Kukkokiekuu! Musla valtaa Radio Helsingin aamut seuraavan kolmen viikon ajaksi, kun Kirsikka ja Enni heräävät kukonlaulun aikaan viihdyttämään (ja kauhistuttamaan) unihiekkasilmäisiä kuuntelijoita loppiaiseen asti.

Luvassa on viisitoista aamuohjelmaa: hyviä ja huonoja tarinoita, jouluspämmiä, vieraita, satunnaisia guilty pleasure-voimabiisejä, Antti Holman karmaisevia joulurunoja, tajunnanräjäyttäviä faktoja maailmankaikkeudesta ja elämästä yleensä.

Jännittää aika paljon, ääää, mutta hyvällä tavalla! Emme malta odottaa – aamuradiosta tulee tosi hauskaa, vaikka Enniä vähän jännittää aikaiset aamuheräämiset.

Radion tekeminen on ihan sairaan kivaa. Livelähetysten aikana meillä on päällä sellainen hyvä, positiivinen jännitys, joka tuo juttuihin ihan erilaisen energian etukäteen nauhoitettaviin lähetyksiin verrattuna. Aina vuorollaan toinen meistä “ajaa lähetyksen” eli istuu kaikkien nappuloiden edessä ja huolehtii tekniikasta, jonka aikana toinen pääsee chillaamaan ja tanssimaan vähän enemmän. (Okei, Enni tanssii kyllä poikkeuksetta villimmin, ajoi lähetyksiä tai ei.)

Kirsikka lukee aina studioon tulleet viestit, koska Enni ei tykkää lukea ilkeitä viestejä, joita tulee kyllä onneksi aika vähän. Nyt vihaviesteihin osaa jo suhtautua nauramalla ja whatever-asenteella, mutta etenkin alkuaikoina ilkeät viestit vaikuttivat tunnelmaan voimakkaasti.

Lempivihakommentit: “Koska tää TET-harjoittelu loppuu?” ja “OLKAA HILJAA”. Haterz gonna hate!

Naurattaa se, että melkein kaikki negatiiviset viestit kalskahtaa aika vahvasti naisvihaviesteiltä. Yleensä kommentoijaa ärsyttää “tytöt” ja “kikatus” ja “kälätys”. Mutta ei se mitään, kivaa kun moni teistä on lähettänyt viestejä studioon muutenkin, tykätään tosi paljon kuulla teistä! (Myös oikeeta kritiikkiä otetaan tietenkin vastaan, mutta eikai naisten nauru aina ole kikatusta ja kaikki puhe kälätystä?)

Jos joku olisi sanonut mulle vuosi sitten, että tulemme tekemään Radio Helsingin aamuja, niin olisin todennäköisesti kakannut housuun kauhusta.

Nyt monien perjantaisten Muslan radio-ohjelmien jälkeen radion tekeminen tulee jo semi-rutiinilla, vaikka edelleen jännittää. Ennen kuutta herääminen jännittää, sillä olen aamu-unisin ihminen kenet tiedän. Niin siistiä päästä tekemään aamuradiota kääk!

Radion tekeminen on tosi kivaa ja Radio Helsingin toimitukseen on aina tosi kivaa tulla.

Viime yönä näin unta, että meidän ensimmäinen lähetys meni ihan päin helvettiä: unohdettiin laittaa uutiset, lähdettiin aina studiosta biisien ajaksi pois, eikä palattu ajoissa niin, että biisien jälkeen oli vaan minuutti tolkulla hiljaista aikaa.

Ainiin, Radio Helsingin toimituspäällikkö Nina Rung sanoi meille yksi päivä, ettei radiossa kannata koskaan puhua unista, koska ketään ei kiinnosta toisten unet. Ooops, no sain sen nyt ulos mun systeemistä.