Kun olin talvella New Yorkissa, huomasin, että Upper West Side:n kaduilla köpötteli harvakseltaan varakkaan ja elämäänsä tyytyväisen oloisia harmaahiuksisia naisia ja miehiä, joilla oli jalassaan siistit pikkukengät, käsissään pehmeät nahkahanskat ja talutushihnassa pienikokoinen koira ulkoilutettavana. Ne kulkivat sisään ja ulos taloista joissa oli ovimiehet ja niillä kaikilla oli päällään samanlaiset suurikokoiset muhkeat sämpylän muotoiset untuvatakit. Takki oli yleensä puoliksi auki, kaulassa roikkui joku ohut kaulaliina ja takin alle oli puettu siistit vaatteet, mutta takki itsessään oli aina valtava, ei oikein minkään värinen ja näytti suojaavan koiran ulkoiluttajia kylmältä talvituulelta erittäin tehokkaasti. Rakastuin lookkiin. Siinä oli jotain ihanaa Upper West Side -tunnelmaa ja huolettomuutta ja takin alle pystyi pukemaan nähtävästi ihan mitä vain. Jollain rouvalla oli iltapukua muistuttavat hepeneet, toisella prässätyt housut ja Pradan loaferit. Miesten ja naisten takit olivat ihan samanlaisia. Kaikki takkiin sonnustautuneet vaikuttivat viimasta huolimatta huolettomilta ja hyväntuulisilta.

Sen oli pakko johtua siitä takista.

Olen haaveillut sopivasta UWS-takista siitä lähtien kun tajusin miten ylelliseltä oikeasti lämmin takki näyttää. Bongasin vastaavia toppiksia myös muiden New York hahmojen päältä. (Sarah Jessica Parker viiletti jossain paparazzi-kuvissa sellainen päällä ja myös idolinin Larry David on sportannut vastaavaa mallia.)

Ja juuri nyt ystävät hyvät, elämme toppatakin kulta-aikaa. Ensinnäkin on talvi. Suomessa. Lisäksi ainakin Balenciagan talvimallistolla oli jotain osuutta asiaan.

Ryhdyin siis aktiivisesti etsimään unelmieni sämpylätakkia. Vaatimukseni olivat: laatikkomainen lyhyt malli. Ei omituisia leikkauksia, vaan klassinen malli. Mattapintainen kangas ja iso huppu, jota voi tarvittaessa käyttää pipona, jos on nuttura päässä. Referensseinäni toimivat muistikuvat New Yorkin koiran ulkoiluttajista. Ja Larry David.
En myöskään missään nimessä halunnut takkiin turkista ja muutenkin kiinnosti eettinen valmistustapa. Varsinkin nyt, kun toppatakista tuli yhtäkkiä niin trendikäs, löytyy monelta merkiltä Kiinassa valmistettuja malleja. Ne epäilyttävät, en halua takkia, jonka untuvat on nyhdetty elävän linnun nahoista.

Löysin takin Joutsenelta ja malli on nimeltään Eskimo. Se on alunperin 1970-luvulla tehty unisex -malli, joka on tuotu nyt uudestaan mallistoon. Takissa on irrotettava huppu, päällitaskut lepotaskuilla, sekä hihansuun sisäpuolella resorit, mikä tekee takista huomattavasti lämpimämmän, kuin sellaiset mallit joissa ei ole resoreita ja mielestäni kauniimman, kuin sellaiset, joissa resorit ovat hihojen ulkopuolella. Huppu on kauniisti leikattu ja suuri, ei sellainen Southparkin Kenny -kypärä.

Takki on saatavilla kahdessa värissä: sinisenä ja vihreänä. Halusin omani olevan extra muhkea, joten valitsin M-kokoisen kappaleen. Takki on niin lämmin ja pehmeä, että sen sisällä tunnen olevani sängyssä, untuvapeiton sisällä. Huomasin myös että takki saa kapeiden farkkujen ja korkeiden kenkien kanssa lyhyet jalkani näyttämään jotenkin pidemmiltä ja ohkaisilta. Mikä fantastinen hämäys.

Joutsenen takkien täytteenä käytettävät hanhen- ja ankanuntuvat hankitaan tarkkaan valikoiduilta eurooppalaisilta kumppanitiloilta, sillä korkealaatuista untuvaa syntyy vain luonnollisissa ja eläimille hyvissä elinolosuhteissa. Joutsen-tuotteiden eristeenä käytetty untuva syntyy elintarviketuotannon ylijäämätuotteena, eikä merkki käytä elävältä nypittyjen lintujen höyheniä tai untuvaa tuotteissaan.

Joutsen-untuvapeitteissä käytetään myös harvinaista haahkanuntuvaa, joka kerätään Suomen ulkosaariston luodoilta hylätyistä pesistä. Takit valmistetaan Suomessa ja Virossa. Rikkinäisille takeille Joutsen tarjoaa korjauspalvelun ja pesua kaipaaville pesulapalvelun. Lisäksi takit valmistetaan yhteistyössä allergia- ja astmaliiton kanssa. Pretty nice.

Parasta takissa on se, että voin pukeutua sen sisällä melko kevyesti. Eilen olin kaupungilla niin, että takin alla oli vain t-paita. Nyt kun ulkona ei vielä kirsku pakkanen, voin roikottaa takkia rennosti auki ja kanavoida näitä Balenciaga viboja. Ja kun kylmä vihdoin tulee, aion olla hyväntuulinen ja huoleton ulkona, kävellä sen näköisenä, kun meidänkin kotiovella olisi ovimies odottamassa.