Kuulu­mi­sia: vauva syntyi!

Viisi viikkoa vauvaa.

Jostain tämä on aloitettava! Kirjoittaminen siis, mutta tuntuu absurdilta kirjoittaa mistään muusta, ennen kun kirjoitan siitä, että meidän vauva syntyi! 

17.07. 2019, joudun vieläkin tarkistamaan päivän välillä. Synnytyksestä tuntuu olevan yhtäaikaa tosi kauan ja tosi vähän aikaa. Vauva on ehtinyt jo muuttua monta kertaa ja ehkä minäkin olen. 

Vietimme sairaalassa kolme ja puoli päivää synnytyksen jälkeen. Se oli tosi ihmeellistä aikaa. Elettiin yhdessä huoneessa ja sekoiltiin, pötköteltiin ja mä julistin monta kertaa, että sairaalaruoka on parasta ruokaa, mitä oon ikinä syönyt. Sairaalassa oli ihanan turvallinen olo ja hoitajat kaikki niiiiiin ihania.

Kun tulimme kotiin, tunsin itseni todella toipilaaksi: repaleiseksi, väsyneeksi ja särkyiseksi. Olin hermostunut ja pelokas. Kun mentiin vastasyntyneen kanssa ulos ensimmäisen kerran, tuntui kesäaurinko hirveältä. Liian kirkkaalta ja kovalta. Käveltiin noin kaksisataa metriä kotikatua ja kokoajan teki mieli kääntyä takaisin. Kannoin kipeää leikkausarpea ja nukkuvaa vauvaa. Kävelin kireänä ja rukoilin, ettei nähtäis tuttuja. Sanoin Tuukalle, että jos nähdään, sen pitää ajaa ne pois. Sitten vauva, joka silloin oli vielä omituinen laiha alien, alkoi huutamaan niin paljon kun siitä lähti ääntä. Jos olisin pystynyt, olisin juossut kotiin. 

Onneksi oli niin paljon apua. Äiti ja ystävät, jotka kävi auttamassa, Tuukka joka oli vaan niin 100%. 

Siitä kaikesta on vain muutama viikko. Arpi parani kahdessa viikossa ja vaikka mun keskivartalolihakset loistaa edelleen poissaolollaan, on olo muuten paljon vahvempi. Tai siis täysin eri. Vauvan itku ei enää pelota, eikä aurinkokaan. 

Vauva on musta edelleen aivan mystinen olento. Kutsun sitä vauvaksi, mutta se tuntuu ihan henkiolennolta, joltain yliluonnolliselta. Mistä vauvat tulee?? Siis ei fyysisesti, vaan mistä toi olento muodostuu, sitä mä en tajua vieläkään. Sen silmät on edelleen isot aliensilmät. Joskus kun imetän sitä, se tuijottaa mua suoraan silmiin ja sen silmät on tummat ja intensiiviset, ikiaikaisen näköiset. Joskus kun se huohottaa kuumana sylissä, se tuntuu pieneltä eläimeltä. Pussaan sitä kokoajan. Kun se hymyilee, musta tuntuu että repeen. Kun se herää sen pehmeät hiukset näyttää ihan Pelle Hermannin hiuksilta.

Rakastan sitä. Näen merkkejä siitä, että kohta se muuttuu vauvaksi ja lakkaa olemasta henkiolento. Joku päivä siitä tulee lapsi ja sit ihminen

En jaksa kertoa mun synnytyksestä täällä enää uudestaan, mutta äänitettiin Hei Baby podcast -jakso siitä. Siinä äänittäessä sen jutun kertominen välillä itketti, mutta mulla on nyt jo ihan hyvä mieli koko siitä asiasta. Enkä mä juuri ajattele sitä enää. Vauvan halailu tuntuu parantavan nopeammin kuin mikään muu. 

Päivät menee nopeasti. Tekisi mieli kirjoitella tänne vaikka mitä: vauvasta ja elämästä, astioista ja puutarhan hoidosta. Kirjoittaa ruokajuttuja, raskausjuttuja ja vaate- ja asujuttuja. Kirjoittaa – taas – lakanoista. Se on selvästi mun intohimoaihe. Tilasin ihanat Teklan lakanat itselleni ”lapsivuodelahjaksi”.

Mutta antakaa vähän armoa jos on kirjoitusvirheitä (niitä on aina, huoh!) tai, jos sanon oikeaa vasemmaksi. Sitä on viime aikoina sattunut entistä enemmän. Tässä Instagramjulkaisussa oikein mietin, että kumpi näistä verhoista nyt on oikealla ja kumpi vasemmalla. Ja sitten siitä huolimatta kirjoitin väärin, lol. (Erehdys on nyt korjattu.) Koitan kyllä skarpata, mutta tämä nyt on tällaista epätäydellisesti suoriutumista. Ja musta tuntuu, et se on ihan ok, jopa ihan ihanaa. 

Kansikuvassa vauva on vastasyntynyt. Tässä kuvassa hän on jo viisi viikkoa ja nautiskelee kantoliinassa kulkemisesta. Kantoliinan saimme Ipanaiset-myymälästä.

More to read

Kulttuurishokki

Katri Mutikainen

Miltä tuntuu muuttaa toiseen maahan, vaikka se olisikin ihan lähellä.

Aavikolla

Kirsikka Simberg

Matkavinkkejä aavikolle. Abu Dhabin aavikko on pehmeä, beige ja hiekkainen elämys. Onnekas voi päästä kamelien kauneuskilpailuihin.

Mia Frilander

Mia Frilander

Mia on muotitoimittaja, stailisti ja malli, joka harkitsee dj-uraa, jotta saisi käyntikortin, jossa lukee: dj/model/blogger.

Musla Etelä-Ranska

Nuku, syö, juo ja lepää

Kirsikka Simberg

Vietin loman perusasioiden äärellä.