Meidän uusi vauva on jo yli kuukauden ikäinen, en voi uskoa, miten nopeasti aika kuluu.

Minä ja vauva halaillaan kotona ja katsotaan elokuvia (kröhöm: Real Housewives of Beverly Hillsiä). Olen osannut nauttia näistä ensimmäisistä viikoista ihan eri tavalla kuin viimeksi. Ollaan bondattu vauvan kanssa kotona ja nautittu siitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Ulkona paukkuva pakkanen ja vallitseva korona-tilanne ovat kyllä edesauttaneet tätä positiivista poteroitumista. Synnytyksestä toipuminen on aiheuttanut jotain jännityksen hetkiä, mutta sektioon verrattuna prosessi tuntuu silti nopeammalta kuin viimeksi.

Tämän jutun kuvissa meidän lapsilla (Lapsilla! Monikossa!) on uuden kotimaisen vaatemerkin Ihanan, ribbineulosvaatteet yllään.

Meidän esikoisella oli pikkuvauvana aika suhteellisen vähän vaatteita, eikä hän juuri ikinä puklaillut tai sotkenut niitä, joten pieni garderoobi riitti mainiosti. Uusi vauva on erilainen: meidän täytyy vaihtaa asua noin neljä kertaa päivässä. Naurattaa se, miten erilaisia he ovat muutenkin. Toinen tuli maailmaan kiihkeästi huutaen, toinen nostettiin mun syliin ja se vaan kehräsi hiljaa. Ne molemmat hetket jäävät ikuisesti mieleeni.

Merkittävä muutos on tapahtunut myös itsessä. Ensimmäisen vauvan kanssa yritin uuden tilanteen edessä usein kontrolloida asioita. Varautua ja valmistella. Se on varmaan luonnollinen reaktio ison elämän muutoksen edessä. Nyt tiedän, ettei vauvoja voi (eikä tarvitse) kontrolloida. Olemme elelleet ensimmäiset viikot tosi vauvan tahtisesti, ja se on ollu aivan ihanaa. 

Vauvan tahtinen. Sitä supsiteltiin ensimmäisenkin kanssa monta kertaa niissä lukuisissa lähteissä, joista imin tietoa, mutta se pelotti. Irti päästäminen ja pienen ihmisen raakileen armoille heittäytyminen tuntui riskiltä. Mutta kannattaa uskaltaa. Vauvat on yhtäaikaa viisaita, ja toisaalta ihan ameeboja. Pitkälle pääsee kun vaan pitää sylissä paljon ja syöttää usein.

Olen kiitollinen siitä, että saan kokea kaiken uudestaan niin, että osaan ja pystyn nauttimaan siitä eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla.

Mutta nyt olen kirjoittanut sanan ”ihanaa” niin monta kertaa, että puhutaan näistä ihanista vaatteista!

Kotimainen Ihana (vaatteet suunnitellaan ja valmistetaan Oulussa) on laadukas ja vastuullinen vaatemerkki lapsille. Kaikki malliston vaatteet valmistetaan samasta kankaasta ja mallisto on muutenkin ajaton ja yhtenäinen. Ribbi on tiivistä ja joustavaa, eikä se lörpähdä ahkerassa pesussa. (Olen testannut.)

Tässä omia suosikkejani mallistosta:

Aina välillä lastenvaatteita ostaessa kohdalle osuu jotain, mistä toivoisin itselleni aikuisten koossa kappaleen, ja tää Ajaton-paita, ehkä ilman nappeja, olisi ihana basic -tuote myös omaan vaatekaappiin! Juuri kankaan napakkuus tekee siitä tosi ihastuttavan, tämä ribbi ei ole yhtään sellaista lörähtävää laatua. 

Myös Halaus-body olisi ihana vaate aikuiselle, mutta valitettavasti tällainen malli pitäisi varmaan tehdä mittatilauksena, jotta se istuisi aikuiselle. Vauvojen pötkylävartalot on täydellisiä tällaiseen kietaisumeininkiin. Mutta olis upea! Juttelin Ihanan suunnittelijoiden kanssa, ja kuulemma juuri istuvuuteen ja mitoitukseen on kiinnitetty erityishuomiota mallistoa suunnitellessa.

Hento-haalari on ihana vaate vastasyntyneelle. Sen mallissa on huomioitu pukemisen helppous ja vaatteen käyttömukavuus. Tämän mallinen haalari on mielestäni ihana pienelle vauvalle, sillä sen pukeminen on niin helppoa (ei pään kaula-aukosta pujottamista), eikä vaate purista mistään. Meidän vauva nukkuu ja valvoo Hento-haalrissa.

Vauvan pukeminen on asia, josta toisinaan näiden kuluneiden viikkojen aikana olen vähän stressannut, sillä jännittää aina, että osaanko valita vauvalle (ja myös esikoiselle!) oikeat vaatteet näissä pakkasissa ulos ja toisaalta esim sänkyyn yöksi! Koska vauvat ovat jotenkin täysin äidin armoilla sen suhteen, että heillä on lämmin mutta ei kuuma, tunnen välillä paineita tästä tehtävästä. Inhoan itse sitä, jos on kuuma tai kylmä: olis kamalaa jos joutuisi vaikka hikoilemaan joka yö, mutta ei voisi tehdä asialle mitään. 

Käyttömukavuus onkin ollut myös Ihana  suunnittelijoiden Iiriksen, Millan ja Miran mielessä Ihanaa lanseeratessa!

Hei onnea uuden lastenvaatemalliston johdosta! Se on todella hieno, vaatteet ovat ihania ja tuntuvat laadukkailta.

Kiitos paljon! Mallistoa on hiottu pitkään, jotta se vastaisi meidän visiota. Ollaan tosi tyytyväisiä lopputulokseen. 

Tuntuu, että usein inspiraatio valmistaa lapsille tuotteita syntyy, kun äidit huomaavat kaipaavansa jotain omille lapsilleen, eivätkä löydä haluamaansa vielä markkinoilta. Syntyikö Ihana tämän tyyppisestä ajatuksesta. Onko teillä kaikilla omia lapsia? 

Miralla on kaksi poikaa, pian 2v ja 2kk ikäiset ja Millalla on juuri 1v. täyttävä neitokainen. Iiriksellä ei toistaiseksi ole lapsia. Ihana syntyi meidän yhteisestä halusta toteuttaa itseämme jonkin ihanan äärellä. Palo luoda kauniita, kotimaisia lastenvaatteita oli kytenyt jo pitkään. Huomasimme, että markkinoilta voisi löytyä rako haaveidemme mukaisille lastenvaatteille. Pikku hiljaa oltiin yhä varmempia siitä, että tähän me ryhdymme!

Teitä on kolme ystävystä — millainen työnjako teillä on? Teettekö kaiken yhdessä, vai onko joku keskittynyt suunnitteluun ja joku toinen myyntiin tms?

Ollaan siinä mielessä onnekkaita, että asumme ihan vierekkäin samassa taloyhtiössä! Siksipä voimme lähes koska tahansa kokoontua yhteistä työpäivää viettämään. Teemme myös itsenäisesti hommia, koska arkea rytmittää Ihanan rinnalla muut työt ja perheasiat. Uppoutuminen yhdessä työskentelyyn on myös välillä mukavaa irtiottoa äidin roolista ja laatuaikaa yhtiökumppaneiden ja ystävien kesken. 

Lasten vaatteissa mitoitus ja mukavuus ovat tärkeitä. Millainen teidän tuotekehittelyprosessi oli, kun lähditte tekemään mallistoa? 

Suunnitteluprosessi lähti liikkeelle kankaasta. Haluamme käyttää tietynlaista ribbineulosta, jota markkinoita tutkittuamme ei ollutkaan niin helppo löytää. Lopulta päädyimme suunnittelemaan halutunlaisen ribbineuloksen kotimaisen valmistajan kanssa. Mitoituksen kanssa suunnitelma oli selvä: mukavuus edellä! Halusimme myös, että koko vastaa lapsen todellista kokoa. Monilla lastenvaatemerkeillä vaatteet ovat aika pientä mitoitusta, jolloin vaatteesta joutuu ottamaan isomman koon, kuin mitä lapsi todellisuudessa on, joskus jopa kaksi kokoa. Lisäksi lastenvaatteiden kaavoituksessa on aivan omat erityispiirteensä. Täytyy tietää, milloin kasvetaan pituutta ja milloin pyöristytään, missä suhteessa raajat ja keskivartalo kasvavat eri ikäkausina.

Mikä teitä inspiroi mallistoa suunnitellessa?

Vanhahtava tyyli, vanhat kuvat. Luonto, vehnäpelto auringonlaskun aikaan, usvainen metsikkö, huurteiset pakkaspäivät. Inspiroidumme siitä, että sävyvalinnoissa ja designissa löydämme ratkaisuja, jotka sopivat monen näköiselle ja -kokoiselle, sukupuolesta riippumatta.

Onko teillä aiempaa suunnittelutaustaa?

Vaatteiden suunnittelu on meille kaikille uutta, mutta se on ollut tietämättämme meidän yhteinen unelma. Jo pelkästään tämä lyhyehkö taival vaatesuunnittelun taipaleella on opettanut hurjasti ja tehnyt siitä edelleen vain mielenkiintoisempaa. Ihanaa, kun saamme toteuttaa yhteistä haavetta ja toteuttaa itseämme lastenvaatteiden suunnittelun parissa.

Ihanan vaatteita myydään teidän verkkokaupassa, onko teillä myös jotain jälleemyyjiä ja missä unelmoisitte näkevänne vaatteita myynnissä?

Ihanan tuotteita myydään verkkokaupan lisäksi Oulun Kaakkurin Life-myymälässä! Unelmamme on, että tuotetta myytäisiin myös jossain kauniissa kivijalkaliikkeessä kaupungin keskustassa.

Oletteko tehneet mitään uuden vuoden lupauksia? (Etsin isnpiraatiota luvata jotain!)

Iiris: Olen! Aion käydä enemmän paikallisissa ravintoloissa (treffeillä)/noutaa niistä ruokaa. Haluan tukea paikallisia yrityksiä, samalla itse rentoutuen kulttuuria ja makuelämyksiä kokien!

Mira: Oma elämäntilanteeni taaperon ja pikkuvauvan äitinä on melko hektistä joten tavoitteeni on järjestää aikaa myös itselle, jotta saan kerättyä energiaa olla entistä parempi äiti ja vaimo. Jospa pääsisin muutamia kertoja hiihtoladulle kevätauringon paistaessa.

Milla: Arki vuosikkaan kanssa on melko vauhdikasta ja tilanteet nopeasti ohikiitäviä. Tavoitteeni on elää nämä lyhyet ja vauhdikkaat hetket arjessa läsnäolevasti, ilman puhelimen jatkuvaa päivystämistä. Mieheni on ostanut minulle kauan kaipaamani uudet sukset, joten myös hiihtoinnon uudelleen herättely ja ladulle pääsy on kevättalven odotetuimpia tavoitteita.

Tosi hyviä tavoitteita. Etenkin sukset, treffit ja läsnäolo! Mikä muu teitä inspiroi juuri nyt? Voi olla ihan mitä vaan, mistä olette viime aikoina innostuneet!

Mira: Menee kyllä ihan aiheen vierestä, mutta ruokaostosten tilaaminen verkkokaupasta! Sen ajan, mitä lapsiperheessä voidaan saavuttaa tilaamalla viikon ruoat ja noutamalla ne pakattuna kaupasta (kotiinkuljetuksesta puhumattakaan), voi käyttää vaikka perheen kesken ulkoiluun tai muuhun mukavaan. 

Iiris:  Itse tehty mysli, trikoolakanat, kävelylenkit yöllä, maalaaminen, lauttasauna + avanto, Netflixin uusi sarja Lupin (niin hyvä!). Ihanan tiimoilta oon pitkästä aikaa innostunut myös valokuvaamisesta!

Milla: Lukeminen tytön kanssa aamulla, päivällä, illalla. Siitä inspiroituneena suunnitellut hankkivani jonkin äänikirja palvelun omien “lukuhetkien” lisäämiseksi, esimerkiksi kävelyn yhteydessä tai nukkumaan mennessä.