Kävin ennen joulua katsomassa Designmuseon Keräilijät ja kokoelmat -näyttelyn ja se inspiroi monella tapaa. Näyttely esittelee kotimaisten yksityiskeräilijöiden designkokoelmia. Esillä on mm. paljon taidelasia, keramiikkaa, ryijyjä ja huonakaluja, esim Yrjö Kukkapuron tuoleja.

Kokoelmat on lainattu kotimaisilta keräilijöiltä, ja he ovat mielenkiintoista sakkia.

Kyösti Kakkosen Wikipedia sivulla sanotaan, että hän on liikemies, taiteenkerääjä ja miljonääri, arvonimeltään kauppaneuvos. Jo tämä herättää vähän kiinnostukseni. (Kauppaneuvos ja miljonääri-tittelit kiehtovat ja naurattavat. Myös jotkin hänen julkiset ulostulonsa naurattavat minua.)

Kakkosen kokoelma on yksi Suomen ja maailman kattavimmista, se kattaa jo lähes 10 000 esinettä.

Kakkosen tavoitteena on ollut hienoimpien suomalaisten muotoiluesineiden säilyttäminen Suomessa ja myös ulkomaille päätyneiden teosten saaminen takaisin Suomeen. Se on ihailtavaa! Näyttelyssä nähdäänkin Kakkoselta ainutlaatuinen kokoelma muun muassa Gunnel Nymanin muotoilua. (Nää oli ehkä mun suosikkitavaroita näyttelyssä.)

Minulla ja Kyösti Kakkosella olisi varmaankin hyvin eriävät näkemykset monessa asiassa, mutta arvostamme molemmat taidetta ja kotimaista taidelasia.

Tämä asia olikin mielenkiintoista läpi näyttelyn: millaiset ihmiset hamstraavat taide-esineitä? Ja minne ne hamstraavat niitä? Haluaisin päästä kylään Kyösti Kakkosen 600 neliöiseen asuntoon Helsinging Bulevardilla. Siitä saisi varmaan hyvän MTV Cribs -ohjelman.

Toinen suomalainen liikemies-miljonääri-keräilijä! Kiinnostaako mua erityisesti miljonääriys? Ei kai, mutta ehkä vähän, hahah.

Kun kävin katsomassa Oiva Toikan näyttelyn viime kesänä Riihimäen lasimuseossa, siellä oli esillä yksi Toikan iso installaatio: Les Miserables. Se oli todella upea ja sekopäinen pläjäys ja kuuluu Poju Zabludowiczin kokoelmaan. Teosta säilytetään kai normaalisti Zabludowiczin yksityisasunnossa Helsingin keskustassa, joka on kuulemma täynnä taidetta. (Sinnekkin MTV Cribs, kiitos!)

Zabludowiczin isä on tunnetusti tehnyt uransa asekauppiaana ja hän on naimisissa brittiläisen taiteentukijan Anita Zabludowiczin kanssa. Keräilijät-näyttelyssä hänen kokoelmastaan on esillä Alvar Aallon lasiesineistöä.

Näyttelyn nuorin keräilijä on 27-vuotias Iivari Viilomaa, jonka kirpputorilöytöjen kuolaaminen Instagramissa on uusin harrastukseni. Älyttömiä!

Hänen kokoelmansa on tosi hieno, olisi ihanaa järjestää kesäjuhlia, jos kotona astiakaapissa olisi Iivarin keräilyesineet.

Viilomaan keräilykohteena ovat erityisesti Kaj Franckin ja Saara Hopean värilasi 1950-luvulta. Hänellä on tosi hyvä tietämys designista ja olisi ihanaa lähteä kiertämään kirppiksiä hänen kanssaan.

Tällä hetkellä maksamattomia laskuja ja sellaisia laskuja, joihin en ole merkinnyt, onko ne maksettu vai ei. Kummatkin aiheuttavat mukavaa jännitystä vauva-arkeen.

Simpukoita ja kiviä lomamatkoilta. Tämä on uskoakseni jonkinlainen sairaus. Kiviä on liikaa, mihin laitan ne? Simpukoitakin on liikaa. En voi luopua niistä.

Kukkien siemeniä, joita en ehdi esi-istuttaa, enkä siis istuttaa muutenkaan, koska taktiikka “heittele ne vaan maahan ja odota” ei koskaan toimi. Kerään näitä siemeniä milloin mistäkin, mutta erityisesti rautakauppojen ja ruokakauppojen valikoimista, koska ne värikkäät kuvat aina houkuttelee ja en voi vastustaa vaikka edellisetkin unikot on vielä istuttamatta.

(Jos joku kiinnostuu, voin lainata näitä asioita näyttelyyn.)

Vauvan kanssa museoon meneminen oli ihanaa ja nyt kun minulla on päivisin aikaa aion käyttää Museokorttia ahkerasti.

Jos liikut pienen vauvan kanssa ja ihmettelet, miten Designmuseoon pääsee vaunujen kanssa, niin minä kerron: museon takana on ovi, jonka kautta pääsee sisään, kun soittaa ovikelloa. Ei tarvitse retuuttaa vaunuja niitä etuoven kiviportaita pitkin.

Avoimet yleisöpoastukset tiistaisin kello 17 ja lauantaisin kello 16!

Kuvat 1,2, 6 ja 7 on ottanut valokuvaaja Paavo Lehtonen.