Gremlin vierel­lä­ni

Älypuhelin, sähköpostit ja kontrolli: harjoittelen vieläkin rajojen vetämistä.

Erään tutkimuksen mukaan ihmiset tarkistavat sähköpostejaan vain 40 prosenttia vähemmän viettäessään vapaapäivää, kuin ollessaan töissä. Hulluutta, sairasta! Mutta toisaalta niin uskottavaa, kiitos älypuhelimen.

Joskus kun puhutaan hyvinvoinnista, sanotaan, että pitää kuunnella itseään, että keho tietää kyllä, mitä se kaipaa. Mutta mitä, jos kuuntelee itseään ja huomaa kuulostellessaan, että tekee mieli koko ajan tarkistaa sähköpostit? Mitä, jos tekee koko ajan mieli avata instagram? Mitä, jos tekee mieli syödä kilo salmiakkia? Mitä, jos ei saa unta ja tekee vaan mieli katsoa Netflixiä sohvalla, vaikka aamulla on aikainen herätys?

Mä kuulen tosi usein mun kehon kutsuvan kaikkia noita yllämainittuja.

Joskus kehoa voi kuulla väärin. Pitää kuulostella tarkemmin ja huomata, että sellainen keho, jonka tekee mieli maanisesti tarkistaa sähköposteja, ei kaipaa sähköposteja ollenkaan, vaan pitkän kävelyn ja ainakin kymmenen sivua jotain ihanaa romaania.

Juuri nyt opettelen uusia tapoja: En lue sähköposteja viikonloppuisin. Kotona en kanniskele puhelinta mukanani huoneesta toiseen, vaan jätän sen makuuhuoneeseen, kunnes menen nukkumaan, jolloin siirrän puhelimen olohuoneeseen. Saan käydä katsomassa puhelinta, mutta sen ei tarvitse olla kehoni jatke. Tarkistan sähköpostit vain noin kerran tunnissa työpäivän aikana.

Niin yksinkertaisia asioita, miksi mun pitää opetella näitä?

Olen huomannut, että poistaessani yhden häiriötekijän, alan kuulla kehoani tarkemmin. Mitä vähemmän elän symbioosissa puhelimeni kassa, sitä harvemmin tekee mieli syödä karkkia väsymykseen. Saan paremmin unta, enkä katso Netflixiä keskellä yötä. Aikaa tuntuu maagisesti ilmestyvän lisää, minuutit pitenevät.

Vihaan ja rakastan älypuhelimia. Puhelin on monella tapaa tärkein työvälineeni, se mahdollistaa paljon ja olen sille kiitollinenkin. Mutta se on myös rasittava gremlin, jota pitää vähän vahtia. Tai siis, ei-vahtia.

Vaikka olen asettanut itselleni uusia puhelimen käyttöön liittyviä tavoitteita, en aina onnistu: kirjoitan tätä tekstiä klo 01.22 yöllä, koska en saanut unta. Yhdeksän jälkeen illalla lähettelin vielä töihin liittyviä viestejä puhelimellani ja ratkoin jotain työhön liittyviä ’ongelmia’. Ongelmat olivat näennäisiä ja tilanne ei muuttunut millään tavalla useiden viestien vaihtamisen seurauksena. Asiaa vatvottiin, mutta mitään muutoksia tai päätöksiä ei tehty. Asiat olisivat tismalleen samalla tolalla, jos en olisi vilkaissutkaan puhelinta ennen aamua.

Tällainen säätö on yrittäjälle inhimillinen tilanne. Kun on vastuussa kaikesta, tuntuu helposti siltä, että mitä enemmän tekee, sen parempi. Mitä enemmän ottaa osaa, sen paremmin asiat sujuvat ja sen paremmin työ tulee tehdyksi. Kontrollin tunne on kuitenkin harhaa.

Ja nyt olen edelleen hereillä. Aamulla olen todennäköisesti uupunut. Huomenna iltapäiväväsymyksen iskiessä voin kuitenkin muistuttaa itseäni siitä, ettei irttareita kinuava kehoni tarvitse oikeasti sokeria, vaan lempeitä rajoja ja puhelinvapaan illan.

Hetkiä joissa on helppo olla läsnä. (Raami, Iittala. Valokuvaaja: Osma Harvilahti)

More to read

Toikan linnut ovat outoja ja ihania

Kirsikka Simberg

Oiva Toikan lasilintuja on valmistettu jo 50-vuotta.

Ingmanin vegaaniset jäätelöt

Kirsikka Simberg

Testissä: Ingmanin uudet vegaanijäätelöt.

Arelan kesäpitsit

Mia Frilander

Etsitkö kesäkaftaania? Voit lopettaa etsinnän, ihanin löytyy Arelalta!

Pesulassa

Kirsikka Simberg

Stay classy: Pesulassa paidat saa paitsi puhtaiksi, myös uutuuden sileiksi.