En voinut uskoa, että marmoripöydän hinta ei ollut noussut korkeammaksi, vaikka huutokilpailun aika läheni loppuaan. Ehkä se johtui siitä, että marmori oli väriltään tummaa, eikä  juuri nyt trendikästä valkoista Carrara marmoria. Huusin, vaikka oletin, että ihan varmasti joku huutaisi pöydän nenäni edestä viimeisillä minuuteilla. Niin ei kuitenkaan käynyt. Ah, score!

Pöytä-voiton jälkeen olen rohkaistunut huutokauppaostoksien tekemisessä. Tietyt keräilyesineet ovat huutokaupassakin yleensä arvokkaita, mutta Bukowskis-valikoimassa on paljon myös löytöpotentiaalia: huutamani messinkijalkainen marmoripöytä maksoi lopulta 200€. Jopa Ikean sohvapöytien hinnat saattavat olla reilusti yli sata euroa. Viime aikoina olen etsinyt sisustustavaraa myös meidän kesämökille ja pyrkinyt ostamaan kaiken mahdollisen käytettynä. Tämän julkaisun tiikkinen ruokapöytä löytyi myös Bukowskisilta ja sen hinnaksi tuli 40€. (Avaan hintoja, koska mielestäni nämä ostokset ovat olleet tosi hyviä löytöjä myös hintansa puolesta.)

Käytettyjen tavaroiden ostaminen on minusta aina ollut hauskaa, lisäksi se on myös ympäristön – ja usein lompakon – kannalta järkevää.

1. Koska koti on elävä tila, joka muuttuu ja mukautuu kodin asukkaiden tarpeisiin ja sen hetkiseen elämänrytmiin, ei kotia (tai muuta asumusta, esimerkiksi kesämökkiä)  kannattaisi koskaan yrittää saada ”kerralla valmiiksi”. Julkiset tilat ovat sellaisia, että ne voi suunnitella alusta loppuun ja toteuttaa yhdellä kertaa, sillä aika usein tilan funktio on suunniteltaessa tiedossa. Kodit taas palvelevat ihmisiä ihan erilaisesta lähtökohdasta. Kodin pitäisi olla paikka, jossa voimme elää ja kehittyä. Sellaisen tilan suunnitteleminen alusta loppuun yhdeltä istumalta on hulluutta ja tehtävässä hyvin onnistuminen vähintäänkin vaikeaa. (Ehkä mahdotonta?)

Käytettyjen tavaroiden suosiminen kodin sisustuksessa antaa mahdollisuuden etsiä ja löytää. Kun tavaroita joutuu hetken pohtimaan, punnitsemaan ja etsimään, syntyy esineisiin erityinen suhde.

2. Jos suosii kierrätettyjä kodin esineitä, voi olla varma, että kodista tulee oman näköinen. Jos uniikkius viehättää, kannattaa todellakin suosia vanhaa.

3. Kestävyys ja ekologisuus. Käytetty on uutta parempi vaihtoehto.

Second hand -löytöjä: osa Iittalan Kivi-tuikkulyhdyistä on ostettu vanhoina. Kokoelmaa voi täydentää uusilla väreillä. Tuukka huusi drinkkikaapin Bukowskisilta. Puisen kaapin hinnaksi tuli kuljetuksineen vain noin 100€. Rottinkinen kasvijalusta löytyi kirpputorilta kesällä. Pieni kangaspussukka on Fidasta, se on juuri nyt suosikkiasusteeni. Bukowskisilta ostettu keraaminen pannu on kai käytännössä taidekeramiikkaa, mutta harkitsen sen käyttöön ottamista. Kultainen kynttelikkö on isoäitini vanha. (Vähän vastaavat löytyvät täältä! Niin hienot. Ja kelatkaa: vintage Ikeaa.)

Myös kasveja voi muuten ostaa kierrätettyinä. Enni taisi juuri viime viikonloppuna ostaa kirpputorilta kaktuksen. Meidän kesämökin lähellä on jopa pieni kasvikirppis, jossa myydään pistokkaita. Lisäksi ystävien kesken vaihdetut pistokkaat ovat hyvä idea. Olen antanut useita baby-peikonlehtiä ystävilleni kuvan (karuselli yllä) rönsyilevästä kasvista.

Minulla ristiriitainen suhde materiaan. Kaipaan kotona harmoniaa, sillä töissä olen jatkuvasti tekemisissä esineiden ja tavaroiden kanssa. Esineet kuitenkin vetävät minua puoleensa: tekee mieli koskea niihin ja haluan kuulla, mistä ne tulevat, miten ne on valmistettu, kuka ne on tehnyt ja miksi. Toisaalta vihaan krääsää. Saan siivouskohtauksia ja uudelleenjärjestän kaikki kodin esineet ja pakkaan ylimääräiset tavarat kaappeihin. Viikon päästä kaivan ne uudelleen esiin ja järjestän eri tavalla kuin aikaisemmin. Prosessi on iäti jatkuva ja kertoo varmaan jostain sisäisistä ristiriidoista.

Enimmäkseen materia on minulle toisarvoista. Palavasta talosta en pelastaisi mitään. En osaa ajatella, että joku yksi esine olisi niin tärkeä. Toisaalta mun yöpöydällä on vihreä kivi, jonka pihistin Eames Housen pihalta, koska ajattelen, että siinä on Ray ja Charles Eamesin supervoimat ja että ne jotenkin siirtyvät minuun, kun kosken siihen.

Esineitä ja taidetavaraoita arvostava puoleni pitää siitä, että Bukowskis-valikoimaa selatessa voi tutustua uusiin suunnittelijoihin ja valmistajiin. Huusin kerran pienen kokoelman Carl-Harry Stålhanen keramiikka, vaikka tekijä ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Nyt pidän tosi paljon hänen tuotannostaan, varsinkin uurnan malliset vaasit ovat tosi hienoja. Ostamassani kokoelmassa oli keraaminen lautanen, kaunis kahvi-/teepannu ja pari pientä Japani-henkistä vaasia. Tämän kaltaiset esineet ovat mielestäni myös hyviä lahjoja. (En aio ostaa tänä vuonna yhtään uutena hankittua joululahjaa, vaan antaa vain aineettomia tai kierrätettyjä lahjoja.)

Meillä on kotona muutamia pieniä maalauksia itsellemme tuntemattomilta taiteilijoilta, joista syystä tai toisesta pidämme. Vanha öljyväriteos on mielestäni kaunis ja tunnelmallinen modernissa tilassa. Löytöjä voi tehdä esimerkiksi huutokaupoista ja kirpputorilta. Bukowskisin valikoima on etsivälle helppo, sillä se on jo valmiiksi kuratoitu. Kirppiksiltä löytyy joskus aika paljon sellaisia vähän liian sympaattisia tai humoristisia teoksia.

Bukowskis taideasiantuntija Johanna Lindforsin vinkkejä taiteen valitsemiseen voit lukea täällä ja tämän hetkistä Bukowskisin taidevalikoimaa voit selata täällä.

Bukowskis valikoimaan lisätään uusia juttuja päivittäin. Inspiroidu valikoimasta täällä.