Melkein kaikki on tänä jouluna vähän kesken. Haaveilin joulukuusesta ja halusin askarrella himmelin.  Sen sijaan meillä on kotona ikkuneremontti, joten kaikki on vähän sinnepäin. Pitäisi siivota ja imuroida, pestä ja pyyhkiä lattioita, siitä himmelistä nyt puhumattakaan.

Mutta siis koskapa ei pitäisi! Aina pitäisi jotain. Anna itselleni joululahjaksi pitäisi-vapautuksen ja teen vaan vähäisimmän minimin tai sen, mitä huvittaa.

Olen tuonut kotiin joulukukkia, ostanut glögiä ja tehnyt Way:n reseptillä joulupuuroa, ja katsonut pari jouluelokuvaakin. (Jouluprinssin esim. Se oli yllättävän typerä ja yllättävän viihdyttävä.)

Seuraavaksi odotan hiljentymistä. Halua rauhoittua viettämään joulua, nauttia pimeydestä ja olla hiljaa.

Tuntuu ihanalta ajatukselta vetäytyä ja asettaa omat rajat: olla vastaamatta viesteihin ja olla tekemättä mitään suunnitelmia. Tylsistyminen tuntuu toisinaan suurelta ylellisyydeltä.

Yleensä etsin jouluista oloa jostain itseni ulkopuolelta ja se on ihan ok, ihanaakin. Jotenkin juuri nyt tekee kuitenkin mieli hiljentyä olemaan rauhassa.

Kun olin pieni, ihmisille ei saanut soittaa sunnuntaisin, ei saanut häiritä puhelimella eikä mennä soittelemaan ovikelloa. Nykyään sunnuntait ovat ihan tavallisia päiviä, kaupatkin ovat auki.

Jouluna sentään vielä hissutellaan kotosalla, eikä häiritä muita – ja hyvä niin! Se on melkeinpä vuoden ainoa hetki sellaiseen, että vähän hävettäisi soittaa tai lähettää viestejä perheen ulkopuolisille. Ah, ihanaa.

Tahdon tehdä Janssonin kiusausta. Luulin etten pidä siitä, mutta pidänkin ja heti pian tämän oivalluksen saatuani, maistoin Ruotsin laivalla niin hyvää Janssonin kiusausta, että kysyin kokilta, mikä sen salaisuus on. Kuulemma kerman sekaan sekoitettu mätitahna. 

Riisipuuro tällä ohjeella. Tarjoilen omani näistä Iittalan Teema Tiimi riisikipoista, tykkään tästä Japani-muodosta tosi paljon.

Nämä ruusukultaiset aterimet.

Levainin oma piparitaikina, jota kahvila myy pakasteena. En ole vielä ostanut, mutta harkitsen.

Teen juominen Tsaikka-laseista. Se tuntuu jotenkin hienostuneelta mukista juomiseen verrattuna. 

Pajtim Statovcin Bolla oli tosi hyvä. Sen luettuani harmittelin, etten kuulu mihinkään lukupiiriin, olisi ollut ihana keskustella kirjasta jonkun kanssa. Niin karmea ja upee ja hirvee ja kaunis ja jäi mieleen pyörimään ne jutut.

Ostimme Tori.fi.stä vanhan Lundia-lipaston. Rakastan sitä. Niin nostalginen. Lasiset Toikan linnut näyttävät sen päällä erityisen kauniilta, koska lasi on niin kiiltävää ja kovaa ja kulunut mänty kellastunutta ja kolhuilla. Ihana kontrasti. Kuvassa yläpuolella ovat Anna-lintu ja Hovimestari: ”Toikan Hovimestari on charmikas olento, jolla on tyylikäs smokki, pitkä nokka ja töyhtösulat. Klassinen raitapuku korostaa Hovimestarin ryhdikästä olemusta. Se on tyylikäs pari kollegansa Kyypparin kanssa.”

Mehiläisvahakynttilät. Ostin kävyn muotoisen Lokalista.

Liikelahjat. Jotkut ihmiset suhtautuvat tosi arkisesti saamiinsa yritysjoululahjoihin. Minä rakastan niitä! Ihanaa saada viiniä, en kyllä ehdi juomaan niitä, mutta kivaa säilöä niitä kaappeihin ja odottaa yllätysvieraita.