Happy Holi­days!

Yhteistyössä: Iittala

Teen pieniä jouluvalmisteluja, mutta usein joulun alla kannattaa miettiä myös, mitä kaikkea voi jättää tekemättä.

Olen aloittanut joulun tänä vuonna keittiöstä leipomalla ja sohvalta katsomalla ensin kaikki kolme Bridget Jones -elokuvaa (vaan ykkönen on hyvä) ja sitten kaikki Harry Potterit. Kyllä, olen myös vähän flunssassa kotona, I got time. 

Sairastelu on hieman ärsyttävää, mutta antaa aina hyvää perspektiiviä siihen, mitä kaikkea on oikeasti pakko tehdä ja mitä ei. Opin, että mun oli pakko saada mistelin oksa ja katsoa jopa se kaikista huonoin Bridget Jones ja vauva -leffa. (Miten se voi olla niin huono!)

Ripustin mistelinoksan ovenpieleen pusutteluhetkien varmistamiseksi. Lasinen joulupallo on Iittalan.
Ostin valkoiseen Nappula-kynttelikköön tummanvihreät kynttilät Nougat-kaupasta.

Iittalan suupuhalletut lasiset joulupallot ovat tänä vuonna olleet niin suosittuja, että ne ovat tilapäisesti loppuneet nettikaupasta! Näin niitä kuitenkin vielä Espan myymälässä jokin aikaa sitten. Pallot myydään viiden pallon pyöreissä rasioissa, mutta jos palloja haluaa antaa joululahjaksi, ei koko rasiaa tarvitse antaa yhdelle ihmiselle, vaan pallot voi myös pakata yksittäisiin rasioihin ja antaa viidelle eri ystävälle.

Jouluna voi kuusen ja pöydän lisäksi koristella itseään. Hopeiset korvarenkaat ovat ruotsalaisen All Bluesin, kultaiset pallerot Célinen. Lautanen: Kastehelmi.
Essence-kaatimen uusi väri on heleä vaaleanpunainen. Settiin kuuluu myös lasit.

Joulumuisto

Lapsena me saatiin aina ihan hirveästi joululahjoja. Usein vietimme joulua serkkujemme kanssa ja lahjoja saatiin vanhemmilta, tädeiltä ja isovanhemmilta. Illan lopuksi kahlasimme käärepapereissa, kasattiin saamamme kirjat torneiksi, syötiin suklaata ja leikittiin uusilla leluilla.

Tää muisto tuntuu nykyään lähes rikolliselta. Se korvia huumaava innostus, kun joulupukki pamahti huoneeseen. Se yltäkylläisyys. Tulee syyllinen olo, koska tiedän, ettei kaikilla ole ollut mahdollisuutta antaa lapsilleen lahjoja ja lisäksi maailma hukkuu nyt tavaraan. Itsekin jaan täällä vinkkejä joka vuosi aineettomia lahjoja varten ja silti sydämessäni kannan muistoa lahjapaperiraunioista.

Yhtenä vuonna sain lumilaudan. Jo paketin suuri koko aiheutti jännittynyttä hysteriaa. “Mitä siellä on??” Laskin laudalla melkein kymmenen vuotta, joten se oli “a gift that kept on giving”, mutta silti ehkä hengästyttävin hetki jonka sen kanssa koin, olivat ne ennen lahjapaperin auki repimistä.

Sairasta, joku varmaan ajattelee. Ehkä.

Oli yhdessä oleminenkin hauskaa ja kaikki se ihana ruoka ja joulukorsiteet. Mut lahjat oli parasta.

Tajusin tänä vuonna ettei kardemummapullaan voi laittaa liikaa kadremummaa. Näissä oli ihan hulluna ja olis ihan hyvin voinut olla enemmänkin.

Perinteitä

Mun isoäiti sitoi aina hiuksiinsa lahjapaketin ympärillä olleita nauhoja koristeiksi. Aina.

Mun täti lähettää meille joka joulu itsetehdyn joulukortin. Olis ihanaa ehtiä tehdä kortteja itse.

Mun isä lähettää mulle joka joulu kaksi joulukorttia, yhden itseltään ja yhden itseltään ja mun isänäidiltä. Hän myös lahjoittaa mulle joka joulu jotain suosikkikaupastaan Lidlistä.

Äiti antaa aina lahjaksi kirjoja jouluaamiaisella.

Yleensä avataan jouluna yksi pullo kesämökin kriikunoista tehtyä “umeshua”, jota teen joka vuosi lahjaksi ihmislle, mutta jota en melkein koskaan raaski lopulta antaa kenellekkään.

Muita perinteitä meillä ei ole. Parasta ruokaa on äidin tekemä lihaliemi ja piiras, lisäksi odotan aina mätivoileipiä.

Uusi ideoita

Sain äidiltä joulukukkakimpun, jonka Form&Floran kukkakauppias teki sen perusteella, miltä mun instagramtili näyttää. Äiti näytti sitä hänelle ikään kuin jonkinlaisena vihjeenä siitä, minkä oloinen kimppu saisi olla, millainen minä olen. Se oli mielestäni hieno idea. Kimpussa on havuja, vaaleanpunaisia papukaijatulppaaneita, tummansinisiä hyasintteja, leinikkejä ja jotain marjoja. Se on tosi ihana.

Tehtiin Lontoon matkan innoittamana riisipuuron sijaan rice pudding -jälkiruokaa Martha Steawartin ohjeella ja juotiin glögiä. (Jos innostutte tekemään, suosittelen laittamaan vähemmän sokeria, kuin ohjeessa neuvotaan, tuli aika makeaa.)

Leivottiin myös Kardemummakierteitä. Havaitsin, ettei mikään määrä kardemumaa ole liikaa. Let it rain.

Joulupöytään on kiva kattaa myös marjoja ja hedelmiä, tykkään jos on jotain vähän kevyempiä herkkuja. Juuri nyt syön tummia kirsikoita ja mandariineja melkein joka päivä. Myös ananaskirsikat ovat maistuneet ihanan kirpsakoilta, vaikka yleensä suhtaudun niihin kuten niihin huoltoaseman riisipiirakoiden päällä lötköttäviin persilja tupsuihin.

Kattaus

Enni kertoi vähän aikaa sitten, että kattauksien tekeminen on oikea harrastus. Ja joulu on tietenkin kattausharrastajille erittäin otollinen sesonki harrastuksen verestelyyn. Itse inspiroidun juuri nyt vähän ei-tyypillisistä jutuista, kuten pastellin sävyistä ja herkistä kevääseen viittaavista kukista Iittalan Ultima Thule -sarjan kanssa. Jotenkin niiden herkkyys ihastuttaa keskellä talvea. Lisäsin meidän astiakaappiin myös pari joulunpunaista Teema-lautasta ja ollaan syöty jouluisia herkkuja niiltä jo kaksi viikkoa, päästäksemme tonttutunnelmaan. Vain pari sesonkikappaletta astiakaapissa riittää On ihanan spesiaalia kaivaa kaapista joululautaset muiden korsiteiden ja pöytäliinan ohella.

Kattausharrastajan näkökulmasta joulussa parasta on se, että kattaushetkiä on niin paljon: kaikki aamupalat, jouluaatto glögihetkineen ja illallisineen, Tapaninpäivän pullahetki, välipäivien kaverilounaat.

Joulukattauksessani nyt:

Ruusukultainen Alvar Aalto -kokoelman vati. Tää patinoituu tosi kauniisti!

Valkoinen Nappula-kynttelikkö

Vedenvihreä kivi-tuikkulyhty. Mulla on näitä itseasiassa monessa värissä, sillä rakastan niiden iloista fiilistä.

Vaaleanpunainen Essence-kaadin

Valkoiset Japani-tyyliset riisikupit (suosikkini!)

Nappula pöytäkynttilänjalat, joita käytän pieninä tarjoiluvateina juuri nyt.

Punaiset joululautaset! Tää on ihana sävy. Haaveilen myös uusista vaaleanpunaisista kesäksi. (Kesällä ne ja raparperipiirakkaa!)

Pienet kynttilät voi tökkiä karkeaan merisuolaan ja laittaa kippoon tai kulhoon, jos sopivaa kynttelikköä ei satu löytymään. Kippo ja pallo: Iittala
Pullan second act: vain tuore pulla on priimaa. Vanha pulla kannattaa halkaista ja syödä viikunanviipaleiden tai esim aprikoosihillon kanssa.
Jouluviskin voi tarjoilla Ultima Thulen On the rocks -lasista, joka tässä kuvassa on sonnustautunut H&M:stä pari vuotta sitten ostamaani joulukorvakoruun.
Västanfjärdin kriikunat viinakylvyssään! Kotitekoinen umeshu kypsyy meillä yleensä syksystä talveen. En lisää seokseen lainkaan sokeria, ettei tule öklöä.

More to read

Photo Credit: Anton Suckdorff

Maailman mullistava puolitoista astetta

Vieraskynä

Koska ensi keväänä käydään vaalit, on entistä tärkeämpää korottaa äänensä luonnon puolesta.

The Last Word -cocktail

The Last Word

Kirsikka Simberg

Hapan, makea ja hieman kirpeä.

Miksi haluan pukeutua tylsästi

Mia Frilander

Tavoitteenani on vaatekaappi, jonka sisältöä käytän vielä 50 vuotiaana. Siksi yritän rakentaa siitä ajattoman.

Rusettitukka

Kirsikka Simberg

Tärkeää: sido rusetti huolimattomasti kampaamattomiin hiuksiin.