetta antoisampaan melankoliaan.