Luin Marie Kondon siivouskirjan ja pidin siitä.

’Konmarittaminen’, eli maaninen tavarasta eroon hankkiutuminen on kuitenkin mielestäni vähän pilannut kirjan maineen. Kaikki puhuvat vain siitä, että tavaraa joko pitää tai ei pidä heittää pois, riippuen siitä ovatko he konmarituksen kannattajia vai ”vastustajia”.

Marien peräänkuuluttama de-cluttering, eli järjestyksen luominen, perustuu osin tavarasta luopumiseen, mutta kirjan tärkein viesti oli mielestäni kodin arvostaminen ja siitä huolehtiminen.

Kirjassa on paljon muitakin käytännön vinkkejä, kuin jätesäkkien täyttäminen pois heitettävillä vaatteilla siivoamisen nimissä: Kehoitettiin myös korjaamaan rikkinäiset esineet ja huoltamaan kuluneet tavarat. Kierrättämään ne, mitkä eivät ole enää huollettavissa.

Ei pidä kerätä tekemättömiä askareita nurkkiin pitkin kotia, se aiheuttaa turhaa stressiä. Jos vaatekaappi on rikkinäisten vaatteiden hautausmaa, kaapilla vieraillessa tulee aina vähän morkkis. Samaa koskee muita epämääräisiä roinakasoja kodin nurkissa.

Ehkä voisi ajatella, että konmarittaminen on myös ajatus siitä, että tarvitsemme vähemmän, mutta parempaa ja että meidän tulisi välittää ja huolehtia kaikesta omaisuudestamme ja kantaa siitä vastuu.

Maanisesta konmarittamisesta tuli pahimmillaan mieleen proteiininahmimistrendi. Proteiinirahkan ja kanafileiden ylensyönti sai koomisia mittasuhteita, kun fitness-buumista seonneina kaikki ajattelivat, että jos syö kilon proteiiniä päivässä tulee automaattisesti lihaksikkaaksi ja laihaksi. Kuulin tutultani, että ihmisten kakassa on nykyään enemmän proteiinia, kuin joissain protskuvalmisteissa, kun ei se määrä mitä kulutamme edes imeydy elimistöön enää.

Samalla tavalla kuin rahkan syöminen saattaa tuntua oikotieltä onneen, tavaran roskikseen heittäminen saattaa tuntua nopealta siivousratkaisulta.

Samaistuin myös Marie Kondon kirjan kappaleeseen, jossa puhuttiin siitä, että kotivaatteiden tulisi olla ehjiä, puhtaita ja käyttäjälleen mieluisia ja iloa tuottavia asioita.

Olen joskus harrastanut sitä, että säästin kaikki epämääräiset mainos t-paidat, virheostokset ja puhki kuluneet urheiluvaatteet ”kotivaatteiksi”. Siinä kävi nopeasti niin, että vaatekaapissani oli aika paljon ”kotivaatteita”, joista en oikeasti yhtään pitänyt. Varsinkin nuorempana, kun tein nopeita impulssiostoksia Zarassa, säästin kaikki virheostokset kotivaatteiksi.

Sellaista kotia, joka on täynnä asioita joista ei oikein välitä, kohtelee ihan eri tavalla, kuin sellaista jota oikeasti arvostaa.

Nykyään kotivaatepinoni on matala. Omistan yhdet verkkarit, yhdet pyjamahousut ja tämän Arelan merinovillaisen asun.

Tarvitsin Arelan Eve-housut ja Joan-paidan alunperin työmatkalle; teimme Finnairille kamppisfilmiä ja jouduin työskentelemään lentokoneessa. Halusin asun joka olisi mukava, mutta jotenkin työvaatemainen. Lisäksi sen piti olla yhtäaikaa lämmin ja viileä, sillä lensimme Helsingistä Pekingiin ja takaisin.

Asu oli matkalle täydellinen. Merinovilla on tiivistä ja hengittävää ja setin yksivärisyys saa sen näyttämään univormulta.

Yleensä yhdistän villahousut Dr. Marten’s -maihareihin, mutta siistit nahkakengät ja skarppi takki saavat setistä myös täysin uskottavan ja siistin työasun.

Arela tarjoaa myös vaatehuoltoa neuleilleen. Arelan Care Service on neuleiden kauneushoito, joka maksaa 25€ ja siihen sisältyy nukan poisto, neuleen pesu ja höyrytys.

Marie Kondo would approve.

Kannattaa myös kirjautua tänne Arelan For Good -uutiskirjeen saajaksi, niin saa lisätietoa Arelan järjestämistä tapahtumista ja tavoista pyrkiä kohti tiedostavampaa tapaa myydä vaatteita ja tuottaa vastuullisia palveluja.

Ja muuten! Jos omistat esimerkiksi Samujin Tori laukun tai muun pintanahkaisen laukun ja olet käytössä kuluttanut sen lähes puhki, tässä vinkki sinulle! Arkivén pintanahkalaukun hoito-ohjeet löytyvät täältä. Lainasin oman laukkuni tätä juttua varten Marialle ja hoidossa laukusta tuli kuin uusi. En tiennytkään, että nahkaa voi pestä saippualla!