Tein Suvi Kesäläisen kanssa jutun Trendiin hotellisängyistä ja liinavaatteista ja etsin juttua varten kuumeisesti tietoa hotellilakanoista. Rakastan hotelleja, niissä asumista, hotellisänkyjä ja niiden rapeita, mankeloituja puuvillalakanoita.

Googlatessani löysin italaialaiset Frette-lakanat, joita Suomessa myy ainoastaan pieni laatulakanoihin erikoistunut nettikauppa Sisustus Delfino. Fretten valmistamat lakanat ovat olleet jo satoja vuosia luksuhotellien, kuten Lontoon Savoyn, Pariisin The Ritzin ja New Yorkin Plaza-hotellin virallinen lakanavalinta. Lääh lääh. Luin juuri lehdestä muutamien Pariisin Ritzissä asuneiden hahmojen tarinoita kyseisestä hotellista ja siitä, millaista siellä oli asua. Fantastista ja glamoröösiä.

Psst! Katsokaa: Pariisin Ritzissä on tällaiset upeet joutsenhanat ja pinkit kylpypyyhkeet!

Sain Fretten historiaa lukiessani pienet lakananörttihepulit ja olen unelmoinut niistä siitä asti. Nämä kammatusta, pitkäkuituisesta puuvillasta Italiassa valmistetut lakanat edustavat minulle paitsi laatua ja kestävää valintaa – oletan, että ne kestävät ikuisesti ja minut ehkä haudataan niihin käärittynä – myös unelmaani hotellielämästä.

Hotellilife on yhdistelmä ylellisyyttä, anonyymiyttä, lomaa ja sitä että on irrallaan kaikesta ja kaikista. Hotellihuone on, silloinkin kun se on erityinen ja erityisellä tavalla suunniteltu, vain tyhjä huone, jossa ei ole jälkiä kenenkään siellä asuvan tai asuneen persoonallisuudesta. Se tuntuu rikoskumppanilta, anonyymiltä, ylelliseltä rikoskumppanilta, joka kannustaa juomaan kallista limua minibaarista ja tilaamaan puhelimella ranskiksia sänkyyn. Lisäksi, Yksin Kotona 2 on niin hyvä elokuva, muovauduin ihmisenä sen johdosta.

Tilasin Fretten lakanat ja ne saapuivat pari viikkoa sitten. Rakastan niitä! Vein vanhat pellavalakanani kierrätykseen, sillä en ole enää pitkään aikaan erityisesti pitänyt niistä. Niiden pinta löpertyy ja rypistyy ja on ihan liian pehmeä parin yön jälkeen. Ne  takertuvat ihoon ja kaikki napakkuus puuttuu.

Nyt haaveilen tietenkin omasta mankelista, mutta se ei mahdu meille. Tiedän tosin, että meidän naapurilla on mankeli kotonaan. Mietin, kehtaisinko pyytää lupaa lainata sitä aina pyykkipäivän päätteeksi.

Delfinon kauppias Virpi on yhtä intohimoinen lakana-leidi, kuin minäkin ja opasti lakanoiden valinnassa, sillä oli vaikeaa valita satiinipintaisten ja perkaalipuuvillaisten välillä. Satiini on pehmeäää ja sileää ja lämmintä ja perkaali on rapeaa ja viileää. Meille tulee nyt molemmat. Lakanat voi muuten maksaa osamaksulla. Ja tilata mittatilauksena, jos tarvitsee ja erikoisen kokoiset.

Vieraillessani Delfinon web-sivuilla sain idean ehdottaa, että Enni uudistaisi Delfinon ja sivujen ilmeen. Virpi innostui! Ja Enni suostui! Ja niin se tapahtuu! Tämän kesän aikana Enni tekee siis kaupalle kokonaan uudet sivut, jääkää kuulolle! Ei mitään paineita Enni, all eyez on you.

Meidän koti on valkoisista lattioista ja seinistä huolimatta aika kirjava kokonaisuus: on mattoja ja kasveja ja iso vihreä kakluuni. Nukun yleensä kevyesti ja stressaantuneena helposti levotonta unta, joten halusin makuuhuoneen, joka on mahdollisimman rauhoittava ja  hyvään uneen kannustava: ilmava ja rauhallinen tila, jättisänky, pelkästään luonnon materiaaleja, ikkuna melkein aina auki. Siellä ei ole tietokoneita tai muutakaan elektroniikkaa. Eikä värikkäitä mattoja.

Vielä muutamia vuosia sitten en ollut yhtään kiinnostunut sisustamisesta. Rakensin “kirjahyllyn” kenkälaatikoista, kun asuin Losissa vuokralla kimppakämpässä. Nyt ajatus siitä, että kodin sisustaminen ei kiinnostaisi tuntuu oudolta, sillä kysehän on vain siitä, että muokkaa elinympäristöään itselleen viihtyisäksi ja hyvin palvelevaksi. Reissaavaa – ja rahatonta – työharjoittelijaa palveli pahvista tehty “kirjahylly”, jossa oli vaan pehmeäkantisia pokkareita ja rantasandaalit.  Nyt 30-vuotiasta työssäkäyvää ihmistä, joka halusi aina vaan olla kotona palvelee koti, jossa voi oikeasti viihtyä.