Jatkuva jännitys. Ahdistava vanne pään ympärillä, joka valvottaa ja kiristää. Pitääkö sen kanssa oppia elämään?

Olen viimeaikoina tehnyt todella paljon töitä. Minulle se tarkoittaa sitä, että kuvauspäivät ovat olleet 12-20 tuntia pitkiä ja työ on ollut fyysistä, jännittävää ja stressaavaa. Stressi luo oravanpyörän josta on vaikeaa päästä pois; aluksi ei nukahda koska jännittää, sitten nukkuu huonosti ja seuraavana päivänä kaikki stressaa koska on nukkunut huonosti ja sitten jännittää taas. Blaah.

Rakastan töitä. Mielestäni on ihanaa tehdä paljon ja olla kokoajan menossa. Parhaita töitä ovat ne, joissa ajantaju katoaa ja on sopivasti kiire. Istuminen ja kellon tuijottaminen eivät sovi minulle ja koen, että voimavarani menevät sellaisessa työssä hukkaan.

Oma vikani on se, että jännitän kaikkea. Saatan jännittää hiljaiseen pieneen kahvilaan menemistä tai uusien ihmisten tapaamista. Joskus jännitin jopa treeneihin menemistä; sykemittarissa sykkeeni nousi satasen korkeudelle pukuhuoneessa. Siispä jännittävät työt saavat minut hyvin jännittyneeksi.

Voi olla, että vaikutan ulkopuoliselle aivan toiselta. Monet eivät arvaakkaan kuinka jännittynyt jännittäjä olen, koska tapaan päivittäin uusia ihmisiä ja muutin Tallinnaan jossa en tuntenut ketään. Teen myös työtä jossa on oltava sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut ja luova.

MUTTA MUA JÄNNITTÄÄ. KAIKKI.

Olen oppinut hallitsemaan jännitystä, hyväksymään sen osana itseäni ja tekemään asioita joissa kohtaan sitä. Haluan tavata uusia ihmisiä ja katsoa heitä silmiin ja kuulla heidän tarinoitaan. Haluan myös päästää sarkastisen huumorini valloilleen myös uusien tuttavien kesken ja haluan mennä tilanteisiin joita pelkään. Tiedän että selviydyn ja opin niistä jotain uutta. Heitän itseäni usein tilanteisiin jotka tuntuvat epämukavilta ja teen sitä myös tiedostamattani. Suosittelen sitä kaikille kohtalotovereille joita jännittää, koska elämä antaa eniten jos hyppää rohkeasti ja kliseisesti epämukavuusalueille.

Hyvä keino rauhoittua on miettiä “mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?”. Usein miettiessäni siihen vastausta, huomaan että jännitän turhaan. Tieto siitä, että voi tehdä vaan parhaansa on lohduttava, jos työt jännittää. Olen myös alkanut kirjaamaan asioita ylös joissa voitin jännityksen tunteen ja onnistuin; kun luen niitä, uusien haasteiden vastaanottaminen on helpompaa, koska muistan miten hyvin olen selviytynyt aikaisemmista. Työstä kannattaa kirjoittaa myös listoja: mitkä ovat työn plus ja miinuspuolia? Pystyykö huonot ja stressaavat puolet muuttamaan stressittömiksi jollain tavalla, vai onko miinuksia vain tuhottomasti liikaa?

Vaikka välillä stressi ja jännitys väsyttävät ja joudun ottamaan lisää lepopäiviä niiden takia, mietin millaista elämä olisi ilman niitä?

Tylsää.

Kuvissa myös muita jännittäjän apukeinoja, kuten siskoltani saamani Panda cool stick joka viilentää ja poistaa silmäpussit kasvoilta (jännitys ja väsymys kehittää välillä kasvoilleni tuplasilmäpussit, eli kahdet silmäpussit päällekkäin). Koira character mask on myös lahja siskolta: kasvonaamio, joka on koiran kuontalon mallinen ja kosteuttaa ihoa. Lisäksi olen sisustanut kotini muistuttamaan mahdollisimman paljon lomamatkoja ja viidakkoa, uskon että sillä tavalla mieleni on vähänkuin koko ajan paratiisissa.